Suomen suurin matkablogiyhteisö

Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa

Vietimme loka-marraskuussa kuusi viikkoa Etelä-Espanjassa. Reissun ensimmäinen kolmannes kului maaseudun rauhassa Álorassa. Saimme nauttia kauniin laakson hiljaisuudesta ja löysimme elämyksiä monipuolisista retkikohteista. 

* Sisältää mainoslinkin

Kuuteen viikkoon kuuluu etätöitä ja lasten koulutehtävistä huolehtimista, mutta aikaa jää mukavasti kaikkeen muuhunkin. Majoitumme matkan aikana kolmessa eri paikassa. Etsimme kahdelle ensimmäiselle viikolle vuokrataloa jostain päin Andalusian maaseutua ja sopiva majoitus sattuu löytymään Áloran kunnasta, reilun tunnin ajomatkan päästä Málagasta luoteeseen. Áloran nimi kuulostaa ensi kuulemalta vieraalta, mutta päädymme lopulta lähelle tuttuja paikkoja. Kuusi vuotta sitten kulkemamme Caminito del Rey -kävelyreitin päätepiste sijaitsee El Chorron kylässä vain muutaman kilometrin päässä talolta.


Encinasola Turismon hiljaisella alueella on neljä taloa, jotka sijaitsevat jyrkkien rinteiden eri tasoilla. Kahta taloista vuokrataan matkailijoille ja muut kaksi ovat isäntäväen koteja. Nautimme maaseudun rauhallisesta tunnelmasta, sillä alueen ilmapiiri edustaa muutamista majoituspalveluista huolimatta hyvällä tavalla mennyttä aikaa. Vuokraamamme talo sijaitsee reilun kilometrin mittaisen hiekkatien päässä. Kapea tie seurailee jyrkänteen reunaa ja olemme helpottuneita, kun emme yleensä kohtaa vastaantulijoita.

Talossa on tilaa kuudelle hengelle, sillä myös appivanhempani ovat mukana Espanjassa. He majoittuvat osan matkasta eri paikkakunnilla, mutta täällä Álorassa pysymme kaksi viikkoa yhdessä. Käytössämme on kolme tilavaa makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Keittiö on siisti ja hellakin uusi, mutta ruoanlaittovälineissä on pieniä puutteita. Syömme enimmäkseen omalla terassilla ja nautimme anopin tekemistä ruoista. Ulkoa löytyy grillikin, mutta sitä tulee sytyteltyä vain pari kertaa. Pihan uima-altaan vesi tuntuu vielä lokakuussakin riittävän lämpimältä. Varsinkin lapset käyvät melko ahkerasti uimassa ja viihdyn itsekin vedessä useamman kerran. Päästä toiseen syvenevä allas on pieni, mutta aivan riittävä, ellei tarkoituksena ole harrastaa kuntouintia.


Ehdoton lempipaikkamme on tilava terassi, jolta kelpaa ihailla upeaa laaksonäkymää. Maiseman sävyt vaihtuvat vuorokaudenajan ja sään mukaan, joten näkymiin ei hevin kyllästy. Yhtä mielenkiintoista on kuunnella laakson ääniä. Päivisin vuohilaumojen kellot kalkattavat, kukot kiekuvat ja koirat haukkuvat. Illan pimetessä taloihin syttyy valoja ja hyönteiset aloittavat konserttinsa. Tuntuu hauskalta tarkkailla laakson verkkaista elämänmenoa ja nauttia leppoisista hetkistä Espanjan maaseudulla. Mieleen jäävät myös ne myöhäiset illat, joina täysikuu valaisee laakson ja taivaalla tuikkivat lukemattomat tähdet.

* Voit varata Casa Encinan Booking.comin sivuilta, joilta löytyy runsaasti majoitusvaihtoehtoja ympäri Espanjaa sekä joka puolelta maailmaa.


Lapset eivät välttämättä nauti maaseudun hiljaisuudesta yhtä paljon kuin me aikuiset. Heidän viihtyvyytensä on kuitenkin taattu, kun tutustumme pihapiirissä temmeltäviin isäntäväen koiranpentuihin. Vasta neljän kuukauden ikäiset Jacko ja Chiqui viihtyvät erottamattomasti yhdessä. Ne tulevat innoissaan silitettäviksi ja pyrkivät välillä syliinkin, nahistelevat keskenään sekä seikkailevat pitkin jyrkkiä rinteitä. Tapaamme koiria aluksi tien varressa, mutta kun pennut tutustuvat meihin, ne osaavat tulla myös pihallemme leikkimään.


