Suomen suurin matkablogiyhteisö

Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä

Pääsin vuodenvaihteessa vihdoin Berliiniin, jossa olin käynyt edellisen kerran kesällä 1988. Spree-joessa on ehtinyt virrata tällä välin paljon vettä ja Berliinin muurikin murtui jo kauan sitten. Kaupunki kiehtoo sekä historiansa että nykypäivänsä ansiosta.

Saksan pääkaupunki ehti kutkuttaa mieltäni vuosikausia, mutta paluu Berliiniin venyi silti syystä tai toisesta näihin päiviin saakka. Joulukuun lopulla tuli viimein aika lähteä koko perheen voimin selvittämään, miltä monien matkailijoiden kovasti kehuma kaupunki näyttää nykyään. Viivyimme perillä reilun viikon. 

Berliini on muuttunut edellisen käyntini jälkeen käytännössä täysin, sillä ehdin nähdä kaupungin jakaneen muurin vielä täysissä voimissaan. Vuosikymmenten takaisesta Berliinistä on säilynyt vain vähän ja osa siitäkin on museoitu. Tuntuu nostalgiselta käydä esimerkiksi entisellä Checkpoint Charlien raja-asemalla, jonka kautta minäkin kuljin suomalaisen bussin kyydissä Länsi-Berliinistä itään ja takaisin. Tuota reissua muistelin muutamia vuosia sitten julkaisemassani jutussa Euroopassa kesällä 1988.

Muurin ja Itä-Berliinin karu historia kiinnostaa minua jo lapsuuden matkankin vuoksi kovasti. Käymme katsomassa muutamia säilytettyjä muurin osia, kuten East Side Galleryn katutaidekimaraa sekä rauhallisemmalla paikalla kohoavaa Mauerparkin muurinpätkää. Checkpoint Charlien vieressä sijaitseva Die Mauer – Asisi Panorama vie yllättävän voimakkaasti kylmän sodan aikaiseen Berliiniin. Kyseessä on sylinterin muotoisen rakennuksen sisälle toteutettu jättimäinen maalaus, joka kuvaa syksyistä 1980-luvun iltaa Berliinin muurin ympäristössä.

Vaikka Berliini pursuaakin natsi-Saksaan, muuriin ja kylmään sotaan liittyviä nähtävyyksiä, se ei tunnu pelkältä jättimäiseltä museolta. Raskas lähihistoria on erottamaton osa Berliiniä, mutta kyseessä on myös energinen, eläväinen ja inspiroiva kaupunki. Berliini elää jatkuvassa muutoksessa ja koko ajan kehitetään jotakin uutta. Berliini on paikoitellen aika rumakin kaupunki, mutta sen tunnelmassa on jotakin hyvin kutsuvaa. Boheemi ilmapiiri vetää puoleensa.

Berliini on asukasluvultaan Euroopan Unionin suurin kaupunki ja se levittäytyy laajalle alueelle. Niinpä kaupungista tuntuukin kovin vaikealta saada kunnollista otetta. Kiinnostavalta kuulostavia käyntikohteita on paljon, mutta osa niistä on kaukana toisistaan. Tunnelmat myös vaihtelevat aika lailla alueelta toiselle kulkiessa. Välillä kasvoille iskee ankea harmaus, mutta hetken kuluttua Berliini alkaakin taas vaikuttaa maailman kiehtovimmalta paikalta.

Tunnelmillaan puhutteleva Berliini vaikuttaa kaupungilta, jonne ei kannata lähteä suorittamaan nähtävyyksiä. Karsin matkaohjelmaa niin, että siitä tulisi sopivan rento mutta monipuolinen ja ennen kaikkea perhematkalle mielekäs. Varaamme aikaa myös kahviloissa istuskeluun sekä kiireettömään vaelteluun. Päiviä on onneksi niin runsaasti, että ehdimme tutustua moneen nähtävyyteenkin. Esimerkiksi Brandenburgin portti, Holokaustin muistomerkki sekä Alexanderplatz televisiotorneineen tulevat vastaan jo kävelyretkien varrella.

