Suomen suurin matkablogiyhteisö

Olympiatunnelmaa Urheilumuseossa ja stadionin ladulla

Juuri alkaneet talviolympialaiset ovat penkkiurheilijan kulta-aikaa. Kävin virittäytymässä kisatunnelmaan Helsingin Olympiastadionilla, jossa vierailin Urheilumuseossa sekä hiihdin Helsinki Ski Weeks -tapahtumaan kuuluvalla ladulla.

Helsingin Olympiastadionilla toimiva Urheilumuseo kuuluu jokaisen urheilufanin pakollisiin käyntikohteisiin. Edellisestä vierailustani oli vierähtänyt jo melko kauan, enkä ollut nähnyt museota sen nykyisessä kuosissa toissa syksynä valmistuneen remontin jälkeen. Pääsymaksu on aikuisilta 15 euroa. Museokorttikin kelpaa ja alle 18-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Urheilumuseoon ja Stadionin torniin myydään myös yhteislippuja, mutta torni jää omalta kohdaltani tällä kerralla väliin. Maisemat huipulta ovat kyllä upeat, joten tornissa kannattaa aina sään ja aikataulun salliessa käväistä.


Urheilumuseon selkärankana ovat vuosikymmenten varrelta kertyneet maamme urheiluhistorian ikimuistoiset esineet. Vitriineistä löytyy monia kilpailuasuja, urheiluvälineitä ja palkintoja, jotka tuovat paljon muistoja mieleen. Näyttelyn kiertäminen on luontevaa aloittaa pukuhuoneeksi sisustetusta kulmauksesta, josta löytyy myös vähemmän mairittelevia esineitä. Moni muistaa Jani Sievisen Sydneyn-kisojen epäonniset uimalasit ja eräs huoltoasemalle hylätty lääkärinlaukku symboloi kokonaista sinivalkoista valhetta.


Osa päänäyttelystä on varattu asiaankuuluvalla tavalla Helsingin vuoden 1952 olympialaisille. Olen tutustunut näiden kisojen tapahtumiin melko tarkasti, koska luin lapsuudessani kerta toisensa jälkeen mummolan kirjahyllyn ainoaa kiinnostavaa opusta eli Helsingin olympialaisten virallista kisakirjaa. Äitini oli seuraamassa tapahtumia paikan päälläkin, mistä on yhä pääsylippu tallella. Urheilumuseossa historiallisiin kisatapahtumiin pääsee käsiksi muun muassa videoteatterin, kosketusnäyttöjen sekä kokonaisen älyseinän avulla. Liikkuva kuva antaa mukavasti eloa museokokemukseen.


Leijonanosa näyttelytiloista on varattu maamme urheilusankareille ja heidän käyttämilleen varusteille. Paavo Nurmen mitalit ovat todellisia arvoesineitä ja Seppo Rädyn sekä Heli Rantasen kisapaidat tuovat muistoja mieleen. Esimerkiksi Atlantan kisojen aikaan seurasin miesten keihäsfinaalia armeijan leirillä korvalappustereoista, mutta Rantasen voiton näin lomalla televisiosta. Jälkimmäisestä saan kiittää Piki-kissaa, joka sattui herättämään minut yöllä juuri keihäskisan alkaessa.


Monessa museoesineessä on hauskoja yksityiskohtia. Esimerkiksi käy vaikkapa moottoripyörälegenda Jarno Saarisen ajohaalariin ommeltu It’s hero time -merkki sekä Juha Miedon olympiasuksien tarrat, joiden perusteella sivakat olisi ehkä hankittu Seinäjoen Kesportista.


Museon talviurheiluosio on juuri tällä hetkellä se ajankohtaisin. Täältä löytyy esimerkiksi Tanja Poutiaisen kilpailuasu, Kalle Palanderin sukset sekä Susanna Rahkamon ja Petri Kokon kohua herättäneet kulkuriasut. Esille nostetut 80-luvun jääkiekkomailat huvittavat minua siksi, että kävin vasta pari viikkoa sitten jäällä ihan vastaavanlaisilla varusteilla.


Sarajevon talvikisat vuonna 1984 olivat minulle erityisen tärkeät, penkkiurheilu-urani ensimmäiset. Se oli sitä aikaa, kun vahtimestari työnsi television opettajanpöydän viereen ja ekaluokkalaiset seurasivat matematiikan sijasta sitä, kuinka Marja-Liisa Hämäläinen antoi kaikkensa. Koulunkäyntiä jatkettiin vasta Porilaisten marssin jälkeen. Tuon ajan suurin sankari oli tietenkin Matti Nykänen, jonka mitalikokoelma on kaikeksi onneksi saatu pelastettua Urheilumuseon suojiin. Nuorempien sukupolvien on varmasti mahdoton ymmärtää mitä se merkitsi koko kansalle, kun Nykäsen Matti kaartoi kuin kuningaskotka, kuin unelmien kultalintu ja toi voiton Suomeen.


Museon parvella oleva näyttely keskittyy lajeihin, joita harrastetaan jossain muualla kuin perinteisillä urheiluareenoilla. Esillä on esimerkiksi Lizzie Armanton rullalauta sekä Veikka Gustafssonin vuorikiipeilykenkä. Maailma muuttuu, joten esillä on myös e-urheilua.


Urheilumuseon vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä Nahasta nanoon, joka esittelee teknologian kehitystä eri urheilulajeihin liittyen. Varusteissa on vuosikymmenten varrella menty eteenpäin huimin askelin. Vaihtuvan näyttelyn hauskin osuus on interaktiivinen palloseinä, jossa pääsee potkimaan palloa vaihtuviin kohteisiin. Hiki tulee tässä touhussa yllättävän nopeasti. Vielä yllättävämpää on löytää näyttelyseinältä anopin suksi tai ehkä sittenkin sen kaksoiskappale. Se ei sentään edusta olympiavoittoa vaan harrastelijoille kehitettyä pitopohjasuksea. Nahasta nanoon on avoinna 28.8.2022 saakka.


Urheilumuseo on intohimoisen penkkiurheilijan aarreaitta, jota tekisi mieli jäädä tutkimaan pidemmäksikin aikaa. Itselleni museo toimii erinomaisesti näinkin, mutta laajempaa kävijäryhmää ajatellen joukkoon voisi lisätä palloseinän kaltaisia aktiviteetteja, joissa eri lajeja pääsisi kokeilemaan tavalla tai toisella. Ymmärrän kyllä toisaalta tilojen rajallisuuden ja nautin myös siitä, että museossa on nyt miellyttävästi väljyyttä.


Sitten onkin aika hakea sukset autosta ja lähteä hiihtämään. Helsinki Ski Weeks on tänä talvena ensi kertaa järjestettävä tapahtuma, jossa pääsee sivakoimaan Olympiastadionille tehdyillä perinteisen tyylin laduilla. Hiihtäminen on ilmaista, mutta oma hiihtoaika pitää varata etukäteen tapahtuman verkkosivuilta. Hiihtoviikkojen ohjelmaan kuuluu myös erilaisia teemapäiviä ja tapahtumia. Ladut ovat avoinna 27.2.2022 saakka.

Helsinki Ski Weeksin sisäänkäynti on stadionin eteläpäädyssä, jossa on myös tapahtumatori ravintolatelttoineen. Ihmettelen hieman sitä, että ladulle päästäkseen täytyy kävellä pitkä matka stadionin käytävillä ja kulkea myös portaita niin ylös kuin alaskin päin. Tasaiset ladut kiertävät Olympiastadionin juoksuratojen ympäri ja niitä on parhaimmillaan jopa kuusi vierekkäin. Lisäksi voi halutessaan lähteä pienelle stadionin itäkatsomon takana kiertävälle lenkille, johon kuuluu lyhyt jyrkkä nousu sekä loiva alamäki.


Stadionilla on arkisena iltapäivänä melko hiljaista. Korviin kantautuu yllättäen televisiosta tuttu ääni, kun Sami Jauhojärvi näkyy opastavan hiihtokouluun saapunutta ryhmää olympiavoittajan arvovallalla. Itse en tullut nyt oppimaan mitään uutta, vaikka sitäkin hiihdon maailmassa varmasti riittäisi. Keskityn vain nauttimaan stadionin tunnelmasta ja muistelemaan niitä hetkiä, joita olen tässä urheilun kansallispyhätössä kokenut.


Tuntuu hienolta katsella vasta remontoitua rakennusta vaihteeksi kentän puolelta, sillä katsomossa olen käynyt vuosien varrella ainakin sata kertaa. Silloin täällä on useimmiten pelannut Suomen jalkapallomaajoukkue ja joskus myös HJK. Yleisurheiluakin olen käynyt seuraamassa aktiivisesti, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo pitkä aika. Mieleen tulee niin paljon muistoja, että on luultavasti parempi, etten ala purkamaan niitä nyt tähän. Muistelen myös Helsingin olympialaisista säilyneitä videopätkiä. Niin se vain Emil Zátopek rynnisti takakaarteessa kolmen kilpakumppanin ohi ja ihmisveturin lailla voittoon. On tämä toden totta ollut monien tunteiden ja muistojen areena!


Talvinen iltapäivä Olympiastadionilla on hieno kokemus. Tuntuu ainutlaatuiselta hiihtää Suomen ikonisimmalla urheiluareenalla ja nauttia samalla miellyttävästä pakkassäästä. Ihan vain hiihtoa ajatellen tätä ei voi verrata talvisiin metsiin tai tuntureihin, mutta toisaalta tasamaa antaa helpon mahdollisuuden lajin kokeiluun myös niille, joille hiihto on jäänyt vieraaksi lajiksi. Stadionilta voi vuokrata välineet, jos omia ei tullut mukaan. Suosittelen niin Urheilumuseota kuin Helsinki Ski Weeksin latuakin lämpimästi. Täällä voi hiihdellä rennosti eikä tarvitse huudella havuja suksien alle.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 4.2.2022 at 23:38

    Urheilumuseo kuulostaa todella kiinnostavalta ja itsekin viihtyisin varmaan pidemmän tovin. Marika sen sijaan ei ehkä olisi yhtä innoissaan, niin täytyy yrittää joskus tehdä yksinään jokin päiväretki. Samalla voisi olla hyvä idea käydä tornissa, jossa en ole aiemmin käynyt.

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.2.2022 at 13:25

      Museo kunnioittaa hienosti Suomen urheiluhistoriaa ja on varmasti mielenkiintoinen, jos aihe vain kiinnostaa. Suosittelen kyllä tornia, upea maisema yli kaupungin kauas merelle saakka.

    Leave a Reply