Tutustumme vallattoman koirakaksikon lisäksi myös rauhalliseen Luniin, joka on isäntäväen kissoista kesyin. Se ilmaantuu yleensä aamupäivisin oven taakse ja antaa lapsille hyvän syyn pitää välitunti koulutehtävistä. Lemmikit saavat nauttia täällä elämästään vapaasti luontoa tutkimalla. Niillä on myös huolehtiva koti ja jopa koiravintiöt tottelevat isäntänsä vihellystä, jonka kuullessaan ne rynnistävät uskomatonta vauhtia kotipihaansa.


Saamme luvan käydä tapaamassa koiranpentuja myös vanhemman omistajapariskunnan pihalla. Talon emäntä esittelee samalla takapihan kanatarhan, jonne kuljetaan isäntäväen olohuoneen lävitse. Isäntä tarjoaa pihakatoksen alla oluet ja ehdin käyttää hämärtyvän illan aikana suurin piirtein kaikki ontuvan espanjantaitoni sanat. Vaikka kielimuuria hieman onkin, tuntuu mukavalta tutustua miellyttäviin ja mutkattomiin maaseudun ihmisiin. En taloa vuokratessani ymmärtänyt isäntäväen asuvan naapurissa, mutta tässä tapauksessa asia ei ole ongelma. Saamme pitää yksityisyytemme, mutta kysymyksiin vastataan tarvittaessa nopeasti. Nuorempikaan emäntä ei puhu englantia, mutta käyttää puhelimen käännössovelluksia sujuvasti.


Nautin kävelystä lähiympäristön tavallisilla maalaisteillä. Seutu on hiljaista, eikä liikenne pahemmin häiritse kulkemista. Lokakuinen sää tuntuu miellyttävän lämpimältä. Auringon porottaessa tulee jo liiankin kuuma, mutta pilvisinä päivinä on hyvä kävellä ja katsella melankolisiin sävyihin värjäytynyttä maisemaa. Vuoret ovat komeita ja kävellessä huomaa paljon asioita, joihin ei ratin takana ehdi kiinnittää huomiota. Välillä voi pysähtyä katselemaan taivaalla liitäviä korppikotkia, ihmetellä outoja kasveja tai tarkastella sitruunoiden, granaattiomenoiden ja mandariinien kypsymistä. Näillä seuduilla voisi tehdä myös monenlaisia vuoristovaelluksia, mutta ne jäävät tällä reissulla väliin.


Áloran tiet ovat vaihtelevassa kunnossa. Hyvää asfalttiakin löytyy, mutta välillä kurvaillaan kapeilla, mäkisillä ja mutkikkailla teillä, joilta saattaa löytyä myös yllättäviä kuoppia. Maltti on valttia, eikä kiirettä kannata pitää. Lähimpään useamman sadan asukkaan kylään, kuvassa näkyvään Valle de Abdalajísiin, ajaa talolta vartissa ja matka viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan Áloran keskustaajamaan vie puolisen tuntia.


Käymme Áloran keskustassa vain kerran. Kylä on rakennettu todella jyrkkään rinteeseen, joten kävelykierros alkaa käydä pian kuntoilusta. Merkittäviä nähtävyyksiä ei suuremmin ole, mutta esimerkiksi seudun naistyöntekijöille omistettu patsas jää mieleen.


Kylästä jää hieman ristiriitainen mielikuva. Vanhat valkeat rakennukset ja monet hauskat yksityiskohdat miellyttävät silmää, mutta kapeilla kaduilla vyöryvä autoliikenne tuntuu häiritsevältä. Kaikki eivät sentään kulje autolla, sillä vastaan tulee myös eräs sähköpotkulaudalla hurjasteleva teinipoika, jolla on elävä kana kainalossaan.


Kiertelemme kaduilla perjantai-iltapäivänä, jolloin keskusaukiolle ollaan vasta pystyttämässä katuruokatapahtuman kojuja iltaa varten. Kyläkokemus olisi siis saattanut olla erilainen johonkin muuhun aikaan.


Päätämme käydä vielä retken lopuksi Áloraa vartioivalla arabialaisella linnoituksella. Linnoituskukkulan päällä näkyy useampia autoja, joten haemme itsekin kulkupelimme suurelta parkkipaikalta ja ajamme mäelle. Reitti jyrkkää ja kapeaa katua pitkin osoittautuu hankalammaksi kuin luulin, mutta kun vastaantulijoita ei satu kohdalle, pääsemme ongelmitta ylös asti. Perillä selviää, että näkemämme autot kuuluvat lähitalojen asukkaille. Linnoituksella ei näy ristin sielua, joten saamme tutustua ilmaiseen nähtävyyteen keskenämme.


