Suomen suurin matkablogiyhteisö

Historiallinen Turun linna

Tutustuin viime kesänä Turun linnaan, joka on yksi Suomen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Komeassa rakennuksessa riittää ihailtavaa jopa niin paljon, että museokierroksesta voi tulla suorastaan läkähdyttävä.

Turun linnaa alettiin rakentaa 1280-luvulla, kun Suomen eteläosat oli liitetty Ruotsin valtakuntaan. Alueelle tarvittiin linnoituksia sekä hallinto- että puolustustarkoituksiin. Tästä alkoi vuosisatojen halki vaiherikkaana jatkunut Turun linnan historia, jonka seurauksena jykevä kivirakennus vartioi Aurajoen suuta edelleen.


Saavumme linnaan sen länsipäädystä Linnanpuiston halki. Olen käynyt sisällä vain kerran aikaisemmin, ja sekin oli jo ala-asteen luokkaretkellä. En näin ollen muista linnasta käytännössä mitään, joten astun portista uteliaana ja kohteesta aidosti kiinnostuneena. Vanhat rakennukset ovat aina kiehtoneet minua ja olenkin käynyt monissa linnoissa ympäri Eurooppaa. On siis hyvinkin paikallaan tutustua kunnolla myös Turun linnaan.


Astumme aluksi päälinnan sisäpihalle, joka huokuu menneiden vuosisatojen historiaa. Mukulakivet ja monien ikkunoiden koristamat korkeat seinät luovat todella tunnelmallisen ympäristön.


Ostamme pääsyliput sisätiloista. Tarjolla olisi myös opastettuja kierroksia, mutta haluamme tutustua linnaan omaan tahtiin vaimon kanssa kahdestaan. Oppaat osaisivat varmasti kertoa mielenkiintoisia tarinoita, mutta myös omatoiminen kiertäminen onnistuu hyvin merkittyä reittiä pitkin. Linna jakautuu vanhaan korkeaan päälinnaan sekä 1500-luvulla valmistuneeseen matalampaan esilinnaan. Aloitamme kierroksen päälinnasta, jonka vanhimmat osat ovat siis peräisin keskiajalta.


Näemme kierroksen alkupuolella Turun linnan pienoismalleja eri aikakausilta. Rakennustyöt ovat jatkuneet läpi vuosisatojen ja linnan muoto on vaihdellut ajan saatossa paljon.


Linnan kätköistä löytyy kaksi katolisella keskiajalla valmistunutta kirkkoa. Astumme niistä ensin Sturen kirkkoon, joka on nimetty Ruotsin varainhoitajan Sten Sture vanhemman mukaan. Hämärä kirkkosali vie ajatukset helposti keskiaikaan. Täällä järjestetään edelleen satunnaisesti katolisia messuja.


Sturen kirkon naapurista löytyvä Nunnakappeli näyttää valoisammalta. Nunnakappeli kuuluu linnan moniin rekonstruoituihin huoneisiin, jotka on tuhon jälkeen palautettu vuosisatojen takaiseen asuunsa.


Yksi linnan mieleenpainuvimmista huoneista on Keskiaikainen kuninkaansali, jonka näyttävä holvikatto ja suuret goottilaistyyliset ikkunat tekevät suuren vaikutuksen. Tämä oli nimenomaan keskiajalla harvinaisen tärkeä tila, joka toimi niin hallinto- kuin juhlakäytössäkin. Sitä pidetään aikansa merkittävimpänä edustustilana Suomessa.


Isossa linnatuvassa on tällä hetkellä Vanitas-näyttely, joka jatkuu 29.5.2022 saakka. Visuaalisesti upea tummanpuhuva kokonaisuus on jaettu neljään osaan, eli kauneuteen, nuoruuteen, yltäkylläisyyteen ja katoavaisuuteen.


Turhamaisuudesta ja kauneuden katoavaisuudesta kertovassa näyttelyssä on esillä muun muassa muotia eri aikakausilta. Tiivis näyttely etenee kuin elämänkaari nuoruudesta kohti hautajaisrekvisiittaa. Mieleen jää myös Kerttu Horilan luoma patsas, joka edustaa raumalaistaitelijan helposti tunnistettavaa tyyliä.


