Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hiihtokokemuksia Rukalla

Vietimme vuodenvaihteen mökkeilemällä Rukan maisemissa Kuusamossa. Ohjelmaan kuuluivat päivittäiset hiihtolenkit sekä yksi retki Riisitunturille. Muita aktiviteetteja emme juuri kaivanneetkaan.

Olemme viettäneet pari edellistä vuodenvaihdetta kaukomailla, mutta tällä kerralla jouduimme valitsemaan joululoman matkakohteen Suomesta. Tämä ei lopulta tuntunut lainkaan hullummalta, sillä saimme nauttia kauniista maisemista ulkoiluun sopivassa lauhassa pakkassäässä – aurinko tosin näyttäytyi vain yhtenä päivänä. Kuusamossa sijaitseva Ruka valikoitui kohteeksi osittain sopivan vuokramökin ansiosta, mutta kiinnosti toki muutenkin. Moni kotimaanmatkailija on ihastunut Kuusamoon ja meillä tuo Suomen kolkka oli jäänyt vielä käymättä. Ajoimme Rukalle joulun jälkeen ja vietimme siellä viikon ennen loppiaisena koittanutta kotimatkaa.

Rukalla on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja laidasta laitaan, mutta me emme kaivanneet muuta kuin murtomaahiihtoa ja mökin lämpöä. Päivien ohjelma pysyi mukavan leppoisana, kun tein yleensä ensin aamulenkin itsekseni ja hiihtelimme päivemmällä rauhallisempaan tahtiin koko perheen voimin. Iltoihin kuuluivat saunomisen lisäksi lasten kanssa testatut pulkkamäet. Tähän hyväksi havaittuun tapaan ovat sujuneet myös aiemmat pohjoisen lumilla vietetyt lomat.


Olimme hieman pettyneitä huomatessamme, että vaisun lumitilanteen vuoksi Rukallakaan ei ollut vielä saatu kaikkia hiihtolatuja avattua. Hiihdettävää riitti silti mainiosti viikoksi ja osa valmiista reiteistäkin jäi vielä kokeilematta. Kaikkiaan Kuusamossa on 160 kilometrin latuverkosto, josta neljännes on valaistu. Valtaosa niin valaistuksesta kuin laduista ylipäätään sijaitsee Rukalla. Valoista on iloa varsinkin vuodenvaihteessa, jolloin auringonnoususta auringonlaskuun on vain kolmisen tuntia. Mökkimme sijaitsi Rukan hiihtokeskuksen ja Kuusamon keskustan välisen tien varrella, joten kävimme tutustumassa molempien latuihin.



VUOSSELIN LATU

Yksi Rukan suosituimmista reiteistä on 12 kilometrin mittainen Vuosselin latu, jolla kävin pariinkin kertaan. Kierros on suurimmaksi osaksi melko tasainen, mutta pienet korkeuserot ja maiseman vaihtelu tekevät lenkistä mielenkiintoisen. Poikkeuksena ovat reitin pohjoisosan yksi suuri ja pari pienempää mäkeä. Suosittelen lenkin kiertämisestä vastapäivään, jolloin suurin mäki lasketaan alaspäin ja toisaalta yksi hieman vaaralliselta vaikuttava moottorikelkkareitin risteys tulee kesken ylämäkeen tapahtuvan nousun.


Vuosselin suosioon vaikuttavat varmasti lenkin sopivan pituuden ja miellyttävän latuprofiilin lisäksi kolme latukahvilaa. Uuttusuo, Korpikahvila (kuvassa) sekä Lammintupa tarjoavat herkkujaan muutaman kilometrin välein ja houkuttelevat reitille myös lapsiperheitä. Lammintupa kuuluu jo kauas siellä haukkuvien huskyjen ansiosta ja sen pihapiirissä pääsee myös vaikka poroajelulle.


Kolmen kahvilan väliin jääviä helppoja latuosuuksia voi hiihtää myös edestakaisin ja pysäköidä jonkun kahvilan parkkipaikalle. Me jätimme latukahviloissa vierailut tällä matkalla väliin ja käytin pysäköintiin suurta Vuosselintien ja Ahon Jussintien väliin jäävää parkkipaikkaa Rukanlaaksossa.



RUKAN YMPÄRYSLATU

Rukatunturin ympäri kiertävä noin kymmenen kilometrin vaihteleva lenkki tarjoaa haastavia mäkiä, mutta ajoittain myös helppoa tasamaata. Huomionarvoista on, että koko kierroksen voi tehdä ainoastaan vastapäivään, mitä ei kaikissa latukartoissa ainakaan kovin selkeästi kerrota. Reitti on muuten kaksisuuntainen, mutta tunturin pohjoispuolelle sijoittuvan parin kilometrin mäkiosuuden voi hiihtää ainoastaan vastapäivään.


