Suomen suurin matkablogiyhteisö

Città Sant’Angelo – yksi Italian kauneimmista kylistä

Città Sant’Angelo on kuvankaunis kylä, joka kohoaa kukkulan laella lähellä Abruzzon rannikkoa Italiassa. Ihastuimme värikkäiden seinien, kapeiden kujien, kukkaistutusten ja hiljaisen tunnelman muodostamaan idylliin.

Suunnistamme Città Sant’Angeloon Atrissa sijaitsevalta vuokrahuvilaltamme. Noin kymmenen kilometrin matka sujuu Abruzzon kumpuilevissa peltomaisemissa. Tiet ovat kapeita ja kuoppaisia, mutta toisaalta liikennettä on vain harvakseltaan. On oliivipuita sekä kullankeltaista viljaa, ja jossain traktori kuljettaa suurta heinäkuormaa. Navigaattori järjestää meille jälleen kerran jännittävän loppumatkan, mutta alati kapeneva tie johtaa kuin johtaakin jyrkän ylämäen kautta Città Sant’Angelon laidalle.


Città Sant’Angelo sijaitsee kukkulan laella suurin piirtein Atrin ja Pescaran puolivälissä maalaismaisemien keskellä. Löydämme ilmaisen parkkipaikan ja kiipeämme hieman portaita päästäksemme tutustumaan kylän historialliseen osaan. Ensin täytyy kuitenkin ihailla maisemaa alas laaksoon päin.


Città Sant’Angelo eli pyhän enkelin kaupunki on päässyt Italian kauneimpia kyliä esittelevälle I Borghi più belli d’Italia -listalle. Tämä maa on täynnä kauneutta ja pelkästään Abruzzosta on valittu mukaan parikymmentä kylää. Uskallan kuitenkin väittää, että Città Sant’Angelo sijoittuisi korkealle, vaikka valintoja tehtäisiin tiukemmallakin seulalla. Hiljaiset kukkien koristamat kujat ja värikkäät talot hurmaavat meidät heti ensi silmäyksellä.


Musta kissa kulkee edellämme, kunnes se katoaa jonnekin kujien kätköihin. Näemme Città Sant’Angelossa lopulta useampia kymmeniä kissoja, mutta ne ovat arkoja eivätkä halua tulla tekemään tuttavuutta ulkomaalaisten muukalaisten kanssa.


Tällaisessa kylässä ei kannata kiirehtiä, vaan on parempi pysähtyä katselemaan yksityiskohtia. Città Sant’Angelossa on paljon kuvauksellisia ovia, vanhanaikaisia katulamppuja ja pätkiä ikiaikaisista muureista.


Vanhaan keskustaan johtaa muutamia portteja, jotka kertovat omalla tavallaan Città Sant’Angelon pitkästä historiasta. Kylän synnystä ei ole edes tarkkaa tietoa, mutta vuosisatojen varrella muurit ja portit ovat suojelleet asukkaita erilaisten taisteluiden ja kahinoiden keskellä.


Nyt kaupungissa on rauhallista, eikä kesäkuisena lauantaipäivänä näy matkailijoitakaan kuin korkeintaan muutamia. Elämä tuntuu kulkevan hiljalleen eteenpäin sellaisena, kuin se tällaisessa abruzzolaisessa kukkulakylässä on ennenkin kulkenut.


Keskustan halki kulkeva Corso Vittorio Emanuele on kylän ilmiselvä pääväylä, vaikkei sekään ole erityisen leveä. Suora katu alkaa Sant’Agostinon kirkon portailta ja jatkuu puolisen kilometriä sinne, missä vanhakaupunki loppuu ja autotie alkaa.


Corso Vittorio Emanuelea on mukava kulkea ja kuunnella ohimennen paikallisten keskusteluja kaupoissa tai kahviloissa. Näin pienessä paikassa asukkaat tuntevat toisensa varmasti hyvin. Eräällä torilla myydään hedelmiä ja vihanneksia. Pysähdymme välillä ihailemaan sivukujia sekä muutamia sisäpihoja, joiden portit on onneksemme avattu.


Eräälle kujalle on taiteiltu hauskoja kissa-aiheisia maalauksia. Tällaiset huolella viimeistellyt yksityiskohdat täydentävät Città Sant’Angelon idyllin.


Saavumme kylän toiseen päähän. Näköalapaikan vieressä on rapistuneelta vaikuttava hotelli. Täältä näyttäisi alkavan kaupungin uudenaikainen osa, joten päätämme kääntyä ympäri. Adrianmeri kimaltaa houkuttelevasti muutaman kilometrin päässä.


