Suomen suurin matkablogiyhteisö

Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?

Jos Milanosta pitäisi suositella vain yhtä maksullista nähtävyyttä, mainitsisin luultavasti tuomiokirkon kattotasanteen. Maisemat keskikaupungin ylitse ovat vertaansa vailla ja laajalla alueella voi ihailla myös kirkon huolella viimeisteltyjä yksityiskohtia.

Duomo eli tuomiokirkko on Milanon itseoikeutettu keskipiste. Goottilaistyylinen katedraali erottuu katukuvasta jättiläismäisen kokonsa ansiosta ja sen edustalla levittäytyvä laaja aukio on ollut jo vuosisatojen ajan kaupunkilaisten tärkeä kohtaamispaikka. Vaikka sekä mahtipontinen julkisivu että laajat sisätilat ovatkin näkemisen arvoisia, löytyy paras Duomo-kokemus mielestäni rakennuksen kattotasanteelta.


Ostimme pääsyliput katolle jo ennakkoon Duomo di Milanon internetsivuilta. Myynnissä on myös erilaisia yhdistelmälippuja kirkon sisätiloihin, arkeologiselle alueelle sekä museoon, mutta meille riittää tällä kerralla pelkkä katto. Sisäänpääsy kattotasanteelle maksaa tällä hetkellä aikuiselta hissiä käyttäen 14 euroa ja portaita pitkin 10 euroa. Sisäänkäynti portaisiin tapahtuu kirkon pohjoissivustalta suurin piirtein La Rinascente -tavarataloa vastapäätä. Hissiin pääsee kulman takaa hieman kauempana Duomon aukiosta. Katto ei ole kovin tasainen, vaan siellä tulee vastaan niin kynnyksiä kuin portaitakin. Paikka ei siis hissikyydistä huolimatta sovellu esimerkiksi lastenrattaille.


Duomon katolla tuntuu, kuin olisi noussut kaiken kaupungin hälinän yläpuolelle. Kaupunki levittäytyy joka suuntaan kirkon ympärille ja kauempana erottuvat uutta Milanoa edustavat pilvenpiirtäjät. Aistin ilmapiirissä jotain juhlallista, vaikka riittäähän täälläkin toki ihmisiä. Instagram-tähtöset poseeraavat urhoollisesti kesämekoissaan, kun muu kansa suosii edelleen talvitakkeja.


Kuluneen sanonnan mukaan Roomaa ei rakennettu päivässä, mutta sama pätee myös Milanon Duomoon. Samalla paikalla oli ollut jonkinlainen kirkko jo 300-luvulta lähtien, mutta nykyisen katedraalin rakennustyöt käynnistyivät noin tuhatta vuotta myöhemmin 1386. Projektin parissa ehti työskennellä melkoinen määrä arkkitehteja, insinöörejä ja rakennusmiehiä, kunnes katedraalin viimeinen ovi vihittiin käyttöön loppiaisena 1965. Lopputuloksena on yksi maailman suurimmista kirkoista, jonka sisätiloihin mahtuu noin 40 000 ihmistä.


Kirkon rakentamiseen pääsi vaikuttamaan monta merkkihenkilöä, mutta heistä kaikkein kuuluisimpien osuus jäi lopulta pieneksi. Leonardo da Vinci teki 1400-luvulla suunnitelman keskuskupolin toteuttamisesta, mutta tuli toisiin aatoksiin ja veti ehdotuksensa pois arkkitehtikilpailusta. 1800-luvun alussa kuvaan astui Italian kuninkaaksi kruunattava Napoleon, joka halusi kiirehtiä Duomon julkisivun valmistumista. Hänen projektiin lupaamiaan rahoja ei lopulta koskaan saapunut Ranskasta Milanoon, mutta fasadi saatiin silti viimeisteltyä seitsemässä vuodessa.


Monet pylväiden huipulle asetetut pyhimysten patsaat näyttävät vartioivan kaupunkia omista korkeuksistaan. Duomoa rakennettaessa ei säästelty yksityiskohdissa, sillä huolellisesti viimeisteltyjä patsaista on reilusti yli kolmetuhatta sekä torneja kaikkiaan 135 kappaletta.


Duomon huipulla loistaa neljä metriä korkea Neitsyt Mariaa esittävä veistos, joka tunnetaan nimellä Madonnina. Kullattu patsas on suojellut Milanoa vuodesta 1774 lähtien ja sen sanotaan kuvastavan kaupungin sielua. Kiiltävä patsas peitettiin toisen maailmansodan ajaksi harmaanvihreällä kankaalla, ettei se olisi ollut liian selkeä maamerkki vihollisen pommikoneille. Rakastettu veistos on lainannut nimensä myös Milanon jalkapalloseurojen Interin ja Milanin väliselle kiihkeälle paikallisottelulle Derby della Madonninalle.


Vanhan perinteen mukaan Milanoon ei saanut rakentaa 108,5 metriin kohoavaa Madonninaa korkeampaa rakennusta. Tämän vuoksi esimerkiksi kaupungin rumimmaksi mainittu talo Torre Velasca jätettiin pari metriä matalammaksi. Sääntö oli mielessä myös Torre Brancan rakennustöiden yhteydessä, ja tuon Sempionen puistossa kohoavan näkötornin korkeudesta tuli lähes sentilleen sama kuin Madonninallakin.


Nykyään Milanossa alkaa olla jo parikymmentä alkuperäisen Madonninan yläpuolelle kohonnutta rakennusta. Kun perinne rikkoutui Pirellin pilvenpiirtäjän valmistuessa, asetettiin sen päälle vuonna 1960 Madonninan kopio. Sama toistui, kun Palazzo Lombardia ja Allianz Tower nousivat vuorollaan Milanon korkeimmiksi taloiksi. Näin ollen kaupungissa on tällä hetkellä alkuperäisen lisäksi kolme Madonninan pienikokoisempaa jäljennöstä, joiden ansiosta patsas on pysynyt aina muun Milanon yläpuolella. UniCredit Tower tosin nousee vieläkin korkeammalle, mutta koska sen korkeus perustuu kapeaan koristetorniin, ei tälle pilvenpiirtäjälle annettu omaa Madonninaansa.


Aurinko alkaa laskea ja kirkkaansininen taivas muuttuu vähitellen utuiseksi. Osansa saattaa olla myös savusumulla, sillä Milanon ilmanlaatu on tunnetusti melko kehno. Pilviverhon takaa kajastava auringon hämy näyttää joka tapauksessa kauniilta ja antaa kaupungille kultaisen hohteen.


Katon reunoilta voi ihailla vapaasti maisemia etelään ja pohjoiseen, muttei kuitenkaan kirkon takaosan eli idän suuntaan. Harmillisesti myös näkymä länteen eli Piazza del Duomolle päin on hieman rajoitettu, vaikka valokuvaaminen onkin mahdollista. Aukiolle päin pääsee kurkkimaan lähinnä portaikoista, joiden suoja-aitojen raoista voi yrittää napsia valokuvia muistoksi unohtumattomasta näkymästä.


Duomon katolle on turha lähteä kiirehtimään, vaan kannattaa varata reilusti aikaa niin maisemien kuin tornien yksityiskohtienkin ihailuun. Alue on melko laaja, joten erilaisia katselupaikkoja riittää. Viihtyminen on tietysti yksilöllistä, mutta me viivymme katolla kuin huomaamattamme lähes puolitoista tuntia.


Emme tällä kerralla tutustu katedraalin sisätiloihin, joskin reitti katolta portaita pitkin kohti ulko-ovea kulkee lopuksi kirkkosalin reunaa pitkin. Olen käynyt Duomossa vuosien varrella useamman kerran, joten rakennus on entuudestaan tuttu. Ellei täällä ole käynyt aiemmin, kannattaa mahtipontisiin sisätiloihin tutustumiseen varata reilusti aikaa. Sisäänpääsy pelkkään kirkkosaliin maksaa tällä hetkellä viisi euroa, mutta tarjolla on siis myös yhdistelmälippuja katon ja kirkon muiden nähtävyyksien kanssa.


Milanossa on monta muutakin näköalapaikkaa. Itse olen nauttinut maisemista Sempionen puistossa Torre Brancassa. Duomoa lähinnä sijaitsevia kattobaareja ovat Terrazza Martini, Terrazza Aperol sekä La Rinascente -tavaratalon Il Bar. En ole käynyt näistä missään, mutta arvelen hinnoissa olevan ymmärrettävästikin maisemalisää. Myös Piazza del Duomon laidalla sijaitsevan taidemuseo Museo del Novecenton ikkunoista on mukava näkymä aukiolle ja katedraalille päin, vaikkei sieltä kattojen ylitse näekään. Duomoa korkeammista rakennuksista ainakin Pirellin pilvenpiirtäjässä sekä Palazzo Lombardiassa on näköalatasanteet, mutta ne ovat avoinna yleisölle vain satunnaisesti.


Vaikka maisemat ovat upeita myös kattobaareista tai pilvenpiirtäjistä nähtyinä, on Duomon kattotasanteessa silti jotain ainutlaatuista. Samaa tunnelmaa, arvokkuutta, historian havinaa ja sijaintia ei voi löytää mistään muualta. Duomo on ja pysyy Milanon keskipisteenä ja symbolina.

Lue lisää Milanon-matkasta jutustani Mainio viikonloppu Milanossa.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 23.3.2022 at 12:24

    Milanon tuomiokirkko on ilman muuta yksi näyttävimpiä mieleeni tulevia rakennuksia. Itse en ole sen katolla vielä käynyt, mutta seuraavaksi Milanossa käydessäni tulee varmasti käytyä, kyllä ne näköalat täytyy päästä katsomaan myös juuri sieltä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.3.2022 at 13:22

      Rakennus on todella hieno ja niin ovat myös maisemat katolta yli Milanon. Suosittelen 🙂

    Leave a Reply