Suomen suurin matkablogiyhteisö

Italialaisten kaunis rantalomakohde Termoli

Yksi kesäkuisen Italian-matkamme kohteista oli Termoli, jossa viivyimme kahden yön yli. Löysimme odotustemme mukaisen viehättävän vanhankaupungin, mutta myös italialaisten suosiman rantalomakohteen, jonka iltaelämä on huomattavan vilkasta.

Molisen alueella sijaitseva Termoli valikoitui reissumme ohjelmaan, kun näin houkuttelevia valokuvia merellisen kaupungin vanhimmasta osasta. Emme siis lähde Abruzzosta vuokraamaltamme lomatalolta suoraan takaisin Roomaan päin, vaan ajelemme Adrianmeren rannikkoa pitkin puolisentoista tuntia etelään Molisen alueelle.


Olemme varanneet seitsemän hengen seurueellemme kaksi Dependance Ludovican asuntoa Termolin keskustasta. Saamme pienen kiertelyn jälkeen jätettyä autot kadun varteen, syötettyä riittävästi kolikoita pysäköintiautomaattiin ja vedettyä laukkumme oikealle ovelle. Huoneistoista vastaavaa Pieroa ei näy eikä kuulu, joten joudun soittamaan saamaani numeroon. Tiedän jo valmiiksi ettei isäntä puhu vieraita kieliä, mutta olen opiskellut jo vuosikausia italiaa ja puhelu onnistuu vaivattomasti. Piero ilmestyy pian paikalle. Bisnesmiehen hymy kiiltää kilpaa lakerikenkien kanssa ja saamme kirjauduttua sujuvasti sisään.


Molemmat asunnot sijaitsevat aivan katutasossa keskellä Termolin kävelykeskustaa, ja kun oven työntää auki, on jo kahdella askeleella sängyssä. Alan ymmärtää entistä paremmin puheita siitä, kuinka katu voi toimittaa eteläeurooppalaisille olohuoneen virkaa, sillä se on tällaisessa asunnossa sujuva sisätilojen jatke. Neljän hengen huoneistossa on olohuoneeseen levitetty vuodesohva sekä erillinen makuuhuone.


Termoli ei ole ulkomaalaisten keskuudessa kovin tunnettu matkakohde, mutta italialaiset lomailijat ovat ottaneet sen omakseen. Kaupungin edustalta alkava hiekkaranta jatkuu silmänkantamattomiin ja säntillisiin riveihin aseteltujen auringonvarjojen määrä mitataan tuhansissa. En ollut perehtynyt Termoliin kovin hyvin etukäteen, joten sen suosio tulee yllätyksenä. Odotin rauhallisempaa tunnelmaa, mutta reilun kolmenkymmenentuhannen asukkaan kaupungin ihmismäärä varmasti moninkertaistuu lomasesongin aikana.


Hiekkarannan takana kulkee kevyen liikenteen väylä, jota pitkin on mukava kävellä. Maksulliset rantaklubit seuraavat toisiaan, mutta jossain on myös pieni kaistale yleistä rantaa. Emme innostu lähtemään rannalle, varsinkin kun saimme uida edellisinä kymmenenä päivänä mielin määrin Abruzzon lomatalon altaassa. Termolin linnoitettu osa näyttää rannan yli nähtynä hienolta.


Termolin tunnetuin maamerkki Castello Svevo on Molisen rannikon näyttävin puolustuslinnoitus. Noin tuhat vuotta sitten normannikaudella pystytetty rakennus kehittyi nykyiseen muotoonsa 1200-luvulla keisari Fredrik II:n toimesta.


Linnoitus sai nimensä keisarin svaabialaisten juurien mukaan. Nykyään sisällä toimii virtuaalinen merimuseo, jossa käyminen jää meiltä väliin.


Termolin niemen kärkeen rakennettu korkeiden muurien suojaama alue on todella kuvauksellinen. Vanhankaupungin parhaat osat alkavat heti Castello Svevon kulmalta. Muurin reunalla on leveä kävelykatu, jolta aukeaa mukava maisema merelle sekä silmänkantamattomiin jatkuvalle hiekkarannalle päin. Useimmat rakennukset on maalattu hauskasti kirkkailla väreillä. Mieleeni tulee sardinialaiskaupunki Alghero, vaikka Termolin vanhakaupunki onkin pienempi ja kauniimpi.


Muurien ulkopuolella näkyy perinteinen trabucco-kalastusrakennelma. Puisia trabuccoja riittää Adrianmeren rannikolla erityisesti Abruzzossa, mutta myös täällä Molisessa sekä Pugliassakin saakka. Kuvaukselliset rakennelmat on suunniteltu verkkokalastusta varten. Tarkoituksena on laskea suuri verkko syvään rantaveteen ja napata kiinni ohi uivia kalaparvia. Tämä Termolin trabucco ei näyttäisi olevan enää alkuperäisessä käytössään, sillä verkon tarvitsemia tukipuita ei näy lainkaan.