Palaamme takaisin kohti Sant’Agostinon kirkon suljettua ovea. Kiertelemme sivukujalta toiselle, ja vaikkei kylän ihan jokainen kolkka olisikaan täydellisen kaunis, on Città Sant’Angelo kokonaisuudessaan harvinaisen upea paikka.


Suunnistamme etukäteen valitsemaani Osteria Il Grottinoon, jonka ovella totean aukioloaikoihin liittyvien ennakkotietojeni pitävän paikkansa. Ravintolan lounasaika alkaa vasta yhdeltä, joten teen pöytävarauksen ja sovin että palaamme puolta tuntia myöhemmin takaisin. Jää siis vielä lisää aikaa kierrellä ympäri kujia ennen ruokapöytään pääsemistä.


Tuntuu hauskalta seikkailla kujien labyrintissa ja miettiä, millaiset ihmiset ovat asuneet näissä taloissa vuosisatoja sitten ja kuka niissä viihtyy nykyään. Vastaan tulee lisää arkoja kissoja sekä raikkaantuoksuisena kuivuvia pyykkejä.


Helle tuo herkästi hien pintaan, vaikka useimmat rakennusten väliin jäävät kapeat kujat ovatkin kovin varjoisia. Oman aurinkorasvan haju sekoittuu herkulliseen ruoan tuoksuun. Ikkunoiden takaa kuuluu äänekästä väittelyä ja astioiden kilinää.


Kujat tulee koluttua läpi melko perusteellisesti, joten istumme Sant’Agostinon kirkon portaille katselemaan Corso Vittorio Emanuelea. Pulut rapistelevat kirkon seinustalla ja lentoon lehahtavien lintujen ääni rikkoo keskipäivän raukeuteen vaipuneen kaupungin hiljaisuuden.


Osteria Il Grottinoa on kehuttu yhdeksi Città Sant’Angelon parhaista ravintoloista. Meille on katettu pöytä ulkoterassin reunalta, josta saamme ihailla upeaa maalaismaisemaa. Näiltä paikoilta kelpaisi katsella myös auringonlaskua, joten Osteria Il Grottinon puitteet olisivat mainiot myös romanttista kesäillallista ajatellen.


Tilaamme talon antipastovalikoimia jaettavaksi. Kylmät alkupalat käsittävät lähinnä leikkeleitä sekä juustoa. Kasvispainotteiset lämpimät antipastot ovat erityisen herkullisia ja täyttävät jo vatsaa mukavasti. Terassi täyttyy puolilleen, kun muut kujilla kameran kanssa vastaan tulleet ihmiset ilmaantuvat pariin pöytään.


Pastaa on tarjolla Abruzzolle tyypillisissä muodoissa. Chitarra tuo mieleen spagetin, mugnaia on nauhamaista ja anellini muistuttaa nimensä mukaisesti pieniä sormuksia. Sienikastikkeen kera tarjottu chitarra ei maistu mitenkään ihmeelliseltä, sillä olemme mielestämme keittäneet itse parempaa edellisinä päivinä vuokratalollamme. Juomme vielä lopuksi varsin tuimanmakuiset espressot. Vaikka pasta olikin pettymys, jää Il Grottino mieleen positiivisena kokemuksena maukkaiden antipastojen, miellyttävän terassin ja hienon maiseman ansiosta.


Città Sant’Angelo on ehdottomasti käymisen arvoinen kylä, jos sattuu liikkumaan Pescaran maakunnan suunnalla. Kujien koluaminen onnistuu melko perusteellisesti jo tunnissakin, mutta tämä on niitä paikkoja, joista saa eniten irti pysähtymällä nauttimaan ympäröivästä kauneudesta. Città Sant’Angelo oli meille suorastaan mainio rennon lomapäivän retkikohde, joka jää mieleen harvinaisen viehättävänä paikkana.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 9.7.2022 at 19:00

    Città Sant’Angelo vaikuttaa kyllä kauniilta ja todella viehättävältä kylältä. En yhtään ihemettele, että se on päässyt I Borghi più belli d’Italia -listalle. Omasta mielestäni tuo pasta-annoskin näyttää muuten oikein maukkaalta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.7.2022 at 13:07

      Città Sant’Angelo on viehättävä ja sopivasti syrjässä suosituimmilta matkailureiteiltä, oikein idyllinen paikka. Pasta-annoksessa ei ollut varsinaisesti valittamista, mutta sanotaan niin että monesti on saanut vielä parempaa 😀

    Leave a Reply