Suomen suurin matkablogiyhteisö

Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale

Hautausmaat voivat olla hyvinkin koskettavia nähtävyyksiä, toisinaan myös todella taiteellisia ja mahtipontisia. Milanon Cimitero Monumentale on kirjaimellisesti sitä mitä nimikin lupaa, eli monumentaalinen hautausmaa.

Tuntuu kuin olisimme päätyneet keskelle valtavaa ulkoilmataidenäyttelyä. Koskettavan kauniiden patsaiden ja hämmästyttävän suurten mausoleumien rivistöt jatkuvat kaukaisuuteen. Rauha ja hiljaisuus tuovat tervetullutta vaihtelua meluisan suurkaupungin sykkeeseen.


Hautausmaan mahtipontisuus käy selväksi jo porttia lähestyttäessä. Cimitero Monumentalen sisäänkäynti tapahtuu jättiläismäisen Famedio-rakennuksen kautta. Tämän eräänlaisen kuolleiden kaupungin hall of famen suojiin on haudattu monia arvostettuja ihmisiä. Päärakennuksen sivustoilla on omilla sisäänkäynneillään varustetut pienet alueet protestanttisille ja juutalaisille vainajille. Muuten hautausmaa on luonnollisesti katolinen.


Kun Cimitero Monumentale perustettiin vuonna 1866, sen tarkoituksena oli muodostua erilaisia elämänpolkuja kulkeneiden milanolaisten muistopuutarhaksi. Hautausmaa kertoo arvokkaalla tavalla kaupungin menneisyydestä ja myös omalla tavallaan yhdistää sen asukkaita.


Olen nähnyt matkoillani muutamia kuuluisia hautausmaita, kuten esimerkiksi Pariisin Père-Lachaisen, mutta jopa sekin tuntuu Cimitero Monumentaleen verrattuna hieman vaatimattomalta. Muistomerkkien koko ja patsaiden määrä saa hämmästelemään Cimitero Monumentalea suorastaan suu auki.


Tällaisella hautausmaalla kannattaa edetä hitaasti ja pysähtyä ihailemaan huolella veistettyjä patsaita. Monet niiden kuvaamista hahmoista surevat menehtyneitä läheisiään, mutta joukkoon mahtuu myös yllättävän erilaisia ja mielikuvituksellisia teoksia.


Mahtisukujen mausoleumit muistuttavat pieniä katedraaleja, sillä ne näyttävät kokonsa puolesta miltei kokonaisilta kirkoilta. Tätä kaikkea on kiehtovaa katsella, päivitellä ja hieman ihmetelläkin. Suomalainen sanonta vaatimattomuus kaunistaa on kovin kaukana varakkaiden milanolaissukujen ajatusmaailmasta.


Cimitero Monumentale on monen milanolaisen merkkihenkilön viimeinen lepopaikka. Tänne on haudattu muun muassa kirjailijat Alessandro Manzoni, Dario Fo sekä Salvatore Quasimodo, kapellimestari Arturo Toscanini, taidemaalari Francesco Hayez, arkkitehdit Gae Aulenti ja Gio Ponti, jalkapalloilijat Giuseppe Meazza ja Cesare Maldini, kilpa-autoilijat Antonio ja Alberto Ascari sekä juomaimperiumin perustaja Gaspare Campari.


Kuuluisa nimi ei välttämättä tarkoita suurta hautamuistomerkkiä, vaan osa julkisuuden henkilöstä on saanut vain oman muistolaattansa muiden kanssaihmisten rinnalle.


Vaikka hautausmaalla on joitakin opastetauluja, emme lähde etsimään mitään tiettyä hautaa. Halutessaan voi myös ladata Cimitero Monumentalen pdf-esitteen, josta löytyy tärkeimpien muistomerkkien kautta kulkeva suositeltu kävelyreitti.


Nyt tuntuu hauskimmalta vain kierrellä ympäriinsä ja kääntyä mielenkiintoisimmalta näyttävään suuntaan. Jotain hienoa jää ehkä näkemättä, mutta kevätaurinko lämmittää ja kaunis ympäristö houkuttelee uteliaalle tutkimusmatkalle.


Yksi huomiota herättävimmistä veistoksista esittää härkiä ja talonpoikia työssään. Hautausmaan keskikäytävän varrella sijaitseva kuvanveistäjä Enrico Buttin luomus on pystytetty varakkaan rakennusurakoitsija Gaetano Besenzanican muistoksi.


Hautausmaan keskiosasta löytyy Bernocchi-muotitalon perustajan Antonio Bernocchin ja tämän puolison Camilla Navan muistomerkki. Raamatullisilla veistoksilla koristeltu suuri valkea lieriö kuuluu Cimitero Monumentalen katseenvangitsijoihin. Bernocchi muistetaan avokätisenä hyväntekijänä, joka lahjoitti varojaan muun muassa kouluille, sairaaloille, sotaveteraaneille sekä taiteelle.


Eräs hautausmaan vaikuttavimmista mausoleumeista kuuluu Calegarin suvulle. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä vaalea rakennelma tuo mieleen Milanon Duomon, sillä sen monet tornit ja muotokieli noudattavat samaa goottilaista tyyliä kuin katedraalikin.


Kuparikattoinen jonkinlaista purjetta muistuttava monumentti edustaa puolestaan huomattavasti modernimpaa tyyliä. Apteekkialalla vaurastunut Franco Dompè rakennutti sen 1950-luvulla vanhempiensa hautapaikaksi.


Meiltä kuluu hautausmaalla pari tuntia, mutta alueella voisi helposti viettää enemmänkin aikaa. Kierrämme Cimitero Monumentalen suurin piirtein ympäri, mutta moni risteävä polku jää tietenkin koluamatta.


Milanon Cimitero Monumentale herättää kiinnostuksen myös muita Italian kuuluisia hautausmaita kohtaan. Ehkäpä tulevilla reissuillani tutustun vaikkapa Genovan Staglienoon tai Rooman protestanttiseen hautausmaahan, jota on kehuttu Kukkulalta-blogissa.


Cimitero Monumentale sijaitsee Porta Garibaldin aseman lähistöllä, noin kaksi ja puoli kilometriä Milanon keskipisteestä Duomosta pohjoiseen. Monumentalen metroasema on hautausmaan portin läheisyydessä ja perille pääsee myös raitiovaunulla.


Hautausmaalle on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Ajankohtaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa hautausmaan virallisilta internetsivuilta.


Hautausmaat eivät välttämättä tule nähtävyyksiä miettiessä ensimmäisenä mieleen, mutta ainakin Cimitero Monumentale on todellakin vierailun arvoinen. Tarjolla on harvinaisen miellyttävä päiväkävely sekä yllättävänkin ilmeikäs johdatus Milanon historiaan.

Lue lisää Milanon-matkastani postauksesta Mainio viikonloppu Milanossa.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 15.5.2022 at 18:31

    Hautausmaat ovat yllättävän usein varsin vaikuttavia paikkoja. Suomessa tosin aika synkkiä, mutta varsinkin Buenos Airesissa ja Havannassa on tullut käytyä muutamia upeita hautausmaita katsomassa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.5.2022 at 20:47

      Kyllä vaan, hautausmaa voi olla tosi mielenkiintoinen nähtävyys esimerkiksi kauniiden muistomerkkien tai historian ansiosta. Monessa maassa ne ovat Suomeen verrattuna kovin erilaisia. Jos joskus pääsen Buenos Airesiin saakka, niin ainakin La Recoletan hautausmaa kuuluisi matkaohjelmaan.

    Leave a Reply