Vietimme viime viikon Espanjan etelärannikolla, josta vuokrasimme pienen huvilan kolmelle sukupolvelle. Jo pelkässä pihalta Frigilianan laaksoon avautuneessa maisemassa oli nähtävyyttä kerrakseen, mutta teimme toki myös monta retkeä ympäristöön.
Frigilianan valikoitumisesta matkakohteeksi saa kiittää anoppia, sillä appivanhempani ovat ihastuneet aiemmilla reissuillaan juuri tähän laaksoon ja sen maisemiin. Perille pääsee helpoiten lentämällä Málagaan ja jatkamalla vuokra-autolla noin tunnin verran itään päin.
Nyt matkan jälkeen voi hyvillä mielin todeta, että kohde oli niin maisemien kuin mielenkiintoisuudenkin kannalta erinomainen valinta. Sääkin oli todella suotuisa, sillä aurinko paistoi päivittäin aamusta iltaan, eikä ainoa säätiedotuksen ennustama sadekuurokaan koskaan toteutunut. Lämpöä riitti valoisaan aikaan reilut parikymmentä astetta, joten tunnelma oli erittäin kesäinen.
Pandemian tilanne on Andalusiassa tällä hetkellä melko rauhallinen. Ennen matkaa pitää täyttää Espanjan terveysviranomaisten nettilomake, jonka perusteella saa maahantuloon vaadittavan QR-koodin. Rokotustodistusta ei kysytty meiltä missään, mutta yhdellä nähtävyydellä tehtiin pikainen kuumemittaus. Kasvomaskin käyttäminen on sisätiloissa pakollista, ja tätä kaikki näyttävät myös mukisematta noudattavan.
Vaikka jo ehdimmekin vaimon kanssa syyskuussa Kööpenhaminaan, tuntuu vasta tämä reissu todelliselta paluulta pandemiaa edeltäneisiin matkailurutiineihin. Kolmen sukupolven lomaviikko vuokrataloineen ja -autoineen on juuri sellainen matka, jollaisia olemme tottuneet tekemään pari kertaa vuodessa. Jo pelkkä helteessä lämmenneen vuokra-auton tuoksu palauttaa paljon iloisia lomamuistoja mieleen.
Huomaan matkan aikana moneen kertaan, kuinka olinkaan ehtinyt kaivata välimerellistä kulttuuria ja eteläeurooppalaista elämänmenoa. Edellinen kaksi vuotta sitten tehty Italian-matka tuntuu todella kaukaiselta, vaikkei aika ehkä käytännössä niin mahdottoman pitkä ollutkaan. Italiaa kaipaan toki kovasti edelleen, vaikka se ei parin ensimmäisen matkailutauon jälkeisen kohteen joukkoon päässytkään. Italian-matkojen vuoro on sitten ensi vuonna, ellei ikäviä yllätyksiä pääse tapahtumaan.
Ajatuksiini palaa elokuun Mondo-lehden pääkirjoitus, jossa Pekka Hiltunen kertoo ajatuksiaan matkailutaidosta, eli reissujen varrella kehittyneestä kokemuksesta esimerkiksi matkojen suunnitteluun, varausten tekemiseen ja kohteessa liikkumiseen liittyen. Häntä on harmittanut, ettei näitä taitoja ole pandemian aikana voinut käyttää. Täytyy myöntää, että olen aika innoissani päästessäni taas miettimään sopivia käyntikohteita, kävelyreittejä ja pysäköintipaikkoja. Espanjassa oleminen tuntuu varhaisen lennon jälkeen aluksi jopa hieman epätodelliselta, mutta ajatukset kirkastuvat ensimmäisen vuokratalolla nautitun illallisen äärellä.
Vuokratalon valinta osuu tällä reissulla erinomaisesti kohdalleen, sillä huvila on sekä kooltaan että hinta-laatusuhteeltaan todella passeli. Tilaa ei ole liikaa eikä liian vähän, ja pihalta aukeaa huikea maisema Frigilianan laaksoon. Lapset saavat uida parhaimmillaan neljästi päivässä ja grilliäkin kokeillaan. Jokainen päivä alkaa hitaalla aamiaisella syysauringon lämmössä ja päättyy Uno-korttipeleihin olohuoneen pöydän äärellä.