Hiihtelin tunturia kiertävällä ladulla parina aamuna ja näistä jälkimmäiselle osui koko matkan hienoin hetki. Satuin olemaan auringonnousun aikaan sopivasti tunturin rinteellä ja löysin sattumalta erinomaisen näköalapaikan. Maisemapaikka sijaitsee reitin yksisuuntaisella osuudella ja se tulee vastaan vaativaksi merkityn laskun alkuosassa. Hiihtoreitin kääntyessä jyrkästi vasemmalle kannattaa jarrutella suoraan eteenpäin kohti puista penkkiä, jonka vierestä voi ihailla upeaa vaaramaisemaa. Tämä auringonnousu olikin ainoa poikkeus muuten niin harmaisiin aamuihin.


Ympärysreitti koukkaa myös hetkeksi maailmancupin mittelöissä käytettävälle ladulle. Edessä on huomattavan vauhdikas lasku, jossa kilpailijoille on mitattu jopa 80 kilometrin tuntinopeuksia. Muistelen lapsuuteni hiihtoja, jolloin otin aina mahdollisimman kovan vauhdin vaaralliseksi merkittyihin laskuihin. Tällä kertaa on parempi aurailla mäen yläosa, mutta vaikka latu-uralle siirtyy vasta laskun puolivälissä, kiihtyy vauhti silti melkoisen kovaksi. Onneksi latu on huippukunnossa ja voin nauttia vauhdin hurmasta ilman ongelmia.



TALVIJÄRVEN LATU

Rukan hiihtostadionin lähistöltä löytyvän pienen Talvijärven jäällä on vajaan kahden kilometrin mittainen latu, joka on sallittu myös koirille. Taatusti tasainen alusta sopii sekä hiihtoa harjoitteleville lapsille että myös kauniista talvipäivistä nautiskeleville aikuisille. Hiihdellessä voi katsella taustalla kohoavaa hyppyrimäkeä sekä järven ympäristöön rakennettuja mökkejä. Autolla saapuvien on kätevintä pysäköidä heti Hiihtostadionintien alkupäässä sijaitsevalle pienelle parkkipaikalle järven eteläpäähän. Talvijärven voi toki yhdistää myös pidempiin hiihtolenkkeihin.



KUONTIVAARAN LATU

Kuontivaaran 18,5 kilometrin lenkki olisi kiinnostanut erityisesti, sillä se sijaitsi sopivasti vuokramökkimme lähistöllä ja reitille oli mahdollista suksia pihalta käsin. Latu ei kuitenkaan ollut lomamme aikaan vielä valmiina, joten tämä reitti jää odottamaan tulevia Rukan-matkoja. Hiihdimme tosin keskeneräistä latupohjaa pitkin muutaman kilometrin edestakaisin ja pääsimme näin lumiselle seikkailulle, joka oli ainakin lasten mieleen. Iso-Veskajärven ja Kesäjärven välillä pääsi niin tasaiselle suolle kuin pieniin mäkiinkin. Saimme ihailla valkeaa metsää sekä tuntea aukeilla osuuksilla kasvoja vasten puhaltaneen lumipyryn. Luulisin että täysi Kuontivaaran kierros tarjoaisi miellyttävän leppoisaa hiihtelyä kauniin luonnon keskellä.



PETÄJÄLAMMEN LATU

Petäjälammen valaistu viiden kilometrin latu sijaitsee Kuusamon keskustan pohjoispuolella. Matkaan voi lähteä Holiday Club Kuusamon Tropiikin pihapiiristä ja lenkki kiertää golfkentän ympäristössä. Reitti koostuu 3,5 kilometrin helposta osuudesta, johon voi halutessaan lisätä 1,5 kilometrin haastavamman pätkän. Jälkimmäisen osan jyrkät mäet tulivat meille yllätyksenä, sillä viiden kilometrin kierros oli merkitty latukartalla helpoksi, emmekä ensi silmäyksellä huomanneet sinisen vaihtumista kartalla mustaksi. Petäjälammen hyvin hoidettu latu sopii varmasti Tropiikin ympäristössä majoittuville, muttei tarjoa samanlaisia luontoelämyksiä kuin monet Rukan reitit.