Áloran yli tuhat vuotta vanha linnoitus on muisto ajoilta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Paikalla ei ole kovin paljoa tutkittavaa, mutta jykevät muurit ja pari tornia näyttävät komeilta. Parasta antia ovat maisemat, joita voi ihailla kaikkiin ilmansuuntiin.


Koska reitti kukkulan huipulle tuntui hankalalta, päätämme pois lähtiessämme kokeilla linnoituksen toiselta puolelta lähtevää tietä. Tämä osoittautuu kehnoksi ideaksi, koska eteen tulee entistä kapeampia paikkoja. Saan kuin ihmeen kaupalla hivutettua auton kolhuitta kylälle asti, vaikka käännettyjen peilien ja talojen seinien väliin jää pahimmillaan korkeintaan pari senttiä tilaa. Suosittelen linnoituksella vierailua Álorassa kävijöille, mutta ehdottomasti ilman autoa.


Seudun tunnetuin nähtävyys on huimista maisemistaan tunnettu kävelyreitti Caminito del Rey. Osa noin seitsemän kilometrin taipaleesta taitetaan kallionseinämille rakennetuilla puusilloilla, jotka kulkevat parhaimmillaan sadan metrin korkeudella maanpinnasta. Kävelimme Caminito del Reyn myös lokakuussa 2016, eikä reitti nyt enää toisella kerralla tunnu meistä lainkaan jännittävältä. Kokemus on silti erinomainen, sillä näin upeisiin maisemiin tekisi mieli palata aina uudelleen. Reitti on maksullinen ja pääsyliput kannattaa varata hyvissä ajoin ennen matkaa Caminito del Reyn internetsivuilta.

Caminito del Reysta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin. Voit sitä odotellessa lukea ensimmäisen käyntini jälkeen kirjoitetun jutun Huikea Caminito del Rey.


Tutustumme Caminito del Reyn ympäristöön myös kuuluisan reitin ulkopuolella. Alueella on kolme tekojärveä, joiden lähistöltä löytyy hienoja näköalapaikkoja sekä joitakin patikkapolkuja. Kenties paras löytämämme maisemapaikka on Mirador Tajo Encantada, josta saamme ihailla näkymää laaksoon, jossa vuokraamamme talokin sijaitsee.

Lue lisää jutustani 3 upeaa näköalapaikkaa Caminito del Reyn ympärillä.


Tukikohtaamme lähin varsinainen kaupunki on kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Antequera. Tutustumme sisämaakaupunkiin päiväretkellä, jonka aikana ihailemme upeita maisemia vanhalta linnoitukselta sekä kiertelemme keskustan kaduilla. Antequera jää mieleen miellyttävänä paikkana, jossa vallitsee perinteiseltä vaikuttava espanjalainen tunnelma.

Lue lisää jutustani Aito andalusialainen Antequera.


Antequeran kaupunkiakin kiinnostavampi kohde löytyy luonnosta. El Torcal de Antequeran luonnonsuojelualue on sykähdyttävä paikka, joka tunnetaan erikoisista kalkkikivimuodostelmistaan. Uskomattomia näkymiä riittää, kun kuljemme mielikuvituksellisten kivipaasien välissä mutkittelevalla luontopolulla. Valittavana on joko puolentoista tai vajaan kolmen kilometrin mittainen reitti. Tätä kohdetta ei Andalusiassa liikkuessa kannata jättää väliin!

Lue lisää jutustani Ihmeellinen El Torcal de Antequera.


Luonnon muovaamat kalliot ja ihmisten rakentamat talot yhdistyvät saumattomasti toisiinsa Setenil de las Bodegasissa. Osa tämän valkoisen kylän taloista on louhittu kiven sisään ja muutamat kadut kulkevat jättimäisten kallionkielekkeiden alla. En kutsuisi Setenil de las Bodegasia välttämättä Andalusian kauneimmaksi tai viihtyisimmäksi kyläksi, mutta erikoisuudessa ja vaikuttavuudessa se on aivan omassa luokassaan.

Setenil de las Bodegasista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


Käymme Álorasta käsin myös Málagassa. Kaupunki on parin aiemman matkan perusteella tuttu, ja vierailimme siellä viimeksi vasta vuotta aiemmin. Ohjelmaamme ei tällä kerralla kuulu erityisiä nähtävyyksiä. Kiertelemme vanhankaupungin kivetyillä kävelykaduilla, pistäydymme Atarazanasin kauppahallissa, syömme lounaan ja teemme vähän ostoksia. Kaupungin vilkkaus tuntuu maaseudun rauhassa vietettyjen päivien jälkeen oudolta. Palaan Málagaan vielä toisenkin kerran seuraamaan Málagan ja Lugon välistä jalkapallo-ottelua. Tunnelma nousee kotijoukkueen voittamassa pelissä oikein hyväksi, vaikka kyseessä onkin Segunda Divisiónin häntäpään joukkueiden yhteenotto.

