Kuluvan kesän ensimmäinen kotimaanmatka johdatti meidät Kokkolaan, josta käsin teimme päiväretken Tankarin majakan juurelle. Nautimme meritunnelmasta Jenny-aluksen kyydissä ja ihastuimme pieneen tuhansien tarinoiden saareen.
Kesäkuisen aamupäivän auringonpaiste tuntuu helteiseltä, kun astumme Kokkolan Meripuiston laiturilta laivaan. Olemme ostaneet Visit Kokkolan sivustolta menopaluuliput M/S Jennylle, joka kuljettaa meidät Tankarin majakalle ja takaisin. Matka vie puolitoista tuntia suuntaansa, ja perillä saaressa ehditään olla kaksi tuntia.
Näemme alkumatkasta Harrbådan majakan, johon liittyy useampiakin kummitustarinoita. Lasten kiinnostus herää, kun muistelen lukemaani kertomusta naisesta, jonka laiva jätti vartioimaan majakkaa. Yksinäinen neito odotti turhaan myrskyyn kadonnutta miestä laivoineen, kunnes kyllästyi ja syöksyi majakan huipulta kuolemaan. Tarinasta on monia eri versioita, mutta niitä kaikkia yhdistää kummitteleva Harrbådan neito. Harmaana rapistuva majakka näyttää kieltämättä juuri sopivalta ties millaisia kauhukertomuksia ajatellen.
Löydämme alemmalta kannelta varjoon jäävän vapaan penkin, jolta on mukava katsella Kokkolan rantoja sekä pikku saaria. Aurinkorasva tuoksuu kesälomalta ja suolainen merituuli viilentää oloa juuri sopivasti. Laivalla tuntuu vahvasti siltä, kuin olisimme matkalla jossain kauempanakin. Vesi kohisee keulassa, meri kimaltaa ja on hauskaa vain istua nauttimassa aurinkoisesta päivästä.
Lähestymme vähitellen edessä häämöttävää Tankaria, jonka punavalkoinen majakka erottuu selvästi jo kaukaa. Iloitsemme upeasta säästä, sillä seuraavaksi päiväksi on ennustettu rankkasadetta. Säällä on tällaisilla retkillä suuri merkitys, vaikka huonommallakin kelillä pääsee toki perille.
Suuntaamme heti saarelle saavuttuamme Café Tankariin, josta olemme varanneet jo laivalippujen oston yhteydessä keittolounaan koko perheelle. Kahvila löytyy sataman läheisyydestä ja sen kuuluisa lohikeitto on todella herkullista.
Nautimme ruoasta ja merellisestä kesätunnelmasta aurinkoisella terassilla. Keiton kylkeen tarjotaan tummaa saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi on tarjolla raparperipiirakkaa sekä kahvia.
Lounaan jälkeen on aika lähteä kiertämään saarta. Tankarin nimi on tullut tutuksi radion merisäätiedotuksista, joiden on tapana keskeyttää autossa tai mökillä kuunnellut urheilulähetykset. Nyt näkyvissä ei ole juurikaan edes ohutta yläpilveä, vaan aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta.
Näemme ohimennen pienen hylkeenpyyntimuseon sekä viereisestä rakennuksesta löytyvän hyljeveneen. Elinkeinolla on täällä pitkä historia, sillä Tankarilta käsin on pyydetty hylkeitä vuosisatojen ajan. Emme koe aihetta erityisen kiinnostavaksi, mutta näyttelyihin on vapaa pääsy, joten ne voi kurkata nopeastikin.
Saarella vallitsee leppoisa ilmapiiri ja mökkejä ohittaessa tuntuu hieman siltä, kuin olisi päässyt lämminhenkisen kyläyhteisön vieraaksi. Tuulten pieksämältä Tankarilta ei ole kovin pitkää matkaa mantereelle, mutta se tuntuu silti olevan hieman erillään muusta maailmasta. Kesävieraat varmasti viihtyvät, jos ei ole tarvetta suurille mukavuuksille tai erityisille aktiviteeteille.
Tankarin majakka valmistui syksyllä 1889 paikallisten kalastajien ja muiden merenkävijöiden turvaksi. Punavalkoinen majakka on edelleen toiminnassa ja kuuluu Suomen valovoimaisimpiin. Sisälle pääsee opastetusti majakkapäivinä, joita järjestetään kesäaikaan keskiviikkoisin.
