Laukku täynnä tuliaisia

Muistatteko 1980-luvun tuliaiset? Tuhkakuppeja, flamencomekkoisia nukkeja ja viirejä, joskus ehkä kahvimukikin. Simpukoista askarreltuja koruja ja eläimiä. Minun isäni toi aina Neuvostoliitosta valtavan kokoisia pahoja karkkeja, ja nukkeja, jotka seisoivat kirjahyllyssä.

Olen kyllä itsekin kantanut kotiin oman osani tavaraa, jota saa matkakohteen jokaisesta myymälästä: ruusuvesipulloja Bulgariasta, t-paitoja Yhdysvalloista sekä teetä Lontoosta. Yhä useammin olen kuitenkin päätynyt tuliaisostoksille ihan muihin kauppoihin kuin niihin, jotka on merkitty sanalla souvenir. Jostain syystä kirjahyllyyn ei mahdu enää yhtään koristelautasta tai korttipakkaa.

Useimmiten ostokset ovat hoituneet helpoiten paikallisessa ruokakaupassa: Espanjasta makkaraa ja oliiveja, Turkista omenateetä ja mausteita. Ehkä hienoimpia ruokakauppalöytöjä on ollut Berliinistä löytynyt Nukkumatti-hammasharja vaihtoharjalla. Hinta 1,49 euroa.

Sitten on olemassa se omituisten tuliaisten osasto, joka on karttunut kotiin ihan yrittämättä. Tällainen on esimerkiksi tämä lääkevarasto: siitä löytyy ibuprofeiinia Pärnusta; lapsen kuumelääkettä, hyttysmyrkkyä, nesteytyslääkettä ja sidetarpeita Thaimaasta, nestemäistä särkylääkettä Madeiralta sekä matkapahoinvointitabletteja Floridasta. Löytyipä kaapin perukoilta vielä pullollinen nestemäistä matkapahoinvointilääkettä, jonka kävimme ostamassa apteekista Porto Santon retkellämme, josta voit lukea lisää täältä.

IMG_0540

Vielä hieman hassumpi on kokoelma pieniä nenäliinapaketteja: tässä niitä on rivissä Thaimaasta, Virosta, Ruotsin Pajalasta sekä Turkista. Vielä vähän aikaa sitten niistin nenäni Roomasta neljä vuotta sitten tuomiini nenäliinoihin, mutta nyt ne olivat jo loppuneet. Samasta kätköstä nenäliinapakettien kanssa löytyi ainakin kuuden eri lentoyhtiön kosteuspyyhkeitä. Takarivissä taas on vihreää teetä Madeiralta, mustapippuria niin Madeiralta kuin Las Palmasistakin, chiliä jostain päin Espanjaa, sekä pari pulloa oliiviöljyä ja balsamicoa Turkin Datcasta. Ja niitä kaikkia on vielä jäljellä.

IMG_0543

Matkoillahan tulee usein käytyä vaateostoksilla. No, kaikki minut tuntevat tietävät, että minä vihaan vaatteiden ostamista yli kaiken ja välttelen sitä viimeiseen asti. Usein matkalla tulee kuitenkin tilanne, että mukaan pakatut vaatteet eivät yksinkertaisesti sovellu sinne tai niitä ei ole tarpeeksi. On siis pakko lähteä ostoksille johonkin mahdollisimman helppoon paikkaan, kuten henkkamaukalle tai kiinakauppaan. Usein matkoilta ostetut vaatteet voi kuitenkin pakata mukaan myös seuraavalle matkalle, jolloin ei ainakaan tarvitse ostaa uusia.

Tässä ovat minun vakiokumppanini matkoilla: mekot Teneriffalta, Las Palmasista ja Phuketista; housut Las Palmasista ja Chiang Maista; hiushuivi Las Palmasista; sandaalit, paita ja laukku Phuketista, sekä uskollinen hamppukassi Jamaikalta. Takarivistä löytyvät kumisaappaat, jotka minun oli pakko ostaa Astor Placen K-martista, kun lumimyräkkä iski New Yorkiin vuonna 2010. Tämä tekokuituinen kasa on palvellut minua jo monilla matkoilla, vaikkeivät ne laadukkaita tai edes kovin tyylikkäitä olekaan.

