Merellinen ja aurinkoinen Cádiz

Viihdyimme syksyn matkallamme Sevillassa niin hyvin, että teimme vain yhden retken kaupungin ulkopuolelle. Kohteena oli Cádiz, joka hurmaa merellisellä tunnelmalla sekä historiallisilla rakennuksillaan.

Kolmisentuhatta vuotta sitten perustettu Cádiz on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Se nousi suureen kukoistukseen 1700-luvulla, jolloin Espanjan siirtomaiden rikkauksia alettiin rahdata Cádiziin. Atlantin takaisen kaupan yksinoikeus oli aiemmin Sevillalla, mutta kun suurten laivojen kulku Guadalquivir-jokea pitkin kävi liian hankalaksi, pääsi Cádiz nauttimaan kauppamonopolin eduista. Siitä tulikin satamansa ansiosta yksi Euroopan kansainvälisimmistä ja vauraimmista kaupungeista.

Cádizin loisto himmeni, kun muutkin Espanjan satamat saivat luvan mannertenväliseen kauppaan. Lopullinen romahdus tuli siirtomaiden itsenäistyessä. Cádiz ajautui kohti rappiota ja kaupungin alennustila jatkui viime vuosikymmeniin saakka. Nyt Cádiz on saatu kunnostettua jälleen edustuskelpoiseksi ja se kuuluu persoonallisella tavallaan Espanjan kiinnostavimpien kaupunkien joukkoon. Pelastukseksi on koitunut turismi, joka on nykypäivän Cádizin tärkein tulonlähde.

Karttaa katsellessa selviää, että Cádiz sijaitsee erikoiselta näyttävällä kapealla niemellä, melkein irrallaan muusta Espanjasta. Kaupunkiin saavutaan näyttävällä tavalla komeaa ja harvinaisen korkeaa siltaa pitkin. Haluan selvittää, odottaako perillä lomailijan paratiisi vai rähjäinen satamakaupunki. Aikaa meillä on vain viitisen tuntia.

Aloitamme kaupunkiin tutustumisen keskeiseltä San Juan de Diosin aukiolta. Suihkulähteet solisevat, aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja taustalla kohoaa komea kaupungintalo. Ensivaikutelma Cádizista on siisti ja näyttävä.

Palmut tuovat ympäristöön ripauksen etelän eksotiikkaa ja marraskuun alun helteessä tulee nopeasti hiki. Saamme eräänlaiseksi vastaanottokomiteaksemme hauskan nukkeorkesterin, jonka vieressä olevasta kaiuttimesta pauhaa hyväntuulista musiikkia.

Edelliseltä aukiolta on vain kivenheiton matka seuraavalle. Cádizin katedraali hämmästyttää upeudellaan, sillä vaalea rakennus on hienompi kuin osasin edes odottaa.

Katedraalin rakennustyöt aloitettiin Cádizin kulta-aikaan 1700-luvulla, jolloin meren takaa virrannutta vaurautta riitti runsain mitoin tähänkin projektiin. Ihailemme katedraalia ulkoa päin, mutta suuntaamme kirkon kauniiden sisätilojen sijasta etsimään lounasta.

Läheiseltä sivukujalta löytyvä La Tapería de la Abuela María ei varsinaisesti hurmaa ulkoisilla puitteillaan. Ovensuussa päivystää hieman jörö tarjoilija, joka seuraa sivusilmällä jalkapallo-ottelua hyllylle asetellun puhelimen näytöltä. Pidän pienen ja hieman nuhjuisenkin paikan autenttisuudesta, sillä muut vähäisistä asiakkaista vaikuttavat paikallisilta. Palvelu on nopeaa ja ruoka ihan hyvää, joskaan ei erityisen mieleenpainuvaa. Friteeratut anjovikset, kroketit, kana ja häränliha täyttävät vatsan, ja pääsemme pian jatkamaan kävelykierrostamme.

Siirrymme kuumalle rantakadulle, jonka varrelta saamme ihailla sekä Atlantin valtamerta että hauskanvärisiä taloja. Suolainen merituuli viilentää oloa vain hieman, sillä auringonvalo tuntuu poikkeuksellisen kirkkaalta. Ei ole mikään ihme, että alue tunnetaan nimellä Costa de la Luz eli Valon rannikko.

Lähdemme kävelemään niemen kärkeä kohti. Vastakkaisessa suunnassa häämöttävät kaupungin uudemmat osat sekä loputtoman pitkiltä näyttävät hiekkarannat.

Paksujen muurien suojassa rantakivien päällä majailee koko joukko kissoja. Nekin tuntuvat nauttivan aurinkoisesta lauantaista vähintään yhtä paljon kuin hiekkarannoille kerääntyneet ihmiset.

Niemen kulmasta lähtee kulkuväylä kohti San Sebastiánin linnoitusta. Pienelle saarelle rakennettu puolustuslinnoitus oli tarpeen, kun Cádiz joutui vuosisatojen kuluessa kokemaan esimerkiksi englantilaisten ja hollantilaisten hyökkäyksiä.

Nykyään linnoitukselle pääsee pengertä pitkin. Kävelyreitti näyttää hauskalta, mutta päätämme säästää aikaa ja siirrymme suoraan La Caletan rannalle.

La Caleta on Cádizin tunnetuin ranta, jolle on näin marraskuussakin kerääntynyt jonkin verran auringonpalvojia. Rantaa hallitsee suuri paviljonkirakennus. Paikka saattaa olla tuttu James Bondin ystäville, sillä Kuolema saa odottaa -elokuvan Havannaan sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Cádizissa. Niinpä myös Pierce Brosnanin ja Halle Berryn roolihahmojen ensitapaaminen ikuistettiin tällä rannalla.