Majakan vierestä löytyy majakkamestarin talo sekä hieman vaatimattomammat majoitustilat tavallisille majakanvartijoille. Majakat saavat aina mielikuvituksen lentämään ja miettimään sitä, millaista elämää tällaisilla eristäytyneillä saarilla on menneinä aikoina eletty.
Saarta kiertää noin puolentoista kilometrin pituinen merkitty luontopolku. Kierroksen varrelle osuu myös pieni lintutorni, jonka luona syöksähtelee ainakin pääskysiä. Pysähdymme välillä katselemaan karuja kallioita kaikessa rauhassa. Erityisesti lintujen pesimäaikana on tärkeää pysyä merkityillä poluilla.
Kierroksen varrella näkyy matalaa kasvillisuutta. Tupasvillat heiluvat tuulessa ja huomaamme muutamia erilaisia saariston kukkia. Osa matkasta saadaan kulkea pitkospuita pitkin.
Kaksi tuntia on varsin sopiva aika saareen tutustumiseen. Keittolounaaseen kuluu puolisen tuntia ja kierrämme saaren rauhalliseenkin tahtiin ympäri noin tunnissa. Näin meille jää vielä aikaa katsella sataman lähistöllä olevaa pientä kirkkoa, joka sopii saumattomasti Tankarin miljööseen.
Vain kello ja pieni risti erottavat kirkon Tankarin muista punaisista puurakennuksista. Kirkko rakennettiin saarelle 1700-luvun puolivälissä, jolloin jumalanpalveluksissa käyminen kuului jokaisen kalastajan viikoittaisiin velvollisuuksiin. Oma kirkko pelasti saaren asukkaat pitkältä ja tiettyinä vuodenaikoina vaikealtakin matkalta mantereelle ja takaisin.
Koruton kirkko huokuu rauhaa ja pienen yhteisön historiaa. Vaaleansiniset penkit ovat nähneet monta sukupolvea, ja seinillä roikkuu useita uskonnollisia tauluja. Kirkko on edelleen ahkerassa käytössä hartauksien, vihkimisten ja konserttien muodossa. Pienen ikkunan lävitse voi katsella majakkasaaren karua luontoa.
Päiväretkellä ehtii saada hyvän käsityksen Tankarista. Uskon silti, että yön yli viipyminen nostaisi kokemuksen aivan uudelle tasolle. Vaikka mekään emme kokeneet ruuhkaa, vallitsee saarella päiväretkeläisten poistuttua luultavasti aivan toisenlainen hiljaisuus. Merellinen ympäristö tarjoaa myös mahdollisuuden nauttia upeista auringonnousuista ja -laskuista sekä kosteamman sään sattuessa tunnelmallisesta sumusta. Saarelle voi majoittua joko vierasmajaan tai luotsiasemarakennuksessa toimivaan hostelliin.
Palaamme kiirehtimättä takaisin laivaan. Sisään pääsee ilmoittamalla nimensä, joten mobiililippuja tai tulosteita ei tarvitse kaivella esiin. Aurinko ja meri-ilma saavat olon tuntumaan jo melko raukealta, mutta pysymme kyllä hereillä koko laivamatkan ajan.
Ohitamme aivan loppumatkasta Mustakarin venesataman ja sen kauniin ravintolarakennuksen, minkä jälkeen saavumme antoisan retken päätteeksi Meripuiston laituriin. Meripuisto vaikuttaa mukavalta paikalta kesäpäivien viettämiseen, sillä täältä löytyy esimerkiksi reilunkokoinen hiekkaranta, terassiravintola sekä leikkipuisto. Viivymme viihtyisällä alueella hetken, mutta jatkamme sitten kohti Kokkolan muita kesäkohteita. Kerron niistä lisää myöhemmin eri postauksessa.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
2 Comments
Tankaria olemme mekin alustavasti suunnitelleet kohteeksi tälle kesälle. Saa nähdä ehditäänkö, mutta joka tapauksessa luen mielenkiinnolla Kokkolasta lisääkin. Toistaiseksi vain Neristan taitaa sieltä olla itselleni tuttu.
Tankar on kyllä tosi kiva retkikohde, meille toinen majakkasaarikokemus Rauman Kylmäpihlajan jälkeen. Kirjoittelen toisen Kokkola-jutun kun kesäkiireiltäni ehdin, Kokkolassa on kivoja merellisiä kohteita myös mantereen puolella.