Suomen suurin matkablogiyhteisö

Päiväkävelyllä helvetistä itään

Suomen pysäyttävimmin nimetty kansallispuisto lienee Helvetinjärvi, joka löytyy Ruovedeltä Pirkanmaalta. Kiersimme Helvetistä itään -nimisen reitin, joka vie Helvetinkoluna tunnetulle rotkolle sekä kauniin järvimaiseman äärelle.

Ajamme Helvetinjärvelle Himokselta, josta taivalta saa taittaa puolentoista tunnin verran. Matkamusiikiksi sopii Chris Rean Road to Hellin lisäksi Jussi Raittisen Valtatie 66, sillä juuri tämä kantatie tuo meidät Orivedeltä Ruovedelle. Loppumatka sujuu mutkikasta maalaistietä pitkin. Helvetin esikartanon virkaa toimittaa strutsi- ja villisikatila, jonka tuotteita myydään kansallispuiston portin vieressä toimivassa ravintolassa. Ravintolan hauskoja mainoksia on ripoteltu matkan varrelle, joten tulijat ovat hyvin perillä tarjolla olevista monipuolisista herkuista.


Kankimäen parkkipaikalla on saapuessamme ruuhkaa, mutta autolle löytyy hetken etsiskelyn jälkeen tilaa viralliselta pysäköintialueelta. Helvetin portti on rakennettu kahdesta ylösalaisin käännetystä puunrungosta, joiden juuret kohoavat taivasta kohti.


Lähdemme Helvetistä itään -nimiselle kierrokselle, joka on tämän kansallispuiston ainoa rengasreitti. Käveltävää kertyy noin neljän ja puolen kilometrin verran. Käytännössä koko matka taittuu erittäin hyvässä kunnossa olevia polkuja pitkin, minkä lisäksi matkan varrelle osuu myös muutamia portaita.


Helvetinjärvi vaikuttaa suositulta retkikohteelta, sillä kulkijoita riittää pilvisenä syyslomapäivänä ajoittain lähes jonoksi asti. Alkumatka sujuu kauniissa metsämaisemassa. Sammal ja välillä jäkäläkin on peittänyt mättäät alleen, joten vihreyttä on syksylläkin riittämiin.


Saavumme parin kilometrin kävelyn jälkeen Helvetinkolulle, joka on tunnettu matkailunähtävyytenä jo 1800-luvulta saakka. Kapea sola laskeutuu kallioiden päältä jyrkästi Ison Helvetinjärven rantaan. Rotkolla on syvyyttä lähes neljänkymmenen metrin verran. Helvetinkolu syntyi joskus miljoonia vuosia sitten maankuoren repeämisen seurauksena.


Laskeudumme puisia portaita pitkin alas järven rantaan, josta löytyy päivätupa sekä kaksi retkeilijöiden kansoittamaa nuotiopaikkaa. Kauniina päivänä kannattaa siis varautua jonottamaan, jos mukana on makkaraa tai jotain muuta lämmittämistä kaipaavaa evästä.


Taukopaikka sijaitsee kauniissa ympäristössä. Järvi näyttää syksyn harmaudessa luotaantyöntävän synkältä, mutta kimaltaa kirkkaammalla säällä varmasti upeasti.


Haluamme kiivetä toisen tyttären kanssa takaisin kallioiden päälle Helvetinkolua pitkin. Muitakin innokkaita riittää, joten joudumme odottamaan vuoroamme hetken aikaa. Rotkossa täytyy kiivetä muutaman suurehkon kivenmurikan ylitse, mutta nousu on lopulta yllättävänkin helppo. Se onnistuu hyvin myös melko pieniltä lapsilta ja havaintojeni perusteella mukanaan voi kuljettaa koirankin.


Helvetinkolu on komea nähtävyys. Jyrkillä kallioseinämillä kasvaa sammalta ja rotkon korkeus on varsin vaikuttava. Voin hyvin kuvitella, kuinka entisaikaan on arvuuteltu rotkoa jättiläisten, hiisien tai maahisten aikaansaannokseksi.