IMG_0548

Näistä kuvista puuttuvat täysin ne tyylikkäimmät tuliaiset: kaikki ne kesämekot ja munkkihousut, joita tytöille on pitänyt hankkia; Floridan reissulla kultaakin kalliimpi vessanrengas, joka pääsi kuvaan jo pakkaamisesta puhuttaessa; sekä iso kasa kyniä, kumeja ja viivoittimia, joilla on pitänyt täydentää koululaisen matkapenaalia. Näitä yhdistää se, että ne on kaikki ostettu tarpeeseen, eikä vain kotiin kannettavaksi.

Yksi tuliaiskasa on minulle kuitenkin ylitse muiden: tämä pitkä riviä shampoota, hoitoainetta, saippuaa ja suihkuhattuja, jotka esikoinen keräsi yhden viikon aikana Ko Samuin Baan Chaweng Beach Resort and Spasta. Joka päivä hän jemmasi tuodut toilettitarvikkeet kaappiin, ja joka päivä siivooja täydensi tilalle uudet. Nyt meillä on suihkuhattuja koko loppuelämäksi.

IMG_0352

Samainen lapsi halusi syksyisellä Pariisin matkallamme tuoda luokkatovereilleen tuliaiseksi Eiffel-tornin muotoiset avaimenperät. Ei mitään karkkia, vaan jokaiselle oma avaimenperä. Me sitten ostimme lähikioskista 25 kappaletta Eiffel-torneja ja kuljetimme ne taas Suomeen. Onnellisin hän oli siitä, että opettaja laittoi omansa roikkumaan kaulanauhaansa.

Jotenkin siitä tornikasasta tulivat minulle mieleen juuri ne 1980-luvun tuliaiset, joita löytyy vieläkin vanhempieni kirjahyllyistä. Sieltä katselevat ne kansallispukuihin puetut nuket, joilla sain silloin tällöin leikkiä, samoin kuin neljäntuulen hattu Lapista. Samalla tavoin meiltä löytyvät nyt Eiffel-torni ja pieni Vapaudenpatsas, samoin kuin thaimaalainen kultainen leijona, joka neljä vuotta sitten oli kaikista tuliaisista arvokkain.

DSC_0035

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 26.3.2016 at 22:16

    Tuliaisia muille me ostetaan nykyään yleensä vaan jos reissataan Suomeen. Muuten yritetään vältellä matkamuistoja, koska krääsää kerääntyy muutenkin. Kyllä ne silti aina vähän houkuttaa meikäläistä, ja sitten mies saa puhua miuta ympäri niiden ostamisesta. Lempparit on Fidziltä ostettu kookospähkinöistä tehty pariskunta, joka seisoo meidän kylppärissä. Paikallisia keittokirjoja me myös saatetaan ostaa silloin tällöin.

    • Reply lahtoselvitetty 27.3.2016 at 20:38

      Minusta on erityisen kivaa, jos reissusta löytää jonkin esineen, joka muistuttaa paikasta — ja jolle oikeasti keksii jotain käyttöä. Turkista ostimme pienen lasilyhdyn mökkimme ulkovessaan. Se tuntui sopivan sinne niin täydellisesti.

      Toinen vaihtoehto ovat juuri nuo kookospähkinäpariskunnan tyyppiset hassut tuliaiset, joista tulee itselle hyvä mieli, vaikkei niillä mitään tekisikään. Meillä on olohuoneen kirjahyllyssä yksi hylly, jota kutsumme kotialttariksi. Sinne sijoitamme juuri tuollaiset tuomiset.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 27.3.2016 at 00:57

    Itse en tuo reissuilta kenellekään tuliaisia, en osta myös itsellenikään mitään. Enkä ota myöskään hotellista mitään mukaani 😀

    No oikei, hieman valehtelin, ostan itselleni magneetin, jos aikaisemmin en kohdemaassa ole käynyt. Pidemmiltä ja eksoottisimmilta reissuilta saatan tuoda muksuille jotain, muuten tuliaisia en tuo. Viime reissuilta toin pojalleni paidan, toiselle olin ostanut jo ”tuliaisen valmiiksi kotimaasta Jenkkien verkkokaupasta”. Tyytyväisiä olivat molemmat, hyvä niin 🙂

    Usein äitini tehtäväksi jää tyhjentää postilaatikko ja käydä katsomassa, että kämppä on kunnossa 1-2 kertaa viikossa. Hänelle ostan vaivanpalkaksi jotain reissuilta, mutta en pidä sitä tuliaisena. Se on minimikiitos siitä, että voi itse olla huoletta reisussa ja joku katsoo kämpän perään.