Kierrämme muurin reunaa vielä hieman eteenpäin ja löydämme Termolin sataman, jossa kelluu pitkä rivi kalastusaluksia. Täältä lähtee myös matkailijoiden käyttämiä laivoja, jotka vievät Tremitin saariryhmälle. Noin tunnin merimatkan päässä sijaitseville saarille voi tehdä päiväretken tai viipyä pidempään. Saaret ovat kuvien perusteella kauniita, mutta päätämme pysyä nämä pari päivää Termolissa.


Aurinko porottaa ja tunnelma on hyvinkin helteinen. Käännymme vanhankaupungin kujille, jotka kapenevat kapenemistaan. Kaikista ahtain on nimeltään A Rejecelle, jonka leveydeksi on mitattu vaivaiset 34 senttiä. Suomen kapeimmaksi kaduksi mainittu Rauman Kitukränn on tähän verrattuna suorastaan valtatie.


Pittoreskilla alueella on mukava liikkua. Vastaantulijoita on vähän, joten ympäristön kauneutta saa ihastella kaikessa rauhassa. Talojen seinät on maalattu kauniisti, kukkaruukut aseteltu paikoilleen ja kaikkialla on siistiä. Vanhankaupungin ainoa huono puoli on pieni koko, sillä alue tulee koluttua läpi varsin nopeasti.


Päädymme Piazza Duomolle, jota hallitsee itseoikeutetusti Termolin katedraali. Ilmassa on juhlatunnelmaa, sillä alkamassa on paikallisen parin hääjuhla. Ostamme jäätelöt ja istumme seurailemaan tapahtumien kulkua aukion laidalta. Morsian saatetaan ovesta sisään ja kanttori soittaa tuttuja sävelmiä, mutta osa tyylikkäästi pukeutuneesta väestä astelee kirkkoon vasta myöhemmin turhia kiirehtimättä. Koristeltu Maserati jää odottamaan hääparia katedraalin edustalle.


Heti Termolin vanhimman osan ulkopuolelta Castello Svevon mantereenpuoleiselta kulmalta alkaa viihtyisä jalankulkijoille rauhoitettu alue, jossa asuntommekin sijaitsevat. Ravintoloita riittää paljon. Aluetta halkoo reilun kolmensadan metrin mittainen leveä kävelykatu Corso Nazionale, jonka varrella on runsaasti pieniä kauppoja, kahviloita ja jäätelöbaareja.


Italialainen jäätelö on yleensä aina hyvää, mutta Corso Nazionalen varrelta löytyy sattumalta aivan erityisen hyvä jäätelöbaari. Laboratorio a vistan tuotteet valmistetaan paikan päällä samoissa tiloissa ja ne maistuvat todella raikkailta. Juttelen työntekijöiden kanssa hetken italiaksi ja saan kuulla, että hyvän jäätelön valmistamisessa vaaditaan paljon aikaa sekä kärsivällisyyttä. Täällä niitä on selvästi riittänyt.


Viihtyisän Corso Nazionalen varrella on kolme paikallisia taiteilijoita esittävää patsasta. Näistä mielenkiintoisin esittää Cocco Bill -sarjakuvien luojaa Benito Jacovittia.


Jacovittin sikaria polttava pronssihahmo on saanut piirrettyä Suomessa Paukku-Petenäkin tunnetun sankarin vihkoonsa. Cocco Bill ei ole minulle tuttu hahmo, mutta kun asiaa alkaa nyt jälkikäteen tutkimaan, selviää että Paukku-Pete on seikkaillut kauan sitten jopa Seura-lehdessä.


Lapset haluavat ostoksille ja teemmekin kierroksen useampaan vaatepuotiin. Jättäydyn useimmiten itse oven ulkopuolelle ja jään seurailemaan italialaisten katujen elämää. Aurinko paistaa, kiirettä ei ole ja lomatunnelma on parhaimmillaan.


Termolin mielenkiintoiset osat sijoittuvat pienelle alueelle, joten meille jää runsaasti aikaa kävellä katuja edestakaisin. Löydämme näinkin lyhyessä ajassa myös melkein kantakahviloita, sillä istahdamme pariin paikkaan kahdesti. Majoituksen hintaan kuuluvat aamiaiset nautitaan parin kadunkulman päässä GustiAmossa. Tarjous sisältää italialaiseen tapaan ainoastaan cappuccinon sekä cornetton, joka on makealla täytteellä viimeistelty voisarvi. Juuri enempää ei runsaiden illallisten jälkeen jaksaisikaan.


