Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kööpenhaminan rosoinen Nørrebro

Yksi Kööpenhaminan mielenkiintoisimmista kaupunginosista on trendikäs Nørrebro, jota ovat varjostaneet myös monet sosiaaliset ongelmat. Värikäs alue sopii hyvin kiireettömälle kävelykierrokselle, jonka varrella voi aistia paikallista elämää.

Nørrebro alkoi kehittyä kohti nykyistä muotoaan 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin sinne rakennettiin runsaasti asuntoja Kööpenhaminaan saapuneille työläisille. Vuosikymmenten kuluessa alueelle on päätynyt huomattavan paljon maahanmuuttajia ja opiskelijoita, mikä on tehnyt Nørrebrosta poikkeuksellisen värikkään sekä eläväisen kaupunginosan. Varjopuolena ovat olleet erilaiset sosiaaliset ongelmat, väkivalta ja muu rikollisuus. Jos Kööpenhaminassa on joskus syntynyt mellakoita, on tapahtumapaikkana todennäköisimmin ollut juuri Nørrebro.


Lähestymme vaimon kanssa Nørrebrota keskustan suunnalta, jolloin saavumme perille ylittämällä Kööpenhaminan tekojärvet Kuningatar Louisen siltaa pitkin. Jo sillalla huomio kiinnittyy pyöräilijöiden poikkeuksellisen suureen määrään, sillä heitä tulee vastaan lähes katkeamattomana virtana. Silta on harvinaisen selkeä kaupunginosan raja, tai ainakin minusta tuntuu kuin siirtyisimme aivan uudenlaiseen ympäristöön. Nørrebro näyttää vilkkaammalta, värikkäämmältä, monikulttuurisemmalta ja paikallisemmalta kuin taaksemme jäävä tyylikäs ydinkeskusta.


Sillalta alkava valtaväylä Nørrebrogade kulkee kaupunginosan halki reilun kahden kilometrin taipaleen, kunnes sen nimi vaihtuu Nørrebron aseman kohdalla Frederikssundsvejksi. Matkan varrelle jää monipuolinen valikoima ravitsemusliikkeitä, ostosmahdollisuuksia sekä sekalaista nähtävää. Tavoitteenamme on nähdä osa Nørrebrogadesta, mutta kierrellä myös sivukaduilla pääväylän molemmin puolin. Lopulta tallaamme Nørrebron katuja noin kuuden kilometrin verran.


Hieman epämääräisestä maineestaan huolimatta Nørrebro on erinomainen kohde kävelykierrokselle, eikä sen ilmapiiri vaikuta ainakaan päiväsaikaan lainkaan pelottavalta. Päinvastoin tuntuu siltä, kuin Nørrebron kadut kutsuisivat kulkijaa antoisalle tutkimusmatkalle. Käsittääkseni lähempänä keskustaa sijaitseva Indre Nørrebro on rauhallisempi kuin kaupunginosan syrjäisemmät osat.


Ensimmäinen sivukatuvalintamme Blågårdsgade osoittautuu melko nuhjuisilta näyttävien baarien ja kahviloiden reunustamaksi väyläksi. Hedelmäpuoti on levittäytynyt etelämaalaiseen tapaan kadun puolelle, koiria ulkoilutetaan ja paikallisia lapsia kärrätään eteenpäin Christiania-pyörien etulaatikoissa. Terassit ovat melko täynnä, emmekä osaa tehdä valintaa niiden välillä, joten päädymme pian Blågårds Pladsille. Aukio on ilmeisen sopiva erilaisiin tapahtumiin ja nytkin siellä on käynnissä tempaus Syyrian lasten hyväksi. Bändi kuuluu soittavan Pink Floydia ja paikalle saapunut kansa taputtaa.