Berliinissä ei ole Eiffel-tornin tai Colosseumin kaltaista ehdotonta supernähtävyyttä. Netistä löytyviä listauksia selaamalla voi huomata, ettei jollain listalla kärkeen nostettu nähtävyys ole päässyt jonkun toisen tekemälle listalle lainkaan. Erityisesti museoita olisi tarjolla uskomattoman paljon. Kaupungin molemmilla puolilla oli aikoinaan omat museonsa ja muurin murruttua Berliini on täyttynyt kylmän sodan ajasta kertovista nähtävyyksistä.

Suunnitelmissani oli vierailla Spree-joen rannalla sijaitsevassa DDR-museossa, mutta se on toistaiseksi suljettu vesivahingon vuoksi. Syynä on museon yläpuolella sijaitsevan Radisson-hotellin valtavan akvaarion hajoaminen. Ikävä tapaus ylitti uutiskynnyksen Suomessakin. Berliinistä löytyy onneksi toinenkin hieman vastaava museo, nimittäin Kulturbrauerein DDR-museo. Tämä ilmainen museo on mielestäni erittäin kiinnostava, sillä se antaa hyvän käsityksen tavallisten itäsaksalaisten elämästä. Näyttely kertoo muun muassa asumisesta, ruokakaupoista, vapaa-ajasta sekä työnteosta. Esillä on totta kai myös aito Trabant-merkkinen auto.

Matkamme eniten koko perhettä riemastuttava kohde on varmaankin Computerspielemuseum eli tietokonepelimuseo. Täällä saa pelata monia menneiden vuosien suosikkipelejä, jotka viihdyttävät lapsia ja tuntuvat aikuisista kovin nostalgisilta. Reilut pari tuntia kuluvat mukavasti esimerkiksi Super Marion, Tetriksen, Pac-Manin ja Sega Rallyn parissa. Joukkoon mahtuu vanhoja kunnon pelikonsoleita sekä vaikkapa ruotsinlaivojen pelihalleista tuttuja automaatteja. Onpa täällä myös ainoa Itä-Saksassa valmistettu peliautomaatti Poly-Play.

Deutsches Technikmuseum eli tekniikan museo on käymistämme museoista ehdottomasti suurin. Se on sadesäälle sopiva paikka, jossa saisi helposti kulumaan vaikka kokonaisen päivän. Ehdimme nähdä melkoisen määrän erilaisia vetureita, veneitä sekä lentokoneita, mutta osa näyttelyistä jää kokonaan väliin. Sivurakennuksesta löytyvä tiedekeskus Spectrum on kuopuksen toivoma heurekamainen paikka, jossa varsinkin lapset viihtyvät loistavasti. Vietämme tieteen ja tekniikan parissa nelisen tuntia, johon ei ole laskettu edes ruokailua mukaan.

Vahakabinettiketju Madame Tussauds on rantautunut myös Berliiniin. Hahmojen keskellä tehtävä kierros on viihteellinen yhdistelmä Berliinin historiaa sekä maailmankuulujen julkkisten maailmaa. Olemme käyneet parissa Tussaudsissa aiemmin, joten tiedämme jo sadetta sisätiloihin paetessamme mistä on kysymys. Vahakabinetti ei välttämättä ole kovin merkittävä nähtävyys, mutta aika kuluu kyllä mukavasti enemmän tai vähemmän aidolta näyttävien hahmojen seassa. Valikoimaa riittää Marlene Dietrichistä Erich Honeckeriin, Sigmund Freudista Franz Beckenbaueriin ja Marilyn Monroesta Nicole Kidmaniin. 

Vierailemme Charlottenburgin linnassa, jonka Preussin kuninkaalliset rakensivat hovinsa huvittelupaikaksi 1700-luvun alun tienoilla. Linna ei vedä vertoja viime vuonna näkemiemme Versaillesin tai Wienin Schönbrunnin mahtipontiselle loistolle, mutta siellä on silti muutamia mieleenpainuvia huoneita. Kävelemme myös laajalla puistoalueella, vaikkei se olekaan talvikaudella parhaimmillaan.

Vakuutuin ennakkotietoja kerätessäni siitä, että Panoramapunkt lienee kaupungin paras näköalapaikka. Keskeisellä Potsdamer Platzilla sijaitsevan pilvenpiirtäjän huipulta on mainiot näkymät lähes joka ilmansuuntaan ja kaupungista saa täältä käsin erinomaisen yleiskäsityksen. Panoramapunktille ei ole käydessämme lainkaan jonoa ja huipullakin on miellyttävän väljää. Jätämme Berliinin tunnetuimmalle näköalapaikalle eli televisiotorniin nousemisen väliin, mutta ehkä senkin vuoro tulee vielä jollakin tulevalla matkalla. Panoramapunktin perhelippu on selvästi edullisempi kuin yhden ihmisen sisäänpääsy ruuhkaiseksi mainittuun tv-torniin.

