Berliinin retrohenkinen tietokonepelimuseo ilahduttaa koko perhettä. Lapset viihtyvät pelien parissa mainiosti ja aikuisista on nostalgista päästä takaisin 80- ja 90-lukujen maailmaan. Tähän museoon ei tulla katselemaan pölyisiä esineitä vaan pelaamaan!
Berliinissä on häkellyttävän paljon erilaisia museoita. Useimmat niistä käsittelevät kylmän sodan aikaa, natsien hirmutekoja tai joitakin vielä kaukaisempia historian vaiheita. Perheloman ohjelmaan on hyvä saada myös jotakin Berliinin muuria viihteellisempää. Tähän tarkoitukseen sopii mainiosti Computerspielemuseum, josta löytyy iloa kenelle tahansa tietokonepelejä joskus kokeilleelle.
Museo esittelee tietokonepelejä ja niiden historiaa mukavan monipuolisella kattauksella. Esillä on sekä harvinaisuuksia että todellisia klassikoita. Laitekanta on sopivan vaihtelevaa, sillä kokeiltavana on eri aikakausien konsoleita sekä pelihalleista tuttuja automaatteja. Kaikkiaan käytössä on noin 35 erilaista peliä, joiden pelaaminen kuuluu luonnollisesti pääsylipun hintaan.
Vanhat pakkaukset tuovat mieleen ajan, kun pelejä käytiin ostamassa alan erikoisliikkeistä. Tuntuu oudolta ajatella, kuinka pelit ovat nykyään valtavirtaistunutta viihdettä ja tietokonepelaamisesta on tullut jopa ammattilaisurheilua. Joskus muinoin tieto uusista peleistä kulki kavereiden lisäksi vain Mikrobitti-lehden kautta ja ruudun ääressä viihtyivät lähinnä ujoluonteiset koulupojat.
Vanha kunnon Sega Rally -rallisimulaattori kuuluu Computerspielemuseumin suosikkeihin. Ruotsinlaivoilla koetuista rallihetkistä on kulunut jo aikaa, mutta ajoreitti tuntuu silti hetkittäin tutulta. Tytär antaa tässä pelissä ensikertalaisena hämmästyttävän kovan vastuksen.
Tarjolla on monta muutakin automaattia, joilla voi kokeilla taitojaan tietokonepelihistorian alkuvuosien hittipeleissä. Ahtaan peliluolakulmauksen vetonauloja ovat esimerkiksi Tetris ja Space Invaders. Kokeilen taitojani myös sanomalehtiä viskovana Paperboyna ja löytyyhän museosta lopulta myös sokkelopelien esi-isä Pac-Man.
Mielenkiintoinen uudempi tuttavuus on vauhdikas autopeli, jossa nopeutta säädellään kuntopyörällä. Saisivatkohan eri ihmisten kodeissa pölyttyvät kuntoiluvälineet uuden elämän, jos ne kytkettäisiin kiinni tällaisiin laitteisiin?
Museon kuvauksellisimpaan soppeen on lavastettu muutamia huoneita, jotka vievät aikamatkalle 1980-luvulle. Lastenhuoneessa voi pelata aitoa ja alkuperäistä Super Mariota Nintendon konsolilla. Sisustus näyttää juuri siltä, kun se on tuon ajan lastenhuoneissa monesti ollut.
Pöydältä löytyvä elektroniikkapeli Donkey Kong II vie muistot lapsuuteen. Donkey Kongia pelasin vain kavereilla, sillä omassa elektroniikkapelissäni Mikki Hiiri ja Aku Ankka sammuttivat tulipaloa. Tuolloin 1980-luvun alussa yhdessä laitteessa saattoi olla vain yksi peli. Nykyajan älypuhelimista ei osattu silloin edes haaveilla.
Myös viereisen olohuoneen sisustus vie ajatukset menneisyyteen. Kun vihreälle sohvalle ahtautuu porukalla, tuntuu kuin olisimme vuosikymmenten takainen länsisaksalainen perhe. Ellei kuvaputkitelkkarista satu töiden jälkeen tulemaan Der Altea, kuluu aika rattoisasti videopelien parissa.