    Miksi sitten näin. Kun välillä on pari kuukautta vuodessa reissuilla, niin tuliaisista ja postikorteista alkoi olla itselle enemmän riippakivi kuin antamisen ilo. Kun en halua muutenkaan kaupoissa reissuilla käydä, niin en halua myöskään ottaa tressiä tuliaisten ostamisesta. Muutaman kerran on reissukavereiden touhua tullut katsottua hieman jopa säälivästi, ostaa nyt pelkästään jotain sen vuoksi, että on itse reissussa. Eihän siinä ole mitään järkeä! Eri asia on, jos itse huomaa sattumalta jonkun mukavan asian, minkä voi viedä jollekin tuliaiseksi. Silloin ostos on enemmän kuin paikallaan.

    P.S. Itseltä löytyy minieiffel-torni vuodelta 1989 ja puinen Big Ben taulu vuodelta 1990. Ne on mummovainaan, jolle toin ne tuliaiseksi. Nyt ne on saunamökissä. Samoin itseltä löytyy parisataa puntaa maksanut lähes sata vuotta vanha golfmaila skotlannista – arvopaikalla sekin. Löytyy vaatekomerosta pukupussin takaa, jos osaa sen sieltä etsiä. Se voisi olla jollekin fanaattiselle golffarille mukava lahja, ehkä joku osaisi arvostaa sitä paremmin kuin minä nykyään. Mene ja tiedä. Sen tiedän, että itse en reissuilla tuliaisiin enkä postikorttien kirjoittamiseen halua aikaani käyttää ja niistä ottaa tressiä. Jos jollekin se on tärkeää reissulla, niin sekin on hyvä juttu. Pääasia, että jokainen reissaa omalla tyylillään myös tuliasten suhteen 🙂

    • Reply lahtoselvitetty 27.3.2016 at 20:34

      Ja kuka niitä perustuliaisia oikeastaan enää edes kaipaa? Tuntuu, että ihmiset matkustelevat eri puolilla maailmaa, eikä heille tarvitse tuoda kuvaa jostain nähtävyydestä, varsinkaan painettuna mihinkään tavaraan, jota he eivät tarvitse. Eivätkä tietyt tavarat ja paikat merkitse mitään ihmiselle, joka ei ole itse käynyt siellä. Mekin tuodaan yleensä jotain talonmiehelle, joka pitää huolen kämpästä reissujen ajan, mutta sekin tuliainen on yleensä jotain syötävää tai juotavaa.

      Postikortteja en myöskään ole lähettänyt enää vuosiin. Yleensähän ne ehtivät perille vasta siinä vaiheessa, kun itse on jo palannut matkalta.

      • Reply lahtoselvitetty 27.3.2016 at 20:40

        Niin ja täytyy vielä lisätä, että nuo Eiffel-tornit ja hotellien ilmaissaippuat ovat tavaroita, joita en itse ole jaksanut kantaa enää pitkiin aikoihin. Lapsi kuitenkin vasta heräsi näihin mahdollisuuksiin, enkä halunnut kieltää sitä häneltä. Koko hommasta tuli niin mieleen omat ensimmäiset reissut, kun jaksoi vielä innostua ilmaisesta saippuasta tai suihkuhatusta.

  • Reply Anna 28.3.2016 at 17:32

    Voih! Mun pojat toi myös niitä Eiffelin-mallisia avaimenperiä varmaan 15 kpl Pariisista. Löytyy vähän joka avaimeen kiinnitettynä 😀

    Itse roudaan ruokaa. Mausteita, kasviksia, yrttejä, tahnoja, jauhoja ja jos oikein villiksi heittäydyn ihan tuoretta lihaakin.

    • Reply lahtoselvitetty 28.3.2016 at 19:22

      Mikähän niissä Eiffel-torneissa oikein on? Vai johtuuko se vain siitä, että niitä on joka puolella, ja niihin on varaa?

      Meilläkin ruoka on hyvin korkealla omien tuliaisten listalla. Ennen tuotiin isojakin kasoja juuri makkaroita ja juustoja ja mausteita. Nyttemmin tilaa on laukuissa olevinaan paljon vähemmän, joten tuliaisetkin on pienentyneet. Mutta ahkerasti tuodaan edelleen kaikki ruoanlaitosta yli jääneet mausteet ja muut. Ja pienimmän hoitolaukku on aina ihan ääriään myöten täynnä kaikenlaista matkaevästä, jota sitten syödään kotona.

    Leave a Reply