Appivanhemmat tiesivät mistä puhuivat, kun halusivat esitellä meidänkin perheellemme Frigilianan laakson. Tähän maisemaan kyllästyisi tuskin koskaan, sillä se tuntuu muuttuvan valon ja vuorokaudenaikojen mukaan jatkuvasti. Saamme ihailla upeita auringonnousuja, keskipäivän kirkkautta, iltahämärää edeltävää taivaan väriloistoa sekä täysikuun yllättävän nopeaa ilmestymistä vuorten takaa. Andalusian valo tuntuu erityiseltä, jotenkin eri sävyiseltä ja paljon kirkkaammalta kuin vaikkapa Suomessa.
Laakson tapahtumista ei näe paljoakaan, mutta kuulee sitäkin enemmän. Käheä-ääniset kukot ja virkeät koirat aloittavat konserttinsa jo aamuvarhaisella. Päivällä jostain saattaa nousta savua tai kuulua kuorma-auton kolinaa. Illalla linnunlaulu vaihtuu kaskaiden siritykseen. Tällaisia asioita seuraillessa tuntee todella heittäytyvänsä kiireettömään lomatunnelmaan. Hoppu on vain pihan muurahaisilla, kun ne raahaavat aamiaispöydän alle pudonneet leivänmurut ja juustonpalaset omiin kätköihinsä.
Oma perheemme oli käynyt Aurinkorannikolla kerran aiemmin. Majoituimme viisi vuotta sitten Calahondasta vuokratussa huvilassa, josta käsin teimme retkiä Málagan länsipuolella sijaitseviin kohteisiin, kuten esimerkiksi Rondaan ja Marbellaan. Tällä kerralla halusimme keskittyä idempää löytyviin kyliin, joten kaikki kohteet itse Málagaa lukuun ottamatta olivat itselleni uusia. Tämäkin reissu todisti taas tehokkaasti, millaisia matkailuhelmiä Aurinkorannikko ympäristöineen tarjoaa.
Ehdimme tehdä matkan aikana monta retkeä mielenkiintoisiin kohteisiin. Suuntaamme koko porukalla Frigilianaan, Nerjaan ja Cómpetaan, minkä lisäksi käymme vaimon kanssa kahdestaan sekä Málagassa että Alpujarran vuoristossa. Vaikka Frigiliana näkyykin vuokratalon pihaan, on kylälle noin vartin ajomatka mutkikkaita vuoristoteitä pitkin. Varsinkin kilometrin mittainen kapea kärrypolku talolta vähän leveämmälle tielle saattaa hirvittää heikkohermoisia kuljettajia, mutta vastaantulijat ovat onneksi harvassa.
Frigiliana on ihastuttava kylä, jota ei ole turhaan kehuttu yhdeksi koko Espanjan kauneimmista. Valkoisten rakennusten välissä kiemurtelee tunnelmallisia kujia ja kuvauksellisia portaikkoja, joiden viehättävyyttä korostavat lukemattomat kukkaistutukset sekä värikkäät ovet ja ikkunaluukut. Turisteille on tarjolla monia pikku puoteja sekä ravintoloita, mutta ilmapiiri on ainakin lokakuussa rauhallinen. Varsinkin arkipäivinä saa kuljeskella rauhassa ja elää pikkukyläromantikon unelmaa.
Lue lisää jutustani Häikäisevän kaunis Frigiliana.
Vain muutaman kilometrin päässä Frigilianasta löytyy miellyttävä rannikkokaupunki Nerja. Siellä voi aistia rentoa lomakohteen tunnelmaa, sillä keskustaa reunustaa monta suosittua uimarantaa. Historialliset rakennukset luovat miellyttävät puitteet kävelykierrokselle, jonka varrelta löytyy mahdollisuuksia niin syömiseen kuin shoppailuunkin. Nerja on omaan makuuni sopiva yhdistelmä leppoisaa rantalomakohdetta ja perinteistä espanjalaista kaupunkia. Päänähtävyyksiin kuuluvat upeita merimaisemia tarjoava näköalapaikka Balcón de Europa sekä keskustan ulkopuolella sijaitsevat Nerjan tippukiviluolat.
Lue lisää jutustani Luolien ja merimaisemien Nerja.