Palaamme hetkeksi Nørrebrogadelle, josta käännymme pian pääkadun toiselle puolelle johtavalle Elmegadelle. Ympärillä kohoavat rakennukset muuttuvat arvokkaamman näköisiksi ja kadun varrella näkyy pieniä kivijalkaliikkeitä, joissa kaupitellaan niin vaatteita kuin sisustustilpehööriäkin. Nørrebro vaikuttaa yleisesti ottaen paikalta, josta vintageputiikkien ystävät ja muutkin shoppailijat voivat varmasti tehdä hyviä löytöjä. Meistä kummallakaan ei ole kuitenkaan ostokset mielessä, joten jatkamme eteenpäin. Ohitamme muutamia pieniä ravintoloita ja saavumme Sankt Hans Torville.


Siistiltä näyttävä Sankt Hans Torv on yksi Nørrebron tärkeimmistä kohtaamispaikoista. Ympäristössä on useampia kahviloita ja vanhat rakennukset luovat aukiolle tyylikkään ilmeen. Kulman takaa pilkistäisi Sankt Johannes Kirke, mutta terassit houkuttavat meitä nyt kirkkoa enemmän.


Yksi apuvälineeni kaupunkiin tutustumisessa on Annukka Oksasen kirjoittama Mondon Kööpenhamina-opas, jonka mukaan ranskalaista kahvilatunnelmaa huokuva Sebastopol on ehdottomasti sisällytettävä Nørrebron-kierrokseen. Opuksen painamisesta on jo aikaa, mutta luotamme Annukkaan ja asetumme Sankt Hans Torvin laidalla levittäytyvälle terassille. Täällä voi hyvinkin kuvitella saapuneensa Pariisiin, eikä lounaassakaan ole valittamista. Nautin grillatusta mustekalasta ja ratatouillesta sekä Riesling-lasillisesta hyvillä mielin. Muihin pöytiin kerääntyy paikallisia perheitä ja tuntuu siltä, että Sebastopolissa on hyvinkin klassikkobistron ainesta.


Palailemme Sankt Hans Torvilta takaisin Nørrebrogadelle. Katujen varsilla riittää monenlaisia kuppiloita ja edullisia ravintoloita. Mainoskylttien perusteella tarjolla on erityisen paljon shawarmaa, jota voisi kuvailla kebabin arabialaiseksi versioksi. Toisaalta Nørrebrossa on myös monia laadukkaita ravintoloita, joista voi kuriositeettina mainita vaikkapa Kiin Kiinin, joka on maailman ainoa Michelin-tähden saanut thairavintola Thaimaan ulkopuolella.


Viilenevä sää ja kolmatta päivää jatkuva kaupunkikävely alkavat pian vaatia uutta pysähdystä. Sebastopolistakin olisi toki saanut kahvia, mutta haluamme kokeilla jotakin pientä paikallista kahvilaa. Sellainen tulee lopulta vastaan käännyttyämme aivan sattumalta Griffenfeldsgadelle. Café Griffens on kodikas paikka, jossa voi aistia paikallista henkeä. Pienet sisätilat on sisustettu viihtyisästi ja juomavalikoima kattaa trendikkäitä vaihtoehtoja lattesta inkiväärishotteihin. Vitriinissä odottaa herkullinen valikoima käsinleivottuja kakkuja, joiden maku täyttääkin kaikki odotukset.


Griffensiin on mukava pysähtyä kiireettömälle kahville, lepuuttaa jalkoja ja nauttia lämmöstä. Ikkunan takana näkyy synkeä kerrostalon seinä, mutta kahvilan sisällä voi aistia jotakin, mikä lienee sitä kovasti hehkutettua hyggeä. Kaksi tanskalaista tätiä jaarittelee suurten kahvikuppien äärellä ja huivipäinen nainen naputtelee tietokonetta. Muita asiakkaita ei käyntimme aikaan ilmaannukaan. Lopulta mekin suuntaamme kadulle, joka voisi vastaantulijoiden perusteella sijaita jossain päin Afrikkaa.


