Yksi Milanon kuuluisimmista nähtävyyksistä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen, joka tunnetaan myös nimellä Pyhä ehtoollinen. Teos on ikuistettu Santa Maria delle Grazien kirkon yhteydessä toimineen luostarin ruokasalin seinälle.
Viimeisen ehtoollisen näkeminen ei onnistu aivan spontaanisti, sillä liput täytyy ostaa etukäteen Museo del Cenacolo Vincianon nettisivuilta. Olen kuullut jopa useamman kuukauden jonoista, mutta itse sain liput ongelmitta pari viikkoa ennen maaliskuista vierailua. Saatavuus saattaa kuitenkin maailmantilanteen parantuessa ja matkailukauden kiihtyessä muuttua hyvinkin paljon.
Saavumme ohjeiden mukaisesti paikalle puolta tuntia ennen netistä varaamaamme sisäänpääsyaikaa. Varaus täytyy vaihtaa ensin varsinaisiin pääsylippuihin lipputoimistossa, jonka jonossa meille ilmoitetaan, että olemmekin etuajassa. Pääsemme lipputoimistoon vasta varttia ennen museon sisäänpääsyaikaa. Koronapassi ja henkilöllisyystodistus tarkistetaan, minkä jälkeen saamme nimikoidut pääsyliput käteemme. Kuvassa näkyvä museon ovi on ulkona parinkymmenen metrin päässä lipputoimistosta. Museosta puhuminen saattaa tosin olla jopa harhaanjohtavaa, koska sisällä ei ole Viimeisen ehtoollisen eli Cenacolo Vincianon lisäksi kovin paljoa muuta nähtävää.
Vain harva asia tapahtuu Italiassa sovitun aikataulun mukaisesti, mutta täällä ollaan täsmällisiä. Pääsemme ensin käytävään, josta on näkymä vanhan luostarin sisäpihalle. Maalausta pääsee ihmettelemään rajattu määrä ihmisiä kerrallaan ja kanssamme odottaa parinkymmenen ihmisen monikansallinen joukko. Varsinainen näyttelyhuone on suojattu kaksinkertaisilla automaattiovilla, joilla pyritään välttämään maalaukselle haitallisia ilmankosteuden ja lämpötilan muutoksia. Valokuvaaminen on sallittua, mutta jalustaa tai salamaa ei saa käyttää.
Lähes yhdeksän metriä leveä teos ulottuu entisen ruokasalin päätyseinän laidasta laitaan. Vuosina 1494–1498 syntynyt maalaus kuvaa Jeesuksen viimeistä ateriaa hänen kuolemaansa edeltävänä iltana. Paikalla ovat kaikki kaksitoista opetuslasta, jotka ovat juuri kuulleet Jeesuksen ennustuksen siitä, että yksi heistä kavaltaa hänet. Ilmapiiri näyttää kiihtyneeltä ja maalaus on täynnä symboliikkaa sekä erilaisia yksityiskohtia, joista on esitetty runsaasti tulkintoja.
Viimeinen ehtoollinen on ollut esillä esimerkiksi Dan Brownin suositun kirjan Da Vinci -koodin vuoksi. Siinä esitetyn teorian mukaan Jeesuksen vieressä, taulun katsojan näkökulmasta vasemmalla, istuisikin apostoli Johanneksen sijaan nainen eli Magdalan Maria. Henkilön piirteet ovat kieltämättä naiselliset, mutta toisaalta arvellaan, että Leonardo halusi vain korostaa parrattomalla hahmolla Johanneksen nuoruutta muihin opetuslapsiin verrattuna. Pietari ilmeisesti kuiskaa jotakin Johannekselle ja näiden vieressä kavaltaja Juudaksen tumma hahmo nojautuu poispäin Jeesuksesta.
Leonardo da Vinci tunnetaan renessanssiajan yleisnerona, joka menestyi muun muassa keksijänä, arkkitehtina, tiedemiehenä ja taiteilijana. Vuonna 1452 Vincin kylässä Firenzen seudulla syntynyt Leonardo teki merkittävän osan työurastaan Milanossa. Moni mieltää Leonardon ensisijaisesti taiteilijaksi, mutta hän sai Milanossakin aikaan paljon muutakin. Leonardo kehitti Sforzan mahtisuvun palveluksessa työskennellessään esimerkiksi kanavajärjestelmän, jonka avulla Milanoon syntyi oma satama ja tärkeä vesireitti muualle maailmaan.
Leonardo oli kiinnostunut erilaisista maalaustekniikoista, minkä vuoksi myös Viimeinen ehtoollinen toteutettiin kokeellisella tavalla. Pahaksi onneksi tekniikka ei ollut lainkaan kestävää laatua, vaan teos alkoi rapistua varsin nopeasti.
Haurasta teosta on jouduttu restauroimaan useita kertoja. Suurena apuna on ollut Leonardon oppilaan maalaama kestävämpi kopio, mutta monien vaihtelevasti onnistuneiden korjaustöiden jälkeen on vaikea saada enää selkoa siitä, miltä alkuperäinen on tarkalleen ottaen näyttänyt. Kaikeksi onneksi teos on ylipäätään jäljellä, sillä sitä ovat koetelleet rapistumisen lisäksi monet historian melskeet, kuten toisen maailmansodan pommitukset.
Huone on karu ja tyhjä, joten siellä voi keskittyä pelkästään Leonardon mestariteoksen ihailemiseen. Näin ainakin oman vierailumme aikaan, jolloin vastapäistä seinää koristava toinen maalaus oli restauroitavana. Giovanni Donato da Montorfanon Ristiinnaulitseminen ikään kuin jatkaa tarinaa Viimeisen ehtoollisen jälkeen ja on sääli, että se jäi meiltä näkemättä. Nyt tätä kirjoittaessani maalaus on jälleen kävijöiden katseltavana.
Viisitoista minuuttia kuluvat loppuun ja vierailijoita kehotetaan kohteliaan päättäväisesti poistumaan huoneesta. Ulos mennessä voi tutustua restauroinneista kertoviin teksteihin ja valokuviin. Alkuperäisen Viimeisen ehtoollisen näkeminen on mieleenpainuva kokemus, sillä maineikas maalaus on hyvinkin kerran elämässä näkemisen arvoinen. Leonardon toiseen kuuluisaan maalaukseen Mona Lisaan verrattuna Viimeinen ehtoollinen on huomattavasti suurempi ja monitulkintaisempi, joskin huonommin säilynyt. Kurkistaisimme mieluusti myös viereiseen Santa Maria delle Grazien renessanssikirkkoon, mutta se on vierailumme aikaan jostakin syystä suljettu.
Milanossa on useampia Leonardoon liittyviä nähtävyyksiä. Aivan Santa Maria delle Grazien vierestä löytyy Leonardon viinitarha, jonka yleisnero sai lahjaksi suojelijaltaan Ludovico Sforzalta. Ikonisen Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskuksen kulmalla toimiva interaktiivinen Leonardo3-museo kertoo Leonardosta sekä keksijänä että taiteilijana. Museo Nazionale Scienza e Tecnologia Leonardo da Vinci on puolestaan Italian suurin tiede- ja teknologiamuseo, jossa vierailuun kannattaa varata runsaasti aikaa. Leonardon taidetta löytyy myös Sforzan linnan Sala delle Asse -salista, joka on tosin ollut jo useamman vuoden suljettu restauroinnin vuoksi.
Viimeistä ehtoollista on kopioitu ahkerasti ympäri maailman. Sen voi nähdä esimerkiksi Porvoon tuomiokirkon alttaritauluna Auguste Joseph Desarnodin jäljentämänä sekä Kiteen kirkossa Berndt Lagerstamin maalaamana. Näiden kopioiden värit ovat alkuperäistä terävämmät, mutta niiden koko on huomattavasti Leonardo da Vincin alkuperäistä luomusta pienempi. Mikäli aihe vain kiinnostaa, kannattaa varata vierailuliput hyvissä ajoin ja suunnistaa Milanoon.
Lisätiedot museon virallisilta nettisivuilta cenacolovinciano.org.
Lue lisää Milanon-matkastani postauksesta Mainio viikonloppu Milanossa.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
4 Comments
Olipa hienoa kerrontaa! Tämä olisi niin upeaa nähdä joskus itsekkin. Olen aina fanittanut Leonardoa,liekö syynä lähes sama syntymäpäivä: hänellä 15.4, minulla 16.4😉
Kiitos Tellu! Toivottavasti pääset Milanoon tätä teosta ihailemaan! Leonardo oli kyllä aikamoinen nero, lieneekö sitten syntymäpäivällä osuutta asiaan 🙂
Viimeinen ehtoollinen olisi kiinnostava nähdä. Tauluun liittyvä symboliikka ja erilaiset tulkinnat kiinnostavat. Ennen mahdollista matkaa Milanoon pitäisi lukea uudelleen muistin virkistämiseksi Da Vinci -koodi.
Lueskelin netistä tauluun liittyviä tulkintoja, ja niiden perusteella se on todellakin täynnä symboliikkaa sekä pieniä yksityiskohtia Juudaksen kaatamasta suolasirottimesta lähtien. Da Vinci -koodi varmasti tekee taulun katselemisesta entistä kiinnostavampaa.