Cómpeta on hieman Frigilianaa muistuttava valkoinen kylä syvemmällä sisämaan vuoristossa. Sinne saa kurvailla mutkikasta tietä, jonka mäkiin paikalliset pyöräilijät ovat lähteneet haastamaan itseään. Perillä meidät ottaa vastaan musta kissa, joka naukaisee tervehdykseksi ja lähtee opastamaan seuruettamme pitkin autioita kujia. Kissa on jäänyt jo kuitenkin matkasta siinä vaiheessa, kun pysähdymme matkan parhaalle ravintola-aterialle Casa Pacon tapaksien äärelle. Samanlaisia rapuja ja mustekaloja söisi mielellään toistekin.
Lue lisää jutustani Retki kuvaukselliseen Cómpetaan.
Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki Málaga tuo vaihtelua pikkukylien seesteisiin tunnelmiin. Kävimme päiväretkellä Málagassa myös viiden vuoden takaisella reissullamme, joten päätämme nyt keskittyä kaikkeen siihen mikä jäi edellisellä kerralla näkemättä. Kohdelistallamme on Gibralfaron linnoitus huikeine maisemineen, kukoistukseen noussut Sohon kaupunginosa lukuisine katutaideteoksineen sekä siisti modernien rakennelmien sävyttämä satama-alue. Ehdimme myös kävellä hieman Malaguetan rannalla ja aistia viilentävää merituulta. Málaga on varsin kiehtova ja moni-ilmeinen kaupunki, jossa voisi helposti viettää useammankin päivän.
Lue lisää jutustani Monien tunnelmien Málaga.
Viimeinen päiväretkemme johtaa Alpujarran alueelle Poqueiran laaksoon, Sierra Nevadan vuoriston etelärinteille. Ehdimme nähdä laakson kolmesta kylästä kaksi, Pampaneiran ja Capileiran. Varsinkin Pampaneira tekee suuren vaikutuksen ja nousee jopa suosikkipaikakseni koko matkan aikana. Frigilianassa on varmasti enemmän absoluuttista kauneutta, mutta Pampaneira puhuttelee syrjäisen vuoristokylän tunnelmallaan ja rosoisuudellaan, joka vie ajatukseni vilkkaan mielikuvituksen ansiosta Andeille saakka. Myös Capileira on näkemisen arvoinen. Vaikka kaikki kylät ovat tässä maailmankolkassa valkoisia, on jokaisen henki ainutlaatuisella tavalla erilainen.
Lue lisää jutustani Vuoristokylien viehätystä Alpujarrassa.
Matkan perusteella jäi entistä vahvempi tunne siitä, että Costa del Solin alueella voisi tulevaisuudessa viettää pidempiäkin aikoja. Ilmasto on manner-Euroopan mittakaavassa varsin suotuisa ja seudulla on paljon mielenkiintoista nähtävää niin kaupungeissa kuin luonnossakin. Itseäni kiehtoo myös espanjan kielen opiskelu, paikallinen ruokakulttuuri sekä laadukkaiden jalkapallo-otteluiden runsas tarjonta. Tällä kerralla pelit menivät harmillisesti sivu suun, mutta olen varma, että palaamme Andalusiaan vielä uudelleen.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
4 Comments
Nuo kylät valkoisine taloineen ovat kyllä kauniinnäköisiä, ja hienoilta näyttävät myös alueen maisematkin. Kun itse en vielä loppuvuonna ehdi lähtemään reissuun, niin on alkanut jännittämään miten käy alkuvuoden Meksikon reissun. On alkanut tuntumaan, että olisi kannattanut ehkä sittenkin lähteä tämänkin vuoden puolella jonnekin, kun nyt se vielä olisi hyvin mahdollista. Tilanteet kuitenkin rokotuksista huolimatta elävät edelleen, joskus nopeastikin.
Andalusiassa kyllä kauniita kyliä ja maisemia riittää. Tilanteet tosiaan elävät eikä tulevista viikoista tai kuukausista tiedä, mutta toivotaan että teidän alkuvuoden matka toteutuu!
Mukavalta syyslomalta vaikutti! Olen itsekin lähdössä pidennetyksi viikonlopuksi noille seuduille tällä viikolla, joten ihana fiilistellä jo etukäteen! Rajoitukset eivät varmaan ole kovempia kuin täällä Italiassa, jonne toivottavasti pääset pian.
Mukavaa Espanjan-matkaa! Me ei törmätty tuolla oikeastaan minkäänlaisiin rajoituksiin sisätilojen maskipakkoa lukuun ottamatta. Italia on kyllä mielessä. Ensi vuoden puolelle menee, mutta pari Italian-matkaa olisi kyllä tiedossa.