Vietin aprillipäivää katsomalla jalkapalloa Milanossa. Serie A:n ottelu lähes loppuunmyydyllä stadionilla on aina elämys, vaikkei suosikkijoukkueen peli sattuisikaan kulkemaan. Vanhan sanonnan mukaan Italiassa elämä on osa jalkapalloa, eikä päinvastoin.
Inter Milano on kuulunut omaan elämääni 80-luvun lopulta lähtien, mutta olen käynyt paikan päällä peleissä vain muutamia kertoja. Ymmärsin viimein koronasulkujen aikana, että mukavia asioita kannattaa toteuttaa aina tilaisuuden tullen, joten pyrin nyt käymään Milanossa kerran kaudessa. Elämä voi yllättää, joten en ota tästä tavoitteesta minkäänlaisia suorituspaineita, mutta ainakin viime ja tänä keväänä olen löytänyt itseni San Siron lehtereiltä.
Tämän kevään pelikseni valikoituu Interin kohtaaminen perinteikkään firenzeläisseuran Fiorentinan kanssa. Suunnitelmissani oli paria viikkoa aiemmin pelattu Derby d’Italia Juventusta vastaan, mutta kun kyseinen viikonloppu ei lopulta sopinutkaan kalenteriin, tartuin houkuttelevimpaan jäljelle jääneeseen mahdollisuuteen. Otteluliput hankitaan etukäteen Interin virallisilta nettisivuilta ja peliin tarvitaan mukaan virallinen henkilöllisyystodistus, joista passi on aina varma valinta. Perille pääsee parhaiten metrolla, sillä violetin linjan pääteasema San Siro Stadio sijaitsee aivan pelipaikan vieressä. Vaunut ovat toki ennen ottelua hyvinkin täysiä.
Metrolinjan tavoin violetista väristä tunnistettava Fiorentina kuuluu Serie A:n ylempään keskikastiin ja pystyy hyvänä päivänä haastamaan minkä vastustajan tahansa. Joukkue on löytänyt mallikkaan kevätvireen ja voittanut ennen Interin kohtaamista seitsemän edellistä otteluaan. Fiorentinan palkintokaapista löytyy kaksi Italian mestaruutta sekä kuusi cupin voittoa, mutta suurimmista kunnian päivistä on jo pitkä aika. Fiorentina on saavuttanut myös Euroopan cupvoittajien cupin voiton keväällä 1961. Lempinimellä Viola tunnettu joukkue on tällä kaudella yhä mukana sekä Italian cupissa että Euroopan kolmoskilpailussa Konferenssiliigassa.
Vaikka Fiorentina onkin ollut edellisten viikkojen aikana erinomainen, voi kotijoukkuetta pitää ennakkosuosikkina. Interin kokoinen seura lähtee aina voittamaan kotiotteluitaan ja vaikka Napoli onkin karannut jo lähes varmaan mestaruuteen, käy kamppailu ensi kauden europelipaikoista kiivaana monen seuran kesken. Molemmat joukkueet siis janoavat tärkeitä sarjapisteitä. Jos taas jonoamisen kohteena on vaikkapa olut tai limonadi, löytyy stadionin ympäriltä runsaasti helpotusta. Myynnissä on luonnollisesti myös syötävää ja Interin fanituotteita.
Saavun katsomoon hyvissä ajoin ennen ottelun alkua suurin piirtein samaan aikaan, kun joukkueet tulevat nurmelle lämmittelemään. Olen valinnut paikkani alakatsomosta Interin kannattajapäädyn Curva Nordin läheisyydestä, joten kotijoukkueen pelaajat valmistautuvat otteluun aivan silmieni edessä. Heikosti esiintynyt hyökkääjä Joaquin Correa saa tilaisuutensa avauskokoonpanossa, kun ykköskärki Lautaro Martínez jää lepovuoroon. Federico Dimarco, Hakan Çalhanoğlu ja Milan Skriniar ovat loukkaantuneina sivussa, mutta koossa on silti nimekäs joukkue.
Omasta seurasta poistuneet pelaajat herättävät aina tunteita tullessaan vastustajan paidassa vastaan. Joitakin vihataan pettureina, kun taas toiset saavat osakseen ikuisen kiitollisuuden. Fiorentinan kapteeni Cristiano Biraghi kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Nykyään kolmekymppinen Biraghi liittyi Interin juniorijoukkueeseen 13-vuotiaana ja yritti useaan otteeseen murtautua sinimustien edustusjoukkueeseen. Viimein kolme vuotta sitten hän sai pelata Interissä, mutta kohtalaisen hyvä kausi ei johtanut jatkosopimukseen.
Interin ultrakannattajat laulavat ennen ottelua Cristiano Biraghin nimeä ja nostavat esiin lakanan, jonka mukaan Biraghin koti on aina täällä. Vieraiden kapteeni keskeyttää valmistautumisensa otteluun, tervehtii päätykatsomoa ja nostaa toisen kätensä sydämensä päälle. Tällaiset hetket nostattavat jalkapalloromantikolle kylmiä väreitä.
Olosuhteet pelille ovat loistavat. Lauantai-iltapäivän aurinko lämmittää mukavasti ja Stadio Giuseppe Meazza eli tuttavallisemmin San Siro on käytännössä loppuunmyyty. Italian stadionien yleisömäärät ovat lähteneet koronasulkujen jälkeen ilahduttavasti nousuun. Ennen pandemiaa nähtiin monilla kausilla puolityhjiä katsomoita, mutta kansa tuntuu rajoitusten poistuttua löytäneen tiensä otteluihin. Esimerkiksi Interin katsojakeskiarvo on tällä kaudella noin 72.500, mikä tarkoittaa lähes täyttä tupaa viikosta toiseen. Paikalliskilpailija Milanin lukemat ovat samaa tasoa, ja katsomot ovat täyttyneet myös monessa muussa saapasmaan kaupungissa.
Fiorentina osoittaa vaarallisuutensa heti pelin alusta lähtien ja Interin maalivahti André Onana joutuu venymään reilun kymmenen minuutin jälkeen jo aivan parhaimpaansa. Fiorentinan aktiivinen pelitapa ja korkealle nouseva puolustuslinja jättävät Interille tilaisuuksia nopeisiin vastaiskuihin, joita pelataan usein Romelu Lukakun tai Denzel Dumfriesin kautta. Hyökkäyspelin palaset eivät kuitenkaan osu kohdalleen. Molemmilla joukkueilla on pari hyvää maalintekopaikkaa, mutta tauolle mennään maaleitta.
Tunnelma pysyy hienona läpi ottelun, sillä Curva Nordin sinimustat liput liehuvat ja laulu raikuu taukoamatta. Vastakkaisessa päädyssä on melko runsaslukuinen joukko vieraskannattajia, joskin heidän määränsä on pienempi kuin täällä vuotta aiemmin näkemäni Salernitanan fanijoukko.
Vauhdikkaat tilanteet jatkuvat toisella puoliajalla. Päivän hahmoihin kuuluva Fiorentinan Gaetano Castrovilli täräyttää kierteisen pallon melkein yläkulmaan. Toisessa päässä Interin Lukakun kenkä on jälleen kerran väärässä asennossa, eikä belgialaiskärki onnistu ohjaamaan palloa parista metristä tyhjään maaliin. Kun Inter ei tunnu osuvan mistään, on Fiorentinan aika iskeä. Brasilialaishyökkääjä Arthur Cabral pääsee puskemaan Biraghin antamasta kulmapotkusta. Onana yltää taas kerran paraatipelastukseen, mutta pallo putoaa suoraan Giacomo Bonaventuralle. Bonaventuralla on helppo työ puskea pallo lähietäisyydeltä verkkoon. Entinen Milanin mies ottaa maalistaan kaiken ilon irti ja juoksee käsi pystyssä miltei kentän toiseen päähän saakka.
Inter hakee tasoitusta, mutta vieraiden maali pysyy koskemattomana. Nicolò Barellan komea laukaus pysähtyy tolppaan. Myös vaihtopelaaja Raoul Bellanova saa tilaisuutensa, muttei onnistu ohjaamaan palloa lähietäisyydeltä verkkoon. Bonaventuran maali jää päivän ainoaksi ja Fiorentina vie voiton. Molemmilla joukkueilla oli useita tilanteita kääntää peli edukseen, mutta kotijoukkueen viimeistely ei ollut riittävän laadukasta. Fiorentinalle täytyy nostaa sinimustaa lippistä ja onnitella hyvästä pelistä.
Tappio tietenkin harmittaa, muttei pilaa omaa viikonloppuani. Reissu Milanoon on ollut jälleen kerran mahtava kokemus ja Interin näkeminen tällä stadionilla tuntuu aina upealta. Maalien ja varsinkin voiton tuoma euforinen tunne jää vain tällä kerralla puuttumaan. Päätän kävellä hämärtyvän kaupungin halki stadionilta keskustaan, vaikka matkaan kuluukin reilu tunti. Keväinen ilta on miellyttävän lämmin ja askel ottelun tuloksesta huolimatta kevyt. Illallisravintolat näyttävät täyttyvän ja elämä Milanossa jatkuu aivan kuten ennenkin.
Kotiin palattua on ollut aikaa miettiä Simone Inzaghin valmentaman Interin käsittämättömän kaksijakoista kevättä. Nyt tätä kirjoittaessani on pelattu pari sarjakierrosta lisää, eikä joukkue onnistunut voittamaan sen paremmin Salernitanaa kuin Monzaakaan. Kotimaan sarja on kääntymässä täydeksi katastrofiksi, mutta samaan aikaan Inter on edennyt ensi kertaa kolmeentoista vuoteen Mestarien liigan välieriin, joissa vastaan asettuu paikallisvastustaja Milan. Italian cupissa Inter pelaa finaalipaikasta Juventusta vastaan ja loppuottelussa jompaa kumpaa odottaa todennäköisesti Fiorentina.
Kritisoin italialaisseurojen äkkipikaisia valmentajanvaihdoksia, mutta Inzaghin tapauksessa on tuntunut moneen kertaan siltä, ettei häneltä löydy uutta annettavaa joukkueelle. Pelaajien motivointi niin sanottuihin tavallisiin peleihin tuntuu vaikealta, johtamiskyvyt eivät ehkä riitä, pelitapa toistaa samaa kaavaa, eikä valmentajalta löydy ennakko-odotuksista poikkeavia ratkaisuja vastustajan yllättämiseksi. Sarjapelien perusteella Inzaghi olisi saanut jo potkut, mutta cupkilpailujen erikoismies pitää penkistään tiukasti kiinni. Mestarien liigan voittamalla Inzaghista tulisi suuri sankari, jolle annettaisiin kaikki anteeksi. Inter ei ole suosikki, mutta pokaali on silti enää kolmen ottelun päässä.
Jalkapallo on Italiassa hyvin taktinen peli ja valmentajan rooli on suuremmassa valokeilassa kuin monessa muussa maassa. Suuri vastuu pettymyksistä kuuluu silti Interin pelaajille, jotka eivät tunnu saavan palloa edes tyhjään maaliin. Nykyään puhutaan paljon maaliodottamasta eli siitä, kuinka monta maalia joukkueen pitäisi luomistaan tilanteista saada keskimäärin aikaan. Interin maaliodottama on ollut kaikissa tämän vuoden puolella pelatuissa viidessätoista sarjapelissä vastustajaa suurempi, mutta voittoja on vain kuusi. Välillä ero on ollut mitättömän pieni enkä väitä, että joukkue olisi aina ansainnut yhtään enempää, mutta esimerkiksi Fiorentinaa vastaan Inter loi maaliodottamaa yli kolmen osuman verran.
Joukkueen henkistä lukkotilannetta ei lainkaan helpota, että seura saattaa taloustilanteensa vuoksi joutua luopumaan joistakin avainpelaajistaan kesän siirtomarkkinoilla. Näin ollen myös Interin johtoportaalla on todella suuri vastuu joukkueen tilanteesta. On mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako Mestarien liigan välieräpaikka jollakin tavalla heikkoon kevätvireeseen Serie A:ssa. Sijoitusta pitäisi pystyä parantamaan, jotta portit Mestarien liigaan aukeaisivat myös ensi kaudella, ellei sitten tapahdu sellaista ihmettä, että isokorvainen pokaali matkaisi kesäkuussa Interin palkintokaappiin Viale della Liberazionen varrelle. Jalkapallon viehätys piilee pelin arvaamattomuudessa päivästä ja vuodesta toiseen, ja siksi toivonkin palaavani Milanoon taas ensi kaudella.
Blogista löytyy myös viime kauden ottelukokemus Inter–Salernitana.
Lue lisää tämän kevään matkasta jutustani Viikonloppu keväisessä Milanossa.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Voit seurata Lähtöporttia myös Instagramissa.
2 Comments
Minkä verran liput maksoivat? Tulee muuten tosiaan mielenkiintoinen loppuhuipennnus Mestareiden liigaan, jossa milanolainen joukkue on varmasti finaalissa. Epäilen, että voitto menee kuitenkin muualle, mutta saapa nähdä!
Halusin hyvälle paikalle ja maksoin tuosta lipusta 75 euroa. Lippujen hinnat vaihtelevat paljon vastustajan ja paikan mukaan. Esimerkiksi seuraavaan kotiotteluun Sassuoloa vastaan saa piippuhyllypaikkoja viidellä eurolla, mutta luulisin että kalleimmat paikat huippuotteluun ovat jossain kolmensadan euron tietämillä.
Milanolainen joukkue lähtee loppuotteluun varmasti altavastaajana, mutta kun on kysymys vain yhdestä ottelusta, voi tulla yllätyksiäkin. Milanossa on joka tapauksessa kiihkeä jalkapallokevät meneillään, molemmilla joukkueilla on tasaväkiset mahdollisuudet päästä finaaliin.