Suomen suurin matkablogiyhteisö

Retki kuvaukselliseen Cómpetaan

Yksi Andalusian monista valkoisista kylistä on vuoriston rauhaan rakennettu Cómpeta. Kävelykierroksen varrelta löytyi hiljaisia kujia, kauniita yksityiskohtia, maukasta ruokaa sekä oppaana toiminut kissa.

Mutkat ja mäet seuraavat toisiaan, kun ajelemme kohti idyllistä Cómpetan pikkukaupunkia. Tiellä ei tekisi mieli kaahailla muutenkaan, mutta menoa hidastavat myös monet pyöräilijät. He ovat tulleet haastamaan itseään raateleviin nousuihin, joita seuraavat rohkeutta vaativat alamäet.


Cómpeta sijaitsee Andalusian sisämaassa, noin tunnin automatkan päässä Málagasta itäkoilliseen. Vuokrataloltamme Frigilianasta kertyy vähemmän kilometrejä, mutta matkanteko kapeilla teillä vie aikaa. Perillä odottaa valkeana hohtava kaupunki, jota kelpaa ihailla vastarinteen näköalapaikalta.


Cómpetan perustivat joskus kauan sitten muinaiset roomalaiset. Vuoriston alarinteille rakennetun kaupungin ilmeeseen kuuluvat luonnollisesti korkeuserot. Punertava kirkontorni erottuu hyvin muuten valkoisen Cómpetan keskeltä.


Etsimäni parkkihalli on remontissa, mutta työmies viittoo meidät silti sisään. Maksua ei tarvitse suorittaa. Jätämme auton kovan metelin keskelle ja katselemme, kuinka kaksi raavasta kaveria moukaroi isoa reikää seinään. Luotamme rakennuksen pysyvän pystyssä vielä paluuseemme saakka. Käännymme parkkipaikalta ylämäkeen, jossa Cómpetan vanha keskusta näyttäisi sijaitsevan.


Suunnistaminen helpottuu pian, kun meille ilmoittautuu yllättävä opas. Musta kissa naukaisee kulman takaa tervehdykseksi, puskee jalkojani ja vaikuttaa siltä, kuin se haluaisi kutsua eksyneet turistit mukaansa.


Opaskissalla on kaulassaan kalakuvioin koristeltu panta ja se on selvästi jonkun hyvin hoidettu lemmikki. Kissa vie meidät pienen taidegallerian eteen ja katsoo meitä kysyvästi, mutta koska emme aio sisään, jatkuu matka portaita pitkin ylöspäin.


Cómpeta on tunnelmallinen andalusialainen kylä, jonka katukuva on hyvin siisti. Katselemme valkeita taloja, värikkäitä ovia ja hiljaisten kujien koristeellisia yksityiskohtia. Kissa hyppää jossain vaiheessa piiloon ohi kulkevalta koiralta ja jatkaa sitten matkaansa jyrkkiä portaita pitkin yhä ylemmäs. Hyvästelemme oppaan ja jatkamme kierrosta omin päin.


Ikkunoilla näkyvistä kylteistä päätellen monet asunnot ovat myytävänä. Kylän hieman syrjäinen sijainti ei ilmeisesti ole nuoren polven espanjalaisten mieleen, mutta noin neljäntuhannen asukkaan Cómpeta houkuttelee pohjoiseurooppalaisia ja erityisesti brittiläisiä kakkosasunnon hankkijoita.


Eräällä seinällä näkyy jopa hillitty kuningatar Elizabethia esittävä maalaus. Voin hyvin kuvitella, että ulkomaalaisten saapuminen on nostanut asuntojen hintoja Cómpetassa. Itse en näin hiljaiseen syrjäkylään muuttaisi, mutta päiväretkikohteeksi Cómpeta sopii loistavasti.


