Suomen suurin matkablogiyhteisö

Patikointiloma Himoksella

Keski-Suomessa Jämsässä sijaitseva Himos valikoitui lokakuisen syyslomaviikon kohteeksi oikeastaan sattumalta. Saimme tutustua lähiympäristön kauniiseen luontoon ja ehdimme vierailla myös kolmessa eri kansallispuistossa.

Syysloman haaveena oli päästä Kreikan Samokselle, mutta päädyimmekin Jämsän Himokselle. Muovisen oliivipuun vieressä sai kyllä kuunnella kreikkalaista musiikkia Mythos-olutta ja fetajuustoa nauttien, mutta Himoksella oli lopulta parempi keskittyä suomalaisiin kokemuksiin. Vuokramökin ikkunasta näkynyt golfkenttä toi tosin mieleen myös Irlannin, jossa vihreät kukkulat peittyvät samalla lailla tunnelmalliseen usvaharsoon ja ohueen tihkusateeseen.


En olisi totta puhuen osannut sijoittaa Himoksen laskettelukeskusta ennen tätä reissua edes kartalle. Matka varattiin poikkeuksellisesti vasta muutamaa päivää ennen lähtöä, koska muut suunnitelmat kariutuivat yksi toisensa jälkeen. Ensin täytyi hylätä Välimeri ja sitten Baltia, minkä jälkeen mökkiloma jossakin päin Suomea alkoi kuulostaa parhaalta saatavissa olevalta vaihtoehdolta. Vapaita mökkejäkään ei tosin tuntunut enää viime hetkellä tulevan kovin helposti vastaan.


Sopiva mökki löytyi siis Himokselta, jossa on tarjolla myös hyviä ulkoilumahdollisuuksia. Tällä kerralla emme kaivanneet muuta, joten paikallisten matkailuyrittäjien tukeminen jäi jopa hävettävän vähäiseksi. Asioimme vain pari kertaa Jämsän keskustan marketissa ja tilasimme yhtenä päivänä pizzat. Reippailua raikkaassa ulkoilmassa tuli sen sijaan harrastettua sitäkin enemmän.


Golfkentän laidalla sijaitseva Helmikkäpolku Cottage oli pikku puutteistaan huolimatta viihtyisä ja hinta-laatusuhteeltaan hyvin toimiva majoitusratkaisu. Himoksella on varsin runsas valikoima erilaisia mökkivaihtoehtoja, joista monissa on myös ulkoporeallas. Meillä sellaista ei ollut, mutta sauna kyllä lämpeni.


Himos tunnetaan ensisijaisesti laskettelukeskuksena, jossa moni käy juhlimassakin. Harrastemahdollisuuksia löytyy vuodenajan mukaan myös esimerkiksi golfaajille ja maastohiihtäjille. Itseäni olisi kiinnostunut fatbiken vuokraaminen yhdeksi päiväksi, mutta olimme tässä asiassa liian myöhään liikkeellä ja pyörät oli jo varattu. Tämä ei jäänyt kuitenkaan harmittamaan, sillä liikkuminen onnistui mainiosti myös kävellen. Alueen patikointikartta punaisine ja keltaisine reitteineen löytyy Himoslomien nettisivuilta.


Luonnollinen aloitus ympäristöön tutustumisessa on käyminen Himoshuipulla, jonka päältä voi ihailla upeita näköaloja. Hiekkaista Himoshuipuntietä ylös kiivetessä tulee vähän viileämmälläkin säällä taatusti lämmin.


Laskettelurinteen huipulta avautuvat näkymät muistuttavat jopa Lappia, vaikka keskisuomalaiset kukkulat eivät toki oikeita tuntureita olekaan. Syksyinen ruska on värittänyt metsiä keltaisellaan, joten saamme nauttia varsin upeista maisemista. Huipulle pääsee halutessaan myös autolla.


