Suomen suurin matkablogiyhteisö

Aurinkokuninkaan loistokas Versailles

Versaillesin palatsi kuuluu Ranskan tunnetuimpiin nähtävyyksiin ja se on suosittu päiväretkikohde Pariisista. Tutustuimme palatsiin ja sen puutarhaan heinäkuun lopulla, jolloin hellettä ja turisteja riitti, mutta koimme myös paljon miellyttäviä hetkiä.

Palatsin historia kietoutuu Aurinkokuninkaana tunnetun Ludvig XIV:n ympärille. Syksyllä 1638 syntyneestä pojasta tuli Ranskan kuningas vain nelivuotiaana ja hän on edelleen Euroopan historian pisimpään vallassa pysynyt hallitsija. Tuossa tilastossa toisena on Britannian Elisabet II, joka olisi ohittanut Aurinkokuninkaan vuonna 2024.


Koska Ludvig XIV syntyi ja kasvoi kuninkaaksi, ei vaatimattomuus päässyt koskaan kaunistamaan häntä. Kuuluisa lausahdus ”valtio olen minä” kuvaa hyvin ehdottoman yksinvaltiaan ajatusmaailmaa. Aurinkokuningas laajensi Ranskan alueita monilla raskailla sotatoimilla ja päätti siirtää hovinsa Pariisin keskustasta syrjemmälle Versaillesiin, jossa kapinoiva kansa pysyi poissa silmistä. Aurinkokuningas rakennutti isänsä Ludvig XIII:n metsästysmajan paikalle maailman mahtavimman barokkipalatsin ja puutarhan, joiden tehtävänä oli korostaa kuninkaan valtaa.


Versailles oli päällisin puolin loistokas, mutta elämä Aurinkokuninkaan hovissa ei ollut pelkkää juhlaa. Palatsiin pakkautui aivan liikaa ihmisiä, joista monet oli pakotettu osallistumaan kuninkaan ympärillä pyöriviin pitkästyttäviin rituaaleihin. Vessoja oli liian vähän ja ihmiset tekivät tarpeitaan käytäville. Haju lienee ollut melkoinen ja ilmeisesti myös Aurinkokuningas itse lemusi kammottavalla tavalla. Palatsissa ei ollut myöskään kunnollista lämmitystä, joten asuminen ei ollut erityisen mukavaa.


Versailles pysyi Aurinkokuninkaan jälkeenkin Ranskan hovin tyyssijana Ludvig XV:n ja Ludvig XVI:n valtakausilla. Nälkää nähnyt kansa sai lopulta itsevaltiaista tarpeekseen ja Versaillesin loistokkain aikakausi päättyi vuoden 1789 suureen vallankumoukseen. Hallitsijapari Ludvig XVI ja Marie Antoinette teloitettiin Pariisissa, eikä Versailles ole sen jälkeen palannut Ranskan hallitsijoiden pääasialliseksi asuinpaikaksi, vaikka esimerkiksi Napoleon siellä toisinaan viihtyikin.


Versaillesin palatsi sijaitsee samannimisessä kaupungissa Pariisin lounaispuolella. Perille pääsyyn on erilaisia paikallisjunavaihtoehtoja, joista meille sopivimmalta tuntuu yhteys Montparnasselta Versailles-Chantiers’n asemalle. Junan valinta riippuu siitä, mistä päin Pariisia lähtee liikkeelle. Seinen rantaa seuraileva C-juna kuljettaa Versailles-Château-Rive Gauchen asemalle ja L-juna puolestaan Versailles-Rive Droiten asemalle. Kaksi viimeksi mainittua asemaa ovat lähempänä palatsia kuin oman junamatkamme päätepiste Versailles-Chantiers. Reilun vartin kävelymatka ei kuitenkaan haittaa, sillä ehdimme samalla nähdä hieman Versaillesin kaupunkia.


Pääsyliput kannattaa hankkia etukäteen palatsin virallisilta nettisivuilta, jossa on tarjolla muutamia erilaisia vaihtoehtoja. Meille on alusta lähtien selvää, että haluamme nähdä sekä palatsin sisätilat että myös puutarha-alueen. Vierailu Versaillesissa on itselleni toinen. Kävimme täällä vaimon kanssa syksyllä 2004, mutta sisätilojen remontit ja kurja sää laimensivat silloista kokemusta. Nyt mukana ovat myös alakouluikäiset lapset.


