Keskellä Atlantin aaltoja

Esikoisemme teki ensimmäisen matkansa kolmen kuukauden ikäisenä. Lähdimme pariksi viikoksi Madeiralle, missä olimme kahden kesken käyneet myös edellisenä talvena. Tuntui hyvältä, että kohde oli jo ennestään tuttu ja pystyimme tekemään valinnat aikaisempien kokemusten perusteella.

Päätimme ottaa matkan varman päälle ja panostaa majoitukseen ja lentomatkoihin. Lensimme tavallisella lomalennolla, mutta ostimme etukäteen eturivin paikat, joihin tiesimme saatavan kopan vauvaa varten. Hinta oli tietysti vähän turhan korkea, mutta toisaalta vauvaa (ja kaikenlaista tavaraa) oli kätevä pitää kopassa nenän edessä. Muutenkin lentomatka kolmikuisen kanssa sujui hyvin – hänhän nukkui suurimman osan ajasta. Paria penkkiriviä taaempana oli perhe vajaan vuoden ikäisen kanssa ja lapsi huusi monta tuntia putkeen. Vessajonossa äiti kuitenkin kehui, että kyllähän sen ikäisen kanssa jo matkustaa, toisin kuin muutaman kuukauden ikäisen kanssa. Ei tainnut huomata, kumman lapsi huusi ja kumman ei.
Majoitukseksi valitsimme hyvästä hotellista asunnon, jossa oli makuuhuone, olohuone ja avokeittiö. Varsinkin keittiö oli ehdoton, sillä siellä sai kunnolla keitettyä vettä, pulloja ja tutteja. Teimme myös paljon ruokaa omassa asunnossa, sillä emme viitsineet iltaisin lähteä väsyneen vauvan kanssa ravintoloihin syömään. Lähikaupoista löytyi valtavat määrät hyvää marinoimatonta lihaa, kalaa ja kanaa, kasviksista puhumattakaan.
Madeira ei ole mitenkään täynnä aktiviteetteja. Sieltä puuttuvat täysin vesipuistot ja kart-autoradat, sekä uimarannat. Uiminen on keskittynyt hotellien uima-altaille. Oleminen siellä keskittyy lähinnä rauhalliseen kävelyyn saaren etelärantaa pitkin. Heti jos yrittää lähteä etenemään pohjoiseen päin, mäki nousee jyrkästi ylös. Lastenrattaita ei viitsi työntää mäkiä ylös, eikä etenkään roikkua niiden perässä alas. Rantaa pitkin oli kuitenkin mukava kävellä aina pääkaupunki Funchalin keskustasta länteen lähes Camara de Lobosin kylään saakka. Saaren nähtävyydet katselimme läpi jo ensimmäisellä matkallamme, joten nyt pystyimme keskittymään täysillä rentoon lomailuun. Oman haasteensa toi se, kuinka joulukuussa syntyneen lapsen sai tottumaan yhtäkkiseen aurinkoon ja tuuleen, joilta piti koko ajan suojautua. Onneksi vaaleat puuvillavaatteet ja erilaiset rätit vaunujen edessä toimivat hyvänä suojana.
Pelkän lompsimisen lisäksi kahden viikon matkaan mahtui pari oikeaa ohjelmanumeroakin. Uskaltauduimme tekemään päivän kestävän kiertoajelun saaren länsiosassa ja kävimme lyhyellä levada-kävelyllä. Levadat ovat madeiralaisia kastelukanavia, joiden vieriä pitkin menee hienoja patikontireittejä. Ilman sylivauvaa niitä koluaisi mielellään enemmänkin. Minä kävin toiseksi viikoksi seuraamme tulleen Mummon kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa ja mies puolestaan kävi Vaarin kanssa katsomassa jalkapalloa. On huikeaa nähdä Benfican tasoinen joukkue pelaamassa kentällä, jonka voittaa koossa jopa suomalaisen keskisuuren tehdaskaupungin pallokenttä. Minäkin pääsin sitä nimittäin kokeilemaan edellisellä matkallamme, kun vastassa silloinkin oli samainen Portugalin pääsarjan ylpeys Benfica.
Pienen vauvan vanhempina päätimme myös heittäytyä yhdeksi illaksi vapaalle ja lähdimme kahdestaan ulos syömään. Valitsimme saman ravintolan, jossa olimme vuotta aiemmin syöneet ystävänpäivänä. Ravintolan erikoisuutena ovat kalaruoat sekä fado-esitykset, joissa henkilökunta laulaa esiintyjän mukana. Ilta oli hieno: söimme simpukoita ja kalaa, joimme vihreää viiniä ja kuuntelimme esitystä. Vauvakin oli käynyt suosiolla nukkumaan Mummon syliin. Kuitenkin yöllä heräsin siihen, kun mies oksensi äänekkäästi asuntomme vessassa. Hän oli saanut ruokamyrkytyksen joko illalla syömästään kalasta tai päivällä syömästään majoneesista ja vietti yön vessassa. Hetken kävi mielessä, että saimmeko koston siitä, että jätimme kolmikuisen vauvan heti hoitoon lähteäksemme ravintolaan, mutta nuo ajatukset hävisivät mielestä nopeasti.
Madeira oli siis täydellinen ensimmäinen matkakohde vauvan kanssa. Panostimme hyviin paikkoihin lennolla, kunnon majoitukseen ja siihen, että käytämme paikan tuttuuden täysillä hyväksi. Kävimme tutuissa ruokakaupoissa ja ravintoloissa, emmekä lähteneet etsimään mitään uusia seikkailuja. Sellaisen sitten kyllä saimme aivan loman lopuksi ruokamyrkytyksen muodossa, mutta onneksi se oli Isä eikä vauva. Isä selvisi siitä parin päivän heikotuksella ja parilla katkenneella verisuonella silmässä. Muuten kokemus oli sen verran positiivinen, että palasimme Madeiralle vielä seuraavanakin talvena.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply