Suomen suurin matkablogiyhteisö

10 matkakuvaa (vol. 3)

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Niinpä tartuin nyt noin neljä vuotta sitten matkablogeissa kiertäneeseen kuvahaasteeseen, jossa esitellään otoksia eri teemoihin liittyen.

Osallistuin vuosia sitten saman matkakuvahaasteen ensimmäiseen ja toiseen osaan. Tarkoituksena oli osallistua myös tähän kolmanteen painokseen, mutta sen ilmestymisen aikoihin oli niin paljon muuta kirjoitettavaa, että asia siirtyi odottamaan parempaa hetkeä. Se hetki tuli vastaan nyt. Tämäntyyppisiä juttuja on aina hauska kirjoittaa ja toivottavasti myös lukea. Kokosin alle kymmenen pientä tarinaa matkojeni varrelta.



1. KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI

Lempiotoksen valinta on täysin mahdoton tehtävä. Jotta asiaan saadaan näin neljän vuoden miettimisen jälkeen edes jonkinlainen ratkaisu, niin arvotaan tähän nyt vaikka maisema Jägerseen rannalta. Pieni itävaltalainen vuoristojärvi on yksi kauneimmista näkemistäni paikoista. Itselleni erityisen mieluisista kuvauskohteista tässä yhdistyvät sekä hieno maisema että eläimet. Niiden lisäksi kuvaan innokkaasti esimerkiksi pittoreskeja mukulakivikujia roikkuvine pyykkeineen, rosoisine seinineen ja vanhanaikaisine katulamppuineen. Suosikkeihini kuuluvat myös puisten kalastusveneiden värittämät satamat.

Lue lisää kohteesta: Jägersee – järvi kuin postikortti



2. YLLÄTTÄVÄ TILANNE

Ajelemme kapealla eteläranskalaisella maalaistiellä kohti idyllistä Tourtourin kylää, kun neonkeltaiseen huomioliiviin pukeutunut nainen viittoo meidät pysähtymään tien sivuun. Ihmettelemme syytä hetken, kunnes mutkan takaa ilmestyy paimenten, koirien ja aasin johtama valtava lammaslauma. Sadat lampaat vyöryvät vastaan koko tien leveydeltä yhtenäisenä massana. Eläinten kyljet saavat Peugeotin heilumaan melkoisesti ja lapsia naurattaa. Tuntuu että olemme löytäneet tiemme aidolle provencelaiselle maaseudulle.

Lue lisää kohteesta: Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli



3. LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI

Olen kirjoittanut Keravan kätketyistä helmistä ja jakanut paikallisvinkkejä Tuusulaan, mutta sana löytäminen ei kuulosta oikealta näille kaikista tutuimmille paikkakunnilleni. Tuntuu että Keravan ja Tuusulan kohteet ovat olleet minulle aina olemassa, eivätkä näin ollen vaatineet erityistä löytämistä. Sen sijaan Sipoonkorven kansallispuisto tuntuu löydöltä. Kansallispuisto perustettiin vartin automatkan päähän kodistani vuonna 2011, mutta päädyin sinne ensi kertaa vasta kuutta vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Sipoonkorpi on tullut tutuksi ja viime vuonna pääsin paikallislehteenkin retkieni ansiosta.

Lue lisää kohteesta: Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit



4. VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ

Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi tuovat mieleen ajatuksen paratiisista, ja omilla reissuillamme sellainen on löytynyt La Diguen saarelta Seychelleiltä. La Digue on kymmenen neliökilometrin saari Intian valtamerellä ja se sopii täydellisesti häämatkakohteeksi. Pienellä saarella ei ole kiire minnekään. Liikkumaan pääsee joko härkävankkureilla tai polkupyörällä ja rentoon tunnelmaan sopii, ettei fillareissa ole lainkaan lukkoja. Poljemme heti aluksi Anse Source d’Argentille, jota kehutaan syystäkin La Diguen upeimmaksi rannaksi. Valkoisen hiekan ja turkoosin veden lisäksi saamme ihailla myös Seychelleille tyypillisiä sileitä graniittikallioita.

Lue lisää kohteesta: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue



5. JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN SILMISSÄNI TÄMÄN

Matkailu on tuonut muutamia kertoja todellisen vapauden tunteen. Esimerkiksi lähtö ensimmäiselle kavereiden kanssa tehdylle ulkomaanmatkalle Portugaliin oli ikimuistoinen, kuten myös se hetki Interraililla, kun tajusin ettei kukaan Suomessa tiedä missä maassa sillä hetkellä matkustan. Tämä kuva on Pico do Arieirolta Madeiralta. Kun on kokenut auringonnousun pilvien yläpuolella ja pääsee vaeltamaan yksin täysin autiolla polulla kohti saaren korkeinta huippua, valtaa mielen täydellinen vapaus. Täällä jos missä tuntee olevansa kulunutta sanontaa käyttäen arjen yläpuolella.

Lue lisää kohteesta: Madeiran patikkaretket: Pico do Arieiro – Pico Ruivo



6. IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ

Vuokraamme Kroatian-matkallamme huvilan Istrian niemimaan maaseudulta, jossa viinirypäleet kypsyvät syysauringossa, kukot kiekuvat ja traktorit puksuttavat. Kauniilla alueella on mukava kävellä, sillä matalien kiviaitojen reunustamilla teillä ei näy juurikaan muita kulkijoita. Parin kilometrin päässä tulee vastaan hiljainen Sveti Lovreč. Keskiaikaisen kylän ajan patinoimissa seinissä ja muissa yksityiskohdissa on jotain hyvin viehättävää, vaikkei Sveti Lovrečista suuria nähtävyyksiä löydykään. Oikeastaan kylä on niin pieni, ettei siellä käymistä kehtaa edes suositella, ja ehkä juuri siksi se onkin sopivassa arkisuudessaan täydellinen idylli.

Lue lisää kohteesta: Istrian auringon alla



7. LUKSUSTA ON…

Luksusta on pysähtyä kiertomatkan varrella pienelle italialaiselle viinitilalle, jonka tilaviin huoneisiin voi majoittua yöksi. Luksusta on istahtaa muurien suojaamalle pihamaalle, aistia tilan lähes tuhatvuotista historiaa ja tilata pullollinen talon omaa proseccoa. Luksusta on katsella kiireettömästi kaunista laaksomaisemaa, ihailla auringonlaskua ja tutustua talon todelliseen isäntään, Nerone-nimiseen mäyräkoiraan. Luksusta on tietää saavansa seuraavana aamuna hyvää cappuccinoa ja jakaa nämä kaikki kokemukset läheisten ihmisten kanssa.



8. ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN

Saavumme illan hämärryttyä majataloon Sintrassa. Huoneemme ikkunasta näkyy korkealla kukkulalla valaistu Penan palatsi, joka on yhtä upea kuin edellisen Portugalin-matkan perusteella muistelinkin. Seuraavana päivänä nousemme kukkulalle ja pääsemme ihailemaan erikoista rakennusta tarkemmin. Värikäs Palácio Nacional da Pena on oikeastaan aikamoinen rakennustyylien sekamelska. Mielikuvituksellisesta palatsista löytyy esimerkiksi uusgotiikkaan sekä maurilaiseen arkkitehtuuriin viittaavia piirteitä. Ymmärrän jos Penan palatsi tuntuu jostakusta liian yliampuvalta tai suorastaan mauttomalta, mutta minulle se edustaa arkkitehtuuria kauneimmillaan.

Lue lisää kohteesta: Sintra ja minä



9. KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO

Milanon paikallisottelu viilenevässä helmikuun illassa. Interin kapteenina Javier Zanetti, suuri idoli ja elämän roolimalli. Milanin kapteenina Paolo Maldini, mies joka on opettanut rakastamaan vihollista. Loppuunmyyty stadion täynnä adrenaliinia ja kiihkoa. Raikuvia lauluja ja suuria lippuja halkomassa savupommien sakeuttamaa ilmaa. Peli aaltoilee puolelta toiselle maalittomana, kunnes vartti ennen loppua Milanin Kaká ohjaa pallon verkkoon. Inter kärsii 26. sarjakierroksella kauden ensimmäisen tappionsa, katkerasti juuri tässä ottelussa, jota olen tullut toiselta puolelta Eurooppaa katsomaan. Mutta on tässä jotain suloistakin, muisto täpötäydestä San Sirosta ja suonissa virtaava sinimusta veri.

Lue lisää kohteesta: 10 x Milano



10. PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA

Kesäkuinen Berliini vuonna 1988. Kuuluisa muuri näyttää yllättävän matalalta ja sen läntinen puoli on sotkettu erilaisilla graffiteilla ja piirustuksilla. Näköalatasanteelta voi katsella kahta samansuuntaista muuria sekä niiden väliin jätettyä ei-kenenkään-maata, jonne lähteneet ihmiset kuulemma ammutaan kyselemättä. Idän ja lännen välinen kuilu on niin syvä, että Itä-Berliiniin määrätään vierailumme aikaan ulkonaliikkumiskielto, jottei kansa pääse kuulemaan muurin takana musisoivaa Michael Jacksonia. Nyt olisi jo aika palata Berliiniin ja nähdä kaupunki, jota muuri ei ole jakanut enää useampaan vuosikymmeneen.

Lue lisää matkasta: Euroopassa kesällä 1988


Tämän matkakuvahaasteen aloittaneella Jennalla ei taida olla enää aktiivista blogia, mutta kaikki muutkin voivat varmasti vielä kertoa kuvamuistoistaan, jos siltä tuntuu.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Teija 17.2.2022 at 09:42

    Hienoja kuvia ja ihania muistoja! Itsekin innostuin selailemaan kuvia vuosien takaa,harmi että osa tallennettu CD-levylle eikä nykyisessä koneessa ole CD pesää…
    Katsotaan montako vuotta menee,kun saan haasteeseen vastattua🥴

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.2.2022 at 17:32

      Kiitos, mukava kuulla! CD-levyt on nykyään hankalia, mutta vastaa ihmeessä haasteeseen, jos inspiraatio heräsi 🙂

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 18.2.2022 at 16:46

    Kivat kuvat ja tarinat olit valinnut. Minä en ollut tästä aiemmin kuullutkaan, saapa nähdä tuleeko joskus tartuttua. Ihan heti se ei kyllä tule tapahtumaan, mutta jos tätä vähitellen alkaisi miettimään.

    • Reply Mika / Lähtöportti 22.2.2022 at 12:32

      Kiitos Mikko! Tällaiset kuvahaasteet tuo mukavasti vaihtelua blogin kirjoittamiseen, tarttukaa haasteeseen jos joskus siltä tuntuu.

    Leave a Reply