Yritin keksiä tänään vietettävään ystävänpäivään liittyen jotain romanttista aihetta, ja mieleeni tulivat auringonlaskut. Ne ovat parhaimmillaan hämmästyttävän kauniita ja tunnelmallisia. Tässä 12 kokemaani auringonlaskua eri puolilta maailmaa.
Aasinsilta romantiikan ja auringonlaskujen välillä on nyt sikäli ontuva, etteivät kaikki alla mainitsemani tilanteet ole välttämättä olleet kovinkaan romanttisia. Kysymys on joka tapauksessa kauniista hetkistä, joihin on mukava palata aina uudelleen. Kuvat eivät tee oikeutta auringonlaskujen kauneudelle, mutta yritän välittää tunnelmaa myös tekstin avulla. Jokainen auringonlasku on erilainen ja ne ovat aina parhaimmillaan itse luonnossa koettuina.
Jericoacoara on pieni hippihenkinen kylä dyynien ja meren välissä Koillis-Brasiliassa. Turismista on tullut kalastajakylän pääelinkeino, mutta paikka ei ole silti menettänyt persoonallista ilmettään ja ainutlaatuista tunnelmaansa. Tuulen lennättämä hiekka nipistelee säärissä, kun kiipeämme muun kansan tavoin auringonlaskun dyynille. Sen päällä kansa hiljentyy joka ilta katselemaan kellertävän pallon painumista horisonttiin. Maisema aavalle Atlantille mykistää ikimuistoisella tavalla. Jeri on lumoava paikka, jossa on rakkautta, capoeiraa, cachaçaa ja taivaalla lopulta myös täysi kuu.
Lue lisää kohteesta: Jericoacaora – brasilialainen rantaparatiisi
Olemme ihailleet jo muutaman päivän Montenegron nähtävyyksiä. Palaamme tällä kerralla Lovćenin kansallispuiston suunnalta kohti asuntoamme, emmekä odota kokevamme enää mitään erikoista. Saavumme kuitenkin sattumalta Kotorin serpentiinitien yläosaan juuri iltaruskon hetkellä. Allamme levittäytyvä maisema on suorastaan henkeäsalpaava. Näkymä oli huikea pari päivää aiemmin päivänvalossa, mutta auringonlasku on jo jotain käsittämätöntä. Ympärillämme on viilenevän illan hiljaisuus ja allamme punertava maisema tyynelle lahdelle, vuorille ja avoimelle merelle saakka.
Lue lisää kohteesta: Huikeiden maisemien Montenegro
Auringonlasku ja valtameri on parhaimmillaan lyömätön yhdistelmä. Sitä se on myös Mauritiuksen länsirannikolla, jossa poutaisten iltojen kohokohta on auringon painuminen horisonttiin. Keltainen ja oranssi saavat taivaan näyttämään hetkittäin jopa surrealistiselta, minkä lisäksi valonkajastus värjää pilviä vaaleanpunaisilla sävyillä. Kun tätä luonnonnäytelmää katselee uima-altaan lämpimästä vedestä, ei varmasti haluaisi olla missään muualla. Palmunlehdet havisevat tuulessa ja aallot lyövät läheiseen rantaan. Mauritiuskaan ei ole pelkkää paratiisia, mutta tällaisina hetkinä se tuntuu siltä.
Lue lisää kohteesta: Mauritius – paratiisia ja paljon muutakin
Alhaalla levittäytyy avara laakso ja sen takana kohoavat eri sävyisinä erottuvat peräkkäiset vuorijonot. Komeaa maisemaa katsellessa tuntuu, kuin olisimme Provencen taivaalla. Laskeva aurinko värjää tuota taivasta punaiseksi ja luo vuorijonoille arvoituksellisia sinertäviä sävyjä. Tähän maisemaan on mukava uppoutua. Olemme löytäneet Tourtourin kylästä toivomaamme Provencen kauneutta ja autenttisuutta. Nytkin hiljaisuuden rikkovat vain aukiolla kilahtelevat petanquekuulat ja pelaajien äänet. Tämä auringonlaskun sävyttämä idylli on Ranskaa parhaimmillaan.
