Teimme viikko sitten vaimon kanssa reilun vuorokauden mittaisen retken läntiselle Uudellemaalle. Yöpyminen idyllisellä Billnäsin ruukkialueella jää mieleen hienona kokemuksena ja myös Fagervik ihastutti lyhyen vierailun aikana.
Tästä retkestä saa oikeastaan kiittää jakoavainta. Meille tarjoutui hieman yllättäen tilaisuus viettää vaimon kanssa puoli viikonloppua laatuaikaa kahdestaan, ja molempien ajatuksena oli lähteä jonnekin kodin ulkopuolelle. Sopivaa kohdetta ei tullut heti mieleen, mutta sellainen piti nopeasti keksiä. Mietin asiaa mökin kevätpuuhia tehdessäni ja satuin vilkaisemaan kädessäni ollutta jakoavainta, jonka teksti Billnäs No 882 herätti mielenkiintoni. Siis mikä ihmeen Billnäs? Nopea tiedonhaku paljastaa, että kyseessä on matkailutoimintaansa kehittävä historiallinen ruukkikylä vain puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa.
Retki Billnäsiin kiinnostaa vaimoakin, joten varaamme yhden yön majoituksen ruukin hotellista. Billnäs eli suomalaisittain Pinjainen sijaitsee Raaseporin kaupungin alueella, noin kahdeksankymmenen kilometrin päässä Helsingistä länteen. Perillä meitä odottaa hiljainen tehdasalue, jonka erilaiset rakennukset huokuvat pitkää historiaa.
Löydämme opastenuolien avulla helposti hotellin vastaanottoon, joka toimii Billnäsin ravintolan yhteydessä. Varaamamme Vuorineuvos-huone löytyy puolestaan soman vaaleanpunaisesta rakennuksesta ohikulkutien varrelta. Kyseessä on ruukin entinen pääkonttori.
Kiipeämme portaat toiseen kerrokseen ja löydämme tyylikkään huoneen, joka on sisustettu 1930-luvun tyyliin. Tilaa on mukavasti ja ikkunoista avautuu näkymiä kahteen eri suuntaan. Tehtaan historia näkyy entisessä toimistorakennuksessa monella tavalla. Esimerkiksi vanhan peilin vieressä on lokerot kellokortteja varten ja pohjapiirustus kielii siitä, ettei tilaa ole alun perin suunniteltu majoitustarkoitukseen. Ratkaisu on silti toimiva myös hotellikäyttöön.
Sisäilman lämpötila tuntuu ainakin näillä kevätsäillä sopivalta, mutta jäämme miettimään vaikuttaisiko esimerkiksi helle täällä viihtyvyyteen. Nyt en keksi valittamista kuin kattolampusta, joka on aseteltu niin, että onnistun lyömään siihen pääni puolentusinaa kertaa.
Billnäsiin on istutettu yli kolmesataa kirsikkapuuta ja niiden kukinta osuu vierailumme aikana parhaimmilleen. Vaaleanpunaiset kukat sopivat hyvin rosoisen teollisuusmiljöön valopilkuiksi.
Billnäsin vaiherikkaaseen historiaan voi tutustua kävelemällä Kulttuurivalliksi nimettyä reittiä alueen ympäri. Reilun kilometrin mittaisen kierroksen varrella on muutamia infotauluja, jotka kertovat ruukin historiasta ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi.
Billnäsissä ollaan syystäkin ylpeitä pitkästä historiasta. Carl Billsten käynnisti täällä Mustionjoen varrella ruukkitoiminnan jo vuonna 1641. Varakkaassa perheessä varttunut Billsten oli muuttanut jo aiemmin Tukholmasta Ruotsin valtakunnan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Turkuun. Turussa Billsten vaurastui tullitoiminnalla, mutta halusi siirtyä metalliteollisuuteen ja alkoi etsiä sopivaa paikkaa rautaruukin perustamista varten. Sellainen löytyi hyvien liikenneyhteyksien päästä Skavistadista, jossa oli sopiva kuuden metrin korkuinen padottavaksi kelpaava koski. Paikka nimettiin pian Billstenin mukaan Billnäsiksi.
Carl Billsten teki poikkeuksellisen päätöksen muuttaessaan itse asumaan tälle Suomen kolmannelle ruukkialueelle. Rautaa alettiin takomaan hyvällä taloudellisella menestyksellä, mutta vuosikymmenet toivat myös vastoinkäymisiä. Vihaiset talonpojat hajottivat ruukin kertaalleen ja venäläiset tekivät saman isonvihan aikana.
Isonvihan jälkeen Billnäsin pelastajiksi ilmestyivät Ruotsista saapuneet veljekset Johan ja Mikael Hising, jotka ostivat ruukin 1720-luvulla ja nostivat sen uuteen menestykseen. Vuonna 1883 ruukinpatruunan tehtävät sai hoitaakseen Fridolf Leopold Hisinger, joka kehitti vanhasta ruukista nykyaikaisen työkaluja tuottavan teollisuuslaitoksen. Hänen nimikirjaimensa näkyvät monen rakennuksen seinällä edelleen. Billnäs sulautui vähitellen Fiskars-yhtiöön, mutta teollinen toiminta jatkui 1980-luvulle saakka. Nykyään Billnäsiä kehitetään matkailukäyttöön, minkä lisäksi alueella toimii eri alojen yrityksiä.