Saavumme seuraavaksi linnan edelleen käytössä olevaan luterilaiseen kirkkoon, joka on paikallisten hääparien suosima vihkipaikka. Kauniin juhlava tila sisustettiin kirkoksi vuonna 1706, jolloin Sturen kirkko oli käynyt liian pieneksi kasvavalle seurakunnalle. Alkuperäinen kirkko tuhoutui jatkosodan pommituksissa, mutta on ennallistettu alkuperäiseen asuunsa.


Kirkon lähistöllä on useampia näyttäviä saleja, joissa kelpaa viettää niin häitä kuin muitakin juhlia. Nämä huoneet muistuttavat Turun linnan loistokkaimmasta ajasta, jolloin rakennus toimi renessanssipalatsina. Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi vuonna 1556. Juhana ja hänen puolisonsa, Puolan kuninkaan tytär Katarina Jagellonica, viettivät Turun linnassa näyttävää hovielämää. Ylellinen sisustus ja erilaiset arvoesineet loivat upean ympäristön monille Juhanan ja Katarinan järjestämille juhlille. Katarina Jagellonica toi ensimmäisenä Suomeen myös täällä ennennäkemättömät ruokailuvälineet, nimittäin haarukat.


On mielenkiintoista huomata, kuinka tämänkin rakennuksen vaiheet kietoutuvat yhteen muiden Euroopassa näkemieni linnojen kanssa. Mieleeni tulevat ensimmäisinä Krakovassa näkemäni Wawelin linna, Vilnan-matkalla tutuksi tullut Liettuan suurherttuoiden palatsi sekä tietysti useampikin ruotsalainen linna. Eräänlainen yhteys löytyy myös Italiaan, sillä Katarina Jagellonican äiti oli milanolaista Sforzan mahtisukua, jonka linna koristaa Lombardian pääkaupungin keskustaa edelleen.


Juhana-herttuan tarinaan liittyy monenlaisia juonenkäänteitä. Katarina Jagellonican kotimaa Puola oli sodassa Ruotsin kanssa, minkä seurauksena Ruotsin kuninkaaksi noussut Juhanan veli Erik XIV valloitti Turun linnan ja vangitsi herttuaparin. Veljesten osat kuitenkin vaihtuivat muutamaa vuotta myöhemmin, kun Juhana nousi Ruotsin kuninkaaksi ja tuli Erikin vuoro virua Turun linnan tyrmässä. Juhanan ja Katarinan pojasta Sigismundista tuli aikanaan sekä Ruotsin että Puolan kuningas.


Päälinnan ylimmästä kerroksesta löytyvä Pohjoinen näyttelyhalli on hieno tila, jossa on esillä laaja kattaus Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvia esineitä. Näyttely käsittelee 1600–1800-lukujen elämää erilaisten asujen ja tavaroiden kautta. Täällä on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, mutta museokierros alkaa jo tässä vaiheessa tuntua niin laajalta, ettei kaikkeen voi perehtyä kovin yksityiskohtaisesti.


Tutkimme myös hieman näyttelyä, joka kertoo arkkitehti Erik Bryggmanin johtamasta Turun linnan restauroinnista toisen maailmansodan jälkeen. Jatkosodan alussa pudotetut puna-armeijan palopommit sytyttivät linnan tuleen ja tuhosivat sen muureja lukuun ottamatta käytännössä täysin. Niinpä nykyinen linna onkin suurelta osin sodan jälkeen rakennettu rekonstruktio. Erik Bryggman, hänen tyttärensä sisustusarkkitehti Carin Bryggman sekä muu väki on tehnyt loistavaa työtä palauttaessaan Turun linnan nykyiseen loistoonsa.


Palaamme takaisin eteisaulaan, josta jatkamme kierrosta esilinnan puolelle. Aikamoinen aikajana! -näyttely kertaa informatiivisella tavalla sekä Turun linnan että koko Euroopan historiaa. Aikajanan jälkeen päästään tutustumaan monenlaisiin esineisiin eri aikakausilta.


