Andalusiassa sijaitseva Frigiliana on yksi Espanjan kauneimmista kylistä. Valkoiset rakennukset, koristeelliset mukulakivikujat, kuvaukselliset portaikot, lukemattomat kukkaruukut sekä värikkäät ovet muodostavat upean yhtenäisen kokonaisuuden.
Frigiliana sijaitsee noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Málagasta itään. Moottoritieltä käännytään Nerjan rantakaupungin kohdalta sisämaahan päin, minkä jälkeen ei olekaan enää pitkää matkaa perille. Me tosin saavumme Frigilianaan eri suunnasta, sillä vuokrasimme kylää reunustavasta laaksosta huvilan viikoksi.
Frigiliana on palkittu useammassakin espanjalaisessa kilpailussa yhtenä maan kauneimmista kylistä. Sen kaikki talot ovat andalusialaiseen tapaan suorastaan häikäisevän valkoisia. Väri on perua islaminuskoisten maurien aikakaudelta, jolloin rakennukset kalkittiin valkoisiksi, jotta ne pysyisivät mahdollisimman viileinä.
Frigilianan seudulle saapui ihmisiä jo noin viisituhatta vuotta sitten, jolloin asumuksina toimivat luolat. Nykyisen kaltainen kylä alkoi kehittyä maurien aikakaudella yli tuhat vuotta sitten. Frigilianassa harjoitettiin maataloutta ja se kuului aikoinaan Granadasta johdetun Nasridien dynastian alaisuuteen. Kristityt valtasivat Espanjan takaisin hallintaansa vuonna 1492 päättyneessä reconquista-sodassa, mutta muslimit saivat jäädä alueelle asumaan.
Frigiliana tunnetaan kolmen kulttuurin kylänä ja esimerkiksi keskusaukion liikenneympyrän suihkulähteessä voi nähdä niin kristittyjen, muslimien kuin juutalaistenkin symbolit. Tämä viittaa ajanjaksoon, jolloin kaikkien kolmen uskonnon edustajat elivät Frigilianassa sopuisasti.
Yhteiselo päättyi vuonna 1569 veriseen Peñonin taisteluun, joka vaati tuhansia uhreja. Taistelu liittyi Alpujarran kapinaan, jossa ahtaalle joutuneet maurit nousivat heitä sortaneita kristittyjä vastaan. Peñonin taistelun lopputuloksena henkiin jääneet maurit karkotettiin alueelta.
Pyrimme Frigilianan keskustaan aurinkoisena sunnuntaipäivänä, jolloin pysäköinti tuottaa suuria ongelmia. Kaikki kadunvarsien paikat on varattu ja myös keskeisellä paikalla sijaitsevan parkkihallin ovella palaa punainen valo. Autolle löytyy viimein vapaa kolo pieneltä parkkialueelta ja pääsemme tutustumaan kylään.
Parkkihallin katolle rakennetun Plaza de las Tres Culturas -aukion laidalla on ravintoloita vieri vieressä. Aukiolta avautuu mukava laaksomaisema ja jos paikalle saapuu torstaina, pääsee keskelle paikallisia markkinoita.
Vanhankaupungin kujilla on sunnuntai-iltapäivänä vilskettä, mutta meno on huomattavasti rauhallisempaa, kun palaan samoihin kortteleihin arkipäivänä. Suurin osa ihmisistä puhuu espanjaa ja hihnojen päässä kulkevista koirista päätellen moni heistä taitaa asua lähiseudulla. Kujilla kuuluu myös englantia ja jossain välissä ruotsiakin. Tutunmerkkisistä asusteista päätellen joukossa taitaa olla joku suomalainenkin.
Frigilianan vanhaa osaa halkova Calle Real on pääväylä, jonka varrelta löytyy muutamia matkamuistomyymälöitä, pari baaria ja muuta vastaavaa toimintaa. Liikkeitä on kuitenkin sen verran harvassa, ettei kaupallisuus ole päässyt pilaamaan valkoisen kylän ilmettä.