Berliini jakautuu historiallisesti kahteenkymmeneen kaupunginosaan, jotka on nykyään yhdistelty kahdeksitoista hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Alueiden ilme ja tunnelma vaihtelee paljonkin, mikä saa Berliinin tuntumaan erilaisista osista koostuvalta tilkkutäkiltä. Keskustojakin on oikeastaan useampia. Majoitumme Länsi-Berliinin rauhalliselle ja siistille mutta tylsähkölle Wilmersdorfin alueelle. Metrolla pääsee onneksi nopeasti muualle ja julkinen liikenne johdattaa samalla kaupungin aitoon arkiseen tunnelmaan. Berliinin alue on niin laaja, että vaikka kävelemme pitkiä matkoja, on metroon eli U-Bahniin sekä paikallisjuniin eli S-Bahniin turvautuminen välttämätöntä päivittäin.

Viereinen Charlottenburg edustaa suurimmaksi osaksi Wilmersdorfin hillittyä tyyliä, mutta sieltä löytyy myös Kurfürstendammin ostosalue sekä Charlottenburgin linna puistoineen. Berliinin keskeisimpänä alueena voi pitää Mitteä, johon kuuluu vanha Itä-Berliinin keskusta monine nähtävyyksineen. Kapinallinen Kreuzberg oli aikoinaan lännen viimeinen saareke idän kainalossa. Sekalaista saksalaissakkia sekä maahanmuuttajia houkutellut Kreuzberg on paikoitellen hyvin rosoinen, mutta alueella on myös seesteisemmät puolensa. Berliinin kaupunginosat ovat yleensäkin niin laajoja, ettei niiden parhaita paloja välttämättä löydä ilman tarkempia koordinaatteja.

Friedrichshainista jäävät meille mieleen suuret kerrostalot sekä Itä-Saksan mahtipontinen paraatikatu Karl-Marx-Allee, mutta kaupunginosalla on varmasti eläväisempikin puolensa. Itä-Berliiniin kuulunut taiteellinen Prenzlauer Berg vaikuttaa melko pikaiseksi jääneen tutustumisen perusteella miellyttävältä. Neuköllniin saakka emme ehdi lainkaan, vaikka kaupunginosa onkin päässyt Time Outin kokoamalle maailman kiinnostavimpien kaupunginosien listalle.

Seuraavalla kerralla haluaisin majoittua jollekin suhteellisen keskeiselle alueelle, jossa riittäisi mielenkiintoista nähtävää jo pian ovesta ulos astumisen jälkeen. Mitte olisi tietysti varma valinta, mutta myös Prenzlauer Berg voisi olla houkutteleva vaihtoehto.

Tyydymme katsomaan uudenvuoden ilotulitukset oman ikkunan takaa. Seuraamme samalla Brandenburgin portilla järjestettävää juhlakonserttia televisiosta ja toteamme ikinuoren Scorpionsin kelpaavan edelleen pääesiintyjäksi. Emme näe mitään suurta yksittäistä ilotulitusta, mutta rakettien kokonaismäärä tuntuu valtavalta. Berliinin taivas muuttuu tasaisesti paukkuvaksi valomereksi ja tihein välke jatkuu ainakin puolen tunnin ajan. Kadunvarret ovatkin seuraavana aamuna täynnä jos jonkinlaista roskaa. Berliinissä on tapana hylätä myös käytetyt joulukuuset katujen varsille.

Vuodenvaihde ei ole sään kannalta paras mahdollinen aika tutustua Berliiniin, mutta halusimme käyttää tähän väliin osuneen mahdollisuuden viipyä kaupungissa muutamaa päivää pidempään. Lämpötila on lopulta keskiarvoja korkeampi ja nousee parhaimmillaan jopa hieman yli viidentoista asteen. Enimmäkseen on kuitenkin viileämpää ja tuuli saa ilman tuntumaan mittarilukemia kylmemmältä.