Kahvilasta on vain lyhyt matka Assistensin hautausmaalle, joka on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vaikka kyseessä onkin oikea hautausmaa, voisi sitä paremminkin kuvata hautojen koristamaksi puistoksi. Vastaan tulee hölkkääjiä, nahkatakkinen mies lukee puun alla kirjaa ja koiriakin näkyy silmiinpistävän paljon. Paremmalla säällä tänne tullaan kuulemma piknikille, joten ilmapiiri on kovin erilainen kuin muilla tuntemillani hautuumailla.


Kööpenhaminan suurin hautausmaa on monien tunnettujen tanskalaisten viimeinen leposija. Satusetä H.C. Andersenin tiedämme mekin, joten suunnistamme aluksi hänen hautakivelleen, jonne onkin useita opasteviittoja. Myös filosofi Søren Kierkegaard sekä tiedemies Niels Bohr kuulostavat merkittäviltä henkilöiltä, mutta emme lähde etsimään heidän hautojaan vaan annamme sattuman johdattaa.


Summamutikassa valittu polku vie meidät Dan Turèllin vaatimattomalle hautakivelle. Huomiomme kiinnittyy kiven edustalle jätettyihin kyniin ja tupakansytyttimiin. Tästä voisi jo alkeellisillakin salapoliisintaidoilla päätellä, että Turèll oli sauhuttelusta pitänyt kirjailija. Kuinka ollakaan, meille täysin tuntematon kuuluisuus on saanut Oksasen opaskirjaan jopa oman kappaleensa. Danny-setänä tunnettu mies oli laitapuolen kulkijoita ymmärtänyt kirjailija, joka kuvasi vaihtelevissa teoksissaan Kööpenhaminaa. Harmi kyllä, hänen tekstejään ei ole tietääkseni käännetty suomeksi.


Assistensin hautausmaa on harmaana syyspäivänäkin kaunis, joten voin hyvin ymmärtää puistoalueen suosion aurinkoisemmalla ilmalla. Hautausmaan ottaminen ajanviettopaikaksi ei hetken miettimisen jälkeen tunnu lainkaan hullummalta, kunhan hautoja vain muistetaan kunnioittaa. Historia ja menneiden sukupolvien muisto elävät täällä sopuisasti rinnakkain nykyhetken kanssa.


Poistumme hautausmaalta Jægersborggadelle, jonka Kööpenhaminan virallinen matkailusivusto mainitsee yhtenä Nørrebron kiinnostavimmista kaduista. Meille tämä suora kadunpätkä näyttäytyy hiljaisena, sillä monet kaupoista ovat ehtineet mennä jo lauantai-illaksi kiinni. Myös keskeneräiset tietyöt tekevät särön idylliseen ympäristöön, mutta tokihan täällä olisi shoppailijoille monenlaisia houkutuksia. Pikku putiikkeja riittää pitkäksi riviksi ja väliin mahtuu myös ravintolaa, leipomoa ja jäätelöbaaria. Vaikka oma kokemuksemme tältä kadulta jääkin valjuksi, uskon että Jægersborggadelta voi löytää nälkäisempänä, janoisempana tai ostosintoisempana vaikka mitä.


Suunnistamme takaisin Nørrebrogadelle päin ja katselemme ympäriltä löytyvää katutaidetta. Hyväntuuliset ihmiset kerääntyvät baareihin viettämään iltaa ja pyöräilijöitä riittää Kööpenhaminan kaduilla edelleen. Näemme myös humoristisen polkupyöräliivijengin, joka ei jää kovaäänisen musiikin ansiosta keneltäkään huomaamatta.