Saavumme paikalle parikymmentä minuuttia ennen kello yhdeksi varattua sisäänpääsyämme. Asetumme pitkän jonon jatkoksi ja henkilökunta varmistaa, että kaikki ovat oikeassa paikassa. Hellepäivän aurinko paahtaa armottomasti avoimelle kentälle, mikä tekee olon varsin tukalaksi. Meille jää hyvin aikaa ihailla palatsin julkisivua ja ottaa valokuvia aidan raosta. Jono liikahtaa onneksi kohti turvatarkastusta jo viittä vaille yhdeltä.


Suunnistamme opasteviittoja seuraten kierrokselle palatsin uumeniin. Edessä on niin paljon huoneita, että jätämme heti aluksi palatsin historiasta kertovan näyttelyn väliin ja oikaisemme suoraan toiseen kerrokseen vieviin portaisiin.


Saleissa vallitsee melkoinen tungos, joten vierailu tuntuu ajoittain hieman ahdistavaltakin. Versaillesissa toistuu ainakin omalla kohdallani monen suuren museon ongelma. Nähtävää olisi nimittäin niin paljon, etten malta pysähtyä tutustumaan tarkemmin juuri mihinkään yksityiskohtaan. Kuljemme Aurinkokuninkaan huoneiden halki valtiollisiin tiloihin. Täältä löytyy myös koko palatsin tunnetuin huone Peilisali, joka oli edellisen vierailumme aikaan remontissa.


Peilisali on kaikkine kultauksineen ja kattomaalauksineen mykistävän kaunis tila. Toisaalta ihmisiä on nyt niin paljon, että hyvien valokuvien ottaminen on melko haastavaa, eikä tunnelma ole muutenkaan kovin rauhallinen.


Peilisali on ollut monen historiallisen hetken tapahtumapaikka. Näistä merkittävin lienee ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen allekirjoittaminen. Vaikka rauhansopimus onkin sinänsä hyvä asia, pidetään tätä Saksaa nöyryyttänyttä paperia suurena syynä toisen maailmansodan syttymiselle.


Kierroksemme etenee Angelina-ravintolan kohdalle ja päätämme mennä syömään. Jonottaessa saa valita snack barin tai hienomman ravintolan väliltä. Valitsemme jälkimmäisen ja pääsemme saman tien pöytään. Hintataso on ympäristöön nähden kohtuullinen, sillä 25 euron lohiannos on oikein maukas. Palvelu on kohteliasta ja historiallinen huone tuntuu juhlavalta. Sali oli 1700-luvulla Luynesin herttuattaren Marie Brûlartin käytössä. Herttuatar oli Ludvig XV:n puolison kuningatar Marian hyvä ystävä, ja naiset kuluttivat täällä aikaansa korttia pelaten. Kenties kuningatar ei aina ehtinyt paikalle, sillä Luynesin herttuattaren mukaan on nimetty eräs tunnettu pasianssin pelimuoto.


Lounastauko palauttaa voimia ja jatkamme taas virkeinä palatsiin tutustumista. Käymme vielä katsomassa saleja, joiden seiniä koristavat suuret voitokkaita taisteluita kuvaavat maalaukset. Palatsin koko ja mahtipontisuus alkaa läkähdyttää, joten katsomme parhaaksi siirtyä ulkoilmaan. Versailles on monien merkittävien palatsien esikuva ja myös sen mahtavat puutarhat tekevät vaikutuksen jo pelkästään kokonsa ansiosta.

Ulkona on auringon paistaessa lähes tukahduttavan kuuma, mutta pilvet tuovat ajoittain helpotusta helteeseen. Palatsin lähellä voi ihailla näkymiä alempiin puutarhoihin.


Erityisesti maisema suihkulähteen ohitse suurelle kanavalle päin on erityisen hieno. Suihkulähde on omistettu jumalatar Latonalle ja se on koristeltu monilla kultauksilla.


Puutarha-alue on niin laaja, että siellä voisi patikoida helposti monta tuntia. Päätämme säästää jalkojamme ja pitää erityisesti lapset hyvällä tuulella, joten ostamme liput minijunaan. Vaihtoehtona olisi myös golfkärryn vuokraaminen, mutta kyseinen jono näyttää toivottoman pitkältä.


Minijuna saapuu pian ja pääsemme kohta matkaan. Kyydistä voi jäädä pois kolmella eri asemalla ja jatkaa matkaa jollakin myöhemmin saapuvalla junalla. Ensimmäinen pysäkki sijaitsee suuren kanavan rannalla. Ristinmuotoisella kanavalla näkyy paljon soutelijoita.


