Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sipoonkorven Kalkinpolttajanpolku

Lähdin kauniina lokakuisena arkiaamuna yksikseni luontoretkelle Sipoonkorpeen. Reittinä oli tällä kerralla Kalkinpolttajanpolku, jota pitkin pääsee patikoimaan vaihtelevassa maastossa. Koukkasin matkan varrella myös Bisajärvelle.

Lokakuisen aamuauringon ensimmäiset säteet yltävät hallayön viilentämille kallioille, kun syön aamupalaani Högbergetin huipulla. Ympäröivä metsä voisi sijaita kaukanakin erämaassa, mutta liikenteen tauoton humina muistuttaa pääkaupunkiseudusta. Puiden raosta häämöttää Vuosaari sekä lähempänä näkyvä Hakunilan vesitorni. Saan eväsleipäni syötyä ja käännyn metsäpolulle, jolloin kerrostalot ja tupruavat savupiiput katoavat näkyvistä.


Aloitin retkeni Tasakallion parkkipaikalta, josta on tien vartta, metsäpolkua ja kallioita pitkin reilun kilometrin matka Kalkinpolttajanpolun alkuun. Vajaan viiden kilometrin mittaista rengasreittiä mainostetaan Sipoonkorven suosituimpana. Perusteina tähän lienevät sopivan pituuden lisäksi monipuolisuus sekä selkeät opasteet, jotka ovat kunnossa alusta loppuun.


Aamiaispakkanani toiminut Högberget osuu Kalkinpolttajanpolun alkuun, kun kierrosta lähtee tekemään myötäpäivään. Kallion päällä on pari pöytää eväiden syömistä varten.


Reitin alkuosassa on hieman haastetta korkeuserojen ja liukkaiden kallioiden vuoksi. Polulla riittää niin kiviä, juurakkoa kuin mutaakin, mutta eteneminen helpottuu vähitellen. Edessä on pian myös mukavia metsäpolkuja. Aluskasvillisuuden seassa piilotelleet linnut pyrähtävät lentoon ja utelias orava kurkkii kulkijaa männyn takaa.


Näen tovin metsässä samoiltuani kallioiden väliin syntyneen lammikon, joka on aidattu huolellisesti joka puolelta. Google Maps tuntee paikan juhlallisella nimellä Sipoo Canyon, mutta mitenkään valtavasta nähtävyydestä ei ole kysymys. Vieressä ovat myös pienen kivisen rakennuksen rauniot.


Matka jatkuu tästä eteenpäin melko pitkään Kalkkiuunintien reunaa pitkin, joskin välillä sukelletaan hetkeksi myös metsän siimekseen. Hiljaisella päällystämättömällä tiellä pääsee maalaistunnelmaan, vaikkei autotie olekaan houkuttelevin mahdollinen alusta luontoretkelle. Kalkkiuunintien pari muutaman auton parkkipaikkaa ovat nyt arkiaamuna tyhjillään, mutta viikonloppuisin niille mahtuminen lienee arpapeliä.


Pian tieosuuden päättymisen jälkeen saavutaan risteykseen, josta voi kääntyä Bisajärven ja Kuusijärven suuntaan. Päätän poiketa Kalkinpolttajanpolulta Bisajärvelle, jonne on reilun kahden kilometrin matka yhteen suuntaan. Koko matka taivalletaan miellyttävää metsäpolkua, jonka varrella on tosin jonkin verran kuraisia paikkoja sekä korkeuseroja. Kaunis auringonpaiste valaisee metsän vihreitä mättäitä ja tämä osuus jää mieleen yhtenä retken parhaista.


Polku johtaa Bisajärven tulipaikalle, joka sijaitsee kallion päällä. Pieni järvi näkyy mäen alapuolella. Paikalla ei näy arkisena aamupäivänä ristin sielua, mutta grillikatoksessa sekä kolmen taivasalle pystytetyn pöydän ympärillä olisi tilaa useille retkeilijöille.


Laskeudun portaat Bisajärven rantaan ja rauhoitun tyynen veden äärellä. Kuusijärvelle on vain kolmen kilometrin matka, joten sieltä käsin voisi kävellä tänne eväsretkelle vaikka koko perheen voimin.


Palaan samaa polkua pitkin takaisin Kalkinpolttajanpolulle, joka jatkuu tästä eteenpäin erinomaisessa kunnossa olevaa soraista reittiä pitkin. Polun pohja on tasoitettu, mutta reitillä on melko runsaasti korkeuseroja.