Billnäsin ruukin ympärille kehittyi aikoinaan suuri ja eläväinen kyläyhteisö. Työntekijöille ja heidän perheilleen on vuosien varrella ollut asuntoja, koulu, kauppa, kievari sekä kaikkea mahdollista paloasemasta, rautatieasemasta ja jopa hyppyrimäestä lähtien. Ruukeilla onkin suuri merkitys Suomen historiassa ja maan teollisessa kehityksessä.
Padotun kosken pauhua kelpaa pysähtyä katselemaan. Vanha teollinen ympäristö näyttää kiehtovalta ja siitä pidetään nykyisin hyvää huolta. Uusia siltarakenteita pitkin pääsee joen yli aivan ruukin ydinalueen kohdalta.
Vanha Kuninkaantie kulkee Billnäsin kylän halki joen pohjoispuolella. Myös ruukki oli alun perin pääosin Mustionjoen tällä puolella, kunnes se tuhoutui tulipalossa ja toiminta keskittyi eteläiselle rannalle. Kuninkaantiellä on varsin hiljaista ja sitä reunustavat kauniit vanhat rakennukset.
Billnäsin alueella on mukava kävellä ja nauttia keväästä, joka tuntuu olevan yhtäkkiä hieman pidemmällä kuin kotona. Aurinko lämmittää, linnut laulavat ja puissakin alkaa vihertää. Perjantai-ilta vaikuttaa kovin hiljaiselta ja muita kulkijoita tulee vastaan vain harvakseltaan. Arjen kiireet unohtuvat ja tuntuu kuin olisimme löytäneet jonkinlaisen keitaan keskeltä länsiuusmaalaista maisemaa. Nähtävää on riittävästi, mutta kuitenkin niin vähän, ettei tee mieli ottaa yhtään nopeaa askelta.
Kesäravintola Scarlett O’Karisin terassia ollaan vasta nikkaroimassa kuntoon, mutta ympäristö näyttää mukavalta tulevien lämpimien iltojen viettoon. Joki virtaa käden ulottuvilla ja seinään taiteiltu muraali sopii hienosti ruukin henkeen. Korkean piipun ympärillä partioi tumma naakkojen parvi.
Nautimme Billnäsin ravintolassa neljän ruokalajin ateriakokonaisuuden, joka sisältää kaksi alkuruokaa, pääruoan ja jälkiruoan. Syötävää kertyy juuri sopivasti ja fine dining -tason annokset maistuvat erinomaisesti. Pidän erityisesti suorastaan samettisesta perunakeitosta sekä palsternakan ja paahdetun valkosipulikastikkeen kera tarjotusta naudan sisäfileestä. Tunnelma on rennon kodikas ja henkilökunta saa vieraat tuntemaan olonsa hyvin tervetulleiksi.
Valmiiseen ateriakokonaisuuteen suunnitellut viinit ovat mielenkiintoisia löytöjä Ranskasta, Unkarista, Azoreilta ja manner-Portugalista. Paria viiniä voisi luonnehtia kokeellisiksikin, mutta rohkeat valinnat sopivat näiden ruokalajien kylkeen hienosti. Viinistä nauttii myös valtaosan salista vallannut ruotsinkielinen seurue, joka kajauttaa ilmoille monta tutulta kuulostavaa juomalaulua Helan gårista lähtien. Suomenruotsalainen hyväntuulisuus tarttuu ja sopii hyvin keväiseen iltaan.
Palaamme nauttimaan aamiaista samoihin tiloihin, joissa teollinen historia yhdistyy nykyajan mukavuuksiin. Maukas aamiainen on juuri sellainen kuin odottaa sopiikin.
Valikoima ei ole aivan yhtä laaja kuin suurimmissa hotelleissa, mutta ehdottomasti riittävä. Kaikki vaikuttaa tuoreelta ja maut ovat konstailemattomasti kohdallaan. Näillä eväillä on hyvä jatkaa päivää eteenpäin.
Kiertelemme vielä hotellista ulos kirjauduttamme noin tunnin Billnäsin alueella. Kulttuurivallia tulee koluttua vielä uudemman kerran ja pistäydymme myös parissa kaupassa. Rakennusapteekki paljastuu kauniissa miljöössä toimivaksi rautakaupaksi nykyaikaisine palveluineen. Portin pielestä löytyvä pieni Portinvartija on puolestaan miellyttävä pikku putiikki, josta löytyy kauniita astioita ja koriste-esineitä sekä pientä purtavaakin.
