Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pitkä viikonloppu upeassa Kööpenhaminassa

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa ulkomailla, kun vietimme vaimon kanssa muutaman päivän Kööpenhaminassa. Tuttu kaupunki tuntui helpolta kohteelta matkailun jatkamiselle, mutta tarjosi myös paljon uutta nähtävää.

Odottavan aika on pitkä – tämän voi varmasti jokainen matkailija näinä pandemian vuosina allekirjoittaa. Ehti kulua tarkalleen ottaen 18 kuukautta ja yksi päivä siitä, kun edellinen lentomatkamme toi meidät Amsterdamista kotiin. Seuranneeseen puoleentoista vuoteen mahtui runsaasti antoisaa kotimaanmatkailua ja pari Tallinnan-reissuakin, mutta kaipuu muualle maailmaan on silti ollut ennenkokemattoman kova. Tuntuikin uskomattoman hienolta päästä taas matkalle, vaikkei toki Tanskakaan valtavan kaukana sijaitse.


Ensimmäiseksi tauon jälkeiseksi matkakohteeksi valikoitui tuttu Kööpenhamina, jonne matkustamisen tiesimme sujuvaksi. Kööpenhaminaan lentää vain puolessatoista tunnissa ja Kastrupin kentältä pääsee metrolla tai junalla hetkessä keskustaan. Tämä Kööpenhaminan-matka oli itselleni jo kuudes, mutta koska edellisestä kerrasta oli jo reilut viisi vuotta, tuntui hyvältä palata rakkaaksi muodostuneeseen kaupunkiin.


Tanska ehti poistaa ennen matkaamme käytännössä kaikki koronarajoitukset, joten pääsimme kurkistamaan toivottavasti pian muuallakin maailmassa koittavaan tulevaisuuteen. Maskeja ei näkynyt Kööpenhaminassa edes sisätiloissa, mikä tuntui aluksi suorastaan oudolta. Käsidesiä oli toki tarjolla monessa paikassa.


Tanskaan saavuttaessa kysyttiin suullisesti, olemmeko täysin rokotettuja, mutta asiaa ei tarvinnut todistaa mitenkään. Suomen päässä rokotustodistukset tarkistettiin sekä lähtiessä että saapuessa, ja sekä lentokentillä että lentokoneessa maskin käyttäminen on edelleen pakollista. Mietimme ennen matkaa, onko Tanskan vapaa linja uhka vai mahdollisuus, mutta totesimme luottavamme saamiemme rokotusten tehoon. Paljon on kiinni siitäkin, miten matkan aikana toimii. Maailmaa ei saisi katsoa ainakaan niin mustavalkoisesti, että Suomessa on turvallista ja ulkomailla vaarallista. Uskallettiinhan sitä reissata ennenkin, mahdollisista taudeista tai onnettomuuksista huolimatta.


Aloitamme Kööpenhaminan-kierroksen sieltä, minne edellinen Tanskan-matka viisi vuotta sitten päättyi. Suuntaamme siis Torvehallerne-kauppahalleille, joista löytyy myyntikojujen lisäksi useita houkuttelevia ruokailumahdollisuuksia. Meidän valintamme on muista hyvistä vaihtoehdoista huolimatta selvä. Tanskassa kuuluu syödä smørrebrødejä ja Hallernes Smørrebrødin tarjontaan voi aina luottaa.


Yksikin tanskalainen voileipä riittäisi hyvin välipalaksi ja kahdesta muodostuu jo kunnon lounas. Viinilasia tilatessa ei kysellä senttilitroista, vaan kaadetaan lasi kursailematta lähes piripintaan. Baaritiskillä istuessa saa seurata, kuinka pleksilasin takana syntyy toinen toistaan houkuttelevampia smørrebrødejä. Onneksi omat valinnat olivat niin hyviä, ettei annoskateus pääse iskemään. Täällä herkkujen äärellä ja kööpenhaminalaisen elämänmenon keskellä tuntuu hetken siltä, ettei mikään voisi olla paremmin.


Kierroksemme seuraava kohde on keskellä kaupunkia kohoava Rundetårn, jonne emme olekaan koskaan aiemmin kiivenneet. Lähes 35 metriä korkea rakennelma pystytettiin vuosisatoja sitten observatorioksi ja sen erikoisuus on ylös johtava kierrekäytävä. Portaita ei siis tarvitse kavuta kuin aivan lopussa, vaan kiipeäminen tapahtuu jyrkkään ylämäkeen.


