Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kävelyllä Montmartrella

Montmartre on yksi Pariisin tunnetuimmista kaupunginosista. Vanhat taiteilijakorttelit levittäytyvät korkean kukkulan rinteille ja kaiken huipulla kohoavat Sacré-Cœurin kirkon valkeat tornit. Tervetuloa kävelylle Montmartren kaduille!

Nousemme metrosta Pigallen asemalla aivan Montmartren kukkulan juurella. Pigalle tunnetaan vilkkaana yöelämän keskuksena ja Pariisin punaisten lyhtyjen alueena, jonka tunnetuin maamerkki on legendaarinen Moulin Rouge.


Suunnistamme aluksi hieman poispäin Boulevard de Clichyn pohjoispuolella kohoavasta Montmartren rinteestä. Haluan käydä katsomassa Rue Duperrén varrella sijaitsevaa koripallokenttää, josta olen nähnyt värikkäitä valokuvia. Kenttä onkin hauskannäköinen ilmestys. Muutama poika heittelee laiskasti koreja, eikä kiinnitä paikalle pysähtyneisiin ohikulkijoihin huomiota. Pallon äänet kaikuvat pitkin seiniä siihen malliin, että lähitalojen asukkaat toivottavasti joko rakastavat koripalloa tai ovat hieman huonokuuloisia.


Saavumme pian takaisin Boulevard de Clichyn varrelle. Valtakadun paikalla oli aikoinaan ”verovoutien kaupunginmuuri”, joka mahdollisti tullimaksujen perimisen kaikista Pariisiin tuotavista tuotteista. Muuri purettiin vuoden 1860 tienoilla, jolloin Pariisi laajeni nykyisten kahdenkymmenen kaupunginosansa alueelle. Samalla myös aiemmin itsenäinen Montmartren kunta liitettiin Pariisiin. Pysähdymme katsomaan Punaista myllyä. Moulin Rougen paljasta pintaa tarjoilevat kabaree-esitykset vetävät salin täyteen illasta toiseen. Tyydymme monen muun tavoin rakennuksen katselemiseen ulkoa päin.


Suuntaamme Moulin Rougen kulmalta Rue Lepicille ja aloitamme nousun Montmartren rinteitä pitkin. Tämän kadun varrella sijaitseva Café des Deux Moulins nousi 2000-luvun alussa suosituksi turistikohteeksi Amélie-elokuvan ansiosta. Kävimme Amélie Poulainin työpaikalla edellisellä Pariisin-matkallamme, mutta tällä kerralla kuljemme vain kahvilan ohitse.


Käännymme hiljaiselle Rue Verónille, jonka varrella tulee vastaan muutamia katutaideteoksia. Montmartre on muutenkin kiinnostavaa aluetta katutaiteen ystäville, vaikkakin teokset ovat useimmiten melko pienikokoisia. Suuria muraaleja voi lähteä Pariisissa etsimään esimerkiksi 13. kaupunginosasta Boulevard Vincent Auriolin varrelta.


Rue Verónin ja Rue André Antoinen kulmassa toimiva Crêperie La Galette du Moulin näyttää hauskalta. Kadun varteen on nostettu asiakkaiden iloksi shakkilautoja, ja käynnissä onkin useampi peli. Pittoreskille kadulle nostetut muhkeat nahkasohvat sopivat hyvin Montmartren boheemiin tunnelmaan.


Jyrkät portaat johdattavat meitä kohti rakkauden seinää. Le mur des je t’aime on Frédéric Baronin ja Claire Kliton luoma teos, johon on kirjoitettu ”minä rakastan sinua” 250 eri kielellä, muutamilla pariinkin kertaan. Näin suureen joukkoon mahtuu myös harvinaisia alkuperäiskansojen kieliä ja on hauska arvailla, mitä kieltä mikäkin teksti on. Suomenkielinen rakkaudentunnustus löytyy seinältä kahdestakin paikasta.


Rakkauden seinä on mukava nähtävyys, jota käy ihmettelemässä tasainen matkailijavirta. Istumme penkille lepäämään ja katselemaan, kuinka ihmiset kuvaavat toisiaan erityisesti espanjan- ja italiankielisten tekstien kohdalla.