Taivaalta alkaa tihkua vettä ja jätämme Billnäsin taaksemme. Suunnistamme parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä odottavaan Raaseporin rauniolinnaan, joka onkin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kerron linnasta myöhemmin ihan omassa jutussaan, joten jatketaan tätä tarinaa suoraan Fagervikiin. Inkoon puolella sijaitseva ruukkikylä on Billnäsiin verrattuna erilainen nähtävyys.
Saavumme Fagervikiin entistä epävakaammaksi muuttuneessa säässä. Aurinkokin pilkahtelee ajoittain, mutta taivas on tummanpuhuvien pilvien peitossa. Vanhojen punaisten puutalojen välissä kulkevalla hiekkaisella Ruukinkadulla on hauska tallustella, sillä idyllinen tunnelma on kuin menneiltä vuosisadoilta. Talojen seinustoille on istutettu kukkia ja asukkaat puuhailevat puutarhoissa kevättöidensä parissa. Nämä talot rakennettiin alun perin seppien asunnoiksi ja sanotaan, että niiden pihoilla viljeltiin Suomen ensimmäiset perunat noin kolmesataa vuotta sitten.
Fagervikissa käynti sopii Billnäsin jatkoksi jo historiansakin ansiosta. Carl Billsten nimittäin muutti Billnäsistä eteenpäin melko nopeasti saatuaan ensimmäisen ruukkinsa kunnolla käyntiin. Hänen uusi osoitteensa oli vuonna 1646 perustettu Fagervik, josta kehittyi Billnäsiäkin suurempi ruukkikylä. Toiminta siirtyi aikanaan Billnäsin tavoin Hisingerin suvulle, joka omistaa Fagervikin maat edelleen. Ruukin toiminta päättyi 1900-luvun alussa, minkä jälkeen Fagervikissa on harjoitettu maa- ja metsätaloutta.
Bruksträsket-järven rannalla odottaa Fagervikin kuvatuin kohde, poikkeuksellisesti yksityisomistuksessa oleva puukirkko. Sen takana häämöttää Hisingereille 1700-luvulla rakennettu Fagervikin kartano. Keltainen kartanorakennus on yksityisomistuksessa, joten sitä voi katsella vain portin takaa. Myös laajoja puutarhoja reunustavat yksityisalueesta kertovat kyltit, joita on syytä kunnioittaa. Mietimme kulkiessamme, kuinka upealta täällä saattaakaan näyttää jonakin aurinkoisena päivänä, kun keväinen mudan haju on vaihtunut kesän runsaaseen vehreyteen.
Historiallisen Kuninkaantien reunalla sijaitsevassa tiilirakennuksessa toimiva kesäkahvila on onneksi jo viikonloppuisin avoinna, joten pääsemme maistelemaan sen maukkaita antimia. Fagervikin museo avataan sen sijaan vain harvoina kesäpäivinä, joten siellä käyminen jää väliin.
Teemme vielä pienen kävelykierroksen, kunnes palaamme Ruukinkadun punamultaisten mökkien ohitse takaisin autoon ennen sateen alkamista. Fagervik on ihastuttava pieni kylä, jossa kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Matkailijoille suunnatut palvelut rajoittuvat kuitenkin lähinnä kahvilaan, joten vierailuun ei tarvitse välttämättä käyttää kovin pitkää aikaa. Fagervikissa ei silti kannata kiirehtiä, vaan nauttia kaikessa rauhassa sen ainutlaatuisesta tunnelmasta.
Reissu on kokonaisuudessaan todella onnistunut kokemus. Sympaattinen Billnäs on suorastaan täydellinen paikka pienelle romanttiselle retkelle, ja matkan varrelle on helppo yhdistää Fagervikin kaltaisia kiinnostavia kohteita. Jollain toisella kerralla voisi kokeilla yöpymistä vaikkapa Fiskarsin ruukkikylässä tai Mustion linnassa, ja vierailla pitkästä aikaa puutalojen koristamassa Tammisaaren keskustassa. Seudulla on myös muutamia kiinnostavia luontokohteita.
Tältä reissulta ei tullut ostettua minkäänlaisia matkamuistoja, mutta vanha jakoavain odottaa mökillä edelleen. Tätä mallia alettiin valmistaa vuonna 1932, mutta kovin suuresta keräilyharvinaisuudesta ei liene kyse. Nettihuutokaupoissa myydään vastaavia suurin piirtein kympillä, mutta omastani en luovu. Tuntuu hauskalta tietää mistä tämä jakoavain on peräisin ja kuinka mielenkiintoisen osan Suomen historiasta Länsi-Uudenmaan ruukit muodostavat.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
2 Comments
Mekin käytiin Billnäsissä (ja Fagervikissä) viime vuonna. Olisi ollut kiva yöpyäkin, mutta sillä kertaa ei aika riittänyt. Täytyy pitää mielessä seuraavaa kertaa varten tuo Scarlett O’Kari, joka Googlen mukaan kylläkin on ”tilapäisesti suljettu”.
Suosittelen yöpymistä, niin jää kunnolla aikaa nauttia Billnäsin tunnelmasta. Kesäravintola Scarlett O’Karis aukeaa kesäkuun alussa.