Rundetårnin huipulta kelpaa ihailla maisemia yli Kööpenhaminan, vaikka sää muuttuukin uhkaavan pilviseksi. Näkymiä riittää aina naapurimaahan saakka, sillä sekä Juutinrauman silta että Malmön kaupunki erottuvat täältä hyvin.

Rundetårnista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


Matka Kööpenhaminaan ei olisi täydellinen ilman käväisyä Nyhavnissa. Kanavan rannalla kohoavat värikkäät talot on ikuistettu lähestulkoon jokaisen Kööpenhaminasta kertovan matkaoppaan kanteen, sillä ovathan ne vastustamattoman kuvauksellisia.


Nyhavn ei ole käyntimme aikaan vilkkaimmillaan, mutta ravintolaterasseilta kuuluu hyväntuulista puheensorinaa ja iloisia naurunremahduksia. Näihin kuppiloihin ei kannata tulla etsimään kaupungin parasta hinta-laatusuhdetta, vaan paremminkin viihtymään siellä missä kaikki muutkin ovat. Tyydymme tällä kerralla valokuvaamiseen ja maleksimme kohti päivän seuraavia kohteita.


Ylitämme Nyhavnista poistuessamme laajan Kongens Nytorv -aukion ja päädymme kaupungin tunnetuimmalle ostoskadulle Strøgetille. Useammasta eri nimisestä kadunpätkästä muodostuva reilun kilometrin mittainen Strøget on varsin viihtyisä varsinkin nyt, kun ihmispaljous ei häiritse kulkemista.


Strøgetin sivukadulta esiin pilkistävä konditoria La Glace kuuluu Kööpenhaminan ehdottomiin klassikkokahviloihin, onhan se perustettu jo vuonna 1870. Ehdimme paikalle sopivasti puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Sisätiloissa on erittäin väljää, joten saamme nauttia kahvilan kuuluisimmasta kakusta kaikessa rauhassa.


Sportskage eli urheilukakku on makea tuote, jossa maistuvat nougat ja kerma. Kakun yhteys urheiluun jää epäselväksi, vaikka liikunta tuskin olisi tällaisen kaloripommin jälkeen pahitteeksi.
Tanskan vanhimmassa kahvilassa on tyylikäs menneen ajan tunnelma. Kahvi tuodaan pöytään hopeakannussa ja vihreäessuinen tarjoilija muistuttaa, että juomaa saa tarvittaessa lisääkin. Varsinkin kakun osalta yksi annos riittää varmasti – tosin seuraavalla reissulla sitä voisi tilata uudelleen.


Kööpenhamina on siinä mielessä ainutlaatuinen kaupunki, että huvipuisto kuuluu täällä lähes jokaisen matkailijan ohjelmaan. Meillekin Tivoli on pakollinen käyntikohde jokaisella reissulla. Meidän ei ole tällä kerralla tarkoituskaan käydä laitteissa, vaan keskitymme nauttimaan historiallisen huvipuiston tunnelmasta, illalla syttyvistä värivaloista ja hyvästä ruoasta. Näin tekevät myös monet paikalliset, joita riittää vauvasta vaariin. Tivoli on nyt silti paljon hiljaisempi kuin aiemmilla käynneilläni, kenties sekä viileästä syyskuisesta arki-illasta että pandemiasta johtuen.


Tivolin tunnelmassa on jotain maagista, mikä kumpuaa vuonna 1843 perustetun puiston pitkästä historiasta. Alueella on hauska kävellä ympäriinsä ja päätyä lopulta illalliselle. Perinteisen pikaruoan lisäksi löytyy monia laadukkaita ravintoloita, joista valitsemme tällä kerralla Figaron. Färsaarilta pyydetty lohi maistuu hyvin ja ateria piristää kummasti pitkäksi venyneen päivän jälkeen. Tivoli toimii Kööpenhaminassa aivan keskellä kaupunkia, Raatihuoneentorin ja päärautatieaseman välissä. Suosittelen vuoristoratojen ja kieputtimien ystäville Tivolin lisäksi myös maailman vanhinta huvipuistoa Bakkenia, joka löytyy paikallisjunamatkan päästä keskustan pohjoispuolelta.


