Sevilla on yksi koko Euroopan kauneimmista kaupungeista. Vaikka aurinkoinen Sevilla on upea päivänvalossakin, kannattaa kaduilla ehdottomasti kierrellä myös pimeän laskeuduttua. Itse ihastuin kaupunkiin nimenomaan iltojen tunnelmavalaistuksessa.
Vietimme Sevillassa viime syksynä kolme viikkoa. Kaupunki ehti tuossa ajassa tulla melko tutuksi, sillä kaikki oleellinen löytyy sopivasti kävelyetäisyydeltä. Teimme iltakävelyitä myös koko perheen voimin, mutta vaeltelin pisimmät lenkkini yksin jalkapallo-otteluista palatessani. Askeleeni kulkivat pitkin luonteikasta ja aitoa andalusialaista kaupunkia, jonka vetovoimaa yritän nyt pukea sanoiksi. Tervetuloa iltakävelylle Sevillan kauneimpiin kohteisiin!
Mahtipontinen Plaza de España on yksi Sevillan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja siellä riittää päivisin runsaasti matkailijoita. Vilinä on illan hämärryttyä hiljentynyt. Turisteja viihdyttänyt andalusialainen kitara on vaiennut ja flamencotanssijat siirtyneet muille estradeille.
Liikkeellä on sentään muutamia muitakin ihmisiä, joten laaja aukio ei tunnu aivan aavemaiselta. Vanhempi pariskunta kuvaa toisiaan, nuorempi pari vaihtaa suudelman ja portugalia puhuva perhe nousee yksinäisen hevoskärryn kyydistä.
Minulla ei ole kiirettä minnekään, joten pysähdyn ihailemaan aukion mahtavaa arkkitehtuuria. Plaza de España rakennettiin vajaat sata vuotta sitten juhlistamaan Sevillassa järjestettyä iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä. Aukio sijaitsee hieman vilkkaimman keskustan ulkopuolella Maria Luisan puistossa, mutta sinne voi tulla huoletta pimeälläkin. Sevilla vaikuttaa turvalliselta kaupungilta, tai ainakaan omalle kohdallemme ei osu mitään ikäviä yllätyksiä.
Plaza de España on illan tunnelmavalaistuksessa parhaimmillaan. Päivällä valui hiki ja ympärillä oli hälinää, mutta nyt tuntuu kuin koko käsittämättömän hieno aukio olisi tässä vain minua varten.
Illan sää tuntuu suorastaan täydelliseltä. Etelän lempeä lämpö hellii ihoa juuri sopivasti, eikä viileys vielä uhkaa yhtä Euroopan kuumimmista kaupungeista. On vaikea uskoa, että eletään jo lokakuun viimeisiä päiviä. Kotimaan räntäsade tuntuu täälläpäin Eurooppaa kaukaiselta.
Jatkan matkaa kohti ydinkeskustaa ja Sevillan jättimäistä katedraalia. Täältä löytyy jo runsaasti muitakin ihmisiä, sillä keskeisellä paikalla sijaitseva kirkko taitaa olla kaupungin suosituin nähtävyys.
Katedraalin vieressä kohoavaa Giralda-tornia pidetään koko Sevillan symbolina. Islaminuskoiset maurit rakensivat sen minareetiksi hallitessaan Espanjaa vuosisatojen ajan. Nykyään Giralda toimii katedraalin kellotornina.
Vahvaääninen nainen laulaa tornin juurella Ave Mariaa säestäjänsä rinnalla. Istun suihkulähteen reunalle kuuntelemaan tunteikasta esitystä, joka on herättänyt monen muunkin ohikulkijan huomion. Katseeni nousee ylös kohti Giraldan huippua ja taivasta. Sevillan illassa riittää monenlaisia mieleenpainuvia tunnelmia.
Katedraalin vieressä kohoavat Alcázar-palatsin korkeat muurit. Maurit rakensivat myös tämän linnoituksen, joka sittemmin siirtyi kristittyjen haltuun. Alcázar toimii edelleen Espanjan kuningasperheen asuntona silloin, kun Felipe VI kumppaneineen saapuu Sevillaan. Jykevät muurit suorastaan huokuvat historiaa ja tuovat keskiaikaisen tuulahduksen nykyaikaisen kaupungin rinnalle.