Berliiniin olisi hauska palata lämpimämpään ja ennen kaikkea valoisampaan aikaan. Vaikkei sadetta tullutkaan kuin parina päivänä, oli taivas useimmiten masentavan harmaa. Aurinko painuu tähän aikaan vuodesta mailleen jo neljältä, joten näemme monet paikat vasta pimeän laskeuduttua. Berliinissä ei ole panostettu kirkkaisiin katuvaloihin, vaan kaupunki näyttää iltaisin monin paikoin yllättävänkin hämyisältä. Valopilkkuina loistavat jouluvalot sekä erityisesti kaupungin monet joulumarkkinat.

En ole koskaan aiemmin kokenut keskieurooppalaisia joulumarkkinoita, mutta tämä asia tulee nyt korjattua moneen kertaan. Muutamat Berliinin kymmenistä joulumarkkinoista pysyvät avoinna uudenvuodenpäivään saakka, eikä juhlatunnelman perusteella voisi lainkaan arvata tapaninpäivän menneen jo ohitse. Kojuissa kaupitellaan monenlaisia käsitöitä, ruokakioskien pannut höyryävät kuumina ja glühwein lämmittää meidänkin kurkkuamme.

Käymme neljillä eri markkinoilla, joista mielestäni parhaat löytyvät Bebelplatzilta. Kyseessä ovat oikeastaan Gendarmenmarktin markkinat, jotka on nyt remontin vuoksi siirretty viereiselle aukiolle. Nimellinen euron pääsymaksu ehkä karsii hieman ohikulkijoiden määrää ja nautimme hyvän aterian yhdessä katetuista ravintoloista. Pieniä ostoksiakin tulee tehtyä.

Ostoksemme jäävät koko matkan aikana vähäisiksi, vaikka kiertelemmekin erityisesti lasten toiveesta jonkin verran myös ostosalueilla. Saksan hienoimmaksi kehutun tavaratalon KaDeWen muistan jo aiemmalta Berliinin-matkaltani. Bikini Berlin -ostoskeskus on puolestaan mielenkiintoinen tuttavuus, jonka 1950-luvun arkkitehtuuri ja tilojen avaruus miellyttävät silmää. Kävelemme lopulta Länsi-Berliinin maineikkaan ostoskadun Kurfürstendammin melkein päästä päähän ja ohitamme valtavan määrän merkkiliikkeiden näyteikkunoita.

Oma suosikkikauppani on Berliinin liikennevaloista tutulle sympaattiselle hahmolle omistettu Ampelmann. Alun perin Itä-Berliinin katukuvaa koristanut miekkonen on valloittanut suosionsa ansiosta myös monia entisen Länsi-Berliinin risteyksiä. Liikennevalokaverin teemaan tehtyjä tuotteita myyviä Ampelmann-kauppoja löytyy jo puolisen tusinaa ympäri kaupunkia. Valikoimaa riittää huppareista heijastimiin ja ensi jouluksi meilläkin leivotaan Ampelmannin muotoisia pipareita.

Berliini on monipuolinen ruokakaupunki, jonka ravintolatarjonnasta löytyy makuja eri puolilta maailmaa. Koska perinteinen saksalainen ruokakulttuuri ei herätä valtavaa innostusta, löydämme lautasiltamme esimerkiksi itämaista syötävää. Kahta berliiniläistä klassikkoa ei voi kuitenkaan jättää väliin. Kaupunkiin sankoin joukoin muuttaneet turkkilaiset toivat mukanaan döner kebapin, jota myyviä kioskeja löytyy Berliinistä nykyään tuhatkunta. Pitaleivän sisään kääräisty döner im brot on paikallisruokaa parhaimmillaan ja se maistuu ainakin sattumalta matkamme varrelle osuneessa Wilmadönerissä erinomaiselta. Täyttävä annos maksaa täällä kuusi euroa. 

Toinen klassikko on tietenkin currywurst. Berliinissä toisen maailmansodan jälkeen kehitetty annos sisältää maustekastikkeen ja makkaran lisäksi useimmiten ranskalaisia perunoita. The Big Dog ei ole autenttisin paikka tämän herkun syömiseen, mutta perheystävällisessä pikaruokaravintolassa saa istua mukavasti sisätiloissa. Useimmat berliiniläiset hotkaisevat currywurstinsa seisaallaan jossakin kadunkulmassa ja on hauska huomata, että tämä herkku maistuu kaikille iästä, sosiaaliryhmästä tai sukupuolesta riippumatta. Klassikoksi voisi ehkä laskea myös berliininmunkin. Berliner Pfannkuchen ei yllätä, vaan maistuu suurin piirtein samalta kuin Suomessakin.