Lue lisää kohteesta: Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli
Saavumme Sisilian vuokratalolle Carruba di Giarreen illan pimeydessä. Meitä odotellut talon omistaja Giancarlo kaivaa taskustaan puhelimen ja esittelee innoissaan hetkeä aiemmin ottamiaan kuvia, joissa aurinko painuu Etna-vuoren taakse. Seuraavan viikon aikana näemme saman monta kertaa omin silmin. Huipun taakse painuva aurinko luo taivaalle tulisen hehkun, jota vasten tulivuoren ääriviivat piirtyvät selvästi. Dramaattisen maiseman kruunaa kraatterista nouseva pahaenteinen savu. Tähän uima-altaan reunalta ihailtavaan näkyyn kyllästyisi tuskin koskaan.
Lue lisää kohteesta: Sisilian parhaat palat
Lapin päivät ovat vuodenvaihteessa lyhyitä. Ne ovat myös niin hämäriä, että ensimmäisellä Lapin-matkallaan oleva tytär kyselee jo aamupäivällä nukkumaanmenoajasta. Kirkkautta on kuitenkin sen verran, että hiihtolenkkejä voi tehdä päivänvalossa muutaman tunnin päivässä. Lumi narskuu sauvojen alla ja pakkanen nipistelee nenää, kun sivakoimme kauniin luonnon keskellä. Maisema saa uudenlaiset värit, kun suureksi punaiseksi palloksi muuttunut aurinko alkaa kadota taivaanrannan taakse. Tässä hetkessä on sitä Lapin taikaa, jota tekee mieli palata aistimaan aina uudelleen.
Lue lisää kohteesta: Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!
Häämatkamme suuntautuu Seychelleille, joilta lähdemme etsimään paratiisia. Erityisesti La Diguen saari vastaa unelmiamme lähes täydellisesti. Viihdymme myös Seychellien pääsaarella Mahélla, jossa majoitumme Beau Vallonin kylään. Hotellihuoneiston parvekkeella on mukava istuskella ja katsella vehreää maisemaa. Illalla taivas värjäytyy purppuran sävyihin ja puiden latvoissa nukkuneet jättimäiset lepakot heräävät saalistamaan. Lentävinä koirina tunnetut eläimet eivät jääneet tähän valokuvaan, mutta niiden suuri lauma toi oman vivahteensa auringonlaskun uskomattomiin sävyihin.
Lue lisää kohteesta: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – Mahé
Olen jo useammassakin jutussa muistellut matkaa Trasimeno-järven rannoille Umbriaan, eikä tätä kohdetta voi ohittaa nytkään. Ehdimme parin viikon aikana nähdä monta auringonlaskua sekä San Felicianon kalastajakylän rantakadulla että vuokratalomme vieressä kohoavalla kukkulalla. Teemme iltakävelyjä lastenrattaita työntäen, aistimme Italian maaseudun hiljaista tunnelmaa ja katselemme järveä, jonka läntisen vastarannan taakse aurinko aina päivän päätteeksi painuu. Jos olisin sattunut syntymään Italiaan, voisin hyvinkin olla joku täkäläisistä maanviljelijöistä lehmineen ja traktoreineen.
Lue lisää kohteesta: Lago Trasimeno – italialainen sielunmaisemani
Talonvuokrauslomat ovat onnistuneet aina mukavasti, niin myös Etelä-Ranskassa. Lapset isovanhempineen jäävät viimeisenä kokonaisena matkapäivänä huvilalle La Bouverien kylään, mutta me vaimon kanssa teemme vielä kierroksen ympäri Côte d’Azuria. Päädymme lopuksi Juan-les-Pinsiin, joka tunnetaan lähinnä rannoistaan ja juhlistaan. Lomakohdemainen ympäristö ei säväytä, mutta iltahetkestä Juan-les-Pinsissa tulee silti ikimuistoinen. Nautimme rantabaarissa Kir Royalista sekä häikäisevän upeasta auringonlaskusta, joka tuntuu saavan koko Rivieran hehkumaan.
