Suomen suurin matkablogiyhteisö

Wienin perinteikäs huvipuisto Prater

Lasten ja lapsenmielisten suosikkikohde Wienissä on Praterin huvipuisto. Sen tunnetuin vetonaula on kaupungin symboleihin kuuluva Wiener Riesenrad -maailmanpyörä, jonka kyytiin nouseminen on elämys kaikenikäisille.

Wurstelprater eli tuttavallisemmin Prater on maailman toiseksi vanhin huvipuisto heti Kööpenhaminan Bakkenin jälkeen. Keisari Joosef II avasi aristokraattien metsästysmaat kaikelle kansalle vuonna 1766. Praterin alueella vietettiin tuon jälkeen aikaa esimerkiksi seurapelien merkeissä ja sinne perustettiin kahviloita sekä ravintoloita. Puistossa järjestettiin vuonna 1873 Wienin maailmannäyttely, joka vaikutti omalta osaltaan koko kaupungin kehitykseen.


Varsinainen huvipuisto erilaisine laitteineen avautui vuonna 1895 ja paria vuotta myöhemmin valmistui myös ikoninen maailmanpyörä Wiener Riesenrad. Rakennelma päätettiin ensimmäisen maailmansodan aikana jo purkaakin, mutta kun työhön tarvittua rahaa ei löytynyt, sai Riesenrad pysyä pystyssä ja olla maailman korkein maailmanpyörä aina 1980-luvulle saakka. Tuho koitti kertaalleen toisen maailmansodan aikaisessa tulipalossa, mutta lähes 65 metrin korkuinen maailmanpyörä pystytettiin pian uudelleen yhtenä kaupungin tärkeimpänä symbolina. Vaunuja tosin asennettiin vain viisitoista, eli puolet alkuperäisestä määrästä.


Prateriin ei ole pääsymaksua ja alue on aina avoinna, joten huvipuistossa voi käydä kävelyllä vaikkei laitteisiin aikoisikaan. Me saavumme paikalle koleana pääsiäislauantain iltapäivänä ja aloitamme maailmanpyörästä, johon on jonkin verran jonoa. Etenemme silti yllättävän nopeasti lippuluukulle, josta ostamme 34 eurolla perhelipun kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Yksittäiset aikuisten liput maksavat tällä hetkellä 13,50 euroa ja niitä voi hankkia myös etukäteen netistä. Lippuluukulta siirrytään jonottamaan itse kyytiin. Odotustilassa on vanhoja maailmanpyörän vaunuja, joiden sisällä on Wienin historiasta kertovia pienoismalleja.


Maailmanpyörässä matkustetaan kymmenkunta ihmistä vetävissä vaunuissa, joissa on historiaa henkivä tunnelma. Kyydin aikana voi istua penkillä tai kierrellä ikkunalta toiselle ihailemassa upeita maisemia eri suuntiin.


Yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy huvipuistoalueen persoonallisin nähtävyys, nyt jo edesmenneen taiteilija Edwin Lipburgerin luoma Kugelmugel. Alun perin maaseudulle pystytetty pallonmuotoinen talo aiheutti ongelmia, koska pyöreät rakennukset eivät olleet Itävallassa sallittuja. Lipburger keksi julistaa Kugelmugelin omaksi mikrovaltiokseen ja riita meni lopulta niin pitkälle, että taiteilija istui muutaman viikon vankilassa. Rakennelma ja samalla koko mikrovaltio siirrettiin 80-luvun alussa Praterin alueelle. Kugelmugelin tasavallalla on useampia satoja kansalaisia, joista kukaan ei tosin asu mikrovaltion sisällä.


Keskustan alueelta erottuu esimerkiksi tuomiokirkko Stephansdom. Vastakkaisessa suunnassa kohoavat pilvenpiirtäjät muistuttavat, että Wien on muutakin kuin menneiden vuosisatojen historiaa. Noin vartin kestävä kierros Wiener Riesenradin kyydissä on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen elämys.


Kävin Praterissa myös edellisellä Wienin-matkallani 1992. Kävelimme silloin lämpimänä kesäiltana alueen halki, mutten käynyt missään laitteessa. Mieleeni on jäänyt Riesenradin juurella soinut Army of Loversin kappale Crucified ja jälkeenpäin herännyt harmitus maailmanpyöräkierroksen väliin jäämisestä. Nyt tuo virhe tuli kolmekymmentä vuotta myöhemmin korjattua. Musiikin puolesta Praterissa eletään edelleen menneitä vuosikymmeniä, sillä alueen ämyreistä kuuluu yhä esimerkiksi Europen Final Countdownia ja Paradision Bailandoa.


Loppuilta kuluu huvipuiston tunnelmaa aistiessa ja muutamia laitteita kokeillessa. Aluksi täytyy kuitenkin syödä jotain, joten suuntaamme sopivasti vastaan tulevaan Rollercoaster Restaurantiin. Paikan erikoisuutena on tarjoilu, sillä tiukasti pakatut annokset kiitävät pöytiin vuoristoratamaista liukumäkeä pitkin. Robottiteema, vilkkuvat värivalot ja äänekäs taustamusiikki luovat futuristisen ympäristön, joka on ainakin lasten mielestä hauska kokemus. Tilaamamme hampurilaiset ovat reilun kokoisia perusburgereita. Praterin maineikkain ravintola on suurista liha-annoksistaan tunnettu Schweitzerhaus.


