Suomen suurin matkablogiyhteisö

10 haavetta jalkapallomatkoista

Seuraan käynnissä olevaa jalkapallon EM-turnausta hieman kaksijakoisin tunnelmin. Kauan odotettujen kisojen toteutuminen on mahtavaa, vaikka toisaalta harmittaakin, etten päässyt paikan päälle. Kokosin pettymyksen lievittämiseksi toivelistan jalkapallomatkoista tulevia vuosia ajatellen.

Ympäri mannerta pelattavista EM-kisoista piti tulla monen unelman täyttymys, mutta toisin kävi. Pandemia siirsi kisoja ensin vuodella, ja lopulta suunnitelmani peruuntuivat yksi toisensa jälkeen pääsylippujen huvetessa joko vapaaehtoisesti palauttamalla tai Euroopan jalkapalloliiton päätöksellä. Lippuja Suomen peleihin minulla ei ollut, mutta jokainen tuttuni voi arvata, minkä kokoisen haaveen toteutuminen Italian arvokisaottelut Rooman Stadio Olimpicolla olisivat olleet. Hankittuna oli myös lippuja Dubliniin sekä Lontoossa pelattavaan välierään. Nyt onkin aika keksiä uusia unelmia, joita voisi toteuttaa ”korvauksena” menetetyille EM-kisakokemuksille.


Jalkapallo on parasta paikan päällä nimenomaan tunnelman vuoksi. Hienoista otteluista voi nauttia kotisohvallakin, mutta innokkaat kannattajat luovat tapahtumista ikimuistoisia elämyksiä. Nautin peleistä myös suomalaisissa katsomoissa, mutta kokemukset nousevat monissa muissa maissa erilaiselle tasolle. Toivelistani on sekoitus todennäköisiä reissuja, kaukaisia haaveita, matkailuelämyksiä sekä itselleni enemmän tai vähemmän tärkeitä joukkueita.


Kaikkein eniten kaipaan Interin peleihin Milanoon.

1. ITALIA

Kesällä 1989 tekemäni Italian-matka oli yksi elämäni tärkeimmistä, sillä ihastuin viikon aikana koko maahan sekä ostin myös Interin sinimustan lipun. Sekä Italialla että Interillä on ollut jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan tärkeä osa elämässäni, joten on selvää, että haluaisin kaikista eniten jalkapallomatkalle Milanoon. Edellisestä paikan päällä nähdystä Interin pelistä on jo useampi vuosi ja innostukseni on kieltämättä tavallistakin suurempi, koska sinimustat voittivat tänä keväänä pitkästä aikaa Italian mestaruuden. Nykyjoukkueessa on myös monta suosikeikseni noussutta pelaajaa, kuten Nicolò Barella ja Alessandro Bastoni.

Olen nähnyt Italiassa myös Roman, Udinesen, Brescian ja Barin kotiottelut. Lähtisin toki mielelläni melkein mihin tahansa peliin, mutta pari itselleni uutta stadionia houkuttelee aivan erityisesti. Napolin hiljattain uudelleen nimetty Stadio Diego Armando Maradona olisi varmasti ikimuistoinen kokemus. Napolilaiset kannattajat ovat italialaisellakin mittapuulla poikkeuksellisen äänekkäitä ja sähköinen tunnelma on välittynyt monesti televisioon. Toivelistallani on myös Genovan Stadio Marassi, joka on tullut ruutujen välityksellä tutuksi niin Sampdorian kuin Genoankin kotiotteluissa. Se on yksi Italian vanhimmista stadioneista ja eroaa arkkitehtuuriltaan maan muista areenoista.


Kisat näkyvät isäntäkaupungeissa myös stadionien ulkopuolella. Kuva MM-kisojen fanialueelta Pietarista.

2. ARVOKISAT

Sain aikaiseksi matkustaa arvokisakatsomoihin varsin myöhään, mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan. Vuoden 2016 EM-kisojen ja 2018 MM-kisojen jälkeen turnausputkea oli siis tarkoitus jatkaa parhaillaan pelattavissa EM-kisoissa, mutta pandemia muutti suunnitelmia. Onneksi arvokisoja pelataan tästäkin eteenpäin aina parillisina vuosina. Qatarin ensi vuoden MM-kisat ajattelin kuitenkin jättää väliin, sillä tapahtumaan liittyvä korruptio ja ihmisoikeusrikkomukset ovat poikkeuksellisen räikeitä. Boikotoinnin syitä voisi toki keksiä moniin muihinkin asioihin, mutta omalla kohdallani raja menee Qatarin stadioneille lähtemisessä.