Jatkamme matkaa loivaan ylämäkeen Rue la Vieuvillea pitkin. Nälkä alkaa jo kurnia, joten etenemme sopivaa lounasravintolaa etsien.


Rue la Vieuville risteää Rue des Martyrsin kanssa ja jään hetkeksi katselemaan viimeksi mainittua katua, joka lähtee täältä alamäkeen. Houkutus kadulle kääntymiseen olisi nyt matkan jälkeen entistä suurempi, sillä ostan tätä Montmartren-retkeä seuraavana päivänä Shakespeare and Company -kirjakaupasta Elaine Sciolinon kirjan ”The Only Street in Paris”. Kyseessä on hienosti kirjoitettu ylistyslaulu nimenomaan Rue des Martyrsille, joka kuuluu nyt varmasti seuraavan Pariisin-matkamme ohjelmaan.


Valitsemme lounaspaikaksemme Maison Milie -nimisen ravintolan, jossa on tarjolla esimerkiksi raikkaita poké bowleja sekä raskaampia croque-leipiä. Terveellinen ruoka sekä talon oma jäätee maistuvat hyvin. Pienessä ravintolassa on myös miellyttävän rauhallista, joten pääsemme jatkamaan kävelykierrostamme hyvillä mielin.


Matka kohti Montmartren huippua jatkuu portaita pitkin. Loivempiakin reittejä löytyy, jos haluaa välttää rappusia ja kävellä hieman pidemmän matkan.


Montmartren tunnetuimmat korttelit ovat täynnä ihmisiä. Rihkamakauppoja riittää ja hässäkkä alkaa pian ahdistaa. Jos näitä kujia haluaisi katsella rauhassa, täytyisi paikalle luultavasti saapua varhain aamulla.


Raivaamme tiemme Montmartren tunnetuimmalle aukiolle Place du Tertrelle, jossa muotokuvapiirtäjät ovat tehneet työtään jo vuosikymmenten ajan.


Joukkoon mahtuu erittäin taitavia tekijöitä, joille matkailijoiden kasvojen ikuistaminen saattaa olla vain askel uralla eteenpäin. Kierrämme ruuhkasta huolimatta Place du Tertren ympäri ja pysähdymme välillä katselemaan taiteilijoiden työtä.


Edullinen asuminen ja halpa viini houkuttelivat jo 1800-luvulla köyhiä taiteilijoita Montmartrelle. Taiteilijakukkulan maine on säilynyt, vaikka hintojen nousu ja turistimassat ovatkin karkottaneet monet Montmartren asukkaista Pariisin muihin kaupunginosiin.


Palaamme hieman takaisin päin ja suorastaan hämmästymme, kuinka nopeasti ruuhka hellittää. Löydämme pian erikoisen La Passe-muraille -nimisen taideteoksen, joka esittää harmaan seinän lävitse kulkevaa miestä. Pronssiin valettu herra on kirjailija Marcel Aymén novellihahmo Dutilleul, jolla oli kyky kävellä seinien läpi. Monsieur Dutilleul asui Montmartrella ja hyödynsi supervoimaansa esimerkiksi murtovarkauksiin sekä salaisen rakastajattarensa luona vierailemiseen.


Montmartrella kohosi parhaimmillaan kolmisenkymmentä tuulimyllyä, joista viimeiset kaksi ovat säilyneet samalla tontilla. Moulin de la Galette oli aikoinaan suosittu tanssipaikka, joka inspiroi myös monia maalareita. Kuuluisin Moulin de la Galetten juhlia kuvaava taulu syntyi Renoirin siveltimestä, mutta tanssiaisia tai tuulimyllyjä on ikuistanut myös moni muu Van Goghista ja Picassosta lähtien. Nykyisin paikalla toimii ravintola, jossa käymistä voisi harkita jollain tulevalla Pariisin-matkalla.


