Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kansallismaisemamme Koli

Vierailimme viime heinäkuussa monen muun kotimaanmatkailijan tavoin Kolilla. Kävimme tällä kerralla pelkästään suositulla Huippujen kierroksella, joka on helpoin tapa Suomen kuuluisimpien maisemien ihailuun.

Kesällä kuulosti siltä, että suurin piirtein joka toinen suomalainen suuntasi ihailemaan Kolin maisemia. Pysähdyimme sinne itsekin muutamaksi tunniksi matkallamme Joensuusta Nurmekseen.
Edellisestä käynnistäni ehti vierähtää jo yli vuosikymmen, joten olin toivonut Kolille paluuta jo kauan. Heinäkuun lopulla oli toki ruuhkaa ja jo parkkipaikan löytämisessä oli haasteensa. Parkkipaikoilta pääsee Break Sokos Hotel Kolin ja Luontokeskus Ukon pihapiiriin joko portaita pitkin tai ilmaisen funikulaarin kyydissä.


Lähdemme yläpihalta Huippujen kierrokselle, joka on suosittu puolentoista kilometrin mittainen lenkki. Kierroksen varrella nähdään kuuluisat Ukko-Kolin, Paha-Kolin sekä Akka-Kolin maisemat. Taival alkaa jyrkkiä kiviportaita pitkin kiipeämällä ja pian voikin jo vetää henkeä ensimmäisillä maisemapaikoilla, joilta saa ihailla näkymiä kaukana alhaalla siintävälle Pieliselle päin.


Jo ensimmäiset järvimaisemat ovat huikean hienoja, mutta jatkamme kappaleen matkaa eteenpäin ja saavumme Kolin kuuluisimmalle huipulle Ukko-Kolille. Täältä Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran päältä aukeaa häkellyttävän hieno maisema sinisenä kimaltavalle Pieliselle.


Kuuluisimpana Kolin ikuistajana pidetään taiteilija Eero Järnefeltiä, joka maalasi mielellään komeita metsä- ja järvimaisemia. Kun Järnefelt muutti perheineen Keski-Uudellemaalle Tuusulanjärven rannalle, alkoi hän kutsua itsellenikin kovin tuttua Sarvikalliota Pikku-Koliksi.


Jatkamme Ukko-Kolilta taas hieman eteenpäin, kunnes saavumme seuraavalle maisemapaikalle Paha-Kolille. Tälle huipulle kiivetään kaltevaa avokalliota pitkin, joten perille pääsemisen voi kokea hiukan haastavaksikin. Auringon kuivattamalla kalliolla on onneksi helppo kiivetä.


Löydämme Paha-Kolin liepeiltä mukavan kallion, jossa saamme mutustella eväitä ja katsella maisemaa melko lailla omassa rauhassamme. Alhaalla Pielisellä erottuvat esimerkiksi hauskasti nimetyt vierekkäiset saaret Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ihmisiä on hieman vähemmän kuin Ukko-Kolilla ja oman retkemme perusteella Paha-Koli on meille koko alueen mieluisin maisemapaikka.


Historioitsijoiden mukaan Paha-Koli toimi menneisyydessä käräjäpaikkana, jonka jyrkänteeltä rikokseen tuomittuja heitettiin kohti kuolemaa. Rajusta pudotuksesta hengissä selviytyminen kelpasi kuitenkin todisteeksi syyttömyydestä.


Kolin maisemia ihaillaan edelleen kaiteettomilta avokallioilta, joiden päällä on syytä liikkua varoen. Pääsimme itse paikalle poutaisena kesäpäivänä, mutta alusta saattaa olla huonommalla kelillä hyvinkin liukas. Korkeita jyrkänteitä riittää monessa paikassa, joten maltti on valttia ja erityisesti pienistä lapsista on syytä huolehtia tarkasti.


Jatkamme Paha-Kolilta vielä vähän matkaa Huippujen kierroksen ulkopuolelle, jolloin ihmismäärä vähenee oleellisesti ja maisemaa voi katsella entistä rauhallisemmin. Näkymät ovat edelleen suurin piirtein yhtä upeita kuin suosituimmilla näköalapaikoillakin.


Kierroksesta olisi vielä jäljellä Akka-Koli, mutta jätämme sen huipulle kiipeämisen tällä kerralla väliin. Alamme olla maisemakylläisiä kiireettömän näkymien ihailun jälkeen ja Akka-Kolilla näkyy olevan jo muita retkeläisiä riittämiin. Akka-Kolin päältä aukeaa hyvä näkymä eri suuntiin, erityisesti länteen eli poispäin Pielisestä. Akka-Kolille täytyy ehdottomasti kiivetä taas seuraavalla Kolin-vierailulla.


Akka-Kolin juurelta löytyy Hiljaisuuden temppeli, jossa vihitään vuosittain muutamia kymmeniä hääpareja sekä pidetään hartauksia. Yksinkertainen puuristi sopii luontevasti karunkauniiseen ympäristöön. Kolin uskotaan olleen muinaissuomalainen palvontapaikka jo ennen kristinuskoa, joten näillä kallioilla on hyvinkin pitkä uskonnollinen historia.


