Milanon Teatro alla Scala lienee maailman arvostetuin oopperatalo, ja sen nimi on tuttu myös meille aiheeseen perehtymättömille. Tunnin mittainen opastettu kierros osoittautui yllättävänkin kiinnostavaksi ja tutustutti rakennuksen historiaan sekä komeisiin sisätiloihin.
Elokuussa 1778 avattu Teatro alla Scala eli tuttavallisemmin La Scala kuuluu oopperamaailman merkittävimpiin näyttämöihin. Se on toiminut monen tunnetun oopperan kantaesityspaikkana, ja vaikken asiaa harrastakaan, tunnistan kyllä esimerkiksi Giuseppe Verdin Otellon ja Falstaffin, Vincenzo Bellinin Norman tai Giacomo Puccinin Madama Butterflyn sekä Turandotin nimet. Lavalla on nähty mittava joukko alan suurimpia italialaisia ja ulkomaisia tähtiä sukupolvesta toiseen. Oopperataloa kunnostettiin vuosina 2002–04 suuressa remontissa, jonka ansiosta se täyttää nykyajan vaatimukset.
Kävelin ensimmäisillä Milanon-matkoillani oopperatalon ohitse kiinnittämättä siihen minkäänlaista huomiota. Lopulta joskus karttaa tutkiessani huomasin, että La Scala onkin se vanha synkkä talo, jonka edessä on aina pitkä jono takseja. Kyseessä ei siis ole mikään Sydneyn oopperatalon kaltainen maamerkki, vaan melko huomaamaton rakennus historiallisten palatsien täyttämässä Milanon ydinkeskustassa. La Scalan nimi juontaa juurensa samalla paikalla aiemmin sijanneesta Santa Maria della Scalan kirkosta. Suomennettuna se tarkoittaa portaita.
La Scalan tarunhohtoinen maine ja salista näkemäni hienot valokuvat herättävät uteliaisuutta, vaikkei ooppera kuulukaan varsinaisiin mielenkiinnon kohteisiini. Niinpä varaan itselleni ja vaimolle opastetun kierroksen La Scalassa, kun sellainen mahtuu sopivasti tämänvuotisen Milanon-matkamme ohjelmaan. Ooppera on itselleni vieras taiteenlaji, enkä ole koskaan seurannut yhtään esitystä. Helsingin oopperatalon sisällä olen sentään käynyt kertaalleen, mutta silloin näytöksenä oli oopperan sijasta Kansallisbaletin jouluklassikko Pähkinänsärkijä.
Opastettuja kierroksia järjestetään italiaksi, ranskaksi ja englanniksi 25 euron hintaan. Kierroksia on tarjolla satunnaisina päivinä La Scalan esityskalenterin mukaan. Tilannetta kannattaakin seurata ennen matkaa La Scalan museon nettisivuilta ja tehdä varaus heti tilaisuuden tullen. Joillakin viikoilla saattaa olla useampia opastuksia, mutta välillä voi olla pitkiäkin taukoja. Englanninkieliset kierrokset alkavat aina toteutuessaan neljältä iltapäivällä.
Odottelemme kierroksen alkua hyvissä ajoin suljetun baaritiskin vieressä ja mietimme, että kahville tai kuohuvalle löytyisi nytkin ostajia, jos vain joku olisi myymässä. Parinkymmenen hengen joukko kerääntyy paikalle määräaikaan mennessä ja meidät opastetaan aluksi kohti kuninkaallista aitiota. Tunnin aikana kuljetaan muutamissa portaikoissa, joten reitti ei ole esteetön. Kierros on suunnattu ihan tavallisille tallaajille, eikä kaikkien osallistujien oleteta olevan suuria oopperan ystäviä. Huumorintajuinen oppaamme kertoo avoimesti esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa laulujen sanoista on saada selvää. Niinpä oopperassa onkin tekstityslaitteet tapahtumien seuraamisen helpottamiseksi.
Kuninkaallinen aitio on mainio paikka nähdä oopperasali ensi kertaa, sillä sieltä on paras näkymä lavalle ja koko avaraan tilaan. Tämä pätee ainakin aition eturivillä istuviin kaikista tärkeimpiin vieraisiin. Koko kierroksen kantavaksi teemaksi muodostuukin sopivan paikan valitseminen, sillä niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, jopa kuninkaallisen aition nurkkapaikoilta on varsin kehno näkyvyys esiintymislavalle. Tilanne vain heikkenee edetessämme tavallisen kansan aitioihin. Kuninkaallinen aitio on varattu kunniavieraille ja sinne pääsee ainoastaan oopperatalon kutsumana.