Emme innostu lähtemään vesille, vaan ostamme oranssin rakennuksen edustalta jäätelöt ja syömme ne kanavan rannalla. Täältä on erinomainen näkymä myös palatsin suuntaan. Minijunia kulkee miellyttävän usein, joten pääsemme jatkamaan matkaamme ilman suurempaa odottelua. Juna kolistelee melko arkiselta näyttävällä puistoalueella kauneimpien puutarhojen ulkopuolella.


Seuraava pysäkki on Grand Trianonin luona. Aurinkokuningas rakennutti tämän pienemmän palatsin halutessaan viettää hieman vapaamuotoisempaa elämää kuin Versaillesin päärakennuksessa, jossa hovietiketti oli erittäin tiukka.


Aurinkokuningas vietti Grand Trianonissa aikaa erityisesti rakastajattarensa Françoise d’Aubigné de Maintenonin kanssa. Kuningas oli jäänyt leskeksi vaimostaan Maria Teresiasta ja Françoisesta tuli hänen toinen, joskin epävirallinen vaimonsa, joka ei saanut kuningattaren arvonimeä. Aurinkokuninkaan elämässä ehti olla paljon muitakin naisia, joiden kanssa hän sai lukuisia lapsia.


Nautimme suuresti Grand Trianonin tunnelmasta. Paikalla on vain muutamia matkailijoita, joten ilmapiiri on hyvin rauhallinen. Huoneet ovat kauniita ja ikkunoista tulviva iltapäivän aurinko valaisee tilat upeasti.


Vaikka Grand Trianonissakin on kimallusta ja kokoa, on se silti huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin ylitsepursuavan mahtipontinen suuri palatsi. Täällä on helpompaa nauttia kaikesta ympärillä olevasta ja pysähtyä katselemaan myös joitakin pieniä yksityiskohtia.


Ymmärrän hyvin, että niin Aurinkokuningas kuin muutamat muutkin kuninkaalliset viihtyivät Grand Trianonissa. Täällä on myös oma puutarhansa, jota emme kuitenkaan jaksa lähteä tutkimaan tarkemmin.


Minijunakierroksen kolmas pysähdyspaikka on Petit Trianon, jonne olisi myös lyhyt kävelymatka Grand Trianonilta. Ludvig XV rakennutti tämän pienen palatsin rakastajattarensa asunnoksi, joskin kyseinen rakastajatar ehti kuolla ja vaihtua toiseen ennen töiden valmistumista. Petit Trianonin maineikkain asukas oli Ludvig XVI:n vaimo, suorastaan myyttisen maineen saanut Marie Antoinette.


Kello lähestyy jo kuutta ja Petit Trianonia ollaan sulkemassa. Voisimme ehtiä vielä viime hetkellä sisään, mutta valitsemme niin ikään sulkeutumassa olevan kahvilan. Varjossa nautittu La Mortuacienne -sitruunalimonadi sammuttaa mukavasti janoa, eikä Petit Trianonin sisätilojen jääminen väliin edes harmita. Olemme ehtineet nähdä yhden päivän aikana jo paljon.


Joudumme ensimmäistä kertaa odottelemaan minijunaa hieman kauemmin, sillä niitä kulkee illan koittaessa harvemmin. Mahdumme onneksi lopulta kaikki samaan kyytiin. Turistijuna on lopulta varsin kätevä tapa siirtyä paikasta toiseen laajalla puistoalueella. Lähdemme palatsin kulmalle palattuamme vielä katsomaan Neptunuksen suihkulähdettä. Sää viilenee hieman ja ilma tuntuu hellepäivän jälkeen jo hyvinkin miellyttävältä.


Neptunuksen suihkulähde suihkuaa vartin välein muutaman minuutin ajan. Eri tavoin suihkuavan veden katseleminen on mukavaa, joskaan ei mitenkään erityinen kokemus. Ihmettelemme hieman, miksi vain muutama Versaillesin monista lähteistä suihkuttaa vettä, ja nekin vain tietyin väliajoin. Toisaalta jos suihkulähteiden mekaniikka periytyy Aurinkokuninkaan ajoilta, on jo pieni ihme, että ne ovat edelleen toiminnassa. Suihkulähteiden aikatauluista voi lukea palatsin virallisilta nettisivuilta.


