Pakollinen pakkauspäivitys

Olen viime ajat opiskellut tätä matkablogin pitämistä. Olen lukenut hirvittämät määrät hyviä blogeja ja yrittänyt ottaa haltuun kaikki ne pienet yksityiskohdat, joista hyvä blogi rakentuu. Yksi elementti, jonka olen huomannut puuttuvan omista teksteistäni on pakkauspäivitys.

Käytännössähän pakkauspäivitys on sitä, että asetellaan kaikki reissuun mukaan lähtevät tavarat kauniiseen pinoon ja otetaan niistä hyvässä valaistuksessa kuva. Pakkauspäivityksen voi vielä jakaa osiin ja ottaa kuvat vaikka vain meikkipussin sisällöstä tai kenkäpinosta. Näin kaikki näkevät millaisilla varusteilla juuri minä matkustan ja voivat ehkä ottaa jotain vinkkiä siitä.

Koko homma vaikutti hyvin yksinkertaiselta – erityisesti siksi, että olin juuri lähdössä reissuun kahdeksi viikoksi. Sen kuin kasaisin tavarat ja ottaisin niistä edustavan kuvan.

Väärin. Kolmen lapsen tavaroiden pakkaaminen omien tavaroiden lisäksi on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Vähintäänkin puolet vaatteista on pyykkikorissa vielä lähtöä edeltävänä päivänä, kun niitä yritetään sieltä paniikissa penkoa mukaan. Yleensä lapset myös haluavat itse valita omat vaatteensa ja tunkea ne saman tien laukkuun, jolloin kuvan ottaminen välissä on aivan mahdotonta.

DSC_0065

Tältä tavaramme oikeasti näyttivät päivää ennen lähtöä: äitiyspakkauslaatikollinen täynnä tavaraa epämääräisissä kasoissa.

Tällä kerralla pakkasin tavarat siis itseni lisäksi kolmelle lapselle, joista vanhin halusi ehdottomasti valita omat vaatteensa. Hän nyt lähinnä käyttääkin mustia trikoita ja trikoopaitoja, joten minun tehtäväkseni jäi vain tarkistaa, että jotain uima-altaan reunalle sopivaakin oli mukana. Keskimmäinen taas halusi sovittaa läpi joka ikisen vaatekappaleen ja valita mukaan mielellään kaikki paitsi juuri sen paidan, joka minun mielestäni oli ehdottoman tärkeä. Hän kun lähtisi kylmään viimaan kesämekossa, mutta toisaalta pukisi uimareissulle trikoiden päälle vielä farkut. Ja mitään kenkiä hän ei mukaan haluaisi, koska mitkään ei tunnu hyvältä.

Pienimmäinen on vielä helppo, koska hän ei osaa vaatia mitään – ainakaan niin, että minä siitä mitään ymmärtäisin. Hänelle pitää kuitenkin perusvaatteiden lisäksi pakata mukaan iso kasa vaippoja, vaipanvaihtoalusta, omat ruoat ja astiat, sekä vielä vähän lisää vaatteita, koska hän likaa niitä monta settiä päivässä.

Lopputuloksena kuitenkin oli tämä: epämääräinen kasa tavaraa, joka kaikki piti saada mukaan. Nyt rikoin omat ennätykseni, sillä otin mukaan kaksi kassia, vaikka esikoinen pakkasi omat tavaransa omaan rinkkaansa. Tavaraa kuitenkin kertyi paljon, koska Madeiran helmikuinen sää yllättää aina arvaamattomuudellaan: saman päivän aikana kun saattaa tarvita niin villatakkia kuin hellemekkoakin. Ja ehkä pakkasin kerrankin mukaan vähän ylimääräistäkin, kun pitkästä aikaa tarkoituksena oli olla yhdessä ja samassa paikassa kaksi viikkoa.

Kaiken tämän pakkauskaaoksen keskellä minulla on muutama luottoesine, joita ilman en lähde mihinkään. Näitä ovat oma Haltin rinkkani, joka on pettänyt ainoastaan kerran viime syksynä Ko Samuilla, kun sivutaskun vetoketju oli auennut ja uimahousuni tulivat omana lähetyksenään hihnaa pitkin; McLarenin matkarattaat, jotka todellakin saa kasattua ja avattua yhdellä kädellä ja jotka olkapäällä painavat vähemmän kuin peruslaukku; Manducan ja BabyBjörnin kantoreput, joilla on mahdollista kantaa niin alle vuoden ikäistä kuin väsynyttä nelivuotiastakin, joskus jopa yhtä aikaa; sekä Marimekon meikkilaukkuni, josta kauneustuotteiden sijaan löytyvät lääkkeiden ja hammasharjapinon lisäksi kynsisakset, pinsetit ja otsalamppu. Näitä kaikkia olen tarvinnut matkoilla useasti.

Luottoesineideni lisäksi olen erityisen kiitollinen uusimmista Osprey-merkkisistä tulokkaistamme. Oma perässä vedettävä laukkumme on jo muutaman reissun nähnyt, kun taas esikoiselle hankittu 38-litrainen rinkka on tuore tulokas. Se on kuitenkin ollut täydellinen kumppani kahdeksanvuotiaalle, joka haluaa tuoda tuliaiseksi joko oman Eiffel-tornin jokaiselle luokkakaverille tai kaikki hotellihuoneesta irronneet shampoot, suihkusaippuat, vanupuikot ja suihkuhatut. Siellä ovat kulkeneet sujuvasti myös koulukirjat samoin kuin Darth Vaderin matkalaukku varusteineen.

DSC_0072

Tässä neljä luottolaukkuamme odottamassa purkamista. Elektroniikkaa sisältänyt reppu ja nuorimmaisen eväitä sisältänyt hoitolaukku puuttuvat kuvasta.

Jos minusta nyt tuntuu siltä, että tavaroiden pakkaaminen kotona on kaoottinen tapahtuma, en voi edes kuvitella sitä, mitä laukuistani kuoriutuu silloin, kun olemme taas takaisin kotona. Kokemus kertoo, että mukaan on tarttunut likapyykkivuoren lisäksi erilaisia matkalla välttämättömiä esineitä, kuten uusia kyniä läksyjentekoa varten, sekä erilaisia vauvanruokia, jotka on jääneet syömättä.

Madeiran tapauksessa odotan kuitenkin yhtä tuliaista ylitse muiden: isoa pussillista laakerinlehtiä. Laakeripuita kun kasvaa Madeiran keskiosissa valtavat määrät, kun taas meidän vanhat varastomme ovat jo aivan lopussa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like