TORANKIJÄRVEN LATU

Aivan Kuusamon keskustan laidalta löytyvä latu kiertää Torankijärven ympäri. Koko 7,5 kilometrin kierros on todella tasainen ja helppo, joten osa hiihtäjistä voi kokea sen tylsäksikin. Lähdimme matkaan Tolpanniemen urheilukentältä, mutta parkkipaikkoja on muutamia muitakin. Retkeltä jää päällimmäisenä mieleen järveltä puhaltava viileä tuuli sekä Kuusamon kotiseutumuseo, joka ohitetaan lähietäisyydeltä. Kierros tai kaksi hyväkuntoisella Torangin ladulla on leppoisaa ajanvietettä ympäristössä, jossa kaupunki on huomattavasti erämaata lähempänä.



TOLPANNIEMEN LATU

Tolpanniemen kuntorata sijaitsee Torankijärven tuntumassa ja siellä voi käydä vaikkapa järven kiertämisen yhteydessä. Tarjolla on joko neljän kilometrin lenkki tai sen lyhennetty versio eli 2,5 kilometrin valaistu latu. Reitti erkaantuu heti ensimmäisessä alamäessä ja ensikertalaisen voi olla vaikea huomata missä kohtaa valaistulle osuudelle käännytään – niin oudolta kuin se tässä kirjoitettuna saattaakin kuulostaa. Latu kiertelee joka tapauksessa mukavassa metsämaisemassa. Mäkiä on kohtalaisesti, mutta reitti on silti helpohko. Nautin parista kierroksestani paljon. Sielu lepää luonnon hiljaisuudessa, enkä kuule kuin oman hiihtoni äänet. Kuusamon valot ovat punertaneet iltataivaan ja hangilla näkyy kuusten alle johtavia jänisten jälkiä. Tänne olisi voinut palata toistekin, mutta lopulta Rukan lähempänä sijainneet ladut vievät selvän voiton.



Edellä mainittujen lenkkien lisäksi Rukalla ja Kuusamossa on toki runsaasti muitakin latuja. Seuraavalla kerralla haluaisin kokeilla ainakin vaativiksi merkittyjä Pyhävaaran ja Valtavaaran reilun kymmenen kilometrin mittaisia lenkkejä, jotka eivät olleet matkamme aikaan vielä hiihdettävässä kunnossa. Itseään voi totta kai lähteä haastamaan myös Rukan kilpaladulla, jota pidetään yhtenä koko maailmancup-kiertueen vaativimmista. Latujen tilanteesta löytyy ajankohtaista tietoa Rukan nettisivuilta. Painetun latukartan voi ladata pdf-muodossa erikseen sekä Rukan että Kuusamon osalta.


Matkaohjelmaan kuuluvat totta kai myös pulkkamäet. Aloitamme niiden etsimisen Rukan kylältä, jossa käväisemme lopulta koko matkan aikana vain kertaalleen. Alppikylää muistuttavasta ympäristöstä löytyy runsaasti palveluita, kuten majoitusta, välinevuokraamoja sekä kauppoja. Ravintolavaihtoehtoja olisi useita, mutta haluamme pelata nyt korona-aikana varman päälle, joten syömme ainoastaan mökissämme. Vaihteluna kotiruokaan toimivat Pizzeria Rukasta tilatut pizzat, jotka maistuvatkin mukavasti. Rukan puitteet ovat laskettelua ajatellen erinomaiset, sillä 35 rinteen Ruka kuuluu Ylläksen ja Levin ohella Suomen merkittävimpiin laskettelukeskuksiin.


Rukan kylällä tulee vastaan myös paikallisen legendan Susi-Kalle Oikaraisen patsas. Oikarainen muistetaan erityisesti kahdesta sankariteostaan. Hän saalisti joulukuussa 1963 suden umpihangessa hiihtäen ja voitti seitsemän vuotta myöhemmin viidenkympin maailmanmestaruuden Tatralla. Toinen Rukan laduilla muistelemani urheilija on tietysti Pirkko Määttä, joka kuului lapsuuteni suosikkeihin. Minua harmitti Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtäjän jääminen aina muiden varjoon, mutta olin hurraamassa Lahden hiihtostadionin hevosenkengässä, kun Pirkko saavutti MM-kisojen avauspäivänä hopeaa helmikuussa 1989.


Rukan kylän pulkkamäki löytyy Kaltiolammen päästä. Vaikka mäki on melko lyhyt, tarjoaa se silti mukavasti vauhtia. Pulkalla laskijoita riittää myös vastapäisen Battery Run -kumpareikon puolelta, sillä rinne on käydessämme muuten tyhjillään.