Odotan jo vuoden 2024 EM-kisoja, jotka pelataan sekä kulkuyhteyksien että jalkapallokulttuurin kannalta sopivasti Saksassa. Siellä olisi mukava olla paikan päällä useammassakin pelissä. Muiden EM-kisojen pitopaikkoja ei ole vielä päätetty, mutta haaveilen niin Italian kuin Pohjoismaidenkin kisaisännyydestä joskus tulevaisuudessa. Vuoden 2026 MM-kisat levittäytyvät Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Meksikoon. Sinne lähtemistä pidän epätodennäköisenä, mutta reissun toteutuessa yhdistäisin pelit osaksi laajempaa Amerikan-matkaa. Arvokisoista odotan ennen kaikkea kaupunkien kaduille levittäytyvää kisahuumaa sekä omia maitaan hyväntuulisesti kannattavia suuria fanijoukkoja. Vastaavaa voisi kokea myös Mestarien liigan loppuottelussa, jonka pääsylippujen hankkimista voi vuosittain yrittää UEFA:n nettisivujen kautta.


Olen nähnyt Suomen maaotteluita toistaiseksi vain kotimaassa. Kuvassa Suomi-Andorra Tampereella vuonna 2004.

3. SUOMEN MAAOTTELUT ULKOMAILLA

Olen ollut kannustamassa Suomea monia kymmeniä kertoja, mutta kyseessä ovat aina olleet kotiottelut. Olisikin mielenkiintoinen kokemus lähteä joskus vieraspeliin ja saada kokemus Huuhkajien kannattamisesta ulkomailla. Maajoukkueella on aktiivinen kannattajayhdistys ja vieraspeleihin on riittänyt viime vuosina lähtijöitä, joten yksikseen ei tarvitsisi sinivalkoista kaulaliinaa heiluttaa. Italian maajoukkue on minulle yhtä rakas kuin Suomikin, mutta jostain syystä en ole suuremmin unelmoinut matkoista Gli Azzurrin peleihin arvokisoja lukuun ottamatta. Sen sijaan Irlannin kotiottelu Dublinissa on kuulunut jo kauan haavelistalleni. Irlannin fanit luovat aina huikean tunnelman ja koska Vihreä saari on vienyt matkakohteena palan sydämestäni, olisi joukkoon luontevaa liittyä.

Suomen maajoukkueista puhuttaessa täytyy muistaa myös naiset, jotka ovat menestyneet tällä vuosituhannella erittäin hyvin. Helmareiden EM-kisadebyytti vuonna 2005 tuotti ikimuistoisen välieräpaikan ja kun EM-kisat palaavat ensi vuonna Englantiin, on Suomi mukana jo neljättä kertaa. Naisten jalkapallo houkuttelee koko ajan suurempaa yleisöä, joten myös Helmareiden arvokisapelit olisivat varmasti paikan päällä kokemisen arvoisia.


Argentiinan MM-kisaottelun seuraaminen antoi esimakua siitä, millainen tunnelma Buenos Airesissa voisi olla.

4. ARGENTIINA

Yksi hienoimmista kokemuksistani on ollut Argentiinan MM-kisaottelun seuraaminen Pietarissa. Eteläamerikkalaiset fanit täyttivät stadionin ja riemuitsivat niin kaduilla kuin metrovaunuissakin. Tämän perusteella voi vain kuvitella, millaiset laulut Buenos Airesissa raikuvat. Silkkaa jalkapallohulluutta ajatellen on vaikea keksiä sopivampaa matkakohdetta, sillä kaikki Argentiinan viisi suurinta seuraa tulevat pääkaupungista. Maan kuumin ottelu Superclásico pelataan Boca Juniorsin ja River Platen välillä. Tämän derbyn näkeminen Bocan tarunhohtoisella La Bomboneralla olisi unelmien täyttymys, joskin lippujen saatavuus ja tapahtuman turvallisuus ovatkin jo ihan toinen asia.