Opastus jatkuu pieniltä tuntuviin muihin aitioihin, joissa kussakin on kuusi istumapaikkaa. La Scalan rakennuskustannuksia katettiin aikoinaan myymällä aitioita rikkaille milanolaisille, jotka saivat sisustaa hankkimansa tilan haluamallaan tavalla. Oppaamme avaa useampia eri aitioita, joihin voi käydä tutustumassa omaan tahtiin.
Punaista ja kultaa huokuva värimaailma on aitiosta toiseen yhtenäinen, mutta koristelussa on selviä yksilöllisiä eroja. Osassa aitioista on huomattavan paljon peilejä, jotka tekevät ahtaasta tilasta suuremman näköisen. Peileistä voi olla iloa myös nenän puuteroinnissa sekä ennen kaikkea muun yleisön tarkkailemisessa.
La Scalaan ei varsinkaan entisaikoina tultu pelkästään seuraamaan esityksiä, vaan se oli tärkeä kohtaamispaikka. Nykytekniikka mahdollistaa lavasteiden vaihtamisen ripeään tahtiin, mutta ennen sama esitys saattoi toistua vaikkapa viisikymmentä kertaa peräkkäin. Milanon rikkaat käyttivät ahkerasti omia aitioitaan, mutta mielenkiinto lavan tapahtumiin yleensä lopahti viimeistään kolmannen esityskerran kohdalla. Huomattavasti mielenkiintoisempaa oli seurailla muiden aitioiden tapahtumia, vaihtuvia seuralaisia sekä asuvalintoja. Oopperatalossa käytiin myös kauppaa ja pelattiin uhkapelejä. Mikä olisikaan ollut parempi paikka seurapiirijuorujen kehittelemiselle kuin La Scala!
Vaikka aitiopaikka La Scalassa kuulostaa juhlalliselta, voi totuus olla todella karu. Aition kuudesta paikasta vain kahdelta reunimmaiselta on esteetön näkyvyys lavalle. Kaiteen vieressä olevien tuolien takana on jakkarat ja kolmannella rivillä korkeammat istuimet, jotka tuntuvat pitkän esityksen kuluessa taatusti epämukavilta. Osalta aitiopaikoista ei ole minkäänlaista näkyvyyttä lavalle, mutta ääni toki kuuluu.
Aitioiden yläpuolella olevalle parvelle myydään edullisempia lippuja, mutta sielläkään ei välttämättä ole kovin lokoisia tuoleja ja osa ihmisistä joutuu seisomaan. Parvi on ainakin menneinä vuosina tunnettu intohimoisten ja äänekkääseen kritiikkiin taipuvaisten oopperafanien tyyssijana, minkä vuoksi kokeneetkin esiintyjät saattavat jännittää laulamista La Scalassa. Jopa tenorilegenda Luciano Pavarotti sai täällä buuauskonsertin niskaansa laulettuaan Verdin oopperaa nuotin vierestä.
Opas johdattaa ryhmämme lavan alle ja saamme kurkistaa orkesterin syvennyksen ovesta sisään. On hauskaa saada tällainenkin näkökulma oopperataloon. Koko talo ei ole pelkkää glamouria. Kolkkojen käytävien varrella on sermeillä erotettuja pukeutumistiloja esiintyjien käyttöön. Suurimmilla tähdillä voi olla paremmat pukuhuoneet, mutta kulisseissa käy varmasti melkoinen vilske, kun kuorolaiset ja muut riviesiintyjät vaihtavat asujaan ennen lavalle kiirehtimistä.
La Scalassa käytetään lavarakenteiden siirtelyyn edelleen perinteisiä hamppuköysiä, kun muualla on jo siirrytty metalliketjuihin. Köysiä joudutaan turvallisuussyistä vaihtamaan usein, mutta niiden etuna on täydellinen äänettömyys. La Scala on muutenkin täynnä perinteitä. Oopperakausi alkaa aina Milanon suojeluspyhimyksen Ambrosiuksen päivänä 7. joulukuuta, jokainen esitys päättyy ennen puoltayötä ja oopperanjohtajan kuoltua soitetaan Beethovenin hautajaismarssia tyhjälle salille. Oopperanjohtajista merkittävin oli kapellimestarinakin menestynyt Arturo Toscanini, joka uudisti La Scalaa monin tavoin sellaiseksi kuin se nykyään tunnetaan.
Pääsemme lopulta permannolle, jossa on mukavan pehmeät penkit. Parhaan paikan valitseminen on makuasia, mutta jos joskus päätyisin tänne seuraamaan esitystä, voisin asettua vaikkapa permannon riville M. Tällä rivillä on poikkeuksellisen paljon jalkatilaa ja näkyvyys salin keskeltä hyvä. La Scalan ohjelmistoon kuuluu oopperan lisäksi balettia sekä konsertteja. Yleisesti ottaen oopperaliput ovat kalleimpia ja konserttiliput edullisimpia.
