Matkojen suunnitteleminen on ihanaa, mutta raskasta puuhaa. Samaan aikaan on mahtavaa ajatella kaikkia niitä hienoja paikkoja, jossa voisi käydä, mutta myös ahdistavaa ajatella, kuinka niissä kaikissa ei tälläkään reissulla ehdi käymään. On äärettömän tuskallista priorisoida paikkoja, koska kaikki tuntuvat yhtä tärkeiltä.
Viimeksi lomaillessamme Thaimaassa vietimme ensin pari viikkoa Phuketin Kamala Beachilla, reilun viikon Bangkokissa ja vielä lopuksi vajaan viikon Krabin Ao Nangilla. Bangkokissa aiomme tälläkin kertaa olla viikon verran, koska nyt lennotkin ovat sinne. Viimeksi emme kahdesta yrityksestä huolimatta päässeet Kuninkaalliseen linnaan, emmekä ehtineet piipahtaakaan Chinatownissa. Nämä kaksi kohdetta ovat nyt siis ehdottomasti listalla.
Muuten tavoitteena olisi mennä paikkoihin, joissa ei viimeksi käyty, minkä vuoksi Phuket ja Krabi ovat aika lailla pois laskuista. Rannalle olisi kuitenkin kiva päästä, joten olenkin nyt keskittynyt pohtimaan sitä, mitä eroa kaikilla niillä Ko-paikoilla on. Olisiko Ko Chang parempi kuin Ko Samui, vai sittenkin Ko Mak tai Ko Lanta? Näitä saaria on Thaimaassa niin lukematon määrä, että on vaikea valita vain yhtä.
Tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona on Ko Samuin saari, johon pääsisi helposti Bangkokista lentämällä. Esimerkiksi muuten kehuttu Ko Samet karsiutui pois siitä syystä, että sinne pitäisi ensin mennä monta tuntia bussilla, ja sen jälkeen kiivetä veneeseen muutaman muun veneen yli. Ei kuulosta hommalta, johon jalkavaivaisia eläkeläisiä ja pikkuvauvaa olisin ensimmäisenä sysäämässä. Ko Samuin miinuspuoli on kuitenkin se, että ilmeisesti saarella on marraskuussa sadekausi juuri pahimmillaan. Löytämieni lähteiden perusteella se voi olla joko täysi katastrofi tai sitten näyttäytyä vain pieninä yösateina. Kysymys kuuluukin, haluammeko ottaa riskin?
Toinen ikisuosikkini matkasuunnitelmissa on Pohjois-Thaimaa, johon emme viimeksi päässeet. Erityisesti Chiang Mai kiinnostaa kovasti. Alueen ongelmana on vain se, että Chiang Maita lukuun ottamatta lähes kaikkiin paikkoihin pääseminen vaatisi taas ahkeraa istumista bussissa, mihin emme mielellämme ryhtyisi. Moniin paikkoihin pääsisi myös lentämällä, muttei neljän viikon loman aikana nyt ihan hirveän monta kertaa haluaisi lentääkään. Chiang Maihin sentään menee yöjuna, muttei sekään ole ratkaisuna helpoimmasta päästä. Oman hytin kun saa vain ykkösluokassa, jonka varaaminen etukäteen ei ollut kovinkaan helppoa ainakaan kolme vuotta sitten. Vaikka kaikki muut nukkuisivatkin käytäväpaikoilla, vauvan kanssa olisi mukava päästä omaan hyttiin.
Koska vaihtoehtoja, ja samalla myös hankalia kohtia, on niin paljon, ajattelimme nyt turvautua siihen yhteen oppiin, jonka saimme edellisellä reissullamme: Thaimaassa kaikki sujuu äärimmäisen hyvin. Olemme varanneet ensimmäiseksi viikoksi majoituksen Bangkokista, koska haluamme nukkua jetlagin ja kärsiä vatsataudit pois mukavassa ympäristössä, mutta muuten teemme päätökset vasta myöhemmin. Luotamme siihen, että ilman etukäteisvarauksiakin meidän iso joukkomme pääsee myös johonkin rantakohteeseen ja löytää sieltä kohtuullisen majoituksen, sillä vaihtoehtoja tosiaan on monia. Sen verran nyt aion kuitenkin tehdä, että luen matkaoppaat tällä kertaa huolellisemmin kuin viimeksi, että ainakin tiedän, mitä vaihtoehtoja meillä on. Niistä voi sitten jossain vaiheessa valita.
No Comments