Argentiinan-matkan toteutuminen ja ajankohta ovat totta puhuen täysin hämärän peitossa, mutta jos nyt koskaan Buenos Airesiin saakka pääsen, niin haluaisin nähdä San Lorenzon ottelun. Korpeilla on uskoakseni maan parhaat fanit ja seura vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta. Muut Buenos Airesin suurseurat ovat Independiente ja Racing Club, joiden välillä pelataan kiihkeä Avellanedan derby. Argentiinalaisten stadionien tunnelma lienee huikea lähes kaikissa otteluissa, joten käytännössä minkä tahansa pelin näkeminen kelpaisi oikein hyvin.


Toistaiseksi ainoa Saksassa näkemäni peli Bayern München-Werder Bremen huhtikuussa 2019.

5. SAKSA

Bundesliiga oli ennen pandemiaa katsomotunnelmaltaan Euroopan paras sarja, ja uskon että tilanteen salliessa lehterit täyttyvät jälleen ääriään myöten äänekkäistä kannattajista. Matkakohteena kiinnostaisi varsinkin Berliini, jossa en ole käynyt vuosikymmeniin. Pääkaupungissa houkuttaisi myös yksi maailman persoonallisimmista seuroista. Itä-Berliinistä ponnistava Union Berlin tunnetaan tiiviinä yhteisönä, jonka stadionkin on omien kannattajien rakentama. Stadion An der Alten Försterein seisomakatsomot olisivat varmasti ikimuistoinen elämys, mutta voisin toki lähteä myös Hertha Berlinin peliin historialliselle Olympiastadionille.

Jos taas Saksan-matkaa suunnittelee ensisijaisesti jalkapalloa ajatellen, suuntaisin Rein-Ruhrin alueelle. Muutaman kymmenen kilometrin säteeltä löytyy monta perinteikästä seuraa, joten pitkään viikonloppuun voi mahduttaa vaivattomasti kolmekin peliä. Toiveissa olisi nähdä esimerkiksi Lukas Hradeckyn edustama Bayer Leverkusen tai päätykatsomostaan Keltaisesta seinästä tunnettu Borussia Dortmund. Muita vaihtoehtoja noilla kulmilla ovat esimerkiksi Borussia Mönchengladbach, Schalke, Bochum, Fortuna Düsseldorf, Arminia Bielefeld ja FC Köln. Tunnelma tuskin laskee yhtään, vaikka välillä kävisi katsomassa kakkosbundesliigankin peliä.


Loppuunmyyty Estadio El Sadar kesäkuussa 2016.

6. ESPANJA

Olen valinnut espanjalaisen suosikkijoukkueeni enemmän tunteella kuin järjellä. Osasuna häviää useammin kuin voittaa, eikä seuran kotikaupunki Pamplona sijaitse matkailun kannalta erityisen kätevällä paikalla. Haaveilen silti palaavani äskettäin remontoidulle Estadio El Sadarille, jolla ihastuin Osasunaan viisi vuotta sitten näkemissäni kahdessa pelissä. Pienen seuran viehätys tiivistyy kannatuslaulun sanoihin, joiden mukaan Osasuna on rohkea ja taisteleva joukkue, joka puolustaa värejään sydämellään. Peräänantamaton henki välittyy katsomoon ja siksi toivonkin palaavani joskus nauttimaan El Sadarin kiihkeästä tunnelmasta.

Olisi totta kai hienoa kokea Barcelonan ja Real Madridin välinen El Clasico, mutta Espanjan yksittäisistä sarjapeleistä haluaisin silti nähdä eniten Sevillan derbyn. Olisi upeaa päästä kokemaan Real Betisin ja Sevillan välinen El Gran Derbi, jonka uskon olevan Espanjan kaunein ja intohimoisin paikallisottelu. Sympatiani menevät tässä taistossa Betisille, joten näkisin ottelun mieluummin vihreävalkoisten kotiareenalla Estadio Benito Villamarínilla.


Hämyisiä muistoja Tottenhamin edesmenneeltä The Lanelta.

