Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ekaa kertaa Evolla – kevättalvinen Savottapolku

Vietimme vaimon kanssa pitkäperjantaita kävelemällä Evon Savottapolun ympäri. Jouduimme kahlaamaan ajoittain lumessa, mutta uskon kierroksen olevan paremmissa olosuhteissa todella miellyttävä kokonaisuus.

Savottapolku löytyy Taruksen alueelta, joka on osa maankuulua Evon retkeilyaluetta. Tarus sijaitsee Padasjoen kunnassa, mutta metsän omistaa naapurikaupunki Hämeenlinna. Savottapolulla on mittaa lähteestä riippuen neljästä viiteen kilometriä. Esimerkiksi Lahdesta ajaa perille vajaassa tunnissa, Hämeenlinnan keskustasta reilussa tunnissa, Tampereelta noin puolessatoista tunnissa ja Helsingistä parissa tunnissa.


Savottapolun parkkipaikat sijaitsevat Kelkutteentien varrella. Kelkutteen savottakämpän (katso kartta) kohdalla on tilaa muutamalle autolle ja lähistöllä on myös toinen levike pysäköintiä varten. En osaa sanoa kuinka vilkasta täällä on kauniina kesäpäivinä, mutta nyt kohtaamme reilun kolmen tunnin aikana vain neljä ihmistä.


Kelkutteen savottakämppää voi vuokrata Hämeenlinnan kaupungin sivuilta ja sinne mahtuu majoittumaan 12 henkilöä. Savottapolku alkaa kämpän lähistöltä Kelkutteentien toiselta puolelta. Ohitamme heti taipaleen alussa tulipaikan.


Savottapolun alkuosan avoimessa maastossa voi aistia kevään. Aurinko lämmittää mukavasti ja saa hanget kimaltamaan kauniisti. Lumi on paikoitellen sulanut ja sen alta paljastuu puolukanvarpuja, sammalta ja jäkälää. Kevyt tuuli heiluttaa oksalta riippuvaa naavaa ja huomaamme myös kevään ensimmäisen hämähäkin.


Huhtikuun ensimmäisten päivien retkeilykeli on haasteellinen. Vaikka kaupungin kuivilla kaduilla lentääkin jo katupöly, tulee luonnossa vastaan vielä reilusti lunta. Talven aikana tallautunut pieni polku kantaa kohtalaisesti, mutta käveleminen muistuttaa silti pienimuotoista venäläistä rulettia. Monet askeleet onnistuvat vaivattomasti, mutta suurin piirtein joka kuudennella jalka humpsahtaa hankeen. Retkeilykenkien varret ovat liian lyhyet, joten jalat kastuvat pian läpimäriksi.


Lumitilanne vaihtelee matkan varrella paljon. Toisinaan pääsee kulkemaan sujuvasti ja välillä taival tuntuu varsinaiselta pitkäperjantain Via Dolorosalta. Toisaalta itsepähän läksimme, eikä kukaan ollut luvannut sulaa taivalta. Emme siis anna olosuhteiden haitata liikaa ja kierrämme joka tapauksessa koko reitin ympäri. Välillä kannattaa pysähtyä ja avata aistit ympäröivälle luonnolle. Nautin siitä, kuinka savottapolulla tuntee olevansa aidosti korvessa. Muun maailman melskeet ovat tässä hiljaisuudessa kovin kaukaisia.


Ensimmäisen kilometrin jälkeen kiivetään komealle harjulle, joka tarjoaa Savottapolun näyttävimmät maisemat. Jääkauden muodostama harju kohoaa korkealle muun metsän yläpuolelle ja sen päällä on hauska kulkea. Kaukana alapuolella virtaava joki näyttää hangen keskellä pikimustalta.


Harjuosuuden varrella tulee vastaan yksi varsin jäinen alamäki sekä lyhyt jyrkkä nousu seuraavalle rinteelle. Tätä kohtaa lukuun ottamatta korkeuseroja on vain vähän ja Savottapolku on melko tasainen alusta loppuun.


Matka taittuu enimmäkseen metsäpolkuja pitkin. Joissakin paikoissa hangen alta näyttää pilkottavan pitkospuitakin. Pari kertaa poiketaan myös lyhyesti hiekkatielle, mutta nautin siitä, kuinka lähes koko ajan pysytellään pienillä poluilla. Alkumatkan auringonpilkahdukset vaihtuvat tummanharmaaseen taivaaseen, mutta saamme niskaamme vain yhden lyhyeksi jäävän räntäsadekuuron.


Harjuosuuden loppuvaiheessa saavutaan risteykseen, jonka viitassa ei mainita Savottapolkua lainkaan. Tästä kuuluu jatkaa Rahtijärven suuntaan. Olin onneksi lukenut etukäteen Luontopolkumiehen informatiivisen jutun Savottapolusta, joten osasimme eteenpäin ongelmitta. Muuten polku on tarkasti merkitty ilveksen tassua esittävillä kylteillä, joten reitin varrelta ei pääse eksymään.


