Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vierailulla Valamon luostarissa

Pysähdyimme tämän kesän Itä-Suomen-kierroksella pariksi tunniksi ortodoksiseen Valamon luostariin. Maamme tunnetuimmassa luostarissa riittää mukavasti nähtävää ja siellä viehättää erityisesti rauha ja hiljaisuus.

Luostari osuu sopivasti matkamme varrelle, kun siirrymme Kuopiosta kohti seuraavaa yöpaikkaamme Joensuuta. Olen käynyt Valamossa aiemmin ainakin kahdesti, mutta nuo vierailut ajoittuivat viime vuosituhannen puolelle. Muistot ja mielikuvat ovat haalistuneet, joten tuntuu hyvältä päästä paikalle pitkän tauon jälkeen.


Luostarin alueelle saavutaan parkkipaikan laidalla sijaitsevasta kultaisen ristin koristamasta portista, jonka kautta päästään komeiden vanhojen kuusipuiden reunustamalle kujalle. Kuja tuo mieleen jopa Pohjois-Irlannissa näkemäni Dark Hedgesin, vaikkei aivan vedäkään vertoja tuolle Game of Thronesin kuuluisaksi tekemälle nähtävyydelle.


Luostari perustettiin alun perin Laatokalle Valamon saareen, joka jäi toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton hallintaan. Valamon asukkaat evakuoitiin Suomeen, jonne pelastettiin myös monia arvoesineitä.


Uudelle Valamon luostarille löytyi jo vuonna 1940 paikka Heinävedeltä, jossa se on siis toiminut jo yli kahdeksankymmenen vuoden ajan. Valamossa asuu tällä hetkellä reilut kymmenen munkkia, joista näemme muutamia omissa puuhissaan. Matkailu on luostarille tärkeä tulonlähde, joten vierailijoihin suhtaudutaan suopeasti. Heinävedellä voi käydä myös Pohjoismaiden ainoassa ortodoksisessa nunnaluostarissa Lintulassa, jonne on täältä Uudesta Valamosta vajaan viidentoista kilometrin matka.


Uuden Valamon nykyinen pääkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1977 ja se on luostarin tärkein sekä selvästi näyttävin rakennus. Kaikki ortodoksiset kirkot edustavat taivasta maan päällä, joten ne koristetaan aina mahdollisimman kauniiksi. Monet tämän kirkon ikoneista ja muista esineistä ovat peräisin Laatokan Valamosta.


Kristuksen kirkastumiselle pyhitetyn kirkon valoisat sisätilat ovat todellakin kauniit. Ortodoksikirkot ovat itselleni luterilaisia tai katolisia vieraampia, mutta pidän niiden tunnelmasta, joka vie matkamiehen ajatukset vieraille maille.


Pääkirkon yhteyteen on rakennettu luostarin talvikirkko, jota voisi luulla jonkinlaiseksi sivukappeliksi. Sytytän talvikirkossa tuohuksen ja istahdamme joksikin aikaa seinustalla olevalle penkille. Täällä ei kuulu kiirehtiä, vaan on hyvä pysähtyä hetkeksi mietiskelemään. On mukava viipyä hetki, mutta mikä kumma saa ihmisen muuttamaan luostariin asumaan? Jokaisella munkilla tai nunnalla on siihen varmasti hyvät henkilökohtaiset syynsä.


Kirkon ulkoseinää koristaa Sergei ja Herman Valamolaista esittävä mosaiikki. Näitä kahta pyhää miestä kunnioitetaan alkuperäisen Valamon luostarin perustajina, joskaan heidän tarkoista elinvuosistaan ei ole varmuutta. Luostari perustettiin kenties 1100-luvulla, mutta arvio saattaa heittää parisataa vuotta puoleen tai toiseen.


Valamosta löytyy myös Vanha kirkko, jossa toimitettiin kaikki jumalanpalvelukset ennen nykyisen pääkirkon valmistumista. Tämä kirkko rakennettiin luostarin muuttaessa Heinävedelle, eikä se katon pientä ristiä lukuun ottamatta oikeastaan näytä ulkoisesti kirkolta lainkaan.


Kahdesta aiemmin aittana toimineesta rakennuksesta yhdistetty kirkko yllättää, sillä sen sisätiloissa on arkisista ulkoseinistä huolimatta harras tunnelma.


