Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vakoilutarinoita Viru-hotellin KGB-museossa

Tallinnan kulmikas maamerkki Viru-hotelli kätkee sisälleen paljon muistoja ja uskomattomia tarinoita. Opastettu kierros ylimmän kerroksen KGB-museossa vie mukaansatempaavalle aikamatkalle vakoilun täyttämiin Neuvostoliiton vuosiin.

Maineikas hotelli tuli itselleni tutuksi jo heinäkuussa 1985, jolloin majoituin elämäni kolmannella ulkomaanreissulla kahdeksi yöksi Viruun. M/S Georg Ots kuljetti viisumin hankkineita matkalaisia Suomenlahden ylitse ja perillä odotti jännittävä sekä kenties hieman pelottavakin Neuvostoliitto. Veljeskansan asuttaman kaupungin kaduilla näkyi koppalakkisia miliisejä, kuului venäjän kieltä ja paikalliset pikkupojat kerjäsivät purukumia. Hotellin kerrosvalvojina toimineet babuškat ostivat mielellään sukkahousuja, ja ruplia oli tarjolla myös muita länsimaisia tuotteita vastaan. Kaupungilta oli turha etsiä Stockmannia, mutta Kaubamaja löytyi.


Vuonna 1972 avatulla Virulla on merkittävä asema niin Suomen ja Viron välisen matkailun kuin koko Tallinnan kaupunginkin lähihistoriassa. Suuri hotelli nousi keskelle Tallinnaa ennätysvauhdilla, vain noin kolmessa vuodessa. Työstä vastasivat Suomesta tulleet insinöörit, rakennusmestarit ja työmiehet, joilla oli projektiin liittyvä vaitiolovelvollisuus.


Urakan loppuvaiheessa kaikille suomalaisille annettiin parin viikon loma, jonka aikana neuvostoliittolaiset ekspertit pääsivät töihin. Hotellin rakenteisiin asennettiin valtava määrä mikrofoneja, joiden tehtävänä oli kerätä tietoa hotellin asukkaista. Tämän seurauksena vitsaillaan edelleen, että Viru rakennettiin mikrobetonista – puolet mikrofoneja ja puolet betonia.


Virusta tuli valmistuessaan ainoa hotelli, jossa ulkomaalaiset saivat Tallinnassa yöpyä. Sillä oli majoitustoiminnan lisäksi muitakin tärkeitä tehtäviä. Hotelli houkutteli Tallinnaan länsimaista valuuttaa ja sen sisällä pystyi tarkkailemaan ulkomaalaisia vieraita. Vakoilupuoli vietiin äärimmilleen ja mikrofoneja ripoteltiin vaikkapa valaisimiin tai leipälautasiin. Epäilyttävimpiä vieraita varten suunniteltiin kuusikymmentä vakoilulaitteilla varustettua erikoishuonetta, joissa majoittui esimerkiksi poliitikkoja, toimittajia sekä amerikkalaisia. Epäilen ettei 9-vuotiasta Mikaa sijoitettu sellaiseen huoneeseen, vaikka varmuutta tästä ei toki ole.


Rakennuksessa on virallisesti 22 kerrosta, mutta niiden yläpuolelta löytyy vielä yksi salainen kerros, jonne hissit eivät kulje. Niin sanottu huoltokerros varattiin Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n käyttöön. Toinen kahdesta huoneesta kuului johtajalle ja toisessa päivysti agentteja kuuntelemassa mikrofonien välittämiä keskusteluja.


Tässä salaisessa kerroksessa toimii nykyään KGB-museo, johon pääsee tutustumaan noin tunnin pituisella opastetulla kierroksella. Tilat ovat melko pienet eikä esineitä ole valtavasti, mutta aika kuluu oppaan jutustelua kuunnellessa nopeasti. Oppaamme osoittautuu viihdyttäväksi tarinankertojaksi, joka suhtautuu rakennuksen värikkääseen menneisyyteen lämpimällä huumorilla. Välillä päästään ihailemaan erinomaista maisemaa yli kaupungin.


Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, jolloin KGB häipyi vähin äänin paikalta. Vaikka mahorkan käry on jo haihtunut, ovat huoneet edelleen sellaisessa kunnossa, mihin ne tuolloin jäivät. Poistuminen tapahtui kiireessä, osa laitteista rikottiin, eikä huoneissa tehty erityisen tarkkaa loppusiivousta. KGB:n poistumisesta ei tuolloin voitu olla täysin varmoja, koska salaisen kerroksen ovi oli pysynyt jo pari vuosikymmentä visusti suljettuna. Niinpä huoneet ehtivät olla ehkä parikin kuukautta tyhjillään, ennen kuin kukaan uskalsi käydä varmistamassa asian.


Johtajan huoneesta löytyy esimerkiksi suoran linjan puhelin, jonka avulla saatiin helposti yhteys KGB:n Tallinnan-päämajaan. Pagari-kadulla voi nykyään tutustua päämajan yhteydessä sijainneisiin tutkintavankilan selleihin.


Valtiollisen matkatoimiston Intouristin omistama Viru-hotelli kuului koko Neuvostoliiton hienoimpiin. Työpaikat olivat erittäin haluttuja, koska Viru nähtiin porttina länteen. Työntekijät pääsivät käsiksi länsimaisiin tuotteisiin, jotka olivat sen ajan pimeillä markkinoilla suuressa arvossa. Etu oli huomattava, sillä tavallinen neuvostokansalainen ei päässyt noin vain edes hotellin baarin ovesta sisään. Työntekijöitä oli parhaimmillaan yli tuhat. He osallistuivat virallisten tehtäviensä lisäksi muun muassa paraateihin sekä hotellin omalla kolhoosilla tapahtuneeseen perunannostoon. Ansioituneimmat saatettiin palkita lomamatkalla jonnekin päin Neuvostoliittoa.


Hallinto suhtautui työntekijöihin epäilevästi. Esimerkiksi löydetyt lompakot täytyi toimittaa välittömästi esimiehelle. Rehellisyyden testaamiseen käytettiin väripanoksella varustettuja rahapusseja, joiden avaamisen seurauksena sai pitkäksi aikaa kirkkaanpunaisen naaman sekä varmat potkut työpaikasta. Neuvostoliittoa vastustavat ajatukset olivat tuohon aikaan ankarasti kiellettyjä. Esimerkiksi Viron lipun hallussapidosta saattoi saada viiden vuoden vankeustuomion.


Virun asema historiallisena vakoilukeskuksena on ainutlaatuinen. Vuonna 1980 sen rinnalle valmistui toinen ulkomaisille matkailijoille suunnattu majoitusvaihtoehto eli Olümpia-hotelli. Tekniikka oli kuitenkin kehittynyt tuolloin jo niin pitkälle, ettei Olümpiaan tarvinnut asentaa kiinteitä vakoilulaitteita.


Liput KGB-museon kierrokselle kannattaa varata etukäteen Virun nettisivuilta. Kierros ei valitettavasti ole esteetön, koska museokerrokseen ei ole hissiyhteyttä. Opastus on kellonajan mukaan joko suomeksi, englanniksi tai viroksi. Nautin KGB-kierroksesta suuresti ja suosittelenkin kokemusta lämpimästi kaikille vakoilutarinoista tai muuten vaan historiasta kiinnostuneille. Museo antaa paljon ajattelemisen aihetta ja muistuttaa meistä jokaista vapauden merkityksestä.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Lentoonlähdössä by Hannamarielina 28.9.2020 at 13:28

    Käytiin muutama vuosi sitten KGB-museossa ja tykkäsin kovasti. Opas osasi kyllä hyvin ja mielenkiintoisella tavalla kertoa paikan historiasta.

    • Reply Mika / Lähtöportti 29.9.2020 at 18:56

      Museo on kyllä tosi mielenkiintoinen. Oppaalla on iso rooli ja useampikin tuolla käynyt tuttu on heitä kehunut, joten kaikki KGB-museon oppaat taitavat olla hyviä.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 2.10.2020 at 22:55

    Kuulostaapa kiinnostavalta! Olen pari kertoo Viru-hotellissa majoittunut, mutta enpä ollut tällaista rekisteröinyt. Täytyy pitää mielessä seuraavaa matkaa silmällä pitäen, kuulostaa kiinnostavalta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.10.2020 at 10:28

      Suosittelen tätä museota kyllä lämpimästi! Liput kannattaa tosiaan ostaa etukäteen, opastetut kierrokset lähtevät ala-aulasta.

    Leave a Reply