Savottapolun varrella on useita mielenkiintoisia infotauluja, joissa kerrotaan seudun historiaan liittyviä tarinoita. Mieleen jäävät erityisesti kertomukset metsäjätkien elämästä. Täällä on kuljettu pokasaha olalla savotalta toiselle, kaivettu ojia, hakattu halkoja ja ansaittu elantoa kovalla työllä. Tarinoita löytyy myös karhun säikäyttämästä miehestä sekä karjavarkaisiin lähteneistä veljeksistä.


Saavumme Kristianin torpalle, joka pystytettiin mäen päälle 1800-luvun puolivälissä. Tönön viimeinen asukas oli vuoteen 1910 saakka Kristian-niminen mies, joka maksoi Verhon kartanon vaatiman vuokran muun muassa kaskenpoltolla. Torpassa on makuupaikat neljälle hengelle ja sitäkin voi vuokrata Hämeenlinnan kaupungin sivujen kautta.


Kaivamme torpan pihalla sämpylät esiin ja pidämme evästauon penkillä istuen. Pihapiirissä on myös siisti tulipaikka. Jos muuten haluat paistaa omilla retkilläsi muutakin kuin makkaraa, niin ota Instagramissa seurantaan 100 retkireseptiä -tili, jonka ylläpitäjillä riittää taatusti mielikuvitusta. Itse olen löytänyt tuolta jo pari kokeilemisen arvoista reseptiä, jotka kuitenkin säästän oman mökin grillille.


Mietimme hetken reitin jatkosuuntaa Kristianin torpalta eteenpäin. Huussin seinässä olevasta tassumerkistä päätellen polku jatkuisi siitä, mutta lumessa ei näy jälkiä. Niinpä palaamme tietä pitkin alamäkeen, kunnes huomaamme tutut merkit vasemmalla puolellamme. Mäeltä olisi ehkä lähtenyt oikopolku tälle oikealle reitille.


Polku laskeutuu vähitellen alavammalle maalle, jossa on edelleen paksu kerros talven aikana kasaantunutta lunta. Hankea on paksuimmillaan sen verran, että jalka uppoaa polvea myöten lumeen. Pian vastaan tulee hakkuuaukea, josta on kaadettu runsaasti puita. Vanhan metsän tilalla näkyy nyt havupuiden taimia.


Evon hakkuita on kritisoitu viime aikoina runsaasti ja aihe on ylittänyt uutiskynnyksen moneen kertaan. Metsähallitus on keskeyttänyt kiistellyt hakkuut toistaiseksi. Viime aikoina esillä olleet hakkuut koskevat siis Metsähallituksen omistamia Evon maita, kun taas Taruksen metsät omistaa Hämeenlinnan kaupunki.


Saavumme hakkuuaukean laitaan, josta aurinko onkin sulattanut lumet kokonaan. Paksu hanki vaihtuu hetkessä sulaan maahan ja tuntuu mukavalta katsella keväistä metsää. Täältä on jäljellä enää lyhyt matka Kelkutteentielle ja sen varrella odottavalle autolle.


Jos nyt unohdetaan menneen talven lumet, niin suosittelen Savottapolkua lämpimästi. Pidin erityisesti komeasta harjumaastosta sekä aidosta korpiretkeilyn tunnelmasta. Infotaulujen tarinat veivät ajatukset mukavasti menneille vuosikymmenille ja opettivat uusia puolia savottaelämästä. Toivomisen varaa jäi vain sen suhteen, ettei Savottapolun varrelle osu vesistön rantaa tai muutakaan erityisen kuvauksellista yksittäistä nälöalapaikkaa. Muutaman penkinkin voisi reitin varrelle ehkä lisätä, sikäli kun lisämukavuudet eivät laimentaisi kehumaani korven tunnelmaa.


Evosta on kaavailtu maailman ensimmäistä tiedekansallispuistoa, jonka kohtalosta päätetään myöhemmin. Laajalla alueella on useita retkeilyreittejä, kuten Savottapolun kanssa osittain yhtenevä Karhulenkki. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Niemisjärven luontopolku, Luutajoen taimenpolku sekä Metsätaitorata. Lisäksi Evolla on erilaisia yhdysreittejä, joista osa kuuluu Hämeen Ilvesvaellus-reitistöön. Evon poluista löytyy lisätietoja luontoon.fi-sivustolta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 10.4.2021 at 21:07

    Me ei olla vielä Evon retkeilyalueella käyty, vaikka meillä olisi sinne varsin lyhyt matka. Maalis-huhtikuu tosiaan on aika haastava retkeilyaika Lappia lukuun ottamatta. Tulee mieleen vuosi sitten tekemämme retki Hiidenportin kansallispuistoon, joka oli ajoittain jo vaarallinen. Olisikohan lumikengillä pärjännyt Evolla? Oltiin viime viikonloppuna Kaldoaivin erämäässa retkeilemässä, siellä lumikengät toimivat hyvin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.4.2021 at 12:02

      Käykäähän Evollakin, kunhan lumet on varmasti sulaneet! Lumikengät tulivat kierroksen aikana mieleen, mutta en sitten tiedä kuinka hyvin olisivat käytännössä toimineet. Teidän Lapin-matka igluineen näytti Instagramissa hienolta, pohjoisessa on varmasti talvi vielä parhaimmillaan.

    Leave a Reply