Vanhat ikonit ja muut esineet muodostavat juhlallisen kokonaisuuden. Puiset seinät, lattia sekä katto tuntuvat huokuvan historiaa ja sopivat tilaan hyvin.


Luostarin keskustori eli agora löytyy heti pääkirkon vierestä. Sen toisella laidalla palvelee Trapesa-ravintola, jossa voi ravita itseään noutopöydän antimilla. Emme kaipaa tällä kertaa varsinaista ateriaa, mutta nautimme munkkikahvit, kuten luostarissa totta kai pitääkin. Kesäiltaisin Trapesaan katetaan valamolainen teepöytä.


Valamossa on tarjolla majoitusta muutamissa erityyppisissä rakennuksissa. Jouluksi ja pääsiäiseksi myydään ainoastaan täysihoitopaketteja, kun taas muulloin on voimassa normaali hinnasto. Valamossa on hyvät mahdollisuudet hiljentymiseen tai vaikka ulkoiluun, mutta luostarissa järjestetään ympäri vuoden myös monenlaisia kursseja. Aihevalikoimaan kuuluu esimerkiksi ikonimaalausta, korujen valmistamista sekä lintujen bongaamista. Luostarissa on myös taidenäyttelyitä. Laatokan Valamoa esittävistä tauluista koottu näyttely Taivaallinen maisema on esillä vuoden 2022 loppuun saakka.


Luostariin saatiin täksi kesäksi nuoremman veljestön toivomia lampaita. Sää muuttuu alueella kävellessämme tihkusateiseksi ja lampaat ovat ilmeisesti vetäytyneet laitumellaan jonnekin suojaan. Ne jäävät siis näkemättä, mutta käymme joka tapauksessa kääntymässä laivalaiturilla. Sen vieressä on kuvassa näkyvä Pyhän Nikolaoksen tsasouna.


Keskustorilla meitä vastaan kävelee seurallinen punertava kissa, joka tulee mielellään rapsuteltavaksi. Mieleeni palaa Kreetalla sijaitseva Agia Triadan luostari, jonka sisäpihalla riitti kymmeniä kesyjä kissoja siliteltäväksi.


Valamon tunnetuin kissa-asukas on musta Niksu, jonka löydämme sisältä matkamuistomyymälän reunalta. Se torkkuu tyytyväisenä tuolissaan, eikä välitä ympärillä kulkevista ihmisistä. Ostamme myymälästä pieniä matkamuistoja sekä tietenkin myös Niksun mukaan nimettyjä karkkipastilleja.


Luostareissa on perinteisesti valmistettu alkoholijuomia, eikä Valamo tee tässä suhteessa poikkeusta. Ostamme mukaamme pari pulloa, jotka avaamme seuraavalla viikolla Kesälahden vuokramökillä. Olen tottunut perinteisiin viineihin, joten mustaviinimarjoista ja variksenmarjoista tehty Valamon Ruusu maistuu suussani lähinnä hieman erikoiselta mehulta. Sen sijaan viherviinimarjoista sekä valkoisista viinimarjoista valmistettu Valamon Sininen vastaa makuani paremmin. Se on raikkaan makunsa ansiosta passeli kesäjuoma ja tuntuu jo muutenkin enemmän viiniltä. Luostarin vehnäolut toimii puolestaan saunajuomana oikein hyvin.


Heinäveden Valamon luostari on mukava paikka, jossa voi monista vierailijoista huolimatta aistia hiljaisuuden hengen. Alue näyttää kreikkalaisiin luostareihin verrattuna melko vaatimattomalta, sillä pääkirkkoa lukuun ottamatta rakennuksia voi luonnehtia ainakin ulkoapäin arkipäiväisiksi. Ehkä näin onkin parasta, sillä luonnonläheinen luostari sopii juuri tällaisenaan suomalaiseen maisemaan.

Lue Valamosta lisää luostarin virallisilta nettisivuilta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin 15.9.2021 at 22:17

    Emme ole vielä käynyt Valamon luostarissa, mutta se kyllä kiinnostaisi. Olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan luostarissa asuvien munkkien arkeen. Paikka varmasti tekee mietteliääksi.

  • Leave a Reply