Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomen Unesco-kohteita – Petäjäveden vanha kirkko

Yksi maamme seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta on Petäjäveden vanha kirkko Keski-Suomessa. Historiaa huokuva puukirkko edustaa paikallista rakennusperinnettä parhaimmillaan.

Taivaalta vihmoo vettä, kun kävelemme Jäätelökahvila Konttinenttaalin vieressä sijaitsevalta parkkipaikalta sillan yli kohti arvokasta puukirkkoa. Veden takaa esiin ilmestyvä kirkon tervattu paanukatto sekä vieressä kohoava kellotorni saavat ohi kulkevat autot unohtumaan ja vievät mielen välittömästi menneisyyteen.


Olemme kesällä 2020 matkalla Tuurista Jyväskylään ja haluamme poiketa sopivasti matkan varrelle osuvaan Petäjäveden vanhaan kirkkoon. Mielenkiinto perustuu rehellisesti sanottuna nähtävyyden Unesco-statukseen, sillä muuten emme tuskin olisi kiinnittäneet kirkkoon huomiota. Hiekkatien varrella laiduntavat lampaat tervehtivät meitä määkien, kun lähestymme kirkon sisäänkäyntiä.


Petäjävedelle kaivattiin 1700-luvulla omaa kirkkoa, sillä lähimpään herranhuoneeseen Jämsään oli pitkä matka. Kaikkia mahdollisia Tukholmassa myönnettäviä lupapapereita ei jääty odottelemaan, vaan paikalliset kirvesmiehet ryhtyivät hommiin Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla. Leppänen on sikäli mystinen henkilö, ettei hänen synnyin- ja kuolinaikaansa tai muutenkaan tarkempaa elämäntarinaa ole tiedossa. Keskisuomalaiset talonpojat veistivät hirsistä todellisen kansanrakentamisen mestariteoksen, joka valmistui parin vuoden ahkeroinnin jälkeen 1765.


Sittemmin Petäjävedelle nousi uusi kirkko, jonka valmistuessa vuonna 1879 vanha puukirkko jäi tyhjilleen. Kaikeksi onneksi vanhaa kirkkoa ei aikeista huolimatta purettu, vaan se jäi odottamaan parempia aikoja. Vanhan puukirkon arvo ymmärrettiin 1920-luvulla, minkä jälkeen sitä on kunnostettu ja ylläpidetty perinteitä kunnioittaen. Unescon maailmanperintöluetteloon Petäjäveden vanha kirkko pääsi vuonna 1994.


Astumme rakennuksen sisään vuonna 1821 valmistuneen kellotornin kautta. Jaakko Klemetinpoika Leppäsen pojanpojan Eerikin rakentamasta tornista jatketaan välikäytävää pitkin varsinaiseen ristikirkkoon. Kirkon sisällä nenään tunkeutuu nostalginen vanhan puun tuoksu. Menneisyys narahtelee myös kookkaissa lattialankuissa, joita pitkin kävelemme pitkin kirkkosalin keskikäytävää. Vierailijoiden toivotaan käyttävän talon tarjoamia kengänsuojia vanhan alustan suojelemiseksi. Epätasaiset puulattiat ovat nähneet sukupolven jos toisenkin. Täällä on saarnattu, vihitty lukemattomia hääpareja ja lähetetty rakkaita läheisiä viimeiselle matkalleen.


Kirkosta löytyy useita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi saarnastuolia kannattelee Pyhä Kristoforos, joka tunnetaan matkailijoiden suojeluspyhimyksenä. Käytävällä alttarin edessä sijaitseva luukku puolestaan johtaa vanhaan viinikellariin. Katossa näkyy kirkkoa rakentaneiden kirvesmiesten puumerkkejä.


Kirkon sisätilat ovat muutamia koristeita lukuun ottamatta maalaamattomat. Puunvärinen ympäristö korostaa mielestäni arvokkaalla tavalla käsin veistetyn rakennuksen pitkää historiaa. Vanhojen lankkujen raot, pienet vinoumat ja yksityiskohtien epäsymmetrisyydet luovat myös ainutlaatuisen ja jopa kodikkaan ilmapiirin.


Alttarin takana sijaitsevassa sakastihuoneessa on näytteillä esineitä, jotka ovat löytyneet lattiahirsien kätköistä. Kolikoita, nappeja, sormuksia ja muita pikku esineitä riittää useammalta vuosisadalta. Ne muistuttavat omalla konkreettisella tavallaan eletystä elämästä.


Vaikka Petäjäveden vanha kirkko onkin hieno, herättää sen pääseminen Unescon listalle silti kysymyksiä. Tällä rakennuksella ei ole Kerimäen maailman suurimman puukirkon kokoa tai Turun tuomiokirkon mahtipontisuutta. Petäjäveden vanhan kirkon ikä on toki kunnioitettava, mutta onhan vaikkapa Vöyrin puukirkko Pohjanmaalla sitä yli sata vuotta vanhempi. Petäjäveden vanhan kirkon Unesco-arvo perustuukin siihen, että se edustaa pohjoismaista puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamista puhtaimmillaan. Kirkko on todellinen malliesimerkki menneiden aikojen käsityötaidosta, sillä se on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä ilman suuria muutoksia.


Menneen ajan havina on Petäjäveden vanhassa kirkossa käsin kosketeltavissa ja täällä on helppo tehdä mielessään aikamatka 1700-luvulle saakka, jolloin elettiin vielä Ruotsin vallan alla. Jään miettimään kuinka kirkolle on saavuttu veneellä, hevosella tai talvisin vaikka suksilla.


Petäjäveden vanha kirkko on suosittu hääkirkko, mutta pandemia peruutti monet vuodeksi 2020 suunnitellut tapahtumat. Niinpä mekin saamme vierailla hiljaisessa kirkossa kesäisenä lauantai-iltapäivänä, jolloin paikka olisi normaalisti ollut varattuna jollekin hääparille. Petäjäveden seurakunnan jumalanpalveluksia pidetään vanhassa kirkossa pitkin kesää.


Kirkon vieressä olevalla hautausmaalla näkyy joitakin vanhoja muistokiviä ja ristejä, mutta alue ei ole kovin suuri. Alueelle on haudattu tuhansia ihmisiä, mutta vanhimmat hautamuistomerkit ovat kadonneet uudempien tieltä. Surumielisen harmaa sää ja yhä rankemmaksi muuttuva sade ajavat meitä kohti parkkipaikkaa, joten kirkon ympäristöön tutustuminen jää vähäiseksi.


Petäjäveden vanha kirkko on säännöllisesti avoinna vierailijoille kesäaikaan, tänä vuonna 1.6.-31.8.2021 juhannusta lukuun ottamatta. Aikuisten seitsemän euron pääsymaksu voi tuntua kirkon pieneen kokoon nähden korkealta, mutta toisaalta arvokkaan rakennuksen ylläpitoa tukee kyllä oikein mielellään. Tarkemmat tiedot voi tarkistaa Petäjäveden vanhan kirkon internetsivuilta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 9.6.2021 at 14:26

    Käytiin katsomassa Petäjäveden kirkkoa toukokuussa, jolloin se ei ollut vielä auki. Voi olla, että tulee nyt kesän aikana käytyä uudemman kerran, jolloin pääsisi käymään kirkossa myös sisäpuolelle.

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.6.2021 at 20:43

      Käykää ihmeessä, jos osuu sopivasti matkan varrelle. Mielestäni kirkon hienous tulee esille juuri sisätiloissa, jotka henkivät upealla tavalla mennyttä aikaa.

    Leave a Reply