Kiertelemme vielä puutarhan sokkeloissa, joista löytyy varjoisia soppia. Muotoon leikattujen suurten pensasaitojen suojissa on erilaisia kokonaisuuksia kasveineen ja vesielementteineen. Alue on yllättävän monipuolinen ja mahtipontisuuden vastapainoksi löytyy myös melko tavanomaisilta näyttäviä puistikoita. Versaillesin puutarhoihin kannattaisi ehkä joskus tutustua tarkemminkin.


Rakennusten sisätilat suljetaan näin kesäisin puoli seitsemältä, mutta puistoissa ja puutarhoissa saa viipyä pari tuntia pidempään. Ihmisiä ei näy enää juuri lainkaan, joten tuntuu melkein siltä, kuin olisimme saaneet Versaillesin omaan käyttöömme.


Istahdamme vielä katselemaan puutarhaa sekä kauempana näkyvää palatsia. Varjoisalla penkillä on mukava levähtää ja miettiä, kuinka hovin väki on liikkunut täällä vuosisatoja sitten. Emme jää odottelemaan sulkemisaikaa, vaan suunnistamme vähitellen kohti uloskäyntiä. Tuntuu ihmeelliseltä nähdä piha-alueet näin hiljaisena. Illan viimeiset tunnit ovatkin Versaillesin parasta antia.


Versaillesissa vierailuun kannattaa varata kokonainen päivä. Jo pelkkä yhdensuuntainen matka julkisilla liikennevälineillä Pariisista käsin vie tunnista jopa kahteen, vaikka kilometrejä kertyykin vain parikymmentä. Perillä on runsaasti nähtävää, joten ajan saa kulumaan yllättävänkin nopeasti. Vietimme Versaillesin palatseissa ja puutarhoissa reilut seitsemän tuntia, mikä oli yhdelle kerralle riittävästi. Toisaalta tuntuu, että saimme puutarhoista vain pintaraapaisun ja Petit Trianonin sisätilat sekä osa suuren palatsin huoneista jäivät kokonaan näkemättä. Kenties Versaillesiin pitää palata vielä kolmannenkin kerran.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.9.2022 at 01:34

    Versailles on paikka, jossa ilman muuta haluan joskus päästä käymään. Olin ajatellutkin, että päivässäkään ei ehdi välttämättä näkemään kaikkea, En muuten tiennytkään, että Ludvig XIV on ollut Euroopan pisimpään vallassa pysynyt hallitsija, mutta sen tiesin, että neljävuotiaana hän nousi valtaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 6.9.2022 at 16:42

      Versailles on upea, mutta todellakin niin suuri, että kokonaisessa päivässäkin on vaikea nähdä kaikkea. Ludvig XIV:n lisäksi Britannian Elisabet II, Thaimaan vuonna 2016 menehtynyt Rama IX sekä Liechtensteinin Johann II ovat hallinneet itsenäistä valtiota yli 70 vuoden ajan.

  • Reply Matkaaja 7.9.2022 at 21:10

    Suosittelen yöpymistä Versaillesissa. Illalla ehtii hyvin kierrellä puutarhassa ja yöpymisen jälkeen pääset heti aamusta palatsiin ja iltapäivästä muihin rakennuksiin vaikka tuota minijunaa hyödyntäen. Jos olet aamun ensimmäisessä ryhmässä, niin saat myös hyvin otettua edustavia kuvia lähes tyhjässä palatsissa. Majoitus ei ole mitenkään överikallista, Pariisiin verrattuna jopa edullista.

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.9.2022 at 11:12

      Tämä on varmasti hyvä vinkki! Aamun ensimmäiset vieraat saavat taatusti nauttia hiljaisemmasta palatsista ja on myös helppo uskoa majoitusten hinta-laatusuhde Pariisia paremmaksi.

  • Reply Aila ja Juha 10.9.2022 at 22:21

    Versailles on tosiaan upea paikka käydä. Tuo vinkki yöpymisestä kuulostaa hienolta juuri siksi, että siten voi nauttia myös illasta ja joinain päivinä myös suihkulähteiden iltojen valoshowsta ja pääsee aamulla ennen ruuhkia. Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja kummastakin nauttinut kovasti. Sekä sisätiloista että puiston kiertelystä ja myös suihkulähteiden musiikkishowsta. Ja samalla on tosi antoisaa kuulla niin paljon paikan historiasta, hallitsijoista ja ranskalaisen yhteiskunnan historiasta. Olen muuten kohtuullisesti onnistunut välttämään pahimmat ruuhkat. Toinen käyntini oli kesäkuun alkua, toinen toukokuussa, eli ei sen enempää sesongin ulkopuolella tarvitse olla, että ruuhkat jo ovat merkittävästi pienemmät. Aila