Saavumme kävelykierroksen päätteeksi Luontokeskus Ukkoon, jossa teemme pieniä matkamuisto-ostoksia. Näyttelytilat ovat monista muista luontokeskuksista poiketen pääsymaksulliset, mutta tämä lienee Kolin suuret kävijämäärät huomioiden hyvin perusteltua. Nälkä kurnii, joten menemme syömään viereisen Break Sokos Hotel Kolin näköalaravintolaan. Satumme paikalle sopivaan aikaan, sillä suuressa salissa on vain muutamia ruokailijoita. Saamme näin ollen ikkunapöydän, josta kelpaa katsella maisemaa koko kolmen ruokalajin aterian ajan.


Kolin kansallispuistossa on kuuluisimpien maisemapaikkojen lisäksi paljon muutakin koettavaa. Tänne voisi palata joskus paremmalla ajalla ja viipyä useamman päivän, jolloin ehtisi retkeillä monilla poluilla. Alun perin ajattelimme yöpyä Kolilla tälläkin reissulla, mutta hotelli oli loppuunmyyty ja päätimme muutenkin siirtää majoituksen johonkin hiljaisempaan ajankohtaan.


Itseäni houkuttaisi Kolin poluista vaikkapa reilun seitsemän kilometrin Mäkrän kierto, joka veisi Järnefeltin maalauspaikoille Mäkrävaaralle. Kolilla on useampia muutaman kilometrin lenkkejä, joista moniin kuuluvat suuret korkeuserot. Alueen pisin reitti Herajärven kierros tarjoaisi patikoitavaa neljäksikin päiväksi.


Ainakin osalla poluista saisi luultavasti kulkea rauhassa, sillä valtaosa kaltaisistamme päiväretkeläisistä käy katsomassa vain Huippujen kierroksen maisemat. Reiteistä löytyy kattavasti tietoa Luontoon.fi -sivustolta.


Kolille voisi toki tulla myös talvella hiihtämään, sillä latuverkostoa riittää noin 80 kilometrin verran. Reitit levittäytyvät suurten korkeuserojen sävyttämiin vaaramaisemiin sekä Pielisen jäälle. Kolilla toimii myös perinteikäs laskettelukeskus.


Kolin suosiolla on syynsä, sillä maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Sanotaan, että jokaisen japanilaisen kuuluisi kerran elämässään kiivetä Fuji-vuorelle, ja kenties Kolia voisi Saanatunturin ohella pitää meidän Fujinamme. Kolin ruuhkat olivat ainakin kesäloma-aikaan todellisuutta, mutta tilanne ei kuitenkaan ollut aivan mahdoton, kunhan vain henkisesti varautui liikkumaan vilkkaalla alueella. Koli lienee parhaimmillaan varhain aamulla tai iltaisin, kuten bloggaajakollega Rami ansiokkaassa jutussaan mainitsee. Tässäkin olisi yksi hyvä syy viipyä yön yli.


Mielestäni on melko samantekevää, mistä kohtaa Huippujen kierrosta Pieliselle päin katselee. Näkymä on upea monesta kohdasta ja sama Pielinen siellä alhaalla joka tapauksessa kimaltaa. Parasta on vain etsiä itselleen miellyttävä paikka ja pysähtyä nauttimaan kotimaan kauneudesta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.12.2020 at 13:08

    Mekin kävimme Kolilla kesällä, itse asiassa pariinkin kertaan. Kummallakin kerralla olimme liikkeellä iltapäivällä, jolloin suuri osa ihmisistä oli varmaankin jo oman retkensä tehnyt ja parkkipaikan löytäminen oli helppoa. Mäkrän kierrolla ihmisiä oli tosiaan selvästi vielä vähemmän ihmisiä, vaikka ihan yksinään sielläkään ei saanut olla. Maisemat Mäkrävaaralta ovat vähintään yhtä upeita kuin Huippujen kierroksella. Korkeuseroja on kylläkin varsin paljon ja lyhyeen pituuteen nähden reitti on yllättävänkin raskas.

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.12.2020 at 10:25

      Kiva kuulla teidän kokemuksista, täytyypä käydä Mäkrällä seuraavalla kerralla. Kolia olisi kyllä mukava nähdä laajemminkin, sillä nyt tuntuu että noilta huipuilta kävi vain kurkistamassa millainen upea alue ympärille levittäytyy. Oma ajoituksemme oli varmasti parkkipaikkojen kannalta huono, kun tultiin joskus kahdentoista jälkeen, jolloin moni oli ehtinyt paikalle mutta harva lähtenyt pois. Yöpyminen houkuttaisi, niin saisi nauttia kiirehtimättä aamujen ja iltojen tunnelmasta.

    Leave a Reply