Villa Leandre on puolestaan seesteisen kaunis mukulakivikatu. Paikoitellen jopa brittiläistyyliseltä näyttävä pieni kadunpätkä päättyy umpikujaan ja sen hiljaisuus tuntuu miellyttävältä. Olisikohan täällä mukava asua?


Oikaisemme Square Suzanne Buissonin puistoon, jossa paikalliset pelaavat petankkia ja matkailijat ihmettelevät Ranskan suojeluspyhimyksen Dionysiuksen eli Saint-Denisin patsasta. Pienessä puistossa on myös hedelmäpuita ja kukkaistutuksia.


Yksi Montmartren rakastetuimmista asukkaista oli Iolanda Gigliotti, jonka koko Ranska oppi tuntemaan nimellä Dalida. Laulajattaren rintakuva koristaa pientä Place Dalida -aukiota kuvauksellisten mukulakivikatujen kulmassa. Synnyinmaassaan Miss Egypti -kilpailun voittanut Dalida nousi 1950-luvun puolivälissä yhdeksi ranskalaisen musiikin kiintotähdistä. Dalidan elämä sisälsi suuresta kansainvälisestä suosiosta huolimatta paljon traagisia käänteitä ja hän päätyi itsemurhaan keväällä 1987.


Dalidan patsaalta aukeaa hieno näkymä Rue de l’Abreuvoirille päin. Yksi koko Pariisin kauneimmista kaduista tekee pienen mutkan jatkuessaan ylämäkeen vanhojen upeiden talojen reunustamana. Taustalla kohoaa Sacré-Cœurin kirkon mahtava kupoli. Tätä katunäkymää tekee mieli pysähtyä ihailemaan, joten emme pidä kiirettä. On hauskaa katsella hiljaista kaupunkinäkymää, sillä tuntuu kuin edessämme olisi ajattoman kaunis Pariisia esittävä taulu.


Kuljemme ylämäkeen Rue de l’Abreuvoiria pitkin ja saavumme La Maison Rose -ravintolan kulmalle. Söpö rakennus on Instagram-kuvaajien suosiossa ja parhaille poseerauspaikoille päästäkseen joutuu näin iltapäivällä jonottamaan. Seinien vaaleanpunainen väri ei pääse näin pilvisenä päivänä kunnolla oikeuksiinsa, vaikka talo toki hauskalta näyttääkin.


Kulman takaa löytyy suurkaupungissa yllättävä näky, nimittäin oikea viinitarha. Montmartrella viljeltiin viiniä jo vuosisatoja sitten, mutta Clos Montmartren tarha perustettiin vasta 1930-luvun alussa. Se oli paikallisten asukkaiden nerokas keino estää suunnitellut rakennusprojektit, sillä Ranskan laki kieltää viinitarhojen tuhoamisen. Pieni tila tuottaa vain reilut tuhat pulloa vuodessa, mutta aina lokakuun alussa vietettävä sadonkorjuujuhla on merkittävä tapahtuma. Viinitarhan tuotot käytetään paikallisen asukasyhteisön hyväksi.


Viinitarhan kulmaa värittää Lapin Agilen oranssi rakennus. Ketterän kanin kabareella on pitkä ja värikäs historia taiteilijoiden kohtaamispaikkana. Nykyään siellä järjestetään ranskalaista laulua ja runoutta sisältäviä iltoja.


Matkamme jatkuu taas yksiä portaita pitkin Sacré-Cœurille päin. Kaipaamme kahvilahetkeä ja päädymme lopulta jo varsin vilkkaalla alueella sijaitsevaan Le Ceni’siin. Hinnoissa on hieman turistilisää, mutta tuntuu mukavalta lepuuttaa jalkoja, juoda kahvit ja maistella crêpejä.


Kierroksemme etenee lopulta Sacré-Cœurin basilikaan. Yksi Pariisin tunnetuimmista kirkoista hurmaa erityisesti ulkoapäin, mutta käväisemme myös sisätiloissa. Sisäänpääsy on ilmainen, emmekä joudu edes jonottamaan, vaikka ennen ovelle pääsyä tehdäänkin pikainen turvatarkastus. Muistelen, kuinka kävin täällä ensi kertaa pääsiäisenä lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Sadekuuro pakotti silloin pysyttelemään sisätiloissa suunniteltua kauemmin, joten jäimme kuuntelemaan kuorolaulua. Muistan yhä, kuinka vaikuttavalta se tällaisessa salissa kuulosti. Sacré-Cœurin torniin voi halutessaan nousta ihailemaan maisemia pientä pääsymaksua vastaan.