Toisen matkapäivämme ensimmäinen kohde on Christiansborgin linna, jossa emme ole keskeisestä sijainnista huolimatta aiemmin käyneet. Kööpenhaminan muut kuninkaalliset palatsit Rosenborg ja Amalienborg sekä useampikin pääkaupungin ulkopuolella sijaitseva tanskalainen linna ovat jo entuudestaan tuttuja, joten on korkea aika päästä myös Christiansborgiin. Aloitamme kierroksen kuninkaallisilta hevostalleilta, joiden lisäksi näemme myös kuninkaalliset vastaanottohuoneet, kuninkaallisen keittiön sekä linnan alla olevat rauniot.


Christiansborgilla on keskeinen merkitys Kööpenhaminan historiassa, sillä piispa Absalon perusti 1100-luvulla tälle paikalle ensimmäisen linnan, jonka ympärille kaupunki syntyi. Linna on tuhoutunut tai purettu vuosisatojen saatossa useaan otteeseen, mutta kohonnut aina uudelleen entistä uljaampana. Kierros kellarikerroksen raunioilla avaa historiaa, minkä jälkeen on mukava nousta nauttimaan kuninkaallisten vastaanottohuoneiden loistosta. Mielenkiintoista nähtävää riittää yllin kyllin, sillä Christiansborg on upea nähtävyys. Tämä kohde sykähdyttää yllättävän vahvasti, vaikka olenkin nähnyt monia linnoja tai palatseja eri puolilla maailmaa.

Lue lisää jutustani Kööpenhaminan kuninkaallinen Christiansborg.


Sää synkkenee linnan sisällä ollessamme sateiseksi, joten on aika muuttaa suunnitelmia. Nouseminen Christiansborgin tai Vor Frelsers Kirken torniin ei tunnu tällä ilmalla mielekkäältä, ja päätämme jättää myös kävelykierroksen Christianian vapaakaupungissa väliin. Toisaalta meille on ehtinyt tulla jo kova nälkä, joten on pelkästään järkevää nousta bussiin ja suunnistaa pikaisesti Refshaleøenin saarelle. Siellä sijaitseva katuruoka-alue Reffen on jatkanut siitä, mihin aiemmin Papirøenillä toiminut Copenhagen Street Food jäi. Kymmenistä kojuista myydään toinen toistaan herkullisempia annoksia, jotka edustavat etnisiä makuja eri puolilta maailmaa.


Reffen sijaitsee entisen teollisuusalueen laidalla kaukana keskustasta. Tuntuu epätodelliselta kävellä sateenvarjon alla pitkin epämääräisen oloista seutua, mutta seuraamme päättäväisesti muita samasta bussista jääneitä matkustajia. Muutaman sadan metrin päässä odottaakin ruokakojujen keskittymä, joka on edeltäjäänsä laajempi. Useimmat pöydät ovat taivasalla, mutta sade onneksi hellittää pian. Rosoinen miljöö menee paikoitellen rehellisesti sanottuna rähjäisen puolelle, mutta ilmapiiri on kiistattomasti lämmin.


Täällä suorastaan harmittaa, ettei kerralla jaksa maistaa kaikkea haluamaansa. Japanilainen ramen-keitto lämmittää mukavasti ja argentiinalainen empanada-piiras vie nälän lopullisesti. Jälkiruoaksi valitsemme ranskalaiset crêpet sekä palanpainikkeeksi Irish coffeeta. Tänne pitää palata joskus aurinkoisemmalla säällä uudestaan!

Reffenistä on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.


Päätämme lisätä kolmannenkin matkapäivän ohjelmaan yhden kulttuurikohteen, nimittäin monien kehuman Ny Carlsberg Glyptotekin. Puhumme ennen sisään astumista siitä, kuinka matkoilla tulee tehtyä erilaisia asioita kuin kotona. Jos ihminen jättää kotoiset kiasmat ja ateneumit väliin, niin miksi nämä paikat sitten vetävät ulkomailla puoleensa? Glyptotekin osalta vastaus on rakennuksen upea arkkitehtuuri. Erityisesti lasikupolin alle levittäytyvä talvipuutarha on kaunis ja vehreä tila, jota jäisi mielellään ihailemaan pidemmäksi aikaa. Paikka on kuitenkin sen verran kuuma, että jatkamme melko pian kierrostamme näyttelytiloihin. Mahtipontisessa rakennuksessa riittää paljon kierreltävää.