Himoshuipun ympäri kiertää kartalla punaisella merkitty neljän kilometrin mittainen lenkki, joka on talvella maastohiihtäjien käytössä. Latupohjaa seuraava kävelyreitti on sulan maan aikaan helppokulkuinen. Jatkan kierrosta lähtemällä Huipun eräpolulle, joka vie vajaan kolmen kilometrin taipaleelle ajoittain myös kapeita ja kivikkoisia metsäpolkuja pitkin.


Eräpolku on mukava kokemus, sillä se vie hiljaisen luonnon keskelle. Mustikoita ja puolukoita on jäljellä enää harvakseltaan, mutta niitä löytyy silti vielä muutamia maisteltaviksi.


Pysähdyn välillä katselemaan rinteeltä alas solisevaa puroa. Vastaan ei tule yhtään ihmistä ja ainoat elonmerkit rajoittuvat lintujen ääniin.


Eräpolku päättyy laavulle, josta matka jatkuu taas latupohjaa pitkin eteenpäin. Pysähdyn välillä peilityynen suolammen rantaan. Hiljainen ympäristö on poikkeuksellisen kaunis, eikä tällaisina hetkinä kaipaisi minnekään muualle. Punaisella merkittyjä reittejä soveltaen saa aikaan mukavan noin kymmenen kilometrin lenkin, jonka varrella riittää myös korkeuseroja.


Keltaisella merkitty reitistö on pituudeltaan suurin piirtein punaista vastaava ja se vie Paljakan sekä Sammalsuon alueille. Luonto on täälläkin kaunista, mutta erityisiä näköalapaikkoja ei tule vastaan. Nousen jyrkkää niljakasta polkua ylös mäelle, jossa matkanteko jatkuu hetken metsätiellä, ennen kuin reitti siirtyy kivikkoista polkua pitkin puiden siimekseen.


Syksyisessä metsässä näkyy sammalmättäitä ja putoilevia lehtiä. Saan pian pysähtyä katselemaan tikkaa, joka naputtaa keskittyneesti puunrunkoa. Sen lisäksi hiljaisuuden rikkoo vain ajoittain kuuluva kaukainen liikenteen humina. Maassa näkyy maastopyörien jälkiä ja reitti on paikoitellen hieman kurainen. Taivas on tasaisen harmaa, mutta sää pysyy poutaisena.


Nautin Paljakan alueen luonnosta, jossa on avaraa matalien mäntyjen hallitsemaa metsää sekä soita. Karu kauneus vie mielen jälleen Lappiin saakka, sillä maassa kasvaa runsaasti jäkälää ja luonnon rauha on käsin kosketeltavissa.


Etenen ajatuksiini uppoutuneena karttaa tutkimatta, sillä luotan reitin varrella oleviin opasteisiin. Paljakan kierrokselta Sammalsuolle kääntyvä polku jää kuitenkin huomaamatta, koska laminoidusta viitasta on jäljellä pelkät puukeppiin jääneet niitit. Kuvassa näkyvästä kohdasta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle.


Kävelen hyvän matkaa paikan ohitse, kunnes alan epäillä sijaintiani ja palaan etsimään kaipaamaani sivupolkua. Sen löydettyäni pääsen reilun kolmen kilometrin mittaiselle Sammalsuon reitille, jonka varrella vastaan tulee niin polkuja, avoimia kallioita kuin vähän metsätietäkin. Maasto on mukavan vaihtelevaa.


Palaan kierroksen jälkeen takaisin Paljakan reitille, jonka varrella tulee vielä vastaan yksi erähenkisesti savuava tulipaikka makkaranpaistajineen. Pidän keltaisen reitistön maastosta, joka on rauhoittava ja monipuolinen.