7. ENGLANTI

Englannissa kokemani jalkapallo-ottelut rajoittuvat toistaiseksi yhteen Tottenhamin peliin, jonka näin vuosia sitten vanhalla White Hart Lanella. Pohjois-Lontoon liljanvalkoiset pelaavat nykyään modernilla Tottenham Hotspur Stadiumilla, jolle voisin joskus lähteä brittiläistä suosikkijoukkuettani katsomaan. Suhteeni Spursiin on jopa pidempi kuin Interiin, mutta sen merkitys ei ole koskaan ollut läheskään yhtä tärkeä. Lontoon stadioneista puhuttaessa oma lukunsa on maailmankuulu Wembley, jossa pelataan lähinnä maaotteluita sekä cup-kilpailujen ratkaisupelejä. Pääsin aikoinaan tutustumaan vanhaan Wembleyyn turistikierroksella, mutta nykyisen stadionin aikaan en ole Lontoossa edes käynyt.

Tällä hetkellä Viaplaylta löytyvä The Football Capital of the World -minisarja oli hyvä muistutus siitä, että Lontoossa on paljon mielenkiintoista jalkapalloa Valioliigan ulkopuolellakin. Perinteinen brittikatsomoiden tunnelma löytynee parhaiten alemmilta sarjatasoilta, joiden joukkueilla on omat uskolliset kannattajansa. Pelkästään Lontoossa on tällä hetkellä tusinan verran ammattilaisjoukkueita ja pääkaupungin ulkopuolelta löytyy tietenkin hyviä futismatkavaihtoehtoja Liverpoolista ja Manchesterista lähtien. Englannin suhteen ajattelen kuitenkin tällä hetkellä enemmän tyttären toivetta Lontoon-matkasta kuin futiskiertuetta ympäri saarta.


Brasilian Série A:n ottelu Fortalezassa marraskuussa 2005.

8. BRASILIA

Aiemmin mainitun Argentiinan lisäksi myös Brasilia kuuluu tietenkin jalkapallofanin unelmakohteisiin. Olen kokenut yhden ikimuistoisen Brasilian liigan ottelun Fortalezan täpötäydellä Estádio Castelãolla, mutta suurimmat Brasiliaan liittyvät haaveeni kohdistuvat Rio de Janeiroon. Tarunhohtoinen Maracanã on yksi maailman tunnetuimmista stadioneista ja kuulostaisi mahtavalta päästä sen katsomoon. Jalkapallo on Brasiliassa koko kansan peli, jota seurataan intohimoisesti iästä tai sukupuolesta riippumatta.

Rio de Janeiron suurseuroista Fluminense ja Flamengo pelaavat kotiottelunsa Maracanãlla. Niiden lisäksi Rio de Janeiron muut merkittävät joukkueet ovat Vasco da Gama sekä Botafogo. Suuria jalkapalloseuroja löytyy myös esimerkiksi São Paulosta, mutta jos nyt vielä Brasiliaan palaan, on Rio varmasti todennäköisin matkakohde. Muistan aiemmalta Brasilian-matkaltani, kuinka pelit olivat aina käynnissä niin alkeellisilla pallokentillä kuin hiekkarannoillakin. Jalkapallo on tärkeä osa brasilialaista elämäntapaa, ja juuri siksi pelien näkeminen siellä aivan erityisesti kiehtoisikin.


Lennart ”Nacka” Skoglundin patsas sijaitsee Katarina Bangatan varrella Tukholman Södermalmilla.

9. RUOTSI

Ruotsissa on elävä fanikulttuuri ja pääsarjatason jalkapallo täyttää usein suuriakin katsomoita. Stadionien tunnelma ei jää juurikaan jälkeen keskieurooppalaisesta menosta, joten naapurimaa kuulostaa hyvältä ja helpolta vaihtoehdolta antoisille futismatkoille. Olen ajatellut jo vuosikausia katsovani joskus sopivan tilaisuuden tullen pelejä ainakin Tukholmassa, mutta eihän niitä sopivia tilaisuuksia tule koskaan itsestään vastaan. Niinpä seuraava Tukholman-reissu täytyisikin ajoittaa Allsvenskanin otteluohjelmaa silmällä pitäen.

Toiveenani on nähdä Hammarbyn kotiottelu, sillä Södermalmin vihreävalkoinen ylpeys on ainoa ruotsalainen seura, joka on päässyt lähellekään sydäntäni. Hammarbyllä on aina ollut vahva södermalmilainen identiteetti, kiihkeä altavastaajan henki ja laaja intohimoinen kannattajakunta. Hammarbyn eli Bajenin fanit kokoontuvat perinteisesti ottelupäivinä syömään ja juomaan Kvarneniin sekä vierailevat usein myös Nacka Skoglundin patsaalla. Olen itsekin käynyt Nackan patsaalla monta kertaa, sillä pallotaituri nousi legendan asemaan Hammarbyn lisäksi myös Interissä, jossa pelasi koko 1950-luvun.


