Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kevätaurinkoa Ahveniston luontopolulla

Pääsiäisohjelmaani kuului aiemmassa postauksessa esitellyn Evon Savottapolun lisäksi toinenkin metsäretki. Kävin kiertämässä Ahveniston luontopolun Hämeenlinnassa. Reitillä on mittaa kuusi kilometriä ja se mutkittelee ulkoilualueen mäkisessä maastossa.

Ahvenisto tuo ensimmäisenä mieleeni Helsingin olympialaiset. Vietin lapsuudessani paljon aikaa mummolassa ja luin mummon kirjahyllyn ainoan mielenkiintoisen kirjan lähestulkoon puhki. Opus kertoi vuoden 1952 olympialaisista, joiden nykyaikainen viisiottelu kilpailtiin Ahveniston maisemissa. Ratsastuksesta, miekkailusta, ammunnasta, uinnista ja maastojuoksusta muodostuva laji perustuu sotilastaitoihin, mutta Ahveniston kilpailun voitti olympiahistorian ensimmäisenä siviilinä ruotsalainen puuseppä Lars Hall. Suomikin lähti kisoihin suurin toivein ja saavutti joukkuekilpailun pronssia.


Saavun Ahvenistolle ensimmäistä kertaa, mutta maisema näyttää olympiakirjan mustavalkokuvien ansiosta tutulta. Kisoja varten rakennettu maauimala rapistui käyttökelvottomaksi ja se suljettiin vuonna 1985. Jopa purkamisesta keskusteltiin, mutta perinteikäs uimala päätettiin onneksi pelastaa ja se avattiin remontin jälkeen yleisölle heinäkuussa 2014. Ahveniston maauimalan portit avautuvat tänä vuonna 29.5.2021.


Luontopolulle lähdetään kävelemällä järven rantaa kahvilarakennuksen ohitse hieman eteenpäin, kunnes rinteen alaosassa vasemmalla jo näkyykin luontopolulle ohjaava puinen viitta. Luontopolku on merkitty tästä eteenpäin kiitettävän hyvin keltaisilla nuolilla. Tämä onkin tarpeen, sillä reitti mutkittelee pitkin Ahveniston polkuverkostoa risteyksestä toiseen.


Heti luontopolun alussa kiivetään ylämäki, jonka jälkeenkin korkeuseroja riittää suhteellisen paljon. Joukkoon mahtuu muutamia jyrkkiä nousuja, mutta luontopolun kiertäminen ei silti vaadi mitenkään ihmeellistä kuntoa. Metsässä on huhtikuun alussa vielä jonkin verran lunta ja polku on paikoitellen todella jäinen. Joudun ottamaan erityisesti alamäet varovasti, mutta selviän reitistä ilman vahinkoja. Välillä on myös sulia ja tasaisempia kohtia.


Ahveniston luontopolulla liikkuessa kannattaa hyödyntää netistä ladattavaa esitettä, josta löytyy paljon tietoa ympäröivästä luonnosta. Matkan varrella on 22 numeroitua rastia, joiden selitykset löytyvät esitteestä. Maasto suppineen, rämeineen ja lehtoinen avautuu ihan uudella tavalla, jos jaksaa lukea mitä kullakin rastilla on nähtävänä. Polun varrella on hyvä pysähtyä välillä muutenkin ja kuunnella luonnon ääniä. Keväistä linnunlaulua on jo ilmassa.


Alun metsäosuuden jälkeen saavutaan hetkeksi suolle, jossa pääsee kulkemaan pitkospuillakin. Täältä voi oikaista puolta lyhyemmälle reitille, mutta haluan itse kiertää täyden kuuden kilometrin lenkin.


Ahveniston luonnonsuojelualueella kiertelevää polkua on tallattu jo kauan, sillä se perustettiin vuonna 1977 ja reitti on säilynyt suurin piirtein alkuperäisessä muodossaan. Tarjolla ei ole erämaan tunnelmaa, vaan paremminkin ulkoilualueen polkuverkostossa risteilevä reitti. Luonnossa on joka tapauksessa mukava liikkua.


Vastaan tulee useampaan kertaan myös olympiarenkailla merkitty reitti, jota pitkin vuoden 1952 maastojuoksussa kilpailtiin. Se kulkee kuitenkin useimmiten eri suuntaan kuin luontopolku.


Alavammilta mailta noustaan kolmannentoista rastin jälkeen korkealle harjulle. Matka on edennyt tähän saakka enimmäkseen metsäpoluilla, mutta harjulla päästään leveämmälle ulkoilureitille. Täällä vastaan tulee myös paikallisia kuntoilijoita.