Himoksen patikointiopasteita voisi mielestäni kehittää jonkin verran. En nyt tarkoita tuota pudonnutta ja luultavasti jo korjattuakin viittaa, vaan kuulin vastaantulijoidenkin kaipaavan opasteita erityisesti reittien alkupäähän hiihtokeskuksesta lähdettäessä. Esimerkiksi keltaiselle reitille pääsee mukavimmin lastenrinteiden hissiputken takaa menevää polkua pitkin, kunhan asian vain tietää. Reittien varrella voisi olla puuhun maalattujen täplien lisäksi ja satunnaisten laminoitujen nuolien sijasta muutamia kestäviä opasteita, joissa olisi kerrottu myös etäisyyksistä. Polkujen alku löytyy toki nytkin hetken etsimällä, eikä täpliä seuraamalla pääse eksymään, mutta viitoitus ei ole vielä kansallispuistojen tasolla. Retkeilypolut itsessään ovat kyllä mukavia ja mielenkiintoisia.



Himoksen sijainti on varsin hyvä eri kansallispuistoihin tehtäviä retkiä ajatellen. Kävimme Himokselta käsin kolmessa kansallispuistossa, joista julkaisin omat postauksensa jo aiemmin. Lähimpänä sijaitsee Isojärvi, Leivonmäkeen ajaa noin tunnissa ja Helvetinjärvelle matkaan kuluu noin puolitoista tuntia suuntaansa.

Isojärven kansallispuiston sateinen Majavapolku
Upea ulkoilupäivä Leivonmäen kansallispuistossa
Päiväkävelyllä helvetistä itään



Himoksen lähettyviltä löytyy myös Oravivuoren näköalapaikka, joka on osa Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa Struven ketjua. Kävimme Oravivuorella viime kesän kotimaanmatkalla ja julkaisin siitä oman juttunsa jo aiemmin.

Suomen Unesco-kohteita – Oravivuori



Ulkoiluviikko Himoksella oli varsin onnistunut kokemus. Ulkomaanmatkat odottavat edelleen parempia aikoja ja säästimme pohjoisemman Suomen talvea varten, joten Himos oli tässä tilanteessa meille sopiva valinta. Tuntui hyvältä viettää aikaa kodikkaassa mökissä ja nauttia päivisin raikkaasta syysilmasta, joka oli muutamia sadekuuroja lukuun ottamatta yllättävänkin suosiollinen. Himoksen luonto yllätti iloisesti kauneudellaan ja hiljaisuudellaan. Jos ei siis Samokselle asti pääse, on Himos toimiva, joskin erilainen vaihtoehto.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 11.11.2020 at 23:31

    Olen jostain syystä vierastanut erityisesti Suomessa (suurinta osaa) sellaisista patikointikohteista, jotka talvella toimivat laskettelukeskuksina. Olen ajatellut, että niissä ei juurikaan mukavia patikointireittejä olisi ja muutenkin olet ajatellut lasketteluinfran häiritsevän. Toki tähän on muutamia poikkeuksia.

    Himos näyttää kuitenkin noin syksyaikaan erittäin kauniilta. Maisemakuvissa puut ovat värjäytyneet kauniisti, mutta niin myös tuo lampi näyttää erittäin hienolta. Jäkälästä tykkään myös kovasti, jota muutamassa kuvassa kivasti näkee. Itse kirjoitimme juuri Rokuasta, sellaista sammalmattoa ei ole missään muualla tullutkaan vastaan! https://www.matkallamissamilloinkin.com/rokuan-kanssallispuisto-kaunis-jakalamattoinen-kangasmetsa-pohjois-pohjanmaalla/

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.11.2020 at 12:19

      Eipä minullekaan olisi tullut Himos mieleen patikointikohteita haettaessa, mutta etsittiin nyt ensisijaisesti sopivaa vuokramökkiä ja päädyttiin sitten vähän sattumalta tuonne. Kaksi erilaista noin kymmenen kilometrin lenkkiä Himoksella siis saa merkittyjä reittejä pitkin tehtyä, ja muita retkikohteita löytyy aika hyvin ympäristöstä.

      Rokua kiinnostaisi kovasti, olen kuullut siitä kehuja muiltakin. Se täytyy joskus mahduttaa ohjelmaan, kun liikkuu siellä päin Suomea.

    Leave a Reply