Viimeinen kohteemme Nørrebrossa on Superkilen-puisto, joka valmistui vuonna 2012 yhdistämään Tanskan monikulttuurisinta kaupunginosaa. Superkilen tarjoaa kaikille sopivaa oleskelutilaa varsin persoonallisessa urbaanissa ympäristössä. Kolmeen osaan jakautuvan puiston esineistö jäteastioista kiipeilytelineisiin on kerätty kymmenistä eri maista ympäri maailman. Superkilen on lukemani mukaan onnistunut tavoitteessaan muuttaa ongelmallista aluetta entistä viihtyisämmäksi ja yhteisöllisemmäksi.


Saavumme Superkilenissä aluksi Punaisena torina tunnetulle aukiolle, jonka tunnusväri ei jää epäselväksi. Näyttävät kyltit viittaavat Venäjän ja Kiinan suuntaan, mutta tälläkin aukiolla on esineitä myös muista ilmansuunnista. Punainen tori soveltuu esimerkiksi skeittaamiseen ja löytyypä kulmalta nyrkkeilykehäkin. Taustalla näkyvän entisen raitiovaunuvarikon tiloissa toimii nykyään urheiluhalli, kirjasto sekä kahvila.


Punaiselta torilta siirrytään Mustaksi pörssiksi nimetylle aukiolle, jota koristaa marokkolainen suihkulähde. Palmut tuovat aukiolle eksotiikkaa ja aikaa voi kuluttaa vaikkapa bulgarialaisten betonirakenteisten shakkipöytien äärellä.


Musta pörssi on tarkoitettu leppoisaan ajanviettoon, ja puitteet ovat valmiina vaikkapa grillaamista ajatellen. Aukion takaa alkaa Superkilenin kolmas osuus, tavanomaisempi nurmialue, jonne voi tulla esimerkiksi piknikille.


Ilta hämärtyy, kun jätämme Superkilenin taaksemme ja suunnistamme kohti Nørrebron asemaa. Vuonna 2019 valmistunut rengaslinja M3 yhdistää kaupunginosan Kööpenhaminan metroverkostoon, joten palaaminen takaisin ydinkeskustaan onnistuu nopeasti. Harmaa ja koleaksi muuttunut ilta tuo mieleen lapsuuteni Kallion, jossa kävin ahkerasti mummolassa. Nørrebrota onkin verrattu Tukholman Södermalmin lisäksi Helsingin Kallioon, sillä kaikki nämä rosoiset työläiskaupunginosat ovat kehittyneet hipsterien suosimiksi trendialueiksi. Kehitystä on varmasti tapahtunut, sillä nykyinen Nørrebro jää mieleen kiehtovana kansojen sulatusuunina, jonne palaan varmasti vielä uudelleen.

Lue lisää Vagabonda-blogista, jonka kirjoittaja asui pari vuotta Nørrebrossa.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 30.9.2021 at 21:02

    Vastaa pitkälti omia mieli- ja muistikuvia kaupunginosasta, hyvin pystyi samaistumaan fiiliksiin. En ole itsekään tuota kaupunginosaa kokenut mitenkään turvattomana, mutta eipä siellä pimeän aikaan ole tullut liikuttua. Assistensin hautausmaa on myös tullut todettua varsin viihtyisäksi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 1.10.2021 at 20:56

      Nørrebro on kyllä mielenkiintoinen kaupunginosa, jonka ottaisin mielelläni seuraavienkin Köpiksen-matkojen ohjelmaan. Ilmapiiri tuntui kierroksellamme oikein positiiviselta, joten hyvillä mielin sai kulkea.

  • Reply Annukka 3.10.2021 at 21:21

    Kiitos näistä postauksista. Rakastan Kööpenhaminaa ja jos muuttaisin pois Suomesta niin juurikin Tanskaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.10.2021 at 14:43

      Mukava kuulla että tykkäsit! Minullekin tuli Kööpenhaminaa kierrellessä mieleen, että täällähän voisi olla hauska asuakin. Tuskin sinne sentään koskaan muutan, mutta matkustan varmasti vielä monta kertaa.

    Leave a Reply