Pyöreään huoneeseen koottu näyttely kertoo linnan menneisyydestä, ja ainakin persoonalliset vahanuket jäävät varmasti mieleen. Infotauluista voi lukea siitä, millaista elämää linnassa on vuosisatojen saatossa eletty. Lapsillakin on ollut omat työtehtävänsä varsin pienestä pitäen.


Turun linnan historiaan kuuluu myös 1700- ja 1800-lukuihin ajoittunut vaihe vankilana. Esilinnan puolella pääseekin kurkistamaan karuihin tyrmiin, joihin joutuminen on saattanut tuntua kuolemantuomiolta. Linna on toiminut vuosisatojen saatossa myös viljavarastona sekä Venäjän vallan aikaan kasarmikäytössä.


Esilinnan suurimmat loistonpäivät ajoittuivat 1600-luvun puolivälin tienoille, jolloin kreivi Pietari Brahe toimi kahteen otteeseen Suomen kenraalikuvernöörinä ja Turun linnan päällikkönä. Esilinnan sisustetuissa tyylihuoneissa voi aistia noiden aikojen tunnelmaa. Esillä on myös useampia 1700-luvulla vallalla olleen rokokootyylin mukaan sisustettuja kauniita huoneita.


Päädymme lopulta esilinnan näyttävälle sisäpihalle, jota emme vielä länsipäädyn kautta saapuessamme nähneetkään. Tämä on Turun linnan todellinen paraatipaikka, jota kelpaa jäädä hetkeksi ihmettelemään. Sisäpihan laidalta löytyy ravintola Juhana Herttuan Kellari sekä matkamuistoja pursuava museokauppa.


Turun linnan suuri koko pääsi yllättämään. Ajattelimme viettää kohteessa korkeintaan pari rentoa tuntia, mutta uteliaisuutemme vaati kaikkien mahdollisten huoneiden läpikäyntiä. Erilaisia saleja, portaita ja käytäviä tuntui riittävän loputtomasti, joten koko museon kiertäminen tuntui lähestulkoon läkähdyttävältä urakalta. Vaikka moneen yksityiskohtaan olisi voinut perehtyä paljon huolellisemminkin, kului meiltä muurien sisäpuolella nyt hieman yli kolme tuntia.


Turun linna on kansainvälisen tason nähtävyys, jossa voi aistia samanlaista mahtavuutta kuin monissa Euroopan kuuluisissa linnoissa. Kulmikas ulkomuoto ei vedä vertoja maailman upeimmille satulinnoille, mutta jykevän rakennuksen historia on värikäs ja monivaiheinen. Näyttelyt on toteutettu erittäin laadukkaasti. On totta kai sääli, että suuri osa alkuperäisestä linnasta tuhoutui viimeistään toisessa maailmansodassa. Toisaalta on sitäkin upeampaa, että rakennus on saatu remontoitua nykyiseen kuntoonsa. Turun linna on todellakin käymisen arvoinen paikka, enkä aio tällä kertaa odottaa seuraavaa vierailuani yli kolmeakymmentä vuotta.

Lisätietoa löytyy Turun linnan virallisilta internetsivuilta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 10.1.2022 at 20:10

    Omasta mielestäni Turun linna on historialtaan ilman muuta Suomen kiinnostavin linna. Olimme myös useamman vuoden tauon jälkeen siellä viime kesänä käymässä. Silloin ei ollut mahdollista ottaa opastettua kierrosta. Me olisimme valinneet ilman muuta sellaisen, jos niitä olisi ollut. Ja ihan totta, jos Turun linnaan huoneineen yksityiskohtaisesti haluaa perehtyä, menee siihen kyllä useampi tunti.

    • Reply Mika / Lähtöportti 11.1.2022 at 18:40

      Olen samaa mieltä, historian ja näyttelyjenkin osalta varmasti Suomen kiinnostavin linna. Olavinlinna on mielestäni Suomen linnoista kaunein, mutta kokonaisuutena Turun linna taitaa olla se ykkönen.

    Leave a Reply