Prater on sikäli poikkeuksellinen huvipuisto, että laitteet toimivat itsenäisinä yrityksinään. Niinpä minkäänlaista rannekekäytäntöä ei ole olemassa, vaan jokaisen laitteen liput ostetaan erikseen ja aukioloajatkin saattavat vaihdella. Lippujen hinnat ovat omalla kohdallamme kahdesta viiteen euroon, mutta hurjimmat laitteet saattavat maksaa enemmänkin. Useita kymmeniä laitteita kattavasta valikoimasta löytyy vaihtoehtoja niin aikuisille hurjapäille kuin perheen pienimmillekin. Omat lapsemme eivät lopulta vaadi kovin suurta laitemäärää, vaan puolisen tusinaa riittää. Lähden itse mukaan koko perheelle sopiviin Dizzy Mouse -vuoristorataan ja hauskaan Eisberg-luolaseikkailuun.


Vanha kunnon Riesenrad on Praterin ylivoimaisesti suosituin laite. Jos maisemista haluaa nauttia jännittävämmällä tavalla, voi nousta vaikkapa yli sadan metrin korkeuteen kohoavan Prater Tower -karusellin kyytiin. Tarjolla on monenlaisia vuoristoratoja ja kieputtimia, joista löytyy kattava listaus Praterin omilta nettisivuilta. Huvipuiston alueella toimii myös Madame Tussaudsin vahakabinetti, mutta jätämme siellä käymisen väliin.


Omaa huvipuistokokemustamme varjostaa turhankin viileä ilma, mutta vierailu on silti mukava. Tarjolla on aitoa huvipuistotunnelmaa viihtyisässä ympäristössä, jossa on monien uusien värivalojen lisäksi myös pitkien perinteiden tuomaa historian havinaa. Jonoja ei ole juuri minnekään, mutta tilanne muuttunee ilmojen lämmetessä ja kesäsesongin saapuessa. Praterin ravintolat houkuttelevat aikuisia illanviettoon, joten meno saattaa myöhäisempinä tunteina yltyä äänekkääksi.


Huvipuisto on suuri ja siellä tulee helposti käveltyä paljon, varsinkin jos seuraavasta laitteesta tai muusta päämäärästä ei ole selkeää ajatusta. Koko alue on tasamaata, joten liikkuminen on sikäli helppoa. Prater sijaitsee parin kilometrin päässä Wienin keskustasta. Perille pääsee kävellenkin, mutta metrolinjat U1 ja U2 tuovat sujuvasti lähes alueen portille. Vanha maailmanpyörä on mielestäni yksi Wienin parhaista nähtävyyksistä ja hyvä syy käydä Praterissa. Huvipuisto on muutenkin toimiva, joten jos tämäntyyppiset viihdykkeet houkuttavat, kannattaa Prateriin varata useampi tunti aikaa.

Lisätietoa löytyy Wiener Riesenradin ja Praterin huvipuiston virallisilta nettisivuilta.

Lue myös aiempi juttuni Monipuolinen pääsiäismatka Wieniin.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Aila+ja+Juha 10.5.2022 at 07:48

    Todellakin, yksi Wienin parhaita nähtävyyksiä ja hauskimpia kokemuksia. Omasta visiitistäni Prateriin on jo yli kymmenen vuotta, kävimme Riesenradissa totta kai, mutta myös kävelimme ja pyöräilimme puistossa. Kävimme Wienissä viime syksynäkin, mutta olimme siellä vain kaksi päivää ja keskityimme muihin puistoihin, Schönbrunnin linnaan ja konsertteihin. Wien on monipuolinen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 11.5.2022 at 21:16

      Riesenrad on kyllä upea ja Wien on tosiaan hyvin monipuolinen kaupunki. Olimme nyt neljä yötä Wienissä ja sinne voisi tehdä toisen saman pituisen ja varmasti paljon pidemmänkin matkan, jolle riittäisi mielenkiintoista koettavaa kokonaan eri kohteissa.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 14.5.2022 at 15:26

    Kävimme myös Praterissa omalla visiitillämme, mutta säät eivät tuona päivänä kyllä suosineet, vaikka kesäaika olikin. Tuolloin oli yksi reissumme koleimmista päivistä ja kaupungin läpi kävellessämme pieni tihkusade yltyi aikamoiseksi kaatosateeksi. Prater näyttäytyi tuolloin varsin erilaiselta ja aika nopeasti lähdimmekin sitten pois. Onneksi sää parani iltaa kohden, mutta loman aikana emme enää paikalle palanneet.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.5.2022 at 16:01

      Joskus sää pilaa kokemuksen, eikä huvipuistokaan ole hauska kaatosateella. Tuskin silloin edes maailmanpyörän vaunuista näkisi kovin kauas. Meillä oli onneksi poutapäivä, mutta koleus haittasi hieman viihtymistä.

    Leave a Reply