Opas hyvästelee meidät pääaulassa, jota koristavat kuuluisien säveltäjien patsaat. Englanninkielisen kierroksen päättyessä viideltä jää vielä aikaa tutustua omatoimisesti puoli kuudelta suljettavaan La Scalan museoon. Museovierailu kuuluu kierroksen hintaan ja sen voi tehdä yhtä hyvin myös ennen opastusta, niin kuin me itse asiassa jo teimmekin. Pelkässä museossa voi vierailla edullisemmin ilman opastettua kierrosta, mutta silloin kokonaisuus jäisi ainakin tällaisen oopperaummikon näkökulmasta kovin vaisuksi. Minulle pääasia oli nähdä upea sali useammasta eri kulmasta sekä kuunnella oppaan sujuvasti kerrottuja tarinoita.
Museossa on esillä soittimia ja La Scalan historiaan liittyvää esineistöä. Maineikkaista laulajista, säveltäjistä ja kapellimestareista on esillä muotokuvia. Monet nimet, kuten Maria Callas tai Enrico Caruso kuulostavat tutuilta, vaikken heistä paljoa tiedäkään.
Museon näyttävintä antia ovat värikkäät asut, joita on käytetty kuuluisissa oopperaesityksissä. Museo on meille hyvä lisä opastettuun kierrokseen, muttei tunnu mitenkään erityiseltä kokemukselta. Alan harrastaja saisi museosta varmasti enemmän irti, mutta me ehdimme nähdä jo parissakymmenessä minuutissa riittävästi.
Suosittelen La Scalaan tutustumista jo siksikin, että rakennus on Milanon kulttuurielämän keskus ja sillä on merkittävä asema koko kaupungin historiassa. Vaatimaton ulkokuori kätkee sisälleen näyttävän salin sekä paljon tarinoita, joten kierros La Scalan katsomoissa ja kulisseissa on mieleenpainuva kokemus. Tutustumiskierros herätti jopa hieman orastavaa kiinnostusta oopperaa kohtaan. Palaan Milanoon aina uudelleen jalkapallon vuoksi, joten ooppera La Scalassa voisi ehkä joskus mahtua pelin ohella matkaohjelmaan. San Siron stadion tunnetaan lempinimellä Jalkapallon La Scala, joten senkin vuoksi tuntui mukavalta nähdä tämä alkuperäinen La Scala ihan omin silmin.
Lisätiedot museosta: museoscala.org, lisätiedot esityksistä: teatroallascala.org
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Voit seurata Lähtöporttia myös Instagramissa.
4 Comments
Nimenä tuttu, mutta ulkonäöstä en olisi todellakaan tunnistanut. Kieltämättä ulkonäkö hieman hämää, kun on niin mitäänsanomaton. Ooppera on myös itselleni varsin vieras taiteenlaji, enkä ole yhtään esitystä minäkään nähnyt. Joulukuussa tosin olisi tarkoitus mennä, mutta jouduin sairastumisen vuoksi sen perumaan. Sisältä La Scalan on kuitenkin näyttävä ja tuo opastettu kierros kuulostaa todella mielenkiintoiselta.
Ei kyllä ikinä uskoisi, että noin hieno ja kuuluisa oopperasali löytyisi näinkin vaatimattoman rakennuksen sisältä. Ympäristöstä löytyy paljon mahtipontisempia rakennuksia. Kierros La Scalassa oli joka tapauksessa kiinnostava opastus oopperan maailmaan. Saa nähdä tulisiko joskus lähdettyä ihan esitykseenkin.
Tuolla olisi kiva joskus käydä. Tykkään oopperasta, vaikka en mikään suuri asiantuntija olekaan. Opiskelijana asuin muutaman vuoden Edinburghissa, ja kaupungin teattereissa oli säännöllisesti myös oopperaproduktioita ja opiskelijoille puoli-ilmaiset liput ylimmälle parvelle katon rajaan – hauska tietää, ettei noista aitioista näe lavalle yhtään paremmin 🙂
Suosittelen La Scalaa lämpimästi! Opastettu kierros vie kulissien taakse ja esitys La Scalassa olisi varmasti oopperan ystävälle iso elämys. Aitiopaikat ovat yllättävän huonoja, ellei onnistu saamaan paikkaa kaiteen vierestä kasvot lavalle päin 😀 Permanto on varmempi valinta ja istuimet tosiaan huomattavasti mukavammat.
Kaverini oli vuosituhannen vaihteessa vaihto-oppilaana Edinburghissa ja vietin silloin hänen luonaan reilun viikon. Siinä on kyllä hieno kaupunki, jonne tekisi mieli palata pitkästä aikaa!