Italian-matkan voi tehdä myös kirjan sivuilla. Heli Pekkarisen esikoisteos johdattaa tunnelmoimaan keskiaikaisten kylien hiljaisille kujille ja tarjoaa vinkkejä viehättäviin, mutta varsin tuntemattomiin kohteisiin.
* Sisältää mainoslinkin
Minulla oli ilo ja kunnia olla viime perjantaina mukana bloggaajakollega Helin esikoiskirjan Kylässä Italiassa julkistamisjuhlassa Helsingissä. Ostin omistuskirjoituksella varustetun opuksen mukaani ja luin sen pikavauhtia kannesta kanteen. Kirjassa esitellään 21 pientä kylää eri puolilta maata. Kustantamo Avaimen julkaisemassa teoksessa on 191 sivua.
Italiassa on satoja kauniita keskiaikaisia kyliä, joten niiden valitseminen kirjaan on ollut taatusti vaikeaa. Heli kertoi vierailleensa pelkästään viime vuoden aikana yli neljässäkymmenessä itselleen uudessa kylässä ja on ehtinyt vuosien varrella nähdä valtavasti upeita kohteita. Näin ollen kirjaan on päätynyt vain pikkukylien parasta kermaa Italiassa asuvan kylähullun kirjailijan oman maun mukaisesti. Heli on asunut pitkään Roomassa, joten on luonnollista, että mukana on monta kohdetta Keski-Italiasta. Mukaan on silti mahtunut kyliä myös pohjoisesta ja etelästä.
Kirjaan on valikoitunut napakka paketti keskenään sopivasti erilaisia kohteita. Olen itsekin vieraillut monessa eteläeurooppalaiselle kukkulalle rakennetussa historiallisessa paikassa ja monet niistä muistuttavat mielestäni enemmän tai vähemmän toisiaan. Nyt samaan pakettiin on saatu sopiva sekoitus muun muassa vuoristokyliä ja kalastajakyliä eri puolilta maata. Kohteisiin liittyy useimmiten joku erityisen kiinnostava tarina paikallisen legendan tai Helin omien kokemusten muodossa.
Kylässä Italiassa toimii sekä nojatuolimatkailuun että tulevien reissujen suunnitteluun. Ajattelin ensin lukea yhden tarinan illassa, jolloin olisin päässyt kirjan sivuilla kolmen viikon kiertomatkalle ympäri Italiaa. Kärsivällisyyteni ei lopulta riittänyt tähän alkuunkaan, vaan hotkaisin koko opuksen parissa päivässä.
On mielestäni erityisen hienoa, että kirja esittelee Italian tuntemattomia aarteita. Kaikkien matkailijoiden ei tarvitse pakkautua samoihin yliturismista kärsiviin kohteisiin, vaan kannattaa vierailla myös vähemmän tunnetuissa paikoissa, joissa jokainen muukalaisen tuoma kolikko otetaan ilolla vastaan. Heli kertoo myös käyneensä useimmissa kylissä vilkkaimman turismisesongin ulkopuolella. Hiljaiset kylät saa näin ikään kuin hetkeksi itselleen, ja se jos mikä on hieno tunne.
Kävin ensimmäisillä Italian-matkoillani katsomassa Venetsian, Firenzen ja Rooman kaltaisia paikkoja, sillä näissä suosituissa kohteissa on paljon ainutlaatuista nähtävää ja tietynlainen hohtonsa. Erityisesti Milanoon ja muutamiin muihinkin kaupunkeihin palaan myös mielelläni aina uudelleen. Siitä huolimatta Italia on avautunut minulle aivan uudella tavalla, kun olen hitaasti nautiskellen edistynyt kohti tavoitettani tutustua maan kaikkiin kahteenkymmeneen alueeseen, useimmiten maaseudulle majoittuen. Kirjan aihe osuu siis omiin mielenkiinnon kohteisiini täydellisesti.
Oma Italian-tuntemukseni on maassa vuosikausia asuneeseen Heliin verrattuna paljon kapeampi, mutta olen ehtinyt löytää omia suosikkipaikkojani esimerkiksi Abruzzon tai Umbrian maaseudulta. Olen itsekin huomannut, kuinka vanhat pikkukylät tutustuttavat aitoon italialaiseen tunnelmaan, historiaan ja jokapäiväiseen elämään yleensä vilkkaita kaupunkeja paremmin. Samalla saa usein nauttia myös hiljaisuudesta, kujien kauneudesta, perinneruoista sekä hienoista maisemista. Myös kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa voivat olla mieleenpainuvia.
Kirjan sivuilla tulee vastaan toinen toistaan ihastuttavampia kyliä, joista jokaisessa olisi mukava päästä itsekin käymään. En nimittäin ole 21 Italian-matkallani käynyt vielä ainoassakaan Helin valitsemista 21 kylästä. Muutaman kerran olen ollut jo hyvin lähellä, mutten ole ennen tämän teoksen lukemista tiennyt mistä olen jäänyt paitsi. On kuitenkin lohdullista lukea, että Helikin kävi esimerkiksi Orta San Giuliossa vasta kun oli asunut lähiseudulla jo parin vuoden ajan.
