Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomen Unesco-kohteita – Oravivuori

Yksi Suomen Unesco-kohteista on Struven ketju, jonka nimi saattaa olla monelle vieras. Selvitimme Keski-Suomen matkan varrella Struven ketjun tarinan ja löysimme upean Oravivuoren näköalapaikan.

Struven ketju on nimetty suunnittelijansa Friedrich Georg Wilhelm von Struven mukaan. Saksalaissyntyinen tähtitieteilijä tutki maapallon muotoa ja kokoa. Tarton tähtitornin johtajana toiminut Struve rakennutti tutkimuksiaan varten lähes kolmetuhatta kilometriä pitkän kolmiomittausketjun, joka ulottui Jäämeren rannalta Norjasta aina Mustanmeren tuntumaan Ukrainaan saakka. Ketjulla on ollut suuri merkitys tarkkojen karttojen luomisessa.


Struven ketjun mittauksia suoritettiin