Suunnistan vanhankaupungin valtakadulle Avenida de la Constituciónille, jolla riittää kulkijoita kauppojen sulkeuduttuakin. Ilmassa tuoksuvat katukauppiaan paahtamat kastanjat. Pidän erityisesti pyöreäpäätyisestä rakennuksesta, joka pääsee oikeuksiinsa talorivistön reunalla.
Kulman takana levittäytyy Plaza de San Francisco. Upeasti valaistu Giralda-torni näkyy hyvin tällekin aukiolle. Käännän kuitenkin katedraalille selkäni ja jatkan muutaman sadan metrin matkan seuraavalle maamerkille.
Setas de Sevilla eli Sevillan sienet kuuluu kaupunkiin tällä vuosituhannella nousseisiin nähtävyyksiin. Maailman suurimmaksi puurakennelmaksikin kehuttu katseenvangitsija on rakennettu suomalaisesta männystä, vaikkei se pinnoitteensa vuoksi oikein puulta näytäkään.
Iltaisin rakennelmaa koristavat vaihtuvat värivalot. Revontulia jäljittelevä esitys ei vedä vertoja Lapin taivaalla näkyville valoilmiöille, mutta tuo silti mukavasti väriä Sevillan katukuvaan. Voit lukea rakennelmasta lisää jutustani Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta.
Saavun pienen kujilla harhailun jälkeen Guadalquivir-joen rantaan, jossa kulkijoita tervehtii kultainen torni, Torre del Oro. Vanha vartiotorni on maurien perintöä, kuten myös Guadalquivirin suurta jokea tarkoittava nimi.
Guadalquivirin rantaa seuraava kävelykatu on näin illan pimennyttyä ehkäpä koko Sevillan tunnelmallisin paikka. Katulamput valaisevat mukulakiviä ja puiden alla on rauhallista kulkea.
Seuraavaksi näköpiiriin ilmestyvä puualus näyttää lipuneen paikalle kaukaa menneisyydestä. Kyseessä on kopio Victoria-laivasta, jota käytettiin historian ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella. Hurjalle retkelle lähdettiin näiltä rantamilta syksyllä 1519 ja kolme vuotta myöhemmin Victoria palasi ainoana Fernão de Magalhãesin johtaman retkikunnan viidestä aluksesta takaisin. Magalhães itse menehtyi monen merimiehen tavoin matkan varrella ja alkuperäinen Victoria saapui Sevillaan Juan Sebastián Elcanon kipparoimana.
Vastarannalla siintää kiehtova Trianan kaupunginosa. Rantakatu Calle Betisiä reunustaa värikäs talorivistö, jonka ravintoloissa ja baareissa on mukava viettää iltaa.
Sevillan iltojen tunnelma on todellakin parhaimmillaan täällä joen varrella. Hyväntuuliset ihmiset kerääntyvät nauttimaan toistensa seurasta ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ilma on miellyttävän lämmin ja ympäristö näyttää niin kauniilta kuin se kaupunkiympäristössä on mahdollista.
Olen vain muutamaa kuukautta aiemmin kävellyt pitkin Seine-joen rantoja Pariisissa. Vaikka Ranskan pääkaupunki onkin ainutlaatuinen paikka ja romantiikan kehto, tuntuu se tällaisena iltana löytäneen voittajansa. Sevillan lumovoima on varsinkin täällä Trianan sillan tuntumassa suuri ja kaupunki alkaa nopeasti tuntua hyvinkin kodikkaalta.
On täällä Guadalquivirin rannoilla häivähdys Pariisiakin. Trianan silta on nimittäin jäljitelmä jo puretusta sillasta, joka ylitti Seinen nykyisen Pont du Carrouselin paikkeilla. Trianan silta korvasi aiemman ponttonisillan 1800-luvun puolivälissä ja on siitä lähtien kuulunut Sevillan tärkeimpiin maamerkkeihin. Kirjoitin vasta noin vuosi sitten Euroopan kauneimmista silloista tietämättä, että uusi suosikkini löytyisi näinkin pian täältä Sevillasta.
Jokea kelpaa pysähtyä katselemaan myös sillalta käsin, vaikka suojakaide vaikuttaakin yllättävän matalalta. Sevilla tuntuu hohtavan kauneutta, kun vanhat rakennukset on valaistu tyylikkäällä tavalla.