Kujilla vallitsee miellyttävä tunnelma. Joidenkin ravintoloiden edustalla näkyy ihmisiä nauttimassa viinilasillisista ja korviin kuuluu iloista espanjankielistä puheensorinaa. Lokakuinen aurinko tuntuu avoimilla paikoilla suorastaan polttavalta, mutta kapeilla kujilla pääsee useimmiten varjoon.
Tunnelma rauhoittuu huomattavasti, kun nousemme kirkon lähistöltä löytyvää Calle Zacatinin näyttävää portaikkoa pitkin kylän ylempään osaan. Ihmisiä on täällä selvästi vähemmän ja kujien varjoissa hiipii kissakin. Mäet ja portaat kuuluvat jyrkkään rinteeseen rakennetun Frigilianan ilmeeseen, vaikka tasaisiakin katuja löytyy.
Eläkeläismies maalaa yläkylän hiljaisella kujalla kotitalonsa seinää entistä valkoisemmaksi. Ohi kulkenut espanjalainen pariskunta alkaa jututtaa pensseliä käyttävää herraa. Kuuntelen sivusta hetken keskustelua, josta ymmärrän suurimman osan. Frigilianan kauneutta ylistetään, vaikka paikallinen tuntuukin suhtautuvan asiaan vuosien tuomalla tyyneydellä.
Minua kiinnostaisi tietää mitä hänenlaisensa pitkän linjan frigilianalainen ajattelee nykypäivän turistivirroista, jotka tuovat kujille kaltaisiani ihmettelijöitä ulkomailta saakka. Pidän silti suuni kiinni ja jatkan matkaa eteenpäin.
Frigilianan erikoisuuksiin kuuluvat eräänlaiset ikkunateatterit, joita löytyy muutamia eri puolilta kylää. Mekaaninen nukketeatteri pyörii hetken kolikon voimalla ja vaikkei elämys olekaan kovin ihmeellinen, on näissä ilmeisen vanhoissa härveleissä jotain sympaattista.
Kävelemme Calle Altaa pitkin Calle Santo Cristolle, jonka näköalapaikalta avautuu komea maisema kylän kattojen ylitse. Täältä voi ihailla niin laaksoa, valkoisia taloja kuin kauempana häämöttävää mertakin. Rannalle Nerjaan on suorinta tietä noin seitsemän kilometriä.
Lapset ovat nälkäisiä, eikä lounas kuulosta aikuisistakaan huonolta ajatukselta. Pysähdymme sopivasti vastaan tulevalle El Miradorin terassille, josta on ravintolan nimen mukaisesti mukava maisema kylälle. Parhaat näköalapöydät on jo varattu, mutta saamme nauttia iltapäivän lämmöstä ja paikan tunnelmasta. Terassilla kuljeskelee myös pari makupaloja kärkkyvää kissaa. Kala-annokset ovat hyvää perustasoa, mutta eivät jää mieleen poikkeuksellisina elämyksinä.
Jatkamme ravintolalta hieman alamäkeen ja saavumme Frigilianan kenties parhaalle näköalapaikalle Callejon del Peñonin varrelle. Täältä on avoin maisema kylän keskusaukiolle sekä valkoisten rakennusten koristamille kukkuloille.
Laskeudumme Calle Hernando el Darralle, jonka kautta palaamme kujakierroksen lähtöpisteeseen. Vaikka nimi saattaakin kuulostaa hilpeältä, Hernando ei tullut kuuluisaksi kosteita iltoja seuranneista päänsäryistä. Hän oli maurilaiskapinallisten johtaja Peñonin taistelussa kristittyjä vastaan.
Hernando pakeni taistelun jälkeen Alpujarran vuorille ja jäänkin miettimään, olisiko kirjailija Ildefonso Falcones voinut lainata Fatiman käsi -romaaninsa päähenkilön nimen tältä Frigilianan maurien sotapäälliköltä. Kirjan Hernando oli kotoisin Alpujarrasta ja hänenkin kohtalonsa kietoutui maurien ja kristittyjen välisen julman sodan ympärille.