Lue lisää kohteesta: 10 Etelä-Ranskan kylää ja kaupunkia
Lasten ensimmäinen kaukomatka onnistuu hienosti, sillä viihtyisimme Hongkongissa paria viikkoa kauemminkin. Vietämme viimeisen Hongkongin-päivämme Cheung Chaun saarella, jonne pääsee keskustasta reilussa puolessa tunnissa. Saari tarjoaa mukavaa vaihtelua pilvenpiirtäjille, sillä täällä voi aistia kylätunnelmaa ja vaellella kapeilla kujilla. Nautimme päivästä, vaikka ilmassa onkin matkan päättymiseen liittyvää haikeutta. Aurinko laskee sopivasti paluulauttaa odotellessamme ja saamme hyvästellä sympaattisen Cheung Chaun upean auringonlaskun kullanhohtoisissa väreissä.
Lue lisää kohteesta: Kalastajien saari Cheung Chau
Viivymme keväisellä Tanskan-matkallamme viikon Over Dråby Strandin kylässä Sjellannin saarella. Vuokratalolta on näppärää tehdä retkiä esimerkiksi Helsingøriin, Roskildeen tai Kööpenhaminaan, mutta asuinalue vaikuttaa oudolta. Palveluita ei ole ja hulppeiden huviloiden seassa on alkeellisia kesämökin virkaa toimittavia majoja. Teemme muutaman iltakävelyn aavemaisen hiljaisessa naapurustossa, jonka parasta antia ovat auringonlaskut. Aurinko laskee joko suurena punaisena pallona tai kellertävänä hohteena Isefjordenin vastarannalle ja välillä vedessä näkyy myös joutsenia.
Vietämme Ahvenanmaan-matkan viimeistä iltaa Badhusbergetin kallioilla Maarianhaminassa. Vatsa on täynnä ja laiva Helsinkiin lähtee vasta hieman ennen puoltayötä, joten nyt ei ole kiire minnekään. Maarianhaminan korkeimmalle paikalle rakennetun vesitornin juurelta avautuu maisema kauas merelle saakka. Toukokuinen ilta viilenee, mutta näkymästä voi nauttia yhtä hyvin myös autossa istuen. Aurinko painuu jonnekin museolaiva Pommernin mastojen taakse ja värjää Ahvenanmaan taivaan oranssinpunaiseksi merkkinä siitä, että mekin voimme siirtyä vähitellen kohti satamaa.
Lue lisää kohteesta: Ihastuin sinuun, Ahvenanmaa
Missä sinä olet kokenut kaikkein mieleenpainuvimmat auringonlaskut?
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
4 Comments
Tämähän oli todella kiva aihe! Suomessa omat suosikit taitavat olla juurikin auringonlaskut Lapissa, vaikka Pohjois-Pohjanmaallakin on tullut muutama upea auringonlasku koettua.
Myös auringonlasku Chilen San Pedro de Atacaman Kuulaaksossa on jäänyt mieleen. Omat suosikkiauringonlaskut ovat kuitenkin ilman Afrikan savanneilta. Tykkään muutenkin siitä maisemasta, niin on hienoa seurata, kun aurinko painuu horisontin taakse ja maalaa taivaan punaiseksi.
Kiitos Mikko! Pohjoisen auringonlaskut ja -nousut on kyllä upeita. En ole käynyt savanneilla, mutta voin kuvitella sen maiseman hienouden ja ainutlaatuisuuden. Suunnittelin joskus vuosia sitten Chilen-matkaa, johon olisi kuulunut myös San Pedro de Atacama, mutta lähdettiin sitten kuitenkin ihan jonnekin muualle. Chile on kyllä suunnitelmissa joskus tulevaisuudessa.
Ai että, tästä tuli kivoja muistoja itsellekin. Yksi hienoimmista näkemistäni auringonlaskuista on ollut Brasiliassa. Ehkä tartun tähän samaan aiheeseen jossain vaiheessa! Tuli myös mieleen, että auringonnousuista olisi aika paljon vaikeampi tehdä vastaava juttu, siis ainakin minun. 😀
Kiva kuulla että sullekin tuli itse koettuja auringonlaskuja mieleen! Tartu ihmeessä aiheeseen, jos siltä tuntuu. Brasiliaankin olisi mukava palata joskus, isossa maassa olisi niin paljon nähtävää Riosta alkaen. Mä kyllä ajattelin joskus kirjoittaa auringonnousuistakin, mutta taidankin olla aamuvirkumpaa tyyppiä 😀