Polku laskeutuu jonkin ajan päästä alas harjulta. Saavun ulkoilureitille, joka onkin vielä pääsiäisenä hiihtäjien käytössä. Lämpötila on jo mukavasti plussan puolella, mutta hiihtäjät suksivat yhä innokkaasti eteenpäin. Ladulle ei ole menemistä, joten seurailen reittiä sivummalla metsäpolkua pitkin. Tallatun polun kääntyessä katson parhaaksi unohtaa lammen rannan ja kiivetä jo tässä vaiheessa takaisin harjulle, jota pitkin oikea reittikin pian jatkuisi. Nousu on tällä kohdalla melko raskas, mutta niin se varmasti olisi myös virallista luontopolkua pitkin.


Harjun päällä on hauska kulkea, vaikkei missään erämaassa ollakaan. Taustalla kuuluu autoteiden humina ja puiden välistä pilkottavat vuorollaan niin paikallinen Prisma kuin Ahveniston moottoriratakin. Pysähdyn hetkeksi penkille syömään vähän eväitä.


Matka jatkuu harjun laella leveää väylää pitkin, mutta vielä kerran sukelletaan myös metsän siimekseen. Tämä koukkaus tarjoaakin oman retkeni kohokohdan, kun vastaan astelee yllättäen metsäkauris. Se ohittaa minut muutaman metrin päästä ja pysähtyy sitten paikoilleen. Hetken katselemme toisiamme, kauris ja minä. Kyseessä on hyvin kaunis eläin.


Päädyn eläinkohtaamisen jälkeen takaisin kävelytielle ja huomaan saapuvani pian takaisin Ahveniston uimalalle. Luontopolku tuntuu paikoitellen hieman keinotekoiselta risteillessään pitkin polkuverkostoa, mutta se on silti toimiva kokonaisuus. Tällainen opastettu reitti on myös paikallaan, jotta ensikertalainenkin löytää helposti paikallisen luonnon parhaita paloja ilman eksymisvaaraa. Opaskirjasessa on paljon tietoa ja raikas ilma, metsäpolut sekä olympiahistoria saavat minut hyvälle tuulelle. Pelkästään luontopolun takia ei ehkä kuitenkaan kannata saapua paikalle tuntien matkan päästä, sillä Suomi on hyviä retkeilykohteita täynnä. Metsäretken voi kuitenkin yhdistää vaikkapa Hämeenlinnan muihin nähtävyyksiin.


Ahvenistolla on komeat puitteet monipuoliseen kesäpäivän viettämiseen. Aivan maauimalan vierestä löytyy Ahvenistonjärven uimaranta sekä olympialaisia varten rakennettu perinteikäs kahvila. Kahvilalta voi vuokrata suppailulautoja ja sen takaa löytyy Flowpark-seikkailupuisto. Reippailu onnistuu myös kuntoportaissa ja parinsadan metrin päässä lämpiää rantasauna. Tänne voisi palata jonain kauniina päivänä koko perheen voimin ja nauttia kesäisestä Hämeenlinnasta.

Ahveniston luontopolusta on kirjoittanut myös Luontopolkumies.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 18.4.2021 at 14:08

    Oho, tuo opaskirjainen onkin todella kattava, varmasti mukava lisä kivaan retkipäivään. Täytyypäs pitää tämäkin luontopolku mielessä, olen ajatellut, että tänä vuonna voisi tehdä viikonloppuretken Hämeenlinnaan muutaman vuoden tauon jälkeen ja käydä samalla myös Aulangolla. Todella lähelle pääsit metsäkaurista, niitä on luonnossa liikkuessa silloin tällöin tullut vastaan, mutta en muista koskaan, että olisi ollut noinkin lähellä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.4.2021 at 21:29

      Joo, opaskirjanen on harvinaisen perusteellinen. Eihän tuota tullut kannesta kanteen läpi käytyä, mutta oli oikein mukavaa luettavaa muutamissa paikoissa reitin varrella. Ahvenisto kannattaa kyllä pitää mielessä, jos vaikka viipyy Hämeenlinnassa koko viikonlopun. Metsäkauris tuli tosiaan yllättävän lähelle, ja oli hauskaa että se pysähtyi vielä katselemaankin vähäksi aikaa. Tällaiset yllättävät eläinkohtaamiset on kyllä hienoja.

  • Reply Satu 18.4.2021 at 19:17

    Vietin lapsuuteni Hämeenlinnassa ja yksi hienoimpia muistoja maauimalasta on, kun olympialaisten aikaan kaiuttimista huudatettiin Pertti Karppisen kultamitalisoutua ja kansa hurrasi. Yläasteen liikuntatunneilla lenkkeiltiin ensin tuo kuvailemasi kuuden kilometrin lenkki ja sen jälkeen oli rantasauna lämpimänä. Ihan parasta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.4.2021 at 22:11

      Hienoja muistoja! Ahvenistolla on varmasti upeat puitteet koulun liikuntatunneille ja hämeenlinnalaisten vapaa-ajan viettoon. Minä pyöräilin katsomaan Karppisen soutua sedän luokse kesällä 1984, aurinkoinen päivä ja jännittävä kilpailu on jääneet mieleen.

    Leave a Reply