Pidämme kovasti Microbarista, jossa juomien hintaan kuuluu aina runsaasti pientä purtavaa. Tällainen aperitiivitarjous on varsin loistava, sillä välipalaa riittää pienen lounaan edestä. Viihtyisässä katoksessa on miellyttävää istua ja nauttia italialaisten hellepäivien suosikkijuomaani spremutaa. Se on sitrushedelmistä tuorepuristettua mehua, joka valmistetaan tilauksen jälkeen. Maku on taatusti tuore, eikä hinta ole täällä kovin montaa euroa.


Olemme syöneet edellisen puolentoista viikon aikana Abruzzon maaseudulla majaillessamme jo liikaakin liharuokia. Merellinen Termoli tuo ruokavalioon vaihtelua ja aterioimme molempina iltoina asunnon kulmilta löytyvissä kalaravintoloissa. Trattoria Nonna Maria on mukava ja sympaattinenkin ravintola aavistuksen verran syrjässä seudun vilkkaimmalta aukiolta. Jaamme antipastolautasten antimia, joissa riittää monenlaista maisteltavaa. Grillattu kala on yksinkertaisen hyvä pääruoka ja illan tunnelma kaikin puolin lämmin.


Toisena iltana kokeilemamme Trattoria Z’bass on Nonna Marian naapurissa, mutta saamamme pöytä sijaitsee silti vilkkaan aukion laidalla. Täällä on ravintoloita vieri vieressä ja tunnelma melkein kuin Kanariansaarilla, tosin sillä erotuksella, että ainoa kuuluva kieli on italia. Saimme suosituksen tästä ravintolasta Pierolta, joka kulkeekin kuin tilauksesta naisystävänsä kanssa ohitsemme juuri, kun olemme asettuneet pöytään. Seuraa vankka kädenpuristus ja parin minuutin hyväntuulinen italiankielinen keskustelu. Tuntuu kotoisalta, ihan kuin tuntisin enemmänkin paikallisia kylänmiehiä.


Jaamme sekalaisen valikoiman merellisiä antipastoja, joista varsinkin lämpimät ovat erityisen hyviä. Syön pääruoaksi jälleen vaaleaa kalaa ja olen tyytyväinen, joskaan ravintolakokemus ei nouse mitenkään poikkeuksellisen mainioksi. Tarjoilijalla on turhan kova kiire ja kaipaan jo Nonna Marian rauhallisempaa tunnelmaa. Pelastukseksi nousee Z’bassin juustokakku, jota joudun odottamaan toivottoman kauan, mutta joka on koko pariviikkoisen matkamme herkullisin jälkiruoka.


Asuntomme sijainti tuntui iltapäivän hiljaisuudessa täydelliseltä, sillä joka paikkaan voi kävellä parissa minuutissa. Emme kuitenkaan osanneet aavistaa mitä illalla on odotettavissa. Harkitsemme jo nukkumaan menemistä, kun läheiseltä piazzalta kajahtaa reipas hyvän illan toivotus. Päätän lähteä katsomaan mitä on tekeillä ja löydän noin kolmenkymmenen metrin päästä vanhoja italialaisia hittejä soittavan coverbändin. Emme toivoneet tällaista meteliä, mutta tässä tilanteessa ei auta kuin uskoa erääseen vanhaan viisauteen. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin.


Meno vain yltyy ja torin täyttänyt juhlakansa laulaa kappaleita kurkku suorana mukana. Miksen siis minäkin, sillä osaanhan ainakin Domenico Modugnon Volaren ja Toto Cutugnon L’italianon sujuvasti ulkoa. En tosin osaa laulaa, mutta eihän täällä kukaan kuule edes omia ajatuksiaan. Tunnelma on mahtava ja hyväntuulinen. Koko kansa on italialaiseen tyyliin mukana ikään katsomatta, eikä kukaan katso vinoon, vaikka seikkailemme kujilla puoliltaöin alakouluikäisten lasten kanssa. Juhlat eivät rajoitu yhdelle aukiolle, sillä muutaman korttelin kierroksella löytyy lisää livebändejä. Onkohan käynnissä jonkinlaiset festarit vai eletäänkö täällä vain tavallista Termolin perjantai-iltaa?