Käännymme kadunkulmista aina hauskimmalta näyttävään suuntaan ja löydämme tunnelmallisen pikku aukion, joka on nimeltään Isovanhempien kulma, Rincón de los Abuelos. Muuriin kiinnitetyssä runossa kerrotaan miehestä, joka työskenteli kovasti hankkiakseen lapsilleen leipää pöytään. Kiireiset vuodet kuluivat ja nyt miehellä on viimein aikaa vietettäväksi lastenlastensa kanssa täällä rauhallisessa puistossa.


Cómpetassa tulee vastaan toinen toistaan kauniimpia kujia, joista monet on koristeltu runsailla kukkaistutuksilla. Osa eri värisistä kukista on parhaimmillaan vielä lokakuussakin.


Huomasin jo aiemmin, ettei etukäteen suunnittelemani ravintola El Pilón olekaan lounasaikaan avoinna, joten päätämme syödä Cómpetan keskusaukiolla kirkon vieressä. Casa Pacon terassille järjestyy tilaa ja saamme nauttia koko matkan parhaasta tapas-ateriasta. Valtaosa asiakkaista puhuu espanjaa, mutta joukossa on myös muutama ulkomaalainen.


Seurueen kesken jaettavia tapaksia ilmestyy pöytään sitä mukaa, kun ne vain valmistuvat. Keittiöstä kannetaan eteemme muun muassa kanakroketteja, erilaisia mustekala-annoksia, sieniä, pieniä leipäsiä sekä kaiken kruunuksi katkarapuja pil-pil-kastikkeessa. Varjoisa pöytä kauniin aukion laidalla, iloinen puheensorina, kesäisen lämmin ilma, hyvä seura ja mainiot maut muodostavat erinomaisen lounaskokemuksen.


Kurkistamme kirkon sisälle ja katselemme myös rakennuksen ulkoseinällä olevia kaakelimaalauksia. Ne kertovat kylän perinteistä ja jokapäiväisestä elämästä joskus silloin, kun me turistit emme olleet vielä löytäneet Cómpetaa.


Laattoihin kirjailtu pieni paikallishistorian oppitunti kertoo maurien tulemisesta ja menemisestä, suuresta maanjäristyksestä sekä pahasta koleraepidemiasta. Alimmilla riveillä mainitaan talouden elpymisestä uusien viiniviljelmien, maatalouden muutosten sekä matkailun ansiosta.


Ajattelemme käväistä vielä autolle palatessamme kaupassa, mutta supermarket viettääkin kahdesta viiteen siestaa. Vaikka asia tuntuu meistä kovin epäkäytännölliseltä, on siinä myös toinen puolensa. Cómpetassa arvostetaan selvästi perinteitä, mikä on yleisesti ottaen hienoa.


Cómpeta tuntuu säilyttäneen matkailusta huolimatta alkuperäisen ilmeensä oikein hyvin. Kenties kesällä on lokakuuta vilkkaampaa, mutta ainakin vierailumme aikaan vallitsee hiljainen tunnelma. Hitaat vuoristotiet ja parinkymmenen kilometrin etäisyys rannikolle ovat auttaneet pitämään Cómpetan omassa rauhassaan. Cómpeta on kaunis kylä ja mukava retkivaihtoehto Aurinkorannikolta sisämaahan päin. Vagabonda-blogissa vinkataan, että samalla voisi käväistä myös naapurikylässä Canillas de Albaidassa. Se jää meidän osaltamme odottamaan seuraavaa kertaa.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 8.12.2021 at 16:33

    Kaunis valkoinen kylä tämäkin ja useissa taloissa kauniita värikkäitä yksityiskohtia. Juuri pohjoisimmasta Norjasta Suomeen palanneena Espanjan aurinko ja lämpö kyllä maistuisi. 🙂

    Herkullisen näköisiä tapaksia!

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.12.2021 at 12:30

      Cómpeta on tosiaan oikein kaunis kylä, mutta niin on moni muukin tuolla suunnalla. Espanjan aurinko todellakin kelpaisi syksyn ja talven keskelle! ☀

    Vastaa käyttäjälle Mika / Lähtöportti Cancel Reply