Yokohama F Marinosin kannattajia Nissan Stadiumilla. Kuva Shutterstock / GConner Photo.

10. JAPANI

Toistaiseksi mieluisin matkakohteeni Euroopan ulkopuolella on ollut Japani, jonne lähtisin mielelläni uudelleen mahdollisimman pian. Japanilainen kulttuuri eroaa monin tavoin länsimaisesta ja myös urheiluun liittyen se on aivan omanlaisensa ilmiö. Maan jalkapallosarja kuuluu Aasian tasokkaimpiin, mutta japanilaisessa urheilussa kiehtoo nimenomaan yleisö. Intohimoiset kannattajat täyttävät suuria stadioneja ja laulavat antaumuksella oman joukkueensa puolesta. Toisaalta ilmapiiri on kuulemani mukaan hyvin perheystävällinen ja huomattavasti turvallisempi kuin Latinalaisessa Amerikassa tai Euroopassa.

Olen seurannut japanilaista jalkapalloa niin vähän, ettei pelaavilla joukkueilla olisi oikeastaan mitään väliä. Voisi kuitenkin olla mielenkiintoista päästä Jokohaman Nissan Stadiumille, joka muistetaan vuoden 2002 MM-kisojen loppuottelun näyttämönä. Japanin liiga on houkutellut muutamia uransa ehtoopuolella olevia kansainvälisiä tähtiä ja tällä hetkellä sarjan tunnetuin pelaaja on Barcelonassa maailmanmaineeseen noussut Andrés Iniesta. Japanissa on myös melko paljon brasilialaisia pelaajia.


Lue kokemukseni parhaista tähän mennessä kokemistani peleistä viime vuonna julkaisemastani jutusta Parhaat jalkapallomuistot maailmalta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 20.6.2021 at 19:06

    Noista kymmenestä kelpaisi itselleni myös ihan kaikki. Olen onnistunut olemaan Buenos Airesissa Superclásicon aikaan, mutta valitettavasti lippuja en onnistunut saamaan. Mukavasti pääsi kuitenkin aistimaan tunnelmaa siitä huolimatta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.6.2021 at 18:51

      Uskon, että Buenos Airesissa on helppo huomata isot pelit, vaikkei stadionille päätyisikään 😀 Argentiina on varmasti yksi maailman jalkapallohulluimmista maista, joten Superclásicon kaltaisten otteluiden lippuja tuskin kovin helpolla saa. Toivottavasti pääset tulevilla reissuilla hienoihin peleihin 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami 20.6.2021 at 21:06

    Kaikkihan näistä kävisi erinomaisesti, Milanoon voitaisiin mennä hyvinkin samaan matsiin 🖤💙

    Itselle ehkä seuraava kosketus on Lontoo ja siellä sympatiat on Fulhamin vanhalla stadionilla, joista toinen puolisko tosin uudistuu moderniksi. Kävelymatkan päässä lontoon ainoa Michelin-tähden saanut pub (The Harwood Arms) ja siinähän sitä oli yhdelle päivälle ohjelmaa riittävästi viimeksi yhdelle päivälle.

    Itseä kiehtoisi omalla tavallaan Ranska, koska siellä en ole pääsarjapelejä nähnyt. Tietysti Euroopasta fiilispohjalla Turkki ja Kreikka, joissa tunteet tuskin pysyvät katsomossakaan viileinä 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.6.2021 at 20:04

      Kyllä vaan, Milanossa voitaisiin ilman muuta mennä samaan peliin! 🖤💙

      Lontoossa on mainio futistarjonta ja Fulhamin kaltaisten seurojen peleistä löytyy varmasti mukavaa tunnelmaa. Muistankin tuon teidän edellisen reissun, Michelin-pub ja futismatsi kuulostaa loistavalta päiväohjelmalta 🙂

      Mäkään en ole nähnyt Ranskassa pääsarjapeliä, mutta kakkossarjan pelin Nizzassa joskus kauan sitten. Tunnelman puolesta Ranskassa kiehtoisi erityisesti Marseillen Stade Vélodrome.

    Leave a Reply