Kun sillalta saavutaan Trianan puolelle, tullaan heti aluksi Altozanon aukiolle, jossa kulkijoita odottaa flamencotanssijatarta esittävä patsas. Ennen matkaa lukemani Ildefonso Falconesin romaani Paljasjalkainen kuningatar valottaa värikkään tarinankerronnan lomassa Trianan kaupunginosan historiaa. Kirjan tapahtumien aikaan 1700-luvun puolivälissä Trianan suuri romaniyhteisö oli vielä voimissaan ja flamenco alkoi kehittyä iltanuotioiden ympärillä. Flamencopatsaan ohittaessani kuvittelen siinä olevan Milagros, toinen romaanin päähenkilöistä.
Triana tunnetaan flamencon lisäksi keramiikasta, jota täällä on valmistettu jo lukuisien sukupolvien ajan. Keramiikkaliikkeet sekä aiheesta kertova museo on iltamyöhällä suljettu, mutta koristeellisia seiniä kelpaa ihailla mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
Trianan kujat kutsuvat vielä pienelle kierrokselle, vaikka jaloissa alkaisi jo vähän painaakin. Ilmassa on iloista puheensorinaa, naurua ja lasien kilinää. Sevillassa osataan nauttia elämästä.
Vaikka pidänkin koko Sevillasta, olen erityisen tyytyväinen valinnastamme majoittua nimenomaan Trianaan. Joki erottaa tämän persoonallisen alueen ja keskustan toisistaan, joten Trianassa voi aistia eräänlaista kylätunnelmaa. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä paikallisia asukkaita, jotka tuntevat itsensä nimenomaan trianalaisiksi ja puhuvat Sevillasta kuin toisesta kaupungista.
Elämyksellisen kävelyn voi päättää vaikka lasilliseen tinto de veranoa jossakin Trianan monista baareista. Kurkunkostuketta löytyisi esimerkiksi Santa Anan kirkon ympäristöstä, mutta askeleet vievät kuin väkisin kohti Calle Betisiä ja jokirantaa. Täällä kun voi kokea ympärillään Trianan kodikkuuden, mutta nähdä samalla Sevillan mahtipontiset maamerkit. Harvassa paikassa on kaikki näin hyvin kohdallaan.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
6 Comments
Todella monet kaupungit ovat sellaisia, että niitä katselee mielellään myös pimeän tullen. Paitsi, että näyttävät erilaiselta, on tunnelma tietysti myös hyvin erilainen. Ja näyttäähän nuo kuvat todella hienoilta, todella hienosti ovat rakennukset valaistuja!
Sevillassa on osattu valaista varsinkin tärkeimmät nähtävyydet hienosti! Kaupungeista saa yleensä enemmän irti, kun niissä kiertelee eri vuorokaudenaikoina. Pimeydessä on oma tunnelmansa ja tykkään myös aamuista ennen kuin kadut ovat vilkastuneet.
Oletpa tehnyt upean kuvauksen Sevillasta. Joitain paikkoja jo tunnistin, mutta en ihan kaikkea, koska oma käyntimme oli parin päivän retki, jolloin ehdimme ilmeisesti joten kuten pyöriä päänähtävyydet. Tuo Plaza de Espana oli kyllä yksi ihanimpia paikkoja. Innostit kovasti nyt palaamaan ja tutustumaan Sevillaan kunnolla. Aila
Kiitos Aila! Parissa päivässä ehtii kyllä päänähtävyyksille, mutta Sevillassa on helppo viihtyä kauemminkin. Varatkaa jollakin tulevalla matkalla useampi päivä Sevillaan, niin ehditte nauttia eri kaupunginosien tunnelmasta ja vaikka tällaisista iltakävelyistä 🙂
Tämä mukava fiilistely taas vahvisti sitä, että kyllä Sevillaan olisi jo vihdoin aika päästä! Vuosia on yritetty, mutta vieläkään ei olla ehditty perille asti.
Kuvista tulee Pariiisin lisäksi mieleen Montpellier, yksi suosikkikaupungeistani sekin.
Suosittelen Sevillaa lämpimästi, se on upea kaupunki, jossa riittää nähtävää ja jossa on helppo viihtyä. Katselin nyt kuvia Montpellieristä ja näyttää kieltämättä tosi houkuttelevalta kaupungilta. Itselleni uusista Ranskan kaupungeista kiinnostaisi ainakin Bordeaux, mutta täytyypä laittaa myös Montpellier korvan taakse!