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.9.2022 at 21:24

      Jos Versaillesista haluaa nauttia perusteellisesti, on yöpyminen varmasti hyvä ratkaisu. Nähtävää ja historiaa tosiaan riittää, on kiehtovaa ajatella kuinka tuolla on aikoinaan eletty ja päätetty Ranskan asioista. Hyvä kuulla, että touko-kesäkuussa ei ole ollut liikaa tungosta. Heinä-elokuu on varmasti ruuhkaisinta aikaa. Meidän Pariisin-matka oli alunperin varattu viime talveksi, mutta kun matka siirtyi, oli tämä meille ainoa sopiva ajankohta tämän vuoden aikana. Nyt on saatu useampi koronavuosina siirtynyt reissu tehtyä, niin voidaan alkaa toteuttaa uusia ideoita 😀

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 11.9.2022 at 15:14

    Versailles vaikuttaa tämän jutun perusteella juuri niin valtavalta kuin olen ajatellutkin sen olevan, tai ehkä vielä isommalta. Uskon, että pari-kolme kertaa tuolla ei olisi ollenkaan liioittelua. Kaikkea ei varmasti mitenkään pysty näkemään yhdellä kertaa, vaikka miten yrittäisi. En ole itse käynyt Versaillesissa vielä kertaakaan, mutta haaveissa toki on jonain päivänä nähdä tuokin paikka. Erityisesti kiinnostaisivat puutarhat, koska niitä on kehuttu niin paljon, mutta eihän noita rakennuksiakaan tietysti voisi jättää väliin.

    Suihkulähteisiin liittyen tuli mieleen, että törmäsimme kesällä Hannoverissa Herrenhausenin puutarhoissa tuohon samaan juttuun suihkulähteiden aikatauluista. Emme tienneet siellä, että suihkulähteet ovat päällä vain tiettyinä aikoina. Joten hyvä vinkki tsekata asia etukäteen Versaillesissa! On nimittäin vähän sääli mennä paikalle ja sitten pettyä, kun kaikki suihkulähteet ovatkin sammuksissa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.9.2022 at 21:41

      Versailles on kyllä valtava, eikä kaikesta oikein mitenkään ehdi nauttimaan yhdessä päivässä. Päänähtävyyksien näkeminen ja yleiskäsityksen saaminen onnistuu toki muutamassa tunnissa, mutta jo puutarhat ovat niin laajat, että niiden perusteellisempaan koluamiseen tarvitaan paljon aikaa ja hyväkuntoisia jalkoja. Puutarhoihin keskittyisin mielelläni itsekin seuraavalla kerralla.

      Tuntuu tosiaan oudolta, että suihkulähteet ovat toiminnassa vain satunnaisesti. Turhaa vedenkulutusta pitää tietenkin välttää, mutta asiasta enempää ymmärtämättä kuvittelisin, että sama vesi kiertäisi noissa edestakaisin. Vaikka onhan se toisaalta erityisen juhlavaa, jos muuten toimimattomat suihkulähteet heräävät tiettyyn aikaan eloon vaikkapa valo- ja musiikkiefektien kera.

  • Reply Jenni 11.9.2022 at 16:52

    Versaillesin palatsissa more is todellakin more, huh. Mutta kyllähän tuollakin kerran elämässä on huippua käydä. Ja hyvä tuo ravintolavinkki, en tiedä saako palatsin puutarhoissa edelleen pikniköidä kuten ennen muinoin?
    Seuraavalla kerralla jatkatte sitten Pariisista Loiren laakson upeisiin pikkulinnoihin! 👌🏽

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.9.2022 at 21:58

      Joo, Versailles on ehdottomasti ainakin kerran elämässä näkemisen arvoinen. Tuo ravintola oli kyllä hyvä kokemus. Päästiin tosiaan pöytäänkin käytännössä jonottamatta, vaikka palatsi oli muuten täynnä ihmisiä. Piknikit on käsittääkseni sallittuja ainakin, jos ostaa eväät alueen sisältä. Sekin olisi kauniina päivänä hyvä idea!

      Loiren laakso linnoineen kuulostaa upealta, tykättäisiin vaimon kanssa varmasti. Laskin käyneeni nyt Ranskassa kymmenen kertaa, mutta Pariisin ja Rivieran/Provencen ulkopuolella vain parissa kaupungissa. Tekisi mieli tutustua joskus maahan paljon perusteellisemmin, sillä hienoja paikkoja varmasti riittäisi.

    Leave a Reply