Klassikon matkassa

 

Laivaristeily Tukholmaan on matka, jonka lähes jokainen lapsiperhe tekee ennen pitkää. Railakkaiden nuoruusvuosien jälkeen olikin pitkään hankala keksiä syytä lähteä laivaan, jonka ainoita huvitusmuotoja ovat A-olut ja päiväbingo. Aika pitkään ajattelin, että minun osaltani risteilypäivät ovat auttamatta ohi. Mutta sitten sain lapsia.

Lapsiperheenä olemme käyneet Tukholman risteilyllä jo luultavasti kymmenen kertaa. Jokainen kerta on ollut Viking Linen laivalla, koska sinne on ollut tarjolla ilmaisia lippuja. Punavalkoisista laivoista etenkin Mariellan leikkihuone seinään maalattuine haineen ja Ella’s-ravintoloineen on tullut niin tutuksi, että seuraavaa kertaa varten on pakko keksiä jo jotain uutta. Vanhempi lapsikin alkaa jo tunnistaa erot eri Ville Viikinkien välillä, ja osaa vaatia ”sitä oikeaa, joka ei vain esitä”.

Kahden lapsen äitinä risteilylaivoilla arvostan tiettyjä muuttumattomia elementtejä: vauvansängyn saa hyttiemännältä, joka päivystää sisääntuloaulassa; alle 6-vuotiaat lapset syövät aamiaisella ilmaiseksi; ja leikkihuoneessa on ohjelmaa melkein tunnin välein. Niinkään paljon en arvosta seuraavia elementtejä: lapsettomia ihmisiä, jotka haluavat aina istua leikkihuonetta lähimpänä oleviin pyöreisiin pöytiin, jolloin oman kahvin saa juoda seisten; ravintoloiden politiikkaa, jonka mukaan sesongin ulkopuolella ei kannata pitää lasten buffet-pöytää, vaan pieniruokainen lapsi joutuu tilaamaan kahdeksan euron annoksen, josta syö viidesosan; sekä risteilyisäntää, joka aina ennen pitkää kuuluttaa, että tanssilattia on ainoastaan aikuisille, vaikkei siellä pyörisi kuin yksi eläkeläispariskunta.

Monen risteilyn jälkeen Tukholmaankin on ollut pakko ryhtyä ottamaan uudenlaista otetta. Jossain vaiheessa oli pakko lopettaa käveleminen vanhaan kaupunkiin, jonka kapeat kadut on nähnyt sata kertaa, ja jossa on aina yhtä hankalaa löytää kahvilaa, mihin pääsee vaunuilla. Sen sijaan ovat löytyneet paitsi kestosuosikit Skansen, Gröna Lund ja Junibacken, myös aivan läheltä Viking Linen terminaalia lähtevä hop-on-hop-off –risteilylaiva, loistava Humlegårdenin leikkipuisto kävelymatkan etäisyydellä; sekä perunamuussia ja makkaraa myyvät kioskit, joista lapset ruokkii äärimmäisen helposti. Mukavaa seutua on myös trendikäs Södermalm, jossa suomalaisenkin isän voi laittaa liikkeelle vaunujen ja Manduga-repun kanssa ilman ihmetteleviä katseita.

Minä olenkin päättänyt tästä eteenpäin suhtautua Tukholmaan samanlaisella turistin vakavuudella kuin kaikkiin muihinkin matkakohteisiini. Naapurimaan pääkaupunki alkoi avautua ihan uudella tavalla, kun unohdin kaikki vanhat kävelyreitit, ja aloin bongailla matkaoppaiden suosituksia. Vaikka kaupunkeja on mukava tutkia myös aivan spontaanisti, pitävät opaskirjojen suositukset hämmentävän usein paikkaansa. Niistä löytyvät usein juuri leikkipuistot, lapsiystävälliset ravintolat ja hieman kauempanakin olevat kohteet, joihin viimeistään kahdennenkymmenennen risteilyn jälkeen on pakko laajentaa tutkimuksia. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että seuraavan risteilymme tavoitteena on jälleen kerran Skansen, jonka pienille kissavauvoille lapset voivat jättää tuttinsa. Tutin jättäneet lapset saavat jopa diplomit, ja sellaisen haluaisin kyllä nähdä keittiöni seinällä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply