Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuvan viikonlopun Milanossa. Ohjelmaan kuului jalkapallo-ottelun lisäksi paljon muutakin, kuten hyvää ruokaa, opastettu kierros La Scalan oopperatalossa sekä vierailu ihmisten luilla koristellussa kappelissa.
Pohjois-Italian kevät on edennyt jo mukavasti, sillä esimerkiksi viime lauantaina sai nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta ja parinkymmenen asteen lämmöstä. Päätin koronasulkujen aikaan palata Milanoon kerran vuodessa, ja tämä on nyt toteutunut ainakin kahtena ensimmäisenä keväänä. En silti ota paineita siitä, jos joku vuosi jää tulevaisuudessa väliinkin. Suurin syy Milanoon palaamisessa ovat suosikkijoukkueeni Interin ottelut, mutta koko kaupunki viehättää minua kerta kerralta yhä enemmän.
Olen kuullut mielipiteitä, joiden mukaan Milano on ”päivässä nähty”, mutta itse alan vasta nyt yhdeksännen vierailun jälkeen päästä kunnolla vauhtiin. Jokainen matka on ollut melko lyhyt, joten listallani olisi vielä runsaasti uutta nähtävää tulevien vuosien varalle. Alla on viime viikonlopun viisitoista mieleenpainuvinta kohdetta siinä järjestyksessä kuin me ne koimme. Ellet ole vielä käynyt Milanossa, suosittelen nähtävyyksistä myös ainakin Naviglin aluetta, maisemia Duomon katolta sekä Cimitero Monumentalen hautausmaata.
RAVINTOLA SIGNORVINO
Suuntaamme heti Milanoon ehdittyämme ravintola Signorvinoon tuomiokirkon eli Duomon naapuriin. Suositulla ketjulla on pelkästään Milanossa viisi toimipistettä, joista tämä on keskeisimmällä paikalla. Katutasolla toimii viinikauppa ja yläkerrassa ravintola, jonne olemme tehneet varmuuden vuoksi pöytävarauksen.
Vaikka Signorvinon sijainti ja kadulla päivystävä sisäänheittäjä viittaavatkin turistisuuteen, vaikuttaa äänekäs asiakaskunta pääosin paikalliselta. Jo harmaantuneella Claudiolla näyttäisi olevan meneillään hilpeät synttärijuhlat. Yllä oleva seesteinen kuva ei kerro koko totuutta, sillä ravintolan täyttyessä meteli yltyy melkoiseksi. Tunnelmaa voisi volyymin perusteella kuvailla hyvin italialaiseksi.
Viinin seuraksi olisi tarjolla varsinkin leikkeleitä, mutta jätämme ne väliin. Maistelemme lautasellisen friteerattuja alkupaloja, joihin kuuluu esimerkiksi sisilialaisia minikokoisia arancineja sekä ascolilaisia oliiveja. Pääruoaksi valikoituu tagliata eli viipaloitua naudanlihaa vihannesten kera. Lasku on varsin kohtuullinen, joten hinta-laatusuhteessa ei ole valittamista. Kokemuksemme Signorvinosta on positiivinen, joskaan ei mitenkään täydellinen. Voisin ehkä harkita tänne palaamista siinä tapauksessa, jos nälkä alkaisi juuri Duomon kulmilla kurnia. Viini ei ainakaan lopu kesken.
Lisätiedot: signorvino.com
MUSEO DEL NOVECENTO
Palaamme perjantaina aamupäivällä Duomon aukion laidalle ja tutustumme Museo del Novecentoon. Museon nimi viittaa 1900-luvun taiteeseen, jota on esillä maltillisen kokoinen muutaman sadan teoksen kokoelma. Halusin uteliaisuuttani nähdä tämänkin museon, vaikkei moderni taide osu oikein meidän kummankaan mieltymyksiin. Niinpä kierrämmekin koko näyttelyn läpi vain reilussa puolessa tunnissa.
Esillä on ennen kaikkea italialaisten futuristien teoksia, mutta joukossa on myös joidenkin kansainvälisten mestarien yksittäisiä maalauksia. Kuuluisimmat nimet lienevät Pablo Picasso ja Henri Matisse. Vaikkei Museo del Novecento ihan omaan makuumme osukaan, voi sen kokoelma olla jonkun muun mielestä hyvinkin sykähdyttävä. Futuristisesta taidesuuntauksesta kiinnostuneille kyseessä voi hyvinkin olla oikea aarreaitta.
Keskeinen sijainti Duomon kulmalla ja vain viiden euron pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta matalan kynnyksen vierailukohteen kaupunkikierroksen varrella. Moni astuu sisään jo pelkästään maiseman takia, sillä ylimmän kerroksen lasiseinäisestä huoneesta avautuu hieno näkymä Duomon torille.
Yksi jos toinenkin haluaa ikuistaa itsensä ikkunoiden äärellä, mutta minusta on hauskinta katsella alas ja seurailla kuinka ihmiset kulkevat muurahaisten lailla pitkin aukiota.
Lisätiedot: museodelnovecento.org
INTER STORE MILANO
Siirrymme futurististen maalausten keskeltä itselleni huomattavasti tutummalle alueelle, kun käväisemme jalkapalloseura Interin kaupassa. Sinimustat raidat ovat täällä valttia ja valikoimasta löytyy seuran väreissä kaikkea mahdollista patalapuista herätyskelloihin. Mukaani tarttuu tällä kerralla jäljitelmä klassisesta 1960-luvun pelipaidasta. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että myös paikalliskilpailija Milanilla on oma kauppansa heti kulman takana.
Lisätiedot: store.inter.it
PANZEROTTI LUINI
Jos haluaa tutustua italialaiseen pikaruokaan ja samalla aitoon paikalliseen instituution, kannattaa suunnata Luinin leipomoon. Sanotaan, että milanolaiset ovat käyneet täällä sukupolvesta toiseen, ja siltä vilkas meno näyttääkin. Duomon lähellä sijaitsevan kujan varrella kiemurtelee jono kahdesta eri suunnasta, mutta toiminta on vauhdikasta ja tiskin äärelle pääsee yllättävän nopeasti.
Luini tarjoaa paljon muutakin, mutta se tunnetaan erityisesti panzerotto-nimisestä leivonnaisesta. Alun perin Pugliasta kotoisin oleva rasvainen herkku muistuttaa päällisin puolin lihapiirakkaa. Panzerottoja myydään erilaisilla täytteillä, kuten mozzarellalla ja tomaatilla tai vaikkapa ricottalla ja pinaatilla. Kolmella eurolla saa mukavan kokoisen ja maukkaan pikalounaan, jota pääsee hyvällä tuurilla nauttimaan läheiselle penkille.
Lisätiedot: luini.it
GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Keskustan loistokas ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II tunnetaan myös milanolaisten olohuoneena. Kalleimpien liikkeiden ovilla päivystää tummapukuisia vartijoita ja hintalaput saattavat pyörryttää heikoimpia. Historiallisten ostoskäytävien läpi tulee helposti kuljettua jokaisella Milanon-matkalla, vaikkei tänne erityistä asiaa olisikaan.
Pysähdymme näyteikkunaostoksille Marchesi 1824:n näyttävien pääsiäisherkkujen äärelle. Rizzolin kirjakaupasta löytyy minulle ihan ostettavaakin, kun käsiin osuu jalkapallolegenda Roberto Baggion italiankielinen elämäkerta. Italialaisen kahvin ystäville voi suositella Gallerian lähellä sijaitsevaa Bialettin liikettä. Hypistelen siellä espressokuppeja, mutta kaupat jäävät tekemättä.
HERKKUKAUPPA PECK
Helsinkiläiset ovat oppineet tuntemaan Stockan herkun ja milanolaisilla on Peck. Perinteikkään herkkukaupan lippulaivamyymälä toimii vain kivenheiton päässä Duomolta. Italialaisen gastronomian temppelinäkin tunnettu kauppa myy niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja melko suolaiseen hintaan. Viinille on oma osastonsa ja liha-, kala- sekä vihannestiskit pursuavat tuoreita tuotteita. Näin pääsiäisen aikaan tarjolla on upeita suklaaluomuksia, mutta me tyydymme yhden suklaalevyn ostamiseen. Kaupan yläkerrassa toimiva ravintola on tällä hetkellä tauolla mutta alakerran kahvila palvelee asiakkaita.
Lisätiedot: peck.it
JÄÄTELÖBAARI CIACCO
Peckin naapurissa Via Spadarin varrella toimiva Ciacco kuuluu Milanon parhaisiin jäätelöbaareihin ja sen edustalle kertyykin toisinaan pitkä jono. Tarjolla on perinteisten makujen lisäksi myös innovatiivisia vaihtoehtoja, joista kokeilen itämaista yötä. Intialaiselta ruoalta maistuva jäätelö on kokemus sinänsä, mutta nautin lopulta enemmän Cioccon sitruunasorbetista. Ciaccolla on Milanon liikkeen lisäksi kaksi toimipistettä Parmassa.
Lisätiedot: ciaccolab.it
KIERROS LA SCALAN OOPPERATALOSSA
Jos aiemmin mainittu moderni taide ei kuulu harrastuksiimme, niin ei kyllä oopperakaan. Haluamme silti tutustua maailman kuuluisimmaksi mainittuun oopperataloon La Scalaan. Rakennus ei herätä ulkoapäin juuri minkäänlaista huomiota, mutta se kätkee sisälleen loistokkaan salin, jossa oopperalegendat ovat esiintyneet vuosikymmenestä toiseen. Osallistumme opastetulle kierrokselle, jonka aikana saa istahtaa kuninkaallisen aition, tavallisten aitioiden sekä permannon penkeille, kurkistaa kulissien taakse sekä kuulla mukaansatempaavaa tarinointia talon historiasta. Tunti kuluu nopeasti ja kierros sopii hyvin myös kaltaiselleni oopperaummikolle.
Samalla lipulla saa tutustua La Scalan museoon, josta löytyy eri oopperoissa käytettyjä asuja, oopperatähtien muotokuvia, soittimia sekä erilaisia muistoesineitä. Mekin tunnistamme muutamia kuuluisia nimiä, mutta oopperaharrastaja saisi tästä museosta varmasti enemmän irti. Suosittelen La Scalaan tutustumista kaikille, sillä varsinkin sali on vaikuttava ja rakennuksella on tärkeä paikkansa Milanon historiassa.
La Scalasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot museosta: museoscala.org, lisätiedot esityksistä: teatroallascala.org
SUOSIKKIRAVINTOLANI BOTINERO
Ateria Botinerossa on kuulunut jo pitkään jokaisen Milanon-matkani ohjelmaan, joten nimi on ollut esillä myös muutamassa aiemmassa jutussani. Löysin tänne ensi kertaa siksi, että paikan omistaa Interin entinen kapteeni ja seuran nykyinen varapresidentti Javier Zanetti. Vaikka jo pelkkä suosikkipelaaja voisi olla hyvä syy palata ravintolaan aina uudelleen, vetää Botineroon ennen kaikkea erinomainen ruoka, miellyttävä palvelu ja mukava tunnelma.
Botinero on toimiva yhdistelmä tyylikästä laaturavintolaa ja sporttibaaria. Täällä voi nauttia kynttiläillallista valkoisilta pöytäliinoilta ja seurata samalla sivusilmällä urheilu-uutisia äänettömästä televisiosta. Seinille ripustetut valokuvat ja maalaukset kertovat Zanettin sekä kumppaneiden elämäntarinaa. Aulabaarin vaikuttavasta pelikenkäkokoelmasta löytyy Messin, Maradonan, Baggion, Maldinin, Tottin ja monen muun tähtipelaajan tossut.
Botinero on argentiinalaisitalialainen ravintola, jossa on panostettu erityisesti liharuokiin. Syön yleensä mielelläni kalaa ja vaikka joskus ryhtyisin peräti kasvissyöjäksi, sallisin silti itselleni kerran vuodessa lihaisan aterian juuri tässä ravintolassa. Valitsen tällä kerralla alkuun suussa sulavan carpaccion, sitten artisokkien kera tarjotun kelpo pihvin sekä jälkiruoaksi tutun ja turvallisen tiramisun. Hyvä viini täydentää kokemuksen. Poistuessa on helppo luvata tarjoilijalle, että palaamme taatusti takaisin.
Lisätiedot: botinero.it
SAN BERNARDINO ALLE OSSAN LUUKAPPELI
Aloitamme lauantain kävelykierroksen suunnistamalla San Bernardino alle Ossan kirkkoon. Vaikka valoisa pääsalikin on kaunis, ei se tunnu tässä parinsadan kirkon kaupungissa mitenkään erityiseltä nähtävyydeltä. Sivukappeli on sen sijaan sitäkin kummallisempi. Kappelin seiniä koristaa valtava määrä ihmisten luita ja pääkalloja. Näky on pysäyttävä, joskaan ei lainkaan niin synkkä kuin miltä se saattaa kuulostaa.
Luukappelin historia juontaa juurensa 1100-luvulle saakka. Paikalla toimi alun perin sairaala sekä menehtyneille potilaille tarkoitettu hautausmaa, josta kuitenkin loppui pian tila kesken. Vainajien luita alettiin varastoida huoneeseen, jonka viereen nousi myöhemmin vaatimaton kirkkorakennus. Kun kirkkoa 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla restauroitiin ja laajennettiin, keksittiin luita käyttää seinien koristeluun. Lopputulos on outoudestaan huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen.
San Bernardino alle Ossasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it
VILLA INVERNIZZIN FLAMINGOT
Milanon katujen varsilla voi nähdä yllättäviä asioita. Sellaisiksi voi laskea kartanomaisen Villa Invernizzin pihalla asustavat pinkit flamingot. Kymmenkunta eksoottista lintua ovat tänne 1970-luvulla tuotujen flamingojen jälkeläisiä. Lintujen hankkiminen oli talossa asuneen rikkaan Invernizzin perheen idea. Rakennus kuuluu nykyään Invernizzin säätiölle ja piha on suljettu, mutta flamingoja voi katsella aidan raoista kadun puolelta. Paikka on suosittu milanolaisten lapsiperheiden keskuudessa ja nyt meidänkin käydessämme kirkas iloisesti kiljahteleva ääni paljastaa mikä on flamingo italiaksi. Fenicottero! Fenicottero! Fenicottero!
PALAZZO BERRI-MEREGALLI
Villa Invernizzi kuuluu epävirallisesti hiljaiseksi kortteliksi nimettyyn Quadrilatero del Silenzioon, jota sävyttää upea arkkitehtuuri. Päädyimme tänne flamingojen vuoksi, mutta huomaamme ympäristössä olevan monta poikkeuksellisen näyttävää rakennusta. Yksi niistä on Palazzo Berri-Meregalli, jonka jykevät muodot ja seinille taiteillut patsaat kiinnittävät huomion. Ehdimme juuri kurkistaa portin taakse suljettuun näyttävään aulaan, kun italiaa puhuva opas tuo paikalle suuren ryhmänsä. Quadrilatero del Silenzioon voisi palata toistekin ja tutkia arkkitehtuuria tämänkertaista ohikulkumatkaamme perusteellisemmin.
CASA GALIMBERTI
Jatkamme kävelykierrostamme ennakkoon tietämäni Casa Galimbertin luo. Milanon kauneimmaksi taloksikin kehuttu Casa Galimberti sijaitsee samassa Porta Venezian kaupunginosassa, johon koko edellä mainittu Quadrilatero del Silenziokin kuuluu.
Arkkitehti Giovanni Battista Bossin suunnittelema Casa Galimberti valmistui vuonna 1905. Talon ulkoseiniä koristavat värikkäät laatat ja mosaiikit. Seinien kuvioita ja koristeellisia parvekkeita on helppo unohtua katselemaan muutamaksi minuutiksi. Casa Galimberti edustaa milanolaista art nouveau -tyyliä parhaimmillaan. Myös kulman takaa löytyvä saman arkkitehdin luoma Casa Guazzoni on kaunis rakennus.
GIARDINI PUBBLICI INDRO MONTANELLI
Milanossa on kuuluisan Parco Sempionen lisäksi muitakin puistoja. Käymme tällä kerralla Giardini Pubblici Indro Montanellissa, joka sekin on mukavan kokoinen viheralue. Milanon vanhimmassa kaupunkipuistossa on aurinkoisena kevätlauantaina mukava tunnelma. Lämpötila alkaa olla jo kesäisissä lukemissa, katumuusikko laulaa italialaisia sävelmiä ja niin koirat kuin lapsetkin kirmailevat pitkin nurmikoita. Käynnissä on myös valmisteluja seuraavana päivänä juostavaa Milanon maratonia varten, koska Giardini Pubblici toimii kilpailun lähtö- ja maalipaikkana.
Giardini Pubblici on mukava levähdyspaikka vilkkaassa kaupungissa, jossa ihmisillä on joutuisa askel ja raitiovaunujen kirskunta kantautuu usein korviin. Muistan joskus kävelleeni tämän puiston halki, mutta nyt meillä on aikaa pysähtyä penkille ja nauttia aurinkoisesta iltapäivästä. Giardini Pubblicin rakennuksiin kuuluvat kuvassa näkyvä Palazzo Dugnani sekä puiston toisella laidalla sijaitsevat luonnontieteellinen museo ja planetaario.
JALKAPALLO-OTTELU INTER–FIORENTINA
Kovasti odottamani Italian pääsarjan ottelu Inter–Fiorentina pelataan lauantai-iltana erinomaisissa olosuhteissa. Aurinko lämmittää ja reilut 73.500 katsojaa on saapunut lähes loppuunmyydylle San Sirolle nauttimaan pelistä. Viime aikoina vaisusti pelannut Inter lähtee peliin ennakkosuosikkina, vaikka keskikastin Fiorentina onkin yltynyt edellisten puolentoista kuukauden aikana loistavaan vireeseen. Ottelusta ei tule ikimuistoista elämystä, vaikka molemmilla joukkueilla riittääkin maalipaikkoja. Inter hukkaa useamman varmalta näyttävän tilanteen ja kun vieraiden Giacomo Bonaventura puskee illan ainoan maalin, lähtevät sarjapisteet Firenzeen.
Tappio tietenkin harmittaa, muttei pilaa muuten upeaa viikonloppua. Tuntuu aina hienolta nähdä pelejä paikan päällä ja kun päätykatsomo Curva Nord jaksaa laulaa läpi ottelun, pysyy tunnelma tuloksesta huolimatta hienona. Maalien ja voiton tuoma euforinen tunne jää nyt puuttumaan, mutta ehkä Interin peli sujuu seuraavalla Milanon-matkallani paremmin. Sitä odotellessa on aika jännittää otteluita taas kotona ruudun takaa.
Jalkapallo-ottelusta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Viikonloppu sujui jälleen kerran liian nopeasti, mutta ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Keskityimme tällä kerralla ehkä liiaksikin Duomon ympärillä olevaan ydinkeskustaan, koska moni nyt mielessä olleista kohteista sijaitsi tuolla alueella. Ensi kerralla lienee taas Breran, Isolan ja Naviglin alueiden vuoro.
Finnair on perinteisesti lentänyt Milanossa Malpensan kentälle, mutta nyt tarjolla on myös suora yhteys lähempänä keskustaa sijaitsevaan Linateen. Lensimme tällä kerralla Malpensaan ja palasimme Linaten kautta takaisin. Molemmista on hyvät julkiset kulkuyhteydet kaupunkiin. Malpensa Express -juna kuljettaa kätevästi Cadornan ja Centralen asemille keskustaan. Linateen kuljimme bussilla 73, mutta perille pääsisi myös metrolinjalla M4. Kyseinen metrolinja on vielä keskeneräinen, eikä yllä kaupungin päässä ydinkeskustaan saakka. Katsotaan olisiko tämä yhteys saatu kuntoon seuraavaan Milanon-reissuun mennessä.