Sacré-Cœurin edustalla olevat portaat kuuluvat ehdottomiin suosikkipaikkoihini Pariisissa. Tänne voi istahtaa pitkäksikin aikaa katselemaan upeaa maisemaa yli kaupungin. Silmiin osuu helposti monta tuttua maamerkkiä, kuten Montparnassen torni, Pompidou-keskus, Panthéon, Notre Dame sekä Gare du Nordin rautatieasema. Eiffel-torni jää kuitenkin täältä katsottuna piiloon.


Portaille on kerääntynyt paljon ihmisiä ja katumuusikko viihdyttää kansaa Three Little Birdsin kaltaisilla kappaleilla. Muistelen neljännesvuosisadan takaista Interrail-matkaani, jolloin vietin mukavan illan samoilla portailla istuen. Silloinkin oli elävää musiikkia ja epävirallisia juomien kaupustelijoita. Tuntuu huvittavalta, että tarjolla oleva olutmerkki on edelleen pysynyt Heinekenina. Palvelu on kuitenkin huonontunut, sillä ennen juomia tarjottiin kylminä jäillä täytetyistä ämpäreistä.


Unohdun mietteisiini, sillä kaukainen Interrail-matka tuntuu kuin eiliseltä. Olen käynyt Montmartrella yhdellä matkalla sen jälkeenkin, mutta portailla istuminen ei houkutellut kylminä syysiltoina. Nyt tuntuu harvinaisen hyvältä viipyä paikalla noin tunti ja ihailla näkymää yli Pariisin.


Laskeudumme portaita pitkin kirkolta alaspäin ja saavumme karusellille, joka on koristanut Saint-Pierren aukiota jo kauan. Tämänkertainen kierros Montmartrella alkaa olla takana. Vaikka muutamissa kortteleissa parveileekin omaan makuuni liikaa meitä matkailijoita, voi Montmartrella edelleen aistia menneen ajan charmia. Palaan varmasti seuraavallakin Pariisin-matkallani samalle kukkulalle ja kävelen vanhoja katuja ylös ja alas. Monta kujaa jäi vielä tutkimatta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 24.8.2022 at 01:17

    Heh, tosiaan varsin hauska keksintö tuo viinitarhan perustaminen estämään rakennusprojekteja. Suomessa ei taida vastaavia porsaanreikiä olla olemassa. Reilu tuhat pulloa on kyllä todella vähän, lieneekö kaikki samaa laatua? Sacré-Cœurin basilika tosiaan on hieno, erityisesti ulkoa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.8.2022 at 14:29

      Joo, viinitarha oli tuossa tilanteessa aika mainio idea! Suomessa täytyisi varmaan löytää liito-oravan pesä tai joku muu keino rakentamisen estämiseksi 😀 Muistelen lukeneeni jostain, että tilalla viljellään monia erilaisia rypäleitä ja kaikki viinit ovat niiden sekoituksia. Aika uniikista viinistä siis kysymys kaikin puolin.

  • Reply Martta / Martan matkassa 27.8.2022 at 12:04

    Voi miten ihanaa oli käväistä Pariisissa pitkästä aikaa 😍 Montmarte on kerrassaan ihana paikka, se on käyntikohde, jota en voi ohittaa, se on aina Pariisin ohjelmassa mukana. Kuvissa oli paljon tuttuja paikkoja, mutta myös paljon uusia tuttavuuksia!

    • Reply Mika / Lähtöportti 29.8.2022 at 14:47

      Montmartre on kyllä ainutlaatuinen paikka ja kuuluu aina minunkin Pariisin-matkojeni ohjelmaan. Mukavaa jos löysit tästä jutusta jotain uutta seuraavalle kerralle 🙂

    Leave a Reply