Legendaarista Commodore Kuusnelosta en koskaan omistanut, mutta kävin kyllä kaverini Mikon luona pelaamassa The Last Ninjaa. Tekniikka on kehittynyt huimasti niistä ajoista, kun pelaamiseen tarvittiin kasettien kelausaikojen vaatimaa kärsivällisyyttä. Mielikuvituskaan ei ollut haitaksi, jos halusi nähdä pelien pikselihahmojen näyttävän oikeilta ihmisiltä.
Museon vitriineissä näkyy erilaisia laitteita, joista varsinkin Amiga 500 on itselleni nostalginen. Vietin tämän lähinnä pelikäyttöön tarkoitetun tietokoneen parissa liiankin suuren osan teini-iästäni, minkä jälkeen oma pelaamiseni onkin jäänyt hyvin satunnaiseksi. Vaikka Computerspielemuseumissa on mukava pelivalikoima, puuttuvat täältä ne pelit, joiden parissa kulutin eniten aikaa. Pidin varsinkin urheilupeleistä, kuten Kick Off, Sensible Soccer, Wayne Gretzky Hockey, Formula One Grand Prix sekä Championship Manager. Pelasin toki lukemattomia muitakin pelejä, kuten Populousin, Rick Dangerousin ja Lemmingsin kaltaisia klassikoita. Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Museon historiallisiin aarteisiin kuuluu ainoa Itä-Saksassa valmistettu peliautomaatti Poly-Play. Laitteet olivat kalliita ja tuhatkunta valmistunutta kappaletta sijoitettiin valtion hallinnoimiin viihdekeskuksiin. Poly-Playsta löytyy useita erilaisia pelejä, joista kokeilen Hase und Wolfia. Jänis pakenee susia täsmälleen samaan tapaan kuin Pac-Man eri värisiä haamuja. Kommunistit eivät ilmeisesti kokeneet tarpeelliseksi peitellä plagiointia millään tavalla.
Museossa on miellyttävä ja paikoitellen jopa kodikas tunnelma, sillä lippukiintiö pitää vierailijamäärän siedettävänä. Omaa pelivuoroa joutuu välillä odottamaan muutaman minuutin, mutta pitkiä jonoja ei pääse muodostumaan ja yleensä joku peli on aina vapaana. Vierailun suositusaika on kaksi tuntia, mutta sen noudattaminen on kävijän omalla vastuulla. Me viivymme hieman reilut kaksi tuntia ja ehdimme saada tietokonepelimuseosta kaiken oleellisen irti.
Computerspielemuseum löytyy Friedrichshainin kaupunginosasta mahtipontisen Karl-Marx-Alleen varrelta. Pääsyliput ostetaan etukäteen museon nettisivuilta. Aikuisten lippu maksaa tällä hetkellä kymmenen euroa. Saatavilla on myös lastenlippuja ja perhelippuja. Berlin WelcomeCardilla saa kortin tyypin mukaan alennusta tai ilmaisen sisäänpääsyn. Suosittelen Computerspielemuseumia lämpimästi kaikille Berliinissä kävijöille, joita tietokonepelit yhtään kiinnostavat. Kotimaanmatkailijoille on tarjolla hieman vastaava kohde, nimittäin Tampereen Vapriikissa toimiva Suomen pelimuseo.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
2 Comments
Kuulostaapa kiinnostavalta kohteelta. Enää en ole vuosiin pelannut mitään, mutta lapsena tuli pelattua paljonkin. Berliinissä käydessä tuo olisi kyllä ns. ihan pakkokohde. Täytyypä laittaa mieleen myös tuo Suomen pelimuseo.
Sama juttu, lapsena ja teini-iässä tuli pelattua paljonkin, mutta pelit on sen jälkeen jääneet. Tämä museo kannattaa ilman muuta ottaa Berliinin-matkan ohjelmaan. Minultakin on vielä Suomen pelimuseo käymättä, mutta seuraavalla Tampereen-reissulla sitten. Vapriikissa on monta muutakin kiinnostavaa museota.