Lähimmän piazzan bändi lopettaa yhden jälkeen, mutta muu ilonpito jatkuu vielä pitkään sen jälkeenkin. Olen onneksi riittävän väsynyt nukahtamaan melusta huolimatta. Paikalliset työntekijät aloittavat harmi kyllä hommansa jo aamuvarhain. Ensin roska-auto kerää lähistön ravintoloiden kiliseviä lasipulloja kyytiinsä ja sitten seinän taakse, sinne parin metrin päähän sängystä, ilmaantuu turhankin perusteellista työtä tekevä kadunlakaisukone. Kun ulkona taas hetkeksi hiljenee, ilmestyy korvan juureen kärpänen. Hyvää yötä ja huomenta vaan!


Pidän Termolissa siitä, että kaupungissa voi seurailla hyvinkin aidontuntuista italialaista elämää. Ulkomaalaisia ei ainakaan kesäkuun puolivälissä näy käytännössä lainkaan ja elämänmeno rytmittyy perinteisen kaavan mukaisesti. Kaupat ja ravintolat sulkeutuvat iltapäivällä muutamaksi tunniksi, jolloin keskusta autioituu lähes täydellisesti. Harvat kulkijat etsiytyvät silloin joko jäätelöbaareihin tai kahviloihin ja kujakissat etsivät itselleen sopivat varjopaikat.


Termoli on mielestäni näkemisen arvoinen merellinen kaupunki, jonka vanha osa on kaunis ja viihtyisä. Jos haluaa vain nauttia tunnelmasta ilman erityisiä aktiviteetteja, näkee oleelliset paikat kuitenkin jo parissa tunnissa. Näin ollen Termoliin ei välttämättä tarvitse pysähtyä pitkäksi aikaa. Itse kaupungin lisäksi meriretki Tremiti-saarille on varmasti harkitsemisen arvoinen idea.


Rantalomailijoille Termoli voi olla hyvä kohde viikoksikin, sillä aallonmurtajien suojaamat maksulliset rannat näyttävät ainakin sivusta katsottuna siisteiltä. Termoli vaikuttaakin mielenkiintoiselta idealta ainakin sellaisille matkailijoille, jotka etsivät Adrianmeren rannikolta persoonallisempaa vaihtoehtoa Riminille tai Riccionelle. Tunnelma on hyvin italialainen ja ympäristö miellyttävä.


Aivan suurimpien matkailureittien varrella Termoli ei toki ole. Rooman Fiumicinon lentokentältä ajomatkaa kertyy reilusti yli kolme tuntia, enkä osaa sanoa mitään Molisen alueen julkisesta liikenteestä. Minulle Termoli oli mielenkiintoinen kokemus ja taas uudenlainen pala monipuolista Italian maata.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.7.2022 at 08:49

    En tiennytkäään, että olet opiskellut italiaa. Jo pelkästään senkin takia on varmasti mukava palata kyseiseen maahan yhä uudelleen ja uudelleen. Eipä sillä, vaikka itse en italiaa puhu ”sanaakaan”, niin pidän kyllä maasta kovasti.

    • Reply Mika / Lähtöportti 8.7.2022 at 17:50

      Opiskelin vähän italiaa jo ensimmäisen Italian-matkani aikoihin lapsena. Sen jälkeen on tullut opiskeltua enemmän tai vähemmän satunnaisesti, aikoinaan myös avoimessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa, viime vuosina taas aktiivisemmin itseopiskeluna. Kielen kannalta on mielenkiintoista käydä tällaisilla vähän syrjäisemmillä alueilla, joilla kielitaidolle voi olla enemmän tarvetta. Yleensähän Italiassa pärjää oikein hyvin myös paikallista kieltä osaamatta ja tilanteet selviävät aina tarvittaessa vaikka elekielellä 🙂

  • Reply finintirol 10.7.2022 at 12:29

    Viehättävän näköinen kaupunki ja vähän personoitu aurinkovarjojen asettelu. Monessa paikkaa näkyvät olevan suorassa linjassa rantakaistale toisensa jälkeen, mutta täällä on laitettu vähän zizak muotoon. Elokuussa pitäisi päästä merenrantaan, mutta mennään ehkä muualle kuin Italiaan tänä kesänä. Viime kesänä ajeltiin tuota rannikkoa alaspäin ja länsirantaa takaisin pohjoisen suuntaan. Tuossa kohtaa ei pysähdytty vaan yövyttiin Mattinatassa hieman etelämpänä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.7.2022 at 12:55

      Totta, yleensä aurinkovarjot on aseteltu sotilaallisen suoriin riveihin. Jotenkin hassua että Italiassa ollaan tässä asiassa niin järjestelmällisiä, vaikka moni muu asia onkin aikamoista kaaosta. En ole käynyt Mattinatassa, mutta muuten Pugliassa kyllä, se on yksi suosikkialueistani Italiassa. Toivottavasti löydätte kivoja rantoja jostain päin Eurooppaa myös tänä kesänä!

    Leave a Reply