Löydämme seuraavana iltana paremman pulkkamäen Maston rinnealueen laidalta. Välirinteen vieressä sijaitseva mäki on miellyttävän leveä ja tarjoaa pituutensa ansiosta hyvät vauhdit, kun lähtee liikkeelle mutkan takaa mäen ylimmältä paikalta. Pulkkamäkeä ei ole valaistu, mutta laskeminen onnistuu tarvittaessa myös iltahämärissä. Joinakin iltoina kymmenet pulkkailijat valtasivat myös Välirinteen, joka vaikutti noina ajankohtina suljetulta.


Ruka ei melko pohjoisesta sijainnistaan huolimatta sijaitse Lapissa vaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tästä huolimatta tunturimaisemat vievät hyvinkin Lapin tunnelmiin jossakin, missä pohjalaiset lakeudet tuntuvat jo kovin kaukaisilta. Alueen kaunista luontoa kelpaa ihailla ja samalla nauttia erilaisista ulkoilmaharrastuksista.


Hiihdon ja laskettelun lisäksi tarjolla on esimerkiksi poro- sekä koiravaljakkoretkiä. Vuokraamoista löytyy myös vaikkapa fatbikeja, lumikenkiä sekä moottorikelkkoja. Itse liikun luonnossa mieluummin ilman moottoriajoneuvoja, mutta jos malttaisin olla hiihtämättä, voisin seuraavalla reissulla kävellä ainakin Valtavaaralle ja Konttaiselle joko lumikengillä tai ilman. Tällä kerralla sää oli kuitenkin lähes koko viikon niin utuinen, ettei näköalapaikoille kiipeäminen tuntunut mielekkäältä. Rukan monipuolisesta aktiviteettien kirjosta voit lukea lisää vaikkapa Kohteena maailma -blogista.


Ruka soveltuu tukikohdaksi myös muualle tehtäviä retkiä varten. Kuusamon keskustaan ajaa vajaassa puolessa tunnissa, mutta seudun parasta antia ovat ehdottomasti luonnonnähtävyydet. Me teimme edellisessä postauksessa esittelemäni päiväretken Riisitunturin kansallispuistoon. Seudun tunnetuin retkeilykohde on varmasti Oulangan kansallispuisto Karhunkierroksineen, Pähkänänkallioineen ja Kiutakönkäineen. Sielläkin käyminen oli mielessä, mutta lopulta Riisitunturin retki riitti, koska halusimme käyttää päivät ensisijaisesti hiihtämiseen. Myös esimerkiksi Hossan kansallispuisto on saavutettavissa Rukalta käsin.


Ruka teki kokonaisuudessaan yllättävänkin suuren vaikutuksen, joten sinne olisi mukava lähteä toistekin. Kaunis luonto ja hyvät ladut houkuttelevat talvisille retkille, mutta Rukalla voi varmasti viihtyä myös muina vuodenaikoina. Kyllä Danny oli sittenkin oikeassa laulaessaan Kuusamon jämäköistä metsistä ja sinertävistä vaaroista. Kuusamossa on hyvä hengittää havun tuoksua ja tuntea olevansa kaukana pääkaupunkiseudun kiireestä.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 20.1.2021 at 20:33

    Luontoon.fi sivusto sanoo Valtavaaralle kipuamisen olevan kesälläkin vaativa reitti, niin voisi ajatella, että talvella lumikenkien kanssa, jos siis niitä tarvitsee, se olisi vielä vaativampi.

    Ollaan nyt varailtu mahapaikkoja parille Lappiin kohdistuvalle matkalle. Itse jopa vähän yllätyin, että muutamia oli jo loppuunmyyty ja jouduimme sen vuoksi jopa muuttamaan vähän suunnitelmia. Kiva kuitenkin päästä noihin lumisiin maisemiin, vaikka tänä talvena on ollut kaunis lumipeite täälläkin,

    Ilmeisesti pilvisen sään vuoksi myöskään revontulia ei näkynyt?

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.1.2021 at 11:27

      Kyllä Valtavaaralle kiivetessä varmasti mäkeä riittää, joten en epäile reitin vaativuutta. Maisemat ja luonto muutenkin ovat kuitenkin kuvien perusteella upeat.

      Lappiin riittää nyt menijöitä, kun ulkomaille ei pääse. Kyllä pohjoisen lumille kannattaa aina lähteä, maisemat on joka tapauksessa niin erilaiset kuin täällä etelämpänä. Mukavaa joka tapauksessa että täälläkin on vaihteeksi kunnolla lunta.

      Revontulia ei tosiaan näkynyt. Sää oli hyvin pilvinen tuota yhtä päivää lukuun ottamatta.

    Leave a Reply