Syömme vielä jäätelöt ja käväisemme kaupassa, ennen kuin palaamme parkkipaikalle. Liikkeelle lähtö osoittautuu yllättävän hankalaksi. Automme taakse on pysäköity suuren kieltokyltin vastaisesti niin auto kuin skootterikin. Yritän epätoivoisesti kääntää omaa autoa sen verran, että mahtuisin jotenkin peruuttamaan pois paikalta. Tilaa tähän ei juurikaan ole, mutta parin minuutin veivaamisen jälkeen lähibaarista ilmestyy mies siirtämään ylimääräisen auton syrjemmälle. Kohta paikalle saapuu myös harmaantunut ukko, joka työntää skootterin sivuun. Ensi kerralla ymmärrän mennä vastaavassa tilanteessa suoraan baariin kyselemään kenen coche on parkkiruutujen takana poikittain.
Frigiliana jää mieleen poikkeuksellisen kauniina kylänä, jossa kaikki on siistiä ja järjestyksessä. Sen vanhimmasta ja kuvauksellisimmasta osasta saa hyvän käsityksen nopeallakin kävelykierroksella, mutta tänne ei kannata tulla kiirehtimään. Frigiliana on kerrassaan upea paikka, jossa riittää viehättäviä yksityiskohtia kaikille pikkukylien ystäville.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
4 Comments
Nuo valkoiset talot ovat kieltämättä kauniita, mutta jotenkin omaan silmään varsinkin nuo siniset ovet ja muut yksityiskohdat tekevät siitä kokonaisuudesta niin hienon!
”Tämä viittaa ajanjaksoon, jolloin kaikkien kolmen uskonnon edustajat elivät Frigilianassa sopuisasti.” Tuo onkin siinä meilessä ikävä yksityiskohta, että on harmittavaa, että tuntuu tämän olevan niin hankalaa nykyisin. Useammassa paikassa on ollut niin, että sinällään ristiriitoja ei kyllä varsinaisesti ehkä huomaa, mutta paikallisten kanssa jutellessa ne tulevat kyllä esiin.
On ihan totta, että valkoinen kylä kaipaa sinisiä ovia ja muita väriläiskiä näyttääkseen hyvältä. Valkoinen on hyvä yhtenäinen tausta, jota vasten yksityiskohdat pääsevät loistamaan.
On surullista että uskonnon vuoksi, tai ainakin sen varjolla, on tehty maailmanhistoriassa paljon pahaa. Euroopassa ainakin Pohjois-Irlannissa ja Bosniassa on tälläkin hetkellä enemmän tai vähemmän räjähdysherkkä tilanne, johon politiikan lisäksi liittyy jollain tasolla myös uskonto. Muualla maailmassa tietysti vielä pahempia ongelmapesäkkeitä.
Frigiliana on todellakin häikäisevän kaunis. Olen käynyt siellä parikin kertaa ja nyt ihmettelen, että juuri sieltä on jäänyt blogikirjoitus tekemättä. Monista muista valkoisista kylistä olen kyllä kirjoittanut. Nuo Espanjan ja erityiseti Andalusian kylät ovat kyllä kaikki niin iloisen aurinkoisia ja kauniita. Näyttää siltä, että teillä oli onnistunut matka. Me olemme kokeneet Andalusian oleskelujaksomme viime vuosina aivan mahtavina juuri noiden valkoisten kylien ja vaellusmahdollisuuksien takia. Ja juuri nyt katselin lentoja Malagaan, koska olisi tosi ihanaa nähdä Aurinkorannikon jouluvalojen syttyvän. Ne ovat jotain aivan mahtavaa. Aila
Andalusia on upeaa aluetta, siellä tosiaan riittää kauniita kyliä, aurinkoa ja vaelluspolkuja. Haaveilen itsekin oleskelevani siellä joskus pidemmän aikaa. Aurinkorannikon jouluvalot ovat varmasti upeat, toivottavasti pääsette niitä taas ihailemaan! Itselleni ovat jääneet mieleen Funchalin jouluvalot Madeiralla, niihin panostetaan siellä paljon, samoin kuin uudenvuoden ilotulitukseen.