Suomen suurin matkablogiyhteisö

Huskysafarilla Sallassa

Koin Sallan-matkalla uudenlaisen elämyksen, kun kävin lasten kanssa huskysafarilla. Koiravaljakkoa sai ajaa itse lumisten Lapin maisemien keskellä ja vauhtiakin oli ajoittain mukavasti. Nautin retkestä, mutta mielessä kävi myös koiraturismin eettinen puoli.

Kymmenien koirien joukko haukkuu malttamattomana, kun saavumme Sallan Poropuiston pihamaalle. Olemme varanneet etukäteen paikat tunnin mittaiselle retkelle, jossa vetohommia hoitavat innokkaat huskyt.


Saavumme Poropuistoon hyvissä ajoin, ja opas tuleekin tapaamaan paikalle kerääntyneitä ihmisiä jo varttia ennen lähtöaikaa. Ensin varmistetaan, että kaikilla on riittävästi lämmintä päällä. Lainahaalareita emme tällä kerralla tarvitse, mutta saan jalkaani pitkävartiset lämpimät saappaat, jottei lunta pääse rekeä jarruttaessa nilkkoihin.


Siirrymme ulkoilmaan, jossa käydään läpi ohjeet niin ajamista kuin turvallisuuttakin ajatellen. Valjakon ohjastaminen on periaatteessa helppoa, sillä koulutetut koirat osaavat kyllä juosta oikeaan suuntaan. Ne menevät myös aina innokkaasti eteenpäin, ellei kuljettaja paina jarrua. Ylämäessä saattaa joutua potkimaan hieman lisää vauhtia ja jyrkimmissä alamäissä on syytä jarruttaa.


Koirat ovat odotelleet matkaan pääsyä jo tovin ja ovatkin innoissaan, kun lähdemme viimein liikkeelle. Suurimpia menohaluja täytyy hillitä jarrua painamalla, mutta sopivilla tasamaaosuuksilla koirat voi päästää täyteen vauhtiin. Meno on kuitenkin sen verran maltillista, ettei ohjaaminen tuota ongelmia. Rohkaistun eräällä pikku tauolla ottamaan kameran kaulaani ja napsin yhdellä kädellä kuvia myös ajon aikana. En tiedä onko tämä ihan sallittua, mutta haluan retkeltä muutaman kuvan muistoksi.


Kuuden koiran valjakko vetää perässään rekeä, jossa on jalaksilla seisova kuljettaja sekä yleensä yksi istuva matkustaja. Aikuiset voivat vaihtaa puolivälissä paikkoja, jolloin molemmat pääsevät vuorollaan ajamaan. Itse olen matkassa kahden lapsen kanssa ja ajan näin ollen koko matkan. Lapset mahtuvat hyvin matkustamaan samassa reessä. Ajamaan pääsevät vain aikuiset, mikä onkin hyvin ymmärrettävää. Esimerkiksi jarruttaminen vaatii täysikasvuisen ihmisen painon, jotta innokkaan valjakon saa pysähtymään.


Koiravaljakolla ajaminen on yllättävänkin hauskaa puuhaa. Alan olla jo todella innoissani, kun saamme nauttia vauhdin hurmasta ja ympärillä avautuva Lapin erämaa vie muutenkin mennessään. Päivä on kovin utuinen, mutta hämyisissä näkymissä on omanlaistaan taianomaista tunnelmaa.


Taival kulkee läpi Sallan metsien ja jänkien. Välillä pysähdytään, jotta saadaan koottua mukana olevat reet yhteen. Tällöin opas varmistaa, että niin koirilla kuin ihmisilläkin on kaikki kunnossa. Matkailijat on jaettu kahteen neljän valjakon ryhmään, jolloin retki ei tunnu miltään massatapahtumalta. Kaikki käyttävät oppaan suosituksesta kasvomaskia koko retken ajan.

Valjakon koiria on hauska seurata, sillä ne ovat kaikki omanlaisiaan yksilöitä. Esimerkiksi Jyskylle vaikuttaa tulleen jano, sillä se nappaa mielellään lunta suuhunsa. Itselleni jää parhaiten mieleen Tappi. Tutustuimme jo ennen retkelle lähtöä ja valkea koira ottaa mielellään rapsutuksia vastaan myös lenkin jälkeen. Vetokoirat vaikuttavat työpäivänsä päätteeksi tyytyväisiltä ja ovat huomattavasti rauhallisemmalla tuulella kuin ennen retkeä. Mietin millaista olisi tutustua tällaisen valjakon erilaisiin jäseniin vieläkin paremmin.