Rantaelämä on taatusti aivan erilaista kesäisin, jolloin La Caleta on tupaten täynnä ihmisiä. Cádiz on nimenomaan espanjalaisten lomailijoiden oma suosikkikohde, joten heinä-elokuun majoitusvaraukset kannattaa luultavasti tehdä ajoissa.

Cádiz tarjoaa meille kiireettömiä hetkiä ja rantalomamaista tunnelmaa vaihteluna kaupunkielämälle Sevillassa. Kävelemme hieman rannalla ja tutkimme laskuveden paljastamia simpukankuoria sekä hauskanmuotoisia pikkukiviä. Ranta näyttää hienolta ja taustalla kohoavat linnoitukset antavat merimaisemalle persoonallista ilmettä.

Tutustumme melko pikaisesti La Caletan laidalla kohoavaan Santa Catalinan linnoitukseen, jonne pääsee ilmaiseksi sisään. Se valmistui 1600-luvulla suojelemaan kaupunkia ja on toiminut myöhemmin muun muassa vankilana.

Linnoituksen alueella on muutamia rakennuksia, kuten pieni kappeli. Parasta ovat muureilta avautuvat näköalat niin kaupunkiin kuin merellekin päin.

Rantakatu alkaa iltapäivän mittaan vilkastua. Ulkoilmassa on muutamia pöytiä, joihin on piirretty pelilautoja. Paikalliset rouvat ovat keskittyneet mielenkiintoiseen peliin, joka nimeksi paljastuu parchís. Espanjassa suositussa pelissä käytetään noppaa, mutta voittoon tarvitaan paljon muutakin kuin onnea.

Nopan heittäminen mainitaan myös ikivihreässä hitissä Happy Together, jota pari katumuusikkoa soittaa viereisen baarin edustalla. Iloinen musiikki sopii Cádizin henkeen ja jätämme taitaville soittajille pari kolikkoa kiitokseksi.

Lähdemme suunnistamaan lähes autioita mukulakivikatuja pitkin takaisin kohti vanhankaupungin ydinaluetta. Rakennusten rosoiset seinät kertovat omia tarinoitaan Cádizin menneisyydestä.

Ohitamme kuvassa näkyvän Cádizin kauppahallin, joka on jo tältä päivältä suljettu. Ympäristö alkaa vilkastua, kun jatkamme Plaza de las Floresin aukiolta eteenpäin. Saavumme Cádizin vanhimpaan kaupunginosaan El Pópuloon, jonka kävelykatujen varsilla on runsaasti ostosmahdollisuuksia joka lähtöön.

Meitä kiinnostaisi ostoksia enemmän kahvila, mutta sopivan löytäminen tuntuu vaikealta. Muutama vastaan tullut paikka vaikuttaa täydeltä, mutta epätoivon jo iskiessä saavumme El Café de Anan kohdalle. Söpösti sisustetut sisätilat ovat täälläkin täydet ja meluisat, mutta kadun varrella on onneksi vapaita pöytiä. Café con lechen äärellä on hyvä tehdä yhteenvetoa päivän annista.

Cádizin vanhastakaupungista ja rantakaduista ehtii saada jo päiväretkelläkin hyvän käsityksen, vaikka paljon jää varmasti kokematta. Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on Taviran torni, jonka huipulle voi kiivetä ihailemaan kaupunkimaisemia. Genovés-puistoonkaan emme ehtineet. Tapasbaareja olisi varmasti mukava kierrellä herkullisesta ruoasta nauttien. Cádizin karnevaalit kuuluvat Espanjan merkittävimpiin ja flamencoa riittää ympäri vuoden.

Cádiziin tuskin tullaan ensisijaisesti nähtävyyksien takia, sillä täällä houkuttelevat ennen kaikkea usein paistava aurinko, kimalteleva meri, herkullinen ruoka ja leppoisa elämä. Cádiz on jo sijainnistaan lähtien varsin omalaatuinen kaupunki, jonka tunnelmassa voi aistia ainutlaatuisia vivahteita. Ilmapiiri tuntuu hyvin merelliseltä ja marraskuinen vierailumme luo mielikuvan ikuisesta kesästä, vaikkei se ihan totuudenmukainen olekaan.

Historialliset rakennukset tarjoavat komeat puitteet lomailla hiekkarantojen äärellä. Cádizissa on edelleen myös rosoisempi puolensa, eivätkä kaikki välttämättä ihastu kaupunkiin. Meihin tämä omaperäinen paikka tekee muutaman tunnin perusteella hyvinkin positiivisen vaikutuksen.

Cádiz jää taakse jopa hieman unenomaisessa tunnelmassa, kun yllättävänkin koleaksi viilennyt ilta hämärtyy ja laskeva aurinko värjää taustapeilit upeilla sävyillä. Mietin siltaa ylittäessämme, palaisimmeko tänne vielä joskus nauttimaan auringonlaskuista kaikessa rauhassa. Omaleimaista rantakohdetta kaipaavalle Cádiz on varmasti ainakin harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, mutta hiekkarannat eivät ole meidän juttumme. Rennossa tunnelmassa, historiaa huokuvissa kiviseinissä, ikuisia tarinoita kertovissa meren aalloissa sekä kirkkaassa valossa on kuitenkin jotain houkuttelevaa ja mielikuvitusta kutkuttavaa. Toivottavasti palaamme joskus, vaikka pariksi päiväksi.

---

Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.