Berliini on monestakin syystä vetovoimainen matkakohde, enkä ihmettele miksi niin moni palaa sinne kerta toisensa jälkeen. Berliini on useimpiin muihin suurkaupunkeihin verrattuna edullinen matkakohde, joka sijaitsee myös suhteellisen lähellä Suomea. Perillä riittää loputtomasti nähtävää ja julkinen liikenne kuljettaa tehokkaasti ympäri kaupunkia. Matkailija voi mieltymystensä mukaan keskittyä joko rosoisempiin tai kiiltävämpiin kaupunginosiin. Emme liikkuneet öiseen aikaan missään, mutta yleisesti ottaen kaupungista jäi hyvin turvallinen mielikuva.

Olen todella iloinen päästyäni tutustumaan Berliiniin lähes 35 vuoden tauon jälkeen. Reilussa viikossa ehtii saada kaupungista jonkinlaisen käsityksen, mutta päällimmäiseksi jää tunne, että tämä oli vasta pieni pintaraapaisu Berliinin tarjonnasta. Kotimatkan koittaessa ei silti tunnu samanlaista haikeutta kuin esimerkiksi syksyllä Sevillasta lähtiessä. Syynä tähän on tuskin pelkkä tammikuinen tihkusade. Uskon nimittäin löytäneeni kohteen, jonne pääsen vielä monta kertaa uudelleen.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Eila / Metkaamatkustelua 12.1.2023 at 19:39

    Olipa monipuolinen juttu monipuolisesta kaupungista, jossa minäkin olen käynyt vain -80- ja 90-luvuilla edellisellä vuosisadalla. Kaupunki ansaitsisi käynnin myös 2020-luvulla.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.1.2023 at 11:30

      Kyllä varmasti ansaitsisi! Ainutlaatuinen ja kiehtova kaupunki, joka muuttuu edelleen koko ajan.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.1.2023 at 00:10

    Olikin hauska lukea Berliinistä. Itse en ole siellä (vielä) käynyt. Kaupunki kiinnostaa kyllä, ja oli yksi vaihtoehto, kun nyt viikonloppumatkaa varattiin. Päädyttiin kuitenkin Krakovaan. Berliini kuulostaa tosiaan monipuoliselta kaupungilta. Mielenkiintoinen fakta muuten, että Berliini on Unionin suurin kaupunki. Olisin ajatellut sekä Pariisin että Rooman olevan suurempia. Olisi hauskaa päästä viettämään uutta vuotta jossain Keski- tai Etelä-Euroopan kaupungissa ja toki näiden kaupunkin joulumarkkinoihinkin olisi mukavaa tutustua.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.1.2023 at 11:59

      Krakovakin on hyvä matkakohde ja tosi mielenkiintoinen kaupunki, Berliiniin ehkä sitten seuraavalla kaupunkilomalla? Berliinistä tuli tosiaan brexitin myötä EU:n suurin kaupunki. Itsellenikin oli pieni yllätys, että 3,6 miljoonan asukkaan Berliini on aika selvästikin suurempi kuin Pariisi tai Rooma ja myös Madrid kiilaa noiden kahden edelle. Joulumarkkinat olivat mukava kokemus, en ole sellaisista oikein etukäteen innostunut, mutta Berliinin markkinoilla viihdyin kyllä oikein mainiosti.