Ihailemme takaisin ylös päästyämme kaunista järvimaisemaa ja päätämme syödä eväsleipämme näköalapaikan lähistöllä metsän siimeksessä. Ilma tuntuu viileältä, mutta onnistunut retkeily on vain varusteista kiinni. Iloitsemme poutasäästä ja palelevat sormet lämpiävät pian. Aurinkokin pilkahtaa hetkeksi näkyviin pilviharson takaa.


Rengasreitin jälkimmäinen osuus vie kauniille suoalueelle, jolla päästään pariin otteeseen pitkospuille. Tämä tuo taipaleen varrelle mukavaa vaihtelua.


Kokonaisuutena Helvetinjärvi ympäristöineen on paljon mukavampi kuin synkästä nimestä voisi päätellä. Omalla kohdallamme sitä tulee väkisinkin verrattua edellisinä päivinä kokemiimme Isojärveen ja Leivonmäkeen. Leivonmäki nousee kolmikosta yksimielisesti suosikiksemme monipuolisen luontonsa ansiosta. Helvetinjärvi sijaitsee näistä kauimpana majapaikastamme, joten pitkä ajomatka heikentää hieman kokemustamme.


Täytyy kuitenkin todeta, että sekä Helvetinkolu että sen lähistöllä sijaitseva näköalapaikka kuuluvat yksittäisinä luonnonnähtävyyksinä lomaviikon kohokohtiin. Myös hienosti ylläpidetty reitti ansaitsee kiitosta, joten Helvetinjärvellä kannattaa ehdottomasti poiketa täälläpäin Suomea liikuttaessa. Käymme vielä lopuksi kahvilla Ravintola Helvetin Portissa, jossa on makeita viinereitä, lämminhenkistä palvelua sekä hyvinkin väljää. Mukaan voisi ostaa villisikaa niin säilykkeiden kuin pehmolelujenkin muodossa.


Helvetinjärvelle voi saapua myös kansallispuiston toisella laidalla sijaitsevan Haukanhiedan parkkialueen kautta. Pitkä hiekkaranta on kuvien perusteella kaunis ja sieltä on reilun viiden kilometrin kävelymatka Helvetinkolulle. Lisäksi löytyy paljon muitakin polkuja, joista osa kuuluu runsaan kolmensadan kilometrin mittaiseen pitkän matkan vaellukseen Pirkan Taipaleeseen. Lisätietoa kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi -sivustolta. Kohteeseen voi tutustua myös YouTubessa, josta löytyy Helvetinjärvestä kertovia videoita esimerkiksi Kansallispuistot tutuiksi -kanavalta sekä Lanttimatkojen kuvaamana kesällä ja talvella.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 28.10.2020 at 20:34

    Tuo Helvetistä itään -luontopolku on omasta mielestäni yllättävänkin hieno varsinkin sen lyhyeen pituuteen nähden sekä siihen, että se kulkee paljon myös kansallispuiston ulkopuolella. Sammalmatto on tosiaan paikoitellen vaikuttava ja lyhyet suo-osuudet tuovat vaihtelua, kuten kirjoititkin. Ja tietysti yksittäisenä nähtävyytenä helvetinkolu ja rotkojärvi on vaikuttava.

    Jos tuonne muuten vielä suuntaa, kannattaa Helvetinkolulta kävellä vielä ainakin hetki Haukanhiedan suuntaan. Metsä vaihtuu nopeasti huomattavasti vanhemmaksi ja upeammaksi varsin nopeasti ja harvassa paikassa muistan vastaavia kuusivanhuksia nähneeni. Myös se ranta on kiva, mutta ne kuusivanhukset ovat reitin kohokohta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 31.10.2020 at 12:55

      Helvetistä itään on kyllä onnistunut kokonaisuus. Itselleni jälkimmäisen puoliskon suo-osuus oli mieluisa yllätys. Kiinnostaisi kyllä ajaa joskus tuonne Haukanhiedan puolelle ja käydä sieltä käsin Helvetinkolulla kääntymässä. Kävelymatka ei ole mitenkään mahdoton ja tuollainen vanha metsä kuulostaa oikein houkuttelevalta.

    Leave a Reply