Poropuiston tämän talven vakio-ohjelmassa on kokeilemamme yhden tunnin huskyajelu torstaisin sekä kahden tunnin retki keskiviikkoisin. Lisäksi voi kysellä pidemmistä safareista. Tunnin retki maksaa aikuiselta 81 euroa, kun taas lapset pääsevät puoleen hintaan. Kovin halvasta lystistä ei siis ole kysymys, mutta toisaalta eläinten ylläpidolla on hintansa ja tällaista retkeä voi pitää kerran elämässä koettavana elämyksenä. Meille tämä oli täysin uudenlainen kokemus ja myös lapset nauttivat kyydistä, joten retki tuntui hintansa väärtiltä. Varsinainen valjakkoajelu vei omassa tapauksessamme vajaan tunnin ja se tuntui lapsista juuri sopivalta ajalta.


Koiraturismin eettisyydestä ja erityisesti koirien hyvinvoinnista on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua. Reen vetäminen on tietynrotuisille koirille luontaista toimintaa, josta ne silminnähden nauttivat. Toisaalta kyseessä on matkailuyritysten kohdalla liiketoiminta, jonka tavoitteena on taloudellisen voiton saavuttaminen.


Bisnesnäkökulmasta koira on yritykselle ansaitsemisen väline, jonka asema voi olla kovin erilainen kuin lemmikillä. Uutisissa on nostettu esiin koronan kurittamia yrittäjiä, joiden koiria uhkaa asiakkaiden puuttuessa lopettaminen. Vetokoirien talvinen työkausi on suhteellisen lyhyt ja suuren lauman ympärivuotiseen hoitamiseen, kouluttamiseen sekä ruokkimiseen tarvitaan runsaasti resursseja. Maalaisjärjellä ajateltuna hyvinvoivien eläinten pitäisi olla tällä alalla pitkäjänteisen liiketoiminnan elinehto, mutta uutisten perusteella koiria ei kohdella joka paikassa asianmukaisesti. Uskon alalla olevan sekä esimerkillisiä että huonommin toimivia yrityksiä.


En toki tiedä kaikkea Sallan Poropuiston toiminnasta, mutta Poropuistolta löytyvät ainakin vastuullisen matkailun Green Key – ja Sustainable Travel Finland -sertifikaatit. Lisäksi Sallan virallinen matkailusivusto lupaa, että paikallisten toimijoiden eläimillä on nimet, sairauslomat, vapaapäivät ja eläkesuunnitelma. Poropuiston safareilla työskentelevät huskyt asuvat lähiseudun koiratiloilla, joilta ne tuodaan retkipäivinä vetohommiin. Paikan päällä luottamusta herättää retkioppaiden ammattitaito. Myös koirat vaikuttavat iloisilta ja hyvin hoidetuilta. En ole asiantuntija, eikä minulla ole vertailupohjaa muiden järjestämiin huskysafareihin, mutta Poropuistosta jää oman kokemuksemme perusteella hyvä mieli.


Sallan Poropuiston talviohjelmaan kuuluu huskyjen lisäksi myös poro- ja lumikenkäretkiä. Satunnainen vierailija saattaa nähdä pihan aitauksissa muutaman poron, mutta niitä ei ole mitenkään erityisesti näkyvillä. Kesäisin voi ostaa pääsylipun laajalle alueelle, jossa pääsee vaeltamaan sekä kohtaamaan poroja. Tällaisesta kokemuksesta voi lukea lisää Mangostania-blogista. Poropuiston päärakennuksesta löytyy kahvila sekä matkamuistomyymälä.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 26.3.2021 at 16:42

    Tosi moni on tämän talven aikana tosiaan huskysafarilla ollut ja kaikki lukemani kokemukset ovat olleet järjestäen positiivisia ja hauskalta puuhalta tuo kieltämättä kuulostaa. Mukava oli myös lukea tuota pohdiskelua tuosta eettisestä puolesta. sitä puolta harvemmin tuodaan esiin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.3.2021 at 20:59

      Siltä tosiaan vaikuttaa, että moni on nyt ulkomaanmatkojen puuttuessa lähtenyt Lappiin ja myös huskysafarille. Olen kuullut huskysafarien eettisyydestä paljon kannanottoja, joten sitäkään puolta ei voi kokonaan sivuuttaa. Mutta kuten sanottu, tästä kokemuksesta jäi hyvä mieli.

    Leave a Reply