  • Reply Aila ja Juha 13.1.2023 at 21:51

    Berliini on tosiaan monipuolinen kaupunki. Olet kyllä nähnyt viikossa todella paljon ja olennaisia asioita. Me olemme juuri niitä, jotka palaavat Berliiniin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisen kerran kävimme silloin, kun Berliinin muuri oli juuri murtunut ja Itä- ja Länsi-Berliini olivat vielä aikalailla erilaiset, vaikka niiden välillä pääsi kyllä kulkemaan. Melkeinpä paras käyntimme oli lähes kolmen viikon kodinvaihtoloma, jolloin kumppaniemme polkupyörilläkin kuljimme paljon puistoissa ja Spreejoen varsia klassisempien nähtävyyksien lisäksi. Asuimme Charlottenburgin linnan lähellä, joten sekin tuli tutuksi. Silloin ehdimme kyllä tehdä sieltä retkiäkin, joista parhaat Potsdamiin, Spreewaldiin ja Oranienburgiin. Museoista nuo sodanaikaset olivat kiinnostavia, mutta aivan erityisesti tykkäsimme DDR-museosta ja Jüdisches Museumista, joka kuvasi juutalaisten historiaa paljon laajemmin kuin holokaustin ajalta. Oli tosi antoisa. Ja tuo Panoramapunkt on todellakin hyvä näköalapaikka. Parempi kuin se TV-torni. Kolme kertaa olemme käyneet Berliinissä myös valofestivaaliviikolla, viimeksi viime syksynä. Siellä on todella paljon aivan fantastisen loistavaa nähtävää (käy lukemassa blogistani, jos kiinnostaa). Eli seuraavaa kertaa odotellaan, niin kuin sinäkin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.1.2023 at 12:08

      Berliinistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. On ollut varmasti mielenkiintoista seurata kaupungin muutoksia, kun olette käyneet siellä monta kertaa viime vuosikymmenien aikana. Kuulostaa myös hyvältä, että teillä on ollut aikaa tutustua kaupunkiin tavallisia turistireittejä laajemmin. Retkikohteista ainakin Potsdamissa haluaisin itsekin päästä käymään. Juutalainen museo kuulostaa erityisen hyvältä vinkiltä, sillä haluaisin ymmärtää paremmin mistä kaikesta juutalaisuudessa on kysymys. Täytyypä käydä lukemassa juttusi valofestivaaleista, kunhan rauhassa ehdin.

  • Reply Aila ja Juha 13.1.2023 at 22:17

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Kuten Aila tuossa kertoi, olemme monesti Berliinissä käyneet. Se on yksi meidän mielikaupungeistamme Euroopassa. Valofestivaalit ovat olleet upeita, mutta erityisesti mieleeni ovat jääneet sujuvat joukkoliikenneyhteydet, niin bussit kuin metrokin. Vaikka liikumme matkoillamme omalla autolla, monissa suurkaupungeissa on helpompi liikkua julkisilla.
    Juha

    • Reply Mika / Lähtöportti 14.1.2023 at 12:18

      Kiitos palautteesta! Ymmärrän hyvin, miksi te ja monet muut palaatte Berliiniin aina uudelleen. Myös joukkoliikenneyhteydet ovat tosiaan erinomaiset ja helpottavat kovasti laajaan kaupunkiin tutustumista. Metroissa, busseissa ja paikallisjunissa kulkeminen on minusta mukavaa myös siksi, että nekin tutustuttavat omalla tavallaan kaupungin tunnelmaan ja jokapäiväiseen elämään.

  • Reply Jenni | Boardingtime 18.1.2023 at 19:43

    Oi Berliini! Ikuinen lämpö rinnassa tätä kaupunkia kohtaan, asuin tuolla päälle parikymppisenä puolitoista vuotta, ja se oli hienoa aikaa se. Mitte ja Itä-Berliini, missä asuimme Brünnenstrassella vanhan jugentalon sisäpihalla, oli vielä ihanan villiä ja vapaata ja boheemia aluetta, eri tavalla kuin nykyään. Aina jossakin tapahtui jotakin, ja kaikki oli jotenkin tosi ”boho chic”. 😁

    Olen palannut tuon jälkeen Betliiniin muutaman kerran, mutta tarkoituksella juurikin keväällä ja kesällä. Silloin kaupunki todella herää eloon, kuten sanoit talvella Betliini saattaa näyttäytyä harmaana ja kylmänä suurkaupunkia, mitä se ei kyllä oikeasti ole.

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.1.2023 at 17:44

      Ai sä olet asunut Berliinissäkin! Voin kuvitella että tunnelma varsinkin tuolla puolella kaupunkia on ollut siihen aikaan tosi kiva. Nautin kyllä harmaastakin Berliinistä, mutta ehdottomasti haluan kokea tämän kaupungin myös lämpimämpään ja valoisampaan vuodenaikaan 🙂

    Leave a Reply