Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hämyinen talvipäivä Riisitunturilla

Lapin eteläosassa Posion kunnassa sijaitseva Riisitunturin kansallispuisto on suosittu retkeilykohde, joka tunnetaan erityisesti tykkylumen peittämistä puistaan. Kävimme ihailemassa tätä talven ihmemaata tammikuun alussa.

Rukalta vuokraamaltamme mökiltä on noin 45 minuutin ajomatka Riisitunturille. Yli-Kitka-järveä seuraileva tie 9471 on varsin kapea ja jäinen, joten vastaantulijoiden kanssa kannattaa pysyä tarkkana. Tältä tieltä käännytään vielä viimeisiksi kolmeksi kilometriksi metsätielle, joka vie Riisitunturin lähtöpisteelle. Parkkipaikka on laajennettu miellyttävän suureksi ja siellä on käydessämme runsaasti tilaa.


Pohdimme vielä autosta noustessamme, otammeko lumikengät retkelle mukaan. Tyydymme lopulta jalassa oleviin talvikenkiin ja olemme ratkaisuumme tyytyväisiä. Lumikengillä pääsisi toki pois tallatulta polulta, mutta meille riittää hyvin perusreitti, jota pitkin kulkeminen onnistuu tällä kelillä myös tavallisilla jalkineilla. Omassa tapauksessamme lumikengät sauvoineen olisivat olleet vain turhaa taakkaa, vaikka jollekin muulle polulta poikkeaminen saattaisi olla suuri ilo. Ilman lumikenkiä polun ulkopuolella uppoaa toki saman tien hankeen. Olosuhteet vaihtelevat talven mittaan, joten säästä riippuen lumikengille saattaa olla tarvetta myös merkityllä polulla.


Lähdemme kiertämään reilun neljän kilometrin mittaista Riisin rääpäsy -reittiä, jonka suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään. Opasteet on suunniteltu niin, että oikea suunta löytyy kuin itsestään. Aluksi kiivetään suorinta reittiä kohti Riisitunturin huippua ja takaisin palataan hieman pidempää polkua pitkin.


Reitin alkuvaiheessa ohitetaan infokyltillä esitelty tapionpöytä eli latvaton metsäkuusi, joka kasvaa korkeuden sijasta leveyttä. Nyt lumen peittämä puu muistuttaa lähinnä jättimäistä jäätelöpalloa. Muinaissuomalaiset pitivät näitä metsän jumalan mukaan nimettyjä kuusia uhripaikkoinaan.


Valoisa aika on näillä korkeuksilla vuodenvaihteen tienoilla lyhyt, joten suurin piirtein kaikki retkeilijät ovat paikalla samaan aikaan päivästä. Ajoittain tuntuu kuin olisimme osa kansanvaellusta, mutta välillä saamme kulkea lumen peittämien puiden välissä täydessä erämaan hiljaisuudessa. Vain lumi narskuu jalkojen alla.


Riisitunturilla liikkuu monenlaisia kulkijoita, jotka ovat lähteneet matkaan erilaisin varustein. Jotkut kantavat selässään lumikenkiä ja muutamilla on myös sauvat. Reippaimmalta vaikuttava ryhmä etenee umpihankeen soveltuvilla suksilla ja mukana näyttää olevan lumilautojakin. Vasta illalla Instagramia selaillessani huomaan, että siinähän menivät Jaana ja Teemu ystävineen.


Käännymme katsomaan maisemaa alas Kitkajärvien suuntaan. Näkymä on hämyisenäkin päivänä kaunis ja rauhoittava. Tuntuu hyvältä olla Lapissa, nähdä oikeita tuntureita ja hengittää taatusti raikasta ilmaa.


Matkan edetessä metsä harvenee, puut pienenevät ja mäki jyrkkenee. Samalla kovaksi tallattu polku muuttuu hetkittäin hieman upottavaksi, mutta tavallisilla retkeilykengillä pärjää silti ongelmitta.


Saavumme Riisitunturin huipulle, jossa heikko näkyvyys alkaa toden teolla harmittaa. Järvimaisemista tai seudun muista tuntureista ei ole tietoakaan, vaan ilmassa häilyvät harmaan sävyt supistavat näköalan lähiympäristöön. Tämä ei kuitenkaan pilaa retkeä. Ympärillä on joka tapauksessa Lapin avaruutta ja luminen tunturi tuntuu oikealta talven ihmemaalta. Utuisuus luo arvoituksellisen ja jopa unenomaisen tunnelman.


Matka jatkuu hetken alamäkeen, kunnes saavumme Ikkunalammelle. Tyynenä kimalteleva lampi on kesäisissä kuvissa kaunis, mutta nyt paikka olisi jäänyt kokonaan huomaamatta ilman rannalle pystytettyä puista penkkiä.