Lue myös aiemmat Milanosta kertovat juttuni:
• Mainio viikonloppu Milanossa
• Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
• Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
• Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
• Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana
• Viikonloppu Milanossa – taitoluistelua, ruokaa ja katutaidetta
• 10 x Milano
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Voit seurata Lähtöporttia myös Instagramissa.
6 Comments
Milano taitaa jossain määrin tosiaan olla sellainen kaupunki, että se jakaa mielipiteitä. Itsekään en kovin perusteellisesti aikaa siellä ole viettänyt, mutta itselläni on kuitenkin sellainen olo, että mielelläni siellä aikaa viettäisin enemmänkin. Toki jalkapallo-ottelu itsellänikin olisi se kohokohta, mutta paljon muutakin, ja pidemmäksi aikaa, Milanosta löytyy.
Milano on omalla tavallaan enemmän keskieurooppalainen kuin italialainen kaupunki ja tuottaa varmasti pettymyksen, jos odottaa samanlaista tunnelmaa kuin Roomassa tai Firenzessä. Siellä on paljon kivaa koettavaa, mutta kaikki parhaat paikat eivät ole kovin tunnettuja nähtävyyksiä. Jatkan uusien elämysten etsimistä taas seuraavalla Milanon-reissulla.
Kiitos taas kivasta jutusta, tuo La Scalan jatkojuttu kiinnostaa minua kovasti.
Kotiuduimme eilen neljän päivän kevätmatkalta Wienistä, ja sun viimevuotisista jutuista oli paljon apua matkaohjelman suunnittelussa!
Kiitos Satu! Mukava kuulla että Wienin-jutuista oli hyötyä! Juttu La Scalasta on tarkoitus saada julkaistua toukokuussa. Mukavaa kevään jatkoa!
Ihana Milano! Rakastuin täysin reilu vuosi sitten, kun tyttäreni kanssa mentiin ensimmäistä kertaa Milanoon tammikuussa eli vielä kylmimpään aikaan. Odotin lähinnä ylimielistä palvelua ja vettynyttä spagettia, koska jostain olin lukemut että Milano on Italian persereikä.. 😉 Anteeksi kielenkäyttö, mutta näin olin lukenut.. 🙂 No Milano löi mut ihan ällikällä! Missään muualla Euroopassa en ole saanut niin hyvää asiakaspalvelua ja todella hyvää ruokaa kuin siellä. Italialaiset ymmärtävät kauneuden päälle ja se näkyy Milanossa monessa asiassa; ihmisissä, ruuissa ja esim ravintoloissa ja kahviloissa.
Kolmen vkon päästä pääsemme taas tuonne sekä äidin että tyttären lempparikaupunkiin, kun lähden yhdeksäksi yöksi tyttäreni kaveriksi kun hän jää sinne mallin töihin 1,5kk ajan. Nyt on jo lempiravintolaan varattu pöytä että pääsemme juhlistamaan synttäreitäni siellä olon aikana. 🙂 Muutenkin kiva mennä jo hieman ennestään tuttuun kaupunkiin ja tälläkin kertaa aion mennä Duomon katolle. Mikään muu rakennus ei ole tehnyt sellaista vaikutusta kuin se.. 🙂
Mukava kuulla että Milano miellyttää noin paljon! 🙂 Milano ehkä jakaa mielipiteitä, koska sen voi kokea kiireisenä ja muita Italian kaupunkeja vauraampana sekä keskieurooppalaisempana paikkana. Itse olen kyllä aina viihtynyt Milanossa ja löytänyt sieltä miellyttäviä asioita ja ihmisiä, se on monella tavalla upea kaupunki.
Minustakin on kiva matkustaa ennalta tuttuihin kaupunkeihin, joissa voi palata omiin suosikkipaikkoihin ja kokea myös aina jotain uutta. Duomon katto on hieno paikka ja siellä kelpaa kyllä käydä useammankin kerran. Maisemakin on aina eri säällä hieman eri näköinen. Mukavaa Milanon-matkaa teille molemmille, tuossa ajassa ehtii jo hyvin nauttia kaupungista! 🙂