Kirjan ensimmäiseen kohteeseen Corcianoon olisi ajanut Umbriasta vuokraamaltamme talolta kahdessakymmenessä minuutissa, muttemme tienneet koko kylästä mitään. Onneksi löysimme silloin paikallisten suositteleman kukkulakylän Panicalen. Hurautin samalla reissulla myös kirjaan päässeen Spellon ohitse, mutta retkikohteidemme joukkoon se ei saamistamme suosituksista huolimatta mahtunut. Luulisin että Spellon kauneus olisi lepyttänyt kaikki vihaiset naiset, jotka hain kyytiin naapurikaupunki Folignon asemalta. Syy heidän mielialaansa ei sentään ollut minussa, vaan Italian valtion rautateissä sekä erityisesti eräässä nuivassa konduktöörissä.
Amalfin rannikolla ajoimme Helin suosikin Atranin lävitse, mutta kun pysäköimme auton kahden kylän välissä sijaitsevaan parkkihalliin, valitsimme kohteeksemme naapuruksista kuuluisamman eli Amalfin kylän. Piemontessa kävimme viinistään tunnetussa Barolossa, mutta jätimme kivenheiton päässä sijaitsevan Monforte d’Alban väliin. Helin esittelemää Sperlongaa harkitsin puolestaan yhden Italian-matkamme yöpymispaikaksi, mutta valitsin lopulta suurin piirtein kolikkoa heittämällä sittenkin Casertan.
En kaikesta huolimatta koe, että olisin tehnyt vääriä valintoja, sillä käymämme paikat ovat olleet ehdottomasti näkemisen arvoisia. Olen samalla varma, että Heli on löytänyt kirjaansa itseensä suurimman vaikutuksen tehneet kylät. Italia on upeiden vierailupaikkojen runsaudensarvi, jossa riittäisi koettavaa loppuiäksi. Kaavailen seuraavan Italian-matkani kohteeksi Liguriaa, ja sain eräältä Italian-tuntijalta vinkkejä rannikon vähemmän tunnetuista kohteista. Niistä Tellaro on päässyt mukaan myös Helin kirjaan, joten se kuuluu varmasti ohjelmaan, jos vain päädymme lähellekään tuota pittoreskia mustekalajuhlien kylää.
Kirjan teksteissä välittyy hienosti Helin intohimo Italian keskiaikaisiin kyliin sekä hänen kykynsä nähdä maan perinteisen elämäntavan kauneus. Tunnelmalliset kylävierailujen kuvaukset ottavat lukijan mukaan kapeille kujille ja idyllisten maisemien äärelle. Välillä sukelletaan useammankin sivun ajaksi kiehtoviin paikallisiin tarinoihin, joiden todenperäisyyttä voi jokainen itse arvailla. Legendat ja anekdootit saavat historian tuntumaan elävältä, jolloin kylistä herää keskenään hyvinkin erilaisia mielikuvia.
Kirjan sivuille on lipsahtanut muutamia painovirheitä, jotka eivät kuitenkaan haittaa lukukokemusta. Muuta kritisoitavaa on ainakaan kaltaiseni Italian-ystävän näkökulmasta vaikea löytää, sillä koossa on tyylikäs hurmaavien kylien mukulakivikujille johdatteleva lukupaketti. Kauniit valokuvat täydentävät kokonaisuuden. Vaikka Italiasta onkin kirjoitettu paljon kirjoja, mahtuu tämä uusi tulokas hyvin joukkoon. Nautin lukukokemuksesta ja sain samalla monta vinkkiä tuleville reissuille.
* Voit ostaa Kylässä Italiassa -kirjan esimerkiksi Adlibris-verkkokaupasta.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Voit seurata Lähtöporttia myös Instagramissa.
4 Comments
Kiitos vinkistä. Kirja lähtee saman tien tilaukseen. Olen myös Italian maaseudun ja pikkukylien suuri fani. Muutama tuttu paikka tuossa jo olikin, kuten Monforte D’Alba. Tuskin maltan odottaa uusia vinkkejä.
Mukava kuulla! Tykkäsin tästä kirjasta paljon, uskon että siitä löytyy uusia vinkkejä myös paljon Italiaa kiertäneille. Monforte d’Alba täytyykin ottaa matkaohjelmaan, jos pääsen uudestaan Langhen kukkuloille. Siellä päin on kyllä monta upeaa kylää!
Tämä kuulostaakin oikein mielenkiintoiselta. Voisin ajatella, että itselleni tämä toimisi nimenoman matkaoppaan tavoin. Vaikka emme juuri nyt olekaan suunnitelleet matkaa Italiaan, jäisi kirjasta varmasti useita hyviä vinkkejä takataskuun odottamaan seuraavaa matkaa.
Uskon että tästä kirjasta löytyisi hyvin teille sopivia vinkkejä. Nämä kohteet sopivat parhaiten matkaohjelmaan, jos vuokraa auton ja haluaa löytää sellaisia paikkoja, missä kaikki muut eivät ole vielä käyneet. Useimpien kylien ympärillä on myös kaunista luontoa, johon voisi samalla tutustua.