Lammen ohittamisen jälkeen saavutaan melko pian Riisitunturin autiotuvalle. Autiotuvan vieressä olevalle nuotiopaikalle sekä varsinkin grillikatokseen on kerääntynyt paljon ihmisiä, joten katsomme parhaaksi jatkaa matkaa. Asia ei jää harmittamaan, sillä emme ottaneet tukevan aamiaisen jälkeen juurikaan eväitä mukaan.


Riisitunturin soinen maaperä luo alueelle ympärivuotista kosteutta. Tämä eräänlainen mikroilmasto takaa otolliset olosuhteet tykkylumelle, jonka peittämistä puista talvinen Riisitunturi erityisesti tunnetaan. Lumi on nytkin peittänyt puut, vaikkei sen määrä puiden oksilla vielä ihan täydellinen olekaan.


Autiotuvalta on vielä reilut puolitoista kilometriä parkkipaikalle. Polku on tällä välillä tallautunut erityisen helppokulkuiseksi, mutta emme silti kohtaa matkan varrella kovinkaan montaa ihmistä. Saamme siis ihailla rauhassa täältä hieman alempaa jälleen häämöttävää järvimaisemaa sekä upean lumipeitteen saaneita puita.


Tykkylumi saa monet puut näyttämään eriskummallisilta hahmoilta. Vain mielikuvitus on rajana, kun ihmettelemme millaisia tonttuja, kummituksia tai linnunpelättimiä tunturin rinteille on muodostunut.


Reitti yhdistyy kierroksen alkumatkalla käytettyyn polkuun parisataa metriä ennen parkkipaikkaa. Parkkipaikan laidalla palvelee syyskuussa auennut Eräkahvila Tykky.


Riisitunturi on sijaintiinsa nähden suosittu retkeilykohde, eikä syyttä. Näin hienoon paikkaan olisi mukava palata erityisesti syksyllä ruska-aikaan tai kirkkaana talvipäivänä tykkylumen peittämien puiden hohtaessa sinistä taivasta vasten. Riisitunturille aukeaa helmikuussa 2021 myös uusi kahdenkymmenen kilometrin mittainen talvipyöräilyreitti. Sulan maan aikaan pyöräily on kielletty.


Reilun neljän kilometrin mittainen Riisin rääpäsy on mukava reitti, jonka varrella saa ihailla kauniita tunturimaisemia ja lumisia puita. Taival ei tunnu mitenkään raskaalta ja meillä kuluu siihen valokuvaustaukoineen vajaat kaksi ja puoli tuntia. Pidempää patikointia kaipaaville on tarjolla esimerkiksi runsaan kymmenen kilometrin mittainen Riisin rietas -kierros, jonka kesä- ja syystunnelmiin pääset Suunnaton– ja Maisemaonnellinen-blogeissa. Aurinkoisempia Riisitunturin talvikuvia voi ihailla vaikkapa Maailman äärellä -blogissa. Riisitunturin reittikuvaukset löytyvät luontoon.fi -sivustoilta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 13.1.2021 at 19:55

    Käytiin syksyllä Riisitunturilla ja kierrettiin Rääpäsy- ja Rietas-reitit. Mukava paikka, mutta syksyllä ainakin todella ruuhkainen. Oltiin paikalla onneksi heti kun päivä valkeni ja saimme patikoida rauhassa. Kun tulimme takaisin autolle oli uudistettukin parkkipaikka aivan täynnä ja tien vieressäkin oli autoja lähes kilometrin matkalla. Kiva kuulla, että talvella ruuhkaa on vähemmän ja hyvä tietää, että Rääpäsyn pystyy kulkemaan kätevästi ilman lumikenkiä. Me ollaan ajateltu, että lähdettäisiin käymään Riisitunturilla taas helmikuussa. Silloin valoa on varmaan jo vähän enemmän, mutta toisaalta kevät ei ole niin pitkällä, ettei tykkymaisemia enää olisi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.1.2021 at 22:34

      Harmi että siellä oli syksyllä uusikin parkkipaikka ja tien varsi lopulta noin täynnä. Tilanne vaihtelee varmaan vuoden- ja kellonaikojen sekä sään mukaan aika paljon. Me tosiaan mietittiin loppuun asti että otetaanko lumikengät mukaan, mutta kun matkaan lähti moni muukin ilman, niin jätettiin lumikengät autoon. Ainakin meidän käydessä polulla pärjäsi mainiosti ilman, mutta tilanne voi talven mittaan muuttua, kuten Johanna tuossa alemmassa kommentissa muistuttaakin. Valoa helmikuussa on ainakin paljon enemmän ja voisin kuvitella että silloin tykkymaisema saattaa olla parhaimmillaan.