Aiempia juttujani Málagasta: Monien tunnelmien Málaga (2021), Täydellinen päivä Málagassa (2016)


Álorasta käsin olisi voinut tehdä enemmänkin retkiä, mutta halusimme nauttia muutamana iltapäivänä vain talon ympäristöstä, rentoutua sekä tehdä pieniä kävelylenkkejä. Esimerkiksi Rondassa olemme käyneet jo aiemmin, eikä mieli tehnyt erityisesti rannikollekaan, vaikka Benalmádena kuuluikin alun perin kaavailemaani ohjelmaan. Myös esimerkiksi Marbella ja Fuengirola olisivat sijainneet reilun tunnin ajomatkan päässä talolta, mutta emme halunneet poistua vuoristoisten maisemien keskeltä ennen matkan jatkumista Sevillaan.


Álorassa sai tuntea olevansa kaukana kiireisestä maailmasta. Kunta ei kuulu Caminito del Reyta lukuun ottamatta suosituille matkailureiteille, joten se antaa Andalusiasta kovin erilaisen kuvan suuriin kaupunkeihin tai suosittuihin rantakohteisiin verrattuna. Tällainen puolittainen arkipäiväisyys sopi hyvin Espanjan-syksymme ensimmäiselle kolmannekselle. Nähtävää ja koettavaa oli riittävästi, mutta jäi myös aikaa pysähtyä paikoilleen, katsella terassilta avautuvaa maisemaa, kuunnella laaksossa liikkuvan vuohilauman kellojen kalinaa sekä ihailla upeita auringonlaskuja.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Aila+ja+Juha 30.11.2022 at 23:04

    Luettuani kirjoituksesi, olin tosi tyytyväinen siihen, mitä me teimme, kun tulimme autolla Aloraan. Kuvittelimme ajavamme tuolle linnalle, kun kerran navigaattori antoi sinne reitin. Onneksi estin kuskin aikoman haasteen huutamalla: ”Ei, ei, ei!” Ja kun ei löytynyt mitään paikkaa autolle, emmekä jatkaneet enää pikkukatujen kulmissa kääntyilyä, meiltä jäi Alora toistaiseksi katsomatta. Tavallinen Volvo farmarimme ei olisi joka mutkasta mahtunut. Ajoimme vastakkaiselle mäelle todella hienolle hautausmaalle ja katselimme taas kerran espanjalaista viehättävää hautausmaata. Caminito del Reyn olen kävellyt, kyllä se kannattaa. Ja yksi meidän suosikkimme Aloran lähellä on Pizarra, jossa voi kiivetä ylös mäelle Corazón del Jesus -patsaalle, josta on aivan valtavan hienot näkymät. Alorakin näkyy sinne. Käy lukaisemassa meidän blogia, sieltä löytyy tämäkin parin viikon takainen retki. Tämä seutu on kyllä hyvä paikka Andalusiaan tutustumiselle.

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.12.2022 at 22:50

      Oli hyvä päätös, ettette lähteneet autolla linnalle! Nuohan on monesti sellaisia paikkoja, että tien hankaluus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun ei ole enää mahdollisuutta kääntyä muualle. Álora on keskustan ohittavaa isompaa tietä lukuun ottamatta muutenkin aika ahdas paikka autoilla. Jos joskus menette, niin keskustan länsireunalla on iso parkkipaikka.

      Caminito del Reylle voisi kyllä palata aina uudelleen. Kiitos Pizarra-vinkistä! Käyn ilman muuta lukemassa blogianne, kunhan vaan ehdin. Teillä on paljon hyviä juttuja Espanjasta ja esimerkiksi Setenil de las Bodegas -juttunne oli hyödyllinen ennen omaa retkeämme.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 3.12.2022 at 14:29

    Meillä Marikalla ei oikein ole etätyömahdollisuutta, niin tuollaiset reissut eivät oikein onnistu, ei ainakaan helposti. Jos etätyön tekeminen onnistuisi näppärämmin, viihtyisi tuolla varmasti mainiosti. Caminito del Rey olisi joskus kiinnostavaa kokea.

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.12.2022 at 11:00

      Andalusia tuntui meille sopivalta kohteelta tällaiselle matkalle. Harmi ettei etätyö ole läheskään kaikissa ammateissa mahdollista. Caminito del Rey on tuon alueen ehdoton ykkösnähtävyys, mutta jos joskus liikutte tuolla päin, niin muistakaa myös El Torcal de Antequera.

    Leave a Reply