Pysähdyn syömään eväideni rippeet Kalkkiruukin laavulle, jonka yhteydestä löytyy tulipaikan lisäksi erillinen makuusoppi yöpyjille, pari penkkiä sekä käymälä. Jaloittelen hetken laavun lähistöllä kohoavilla kallioilla, kunnes jatkan matkaani.


Paluu kohti Kalkinpolttajanpolun loppua sujuu hyväkuntoista reittiä pitkin. Haastetta tuovat vain koko ajan jyrkemmiksi muuttuvat ylämäet, jotka saavat sykkeen nousemaan. Jyrkimpään kohtaan on ystävällisesti tehty portaat, jotka tuovat hetkellisesti mieleeni jopa ikimuistoisen vaelluksen Madeiran korkeimmilla huipuilla. Täällä Sipoonkorvessa portaita on kuitenkin vain muutamia, toisin kuin Pico do Arieiron ja Pico Ruivon välisellä taipaleella. Ylös pääsemisen jälkeen on silti aina hauska katsoa mistä on tänne asti kiivennyt.


Kaunis metsämaisema vaihtuu lopulta kallioihin, joilta lähdin Kalkinpolttajanpolulle. Kun lähtöpaikkana käyttää Tasakalliontien parkkipaikkaa, kertyy perusreitille Kalkinpolttajanpolun ympäri mittaa 7,2 kilometriä, mutta näin Bisajärveen yhdistettynä mukavat 11,6 kilometriä.


Kalkinpolttajanpolulla on melko paljon korkeuseroja, vaikka yksittäiset nousut eivät olekaan valtavia. Alusta saattaa olla reitin alkupuoliskolla liukkauden mukaan hieman haastava, mutta valtaosa taipaleesta taitetaan kunnostettuja sorapohjaisia väyliä pitkin. Kyseessä on siis varsin hyvä kierros, mutta Sipoonkorvesta löytyy paljon muutakin. Esittelen seuraavassa postauksessa Sipoonkorven kaikki merkityt patikointireitit.

Voit lukea Kalkinpolttajanpolusta myös Maa Quzuu -blogista.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 15.11.2020 at 15:59

    Kalkinpolttajan polku yllätti aikoinaan positiivisesti. Viikonloppuna vähänkään aamun jälkeen parkkipaikan löytäminen tosin on ihan mahdotonta. Monissa kansallispuistoissa parkkipaikan ollessa täynnä tienvarsipysäköinti on hyvä vaihtoehto ja täysin ok, mutta ei tuolla. Paikalliset asukkaat eivät siitä tykkää ja sen vuoksi yksityinen parkkifirma sakottaa autoja säännöllisesti.

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.11.2020 at 12:34

      Pysäköinti on kieltämättä Sipoonkorven suurin ongelma. Nyt kun olen syksyn mittaan käynyt useamman kerran arkiaamuisin, niin tuo unohtuu, mutta viikonloppuisin vapaan paikan löytäminen vaatii onnea. Knutersin portin iso parkkipaikka on Sipoonkorvessa hyvä vaihtoehto, mutta sinne pysäköiminen tekee tietysti esimerkiksi Kalkinpolttajanpolun kiertämisestä vähän pidemmän lenkin.

  • Reply Outi / Maa Quzuu-matkablogi 17.11.2020 at 00:48

    Kiitos maininnasta!! Bisajärven osuus on minulta jäänyt käymättä. Täytyypä käydä urkkimassa sieltä parhaat uintipaikat joku kerta!

    Kävin muutama viikko sitten sienessä Tasakallion pysäköintialueen huituvilla. Päivä oli lauantai ja parkkipaikka oli tupaten täynnä porukkaa. Sienimetsässä ei ollut sen sijaan muita mutta merkityt reitit tuntuivat kuhisevan porukkaa. Keskellä viikkoa lienee siis paras aika tällä hetkellä Sipoonkorvelle, kuten kaikille muillekin ulkoilureiteille.

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.11.2020 at 12:39

      Kiitos sulle tuosta postauksesta, se oli hyvää lukemista ennen omaa retkeä. Bisajärvelle on 3 km Kuusijärveltä, joten hyvä retkikohde myös siitä suunnasta.

      Kauniit viikonloput on varmasti hankalia aikoja Sipoonkorvessa pysäköintiin, varsinkin kun esimerkiksi juuri tuo Tasakallion parkkialue on niin pieni. Meillä on tosin käynyt hyvä pysäköintituuri viikonloppuisinkin, kun on löytynyt juuri se yksi tai pari vapaata paikkaa. Toisaalta saavuttiin syys-lokakuussa joskus kolmen maissa iltapäivällä, jolloin moni on varmaan juuri lähtenyt pois päin.

    Leave a Reply