  • Reply Maisemaonnellinen Johanna 13.1.2021 at 22:44

    Kiitos linkityksestä!

    Tosiaan, ihan tänään olimme tuolla uudemman kerran, aivan hirmuisessa pakkasessa. Mutta sää oli pakahduttavan kaunis ja aurinkoinen, joten laitoimme lähtiessä hyvin päälle, ja jätimme koirakaverimme kotiin.

    Pähkäilimme lumikenkien tarvetta, ja päädyin laittamaan ne jalkaan, jotta voin poiketa polulta kuvaamaan tarvittaessa. Mutta navakka tuuli olikin kinostanut lunta monin paikoin polulle, paikoitellen oikein runsaastikin. Lumikengistä oli siis meille todella paljon iloa. Nuo TSL:n lumikengät ovat niin kevyet ja kulku niiden kanssa on melkein kuin ilman, joten tulen kyllä jatkossakin herkästi mieluummin ottamaan kengät mukaan polulle kuin jättämään ne autoon.

    Ainoa mikä tuossa melkein sietämättömän kauniissa maisemassa harmittamaan oli se, että tuo Tykky oli kiinni. Olimme etukäteen hekumoineet kahvilapiipahduksella, joka nyt sitten jäi tekemättä.

    Tuo matka tuonne oli oikeastaan pakkasasteita jäätävämpi. Jäisellä ja mutkaisella tiellä tuli vastaan kolme täysperävaunullista rekkaa tukkilasteissa. Siinä vähän huoletti että riittääkö tiellä leveys – ja kuljettajilla ajotaidot…

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.1.2021 at 00:09

      Onneksi kovassakin pakkasessa pärjää, kun varusteet ovat kunnossa. Haluan kyllä vielä joskus palata Riisitunturille aurinkoisella talvisäällä, näytti lämpömittari sitten mitä hyvänsä.

      Hyvä kuulla kokemuksia tuosta, että olosuhteet voivat vaihtua nopeasti ja joinakin päivinä lumikengät ovat todella tarpeen. Kyllähän tuuli mahtuu tuolla tuivertamaan, joten helppo ymmärtää että polut voivat kadota nopeastikin kinosten alle. Myönnän myös sen, että alkumatkasta ei voi vielä varmasti tietää missä kunnossa polku on lähempänä tunturin huippua. Meillä oli mukana vuokramökin varustukseen kuuluneet lumikengät, jotka eivät ehkä olleet ihan kevyimmästä päästä.

      Harmi että kahvila oli teidän käydessä kiinni. Aukiolot painottuvat ehkä lomasesonkeihin. Sama juttu että ajomatka oli meilläkin itse tunturiretkeä jännempi. Näin talvella tuonne joutuu ajamaan aika jäisiä ja kapeita teitä pitkin, joten maltti on valttia.

  • Reply Martta / Martan matkassa 15.1.2021 at 20:38

    Kyllä on kaunista! Riisitunturi on kiinnostanut pitkään, enpä tiennyt, että se on noin lähellä Rukaa. Tuonne olisi kyllä kiva päästä, etenkin lumiseen aikaan se näyttää niin taianomaiselta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.1.2021 at 22:43

      Riisitunturi on kyllä kaunis! Kannattaa ilman muuta käydä jos liikkuu tuolla päin Suomea ja onnistuu tosiaan helposti päiväretkenä Rukalta.

  • Reply Jaana ja Teemu 17.1.2021 at 17:41

    Hieno, mutta raskas päivä oli meillä tarpoa lumikengillä hangessa, mutta kyllä ne maisemat olivat kaiken vaivan arvoisia. Ensimmäistä kertaa lumikengillä ja ensimmäistä kertaa vapaalaskemassa 😊. Oltais voitu morjenstaa jos oltais tajuttu lähellä olevan tuttuja, mutta sitä keskittyy niin siihen omaan tekemiseen ja aherrukseen, ettei huomaa muuta ympärillä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.1.2021 at 21:10

      Ja mä kun luulin että te olitte kokeneitakin niiden kaikkien välineittenne kanssa 🙂 Jonkinlaiselle kunnon lumikenkäretkelle voisin kyllä joskus itsekin lähteä, niin saisi uudenlaisia kokemuksia talviretkeilystä. Ymmärrän hyvin ettei tuolla tule mieleen katsella näkyykö tuttuja, ja enhän mäkään teitä mitenkään tunnistanut, vaikka ihan kuvankin otin ja oltiin myös yhtä aikaa siellä huipulla 😀

    Leave a Reply