Huomaamme näyttelytiloissa, ettei jo valmiiksi epäilemämme kohde ole sittenkään meitä varten. Carlsbergin panimon avulla miljonääriksi nousseen Carl Jacobsenin keräämä jättiläismäinen patsaskokoelma on mittaamattoman arvokas jo teosten korkean iän ansiosta. Meitä tuhannet patsaat, joista monilta puuttuu nenä ja osalta koko pää, eivät kuitenkaan varsinaisesti innosta. Kokoelma on aivan liian laaja, jotta kaltaiseni maallikko jaksaisi perehtyä siihen missään vaiheessa. Hienoksi kehuttu juhlasali joonialaisine pylväineen jää meiltä harmillisesti näkemättä, sillä se on jonkinlaisen tilaisuuden vuoksi suljettu.


Vaikka rakennuksen arkkitehtuuri miellyttääkin, harmittelen sitä, etten osaa katsella nenättömiä patsaita yhtä hartaasti kuin monet muut museovieraat. Taiteellinen itsetuntoni kuitenkin nousee, kun silmäni osuvat Édouard Manetin maalaukseen Keisari Maximilianin teloitus. Se muistuttaa minua heti Goyasta, jonka Toukokuun kolmas 1808 on hieman samanlainen. Ja kas kummaa, Goyan taulua esittävä kuva löytyykin Manetin esikuvana heti viereisestä vitriinistä. Samoin Paul Cézannen taulun kohdalla muistan, kuinka kävimme hänen ateljeekodissaan Aix-en-Provencessa. Ehken sittenkään ole aivan pihalla näissä taideasioissa, vaikka patsaiden rakastajaa minusta ei Glyptotekissa tullutkaan.


Aurinkoiseksi muuttunut ulkoilma ilahduttaa, ja kävelemme hyvillä mielin Raatihuoneentorin ja Ørstedsparkenin kautta kohti Kuningatar Louisen siltaa. Sen takana odottaa loppupäivän kohteemme Nørrebro, opiskelijoiden ja maahanmuuttajien asuttama kaupunginosa, jota voisi verrata Helsingin Kallioon tai Tukholman Södermalmiin. Nørrebro tunnetaan myös monista sosiaalisista ongelmistaan, mutta se osoittautuu värikkääksi ja erinomaisen mielenkiintoiseksi paikaksi seurailla paikallista elämää. Kävelemme monta kilometriä ja aistimme tunnelmia niin pääväylä Nørrebrogadella kuin useilla sivukaduillakin.


Nørrebrossa riittää erilaisia pieniä putiikkeja, kahviloita ja etnisiä ravintoloita. On seinämaalauksia, polkupyöriä, monenlaisia tuoksuja ja Assistensin hautausmaa, jota voisi kuvailla paremminkin puistoksi, jossa on hautoja. Siellä nimittäin ulkoilutetaan koiria, lenkkeillään, syödään eväitä ja istutaan puun alle lukemaan kirjaa. Yksi matkamme onnellisimmista hetkistä on sattumalta löytämässämme Café Griffensissä, joka on Nørrebrolle tyypillinen pieni ja kodikas kahvila. Jalat saavat levätä ja lämpö tuntuu iltapäivän viiletessä mukavalta.


Viimeinen kohteemme Nørrebrossa on urbaani Superkilen-puisto, joka tuo esille seudun monikulttuurisuutta. Puistoon on kerätty elementtejä kymmenistä eri maista ja sen ilme on varsin persoonallinen. Mieleen jää sekä värikäs Punainen tori että kuvassa näkyvä Musta pörssi -aukio, joka on suunniteltu ihmisten ajanviettopaikaksi. Tässä taas yksi osoitus siitä, kuinka moni-ilmeinen kaupunki Kööpenhamina onkaan.

Lue lisää jutustani Kööpenhaminan rosoinen Nørrebro.


Reissu onnistui kokonaisuudessaan hyvin ja tuntui uskomattoman mukavalta olla pitkästä aikaa ulkomailla. Nautin kyllä kotimaanmatkailustakin, mutta tunsin Kööpenhaminaan päästyäni olevani jotenkin aivan eri lailla elossa kuin Suomen kamaralla. Kööpenhamina ei toki ole maailman eksoottisin matkakohde, mutta tuttuun pohjoismaalaisuuteen yhdistyy siellä yllättävänkin vahva annos keskieurooppalaisuutta. Kotimaassa kuluneen reilun vuoden jälkeen esimerkiksi hajut, maut ja äänet tuntuivat selvästi vahvemmilta kuin kotimaassa. Saa nähdä miten aistit aktivoituvat, kun pääsemme toivottavasti pian taas astetta kauemmas kotoa.


Nostan vielä yhtenä Kööpenhamina-vinkkinä esiin Copenhagen Cardin, joka osoittautui näppäräksi kaupunkiin tutustuttaessa. Puhelimeen ladattavalla kortilla saa käyttää vapaasti julkista liikennettä ja pääsee sisälle useimpiin nähtävyyksiin. Kortin voi ostaa 1–5 päiväksi. Esimerkiksi käyttämämme kolmen vuorokauden kortti maksaa 102 euroa ja lasten kortit saisi puoleen hintaan. Aivan edullisimmasta päästä tämäkään kortti ei siis ole, mutta Kööpenhamina on yleisesti ottaen varsin kallis kaupunki. Kortin kannattavuus riippuu tietysti siitä, kuinka innokkaasti nähtävyyksiä kiertää, mutta todella kätevä se ainakin on.


Olen haaveillut, että Kööpenhaminasta muodostuisi meille Tukholman tai Tallinnan kaltainen tuttu lähikohde, jossa käydään harva se vuosi. Sellainen siitä ehkä tuleekin, sillä ainakin tällä hetkellä pikainen paluu Kööpenhaminaan houkuttaisi kovasti. Seuraavalla kerralla voisi ottaa lapset mukaan ja suunnata sekä uusiin että jo aiemmin hyviksi koettuihin perhekohteisiin. Niitä nimittäin Kööpenhaminassa riittää.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 23.9.2021 at 21:16

    Oooh, osaan niin eläytyä tähän ihanaan tuntemukseen, kun pääsee pitkästä aikaa ulkomaille. Me ei siis olla vieläkään menty, mutta ensimmäinen matka on varattu helmikuulle. Ja Kööpenhaminaa olen totta vie miettinyt nyt jopa marraskuulle. En tiedä onko ihan vika tikki ja sataisiko siellä vain, mutta vitsit tekisi mieli. Mulla Köpis-vierailusta yli 10 vuotta eli todellakin riittäisi ihmeteltävää. Tässä oli paljon hyviä vinkkejä, joista varmasti kävisi itsekin katsomassa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.9.2021 at 13:33

      Muistan sun jutun teidän viime vuoden Tallinnan-matkasta, siinä taisi olla samanlaisia fiiliksiä ulkomaille pääsemisestä. Toivotaan että teidän tulevat matkasuunnitelmat toteutuu ilman yllätyksiä, ja miksei myös Kööpenhamina, oli marraskuun sää sitten kuinka masentava tahansa. Mä kyllä uskon sellaisenkin reissun piristävän joka tapauksessa, onhan Köpiksessä paljon nähtävää myös sisätiloissa sekä mahtavia ravintoloita ja kahviloita.

  • Reply Maarit - niceMatkaaja 23.9.2021 at 22:43

    Kiitos mahtavista matkavinkeistä, Köpis kutsuu itseäni pyhäinpäiväviikonloppuna marraskuussa. Ja on mullekin eka ulkomaan reissu sitten koronan (Viroa ei lasketa). Odotan innolla – viimeksi siellä kymmenkunta vuotta sitten työmatkalla. Ihan kuin uuteen kohteeseen menisi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.9.2021 at 13:39

      Mukavaa että löysit vinkkejä ja hyvää matkaa Köpikseen sitten myöhemmin syksyllä! Kööpenhamina on helppo kohde jatkaa matkailua tauon jälkeen ja siellä kyllä riittää nähtävää moneen makuun. Mainitsemistani kohteista sekä Tivoli että Reffen ovat tänään kesäkauden viimeistä päivää auki, mutta Tivoli kyllä aukeaa taas pyhäinpäiväksi Halloween-kauden ansiosta ja on avoinna myös joulusesonkina.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 24.9.2021 at 18:57

    Kööpenhamina on erittäin miellyttävä kaupunki. Edellisestä vierailusta on kulunut kuitenkin jo useampi vuosi. Mutta todella mukavat muistot kaikista Kööpenhaminan reissuista on jäänyt. Usein ollaan matkustettu Kööpenhaminaan keväisin, mutta varmaan syksykin voisi olla hyvä ajankohta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.9.2021 at 13:41

      Kööpenhamina on tosiaan miellyttävä, oikein helppo matkakohde, mutta samalla pohjoismaiseksi kaupungiksi harvinaisen rento ja keskieurooppalainen. Kevät ja syksy toimivat siellä varmasti molemmat, kesällä tietysti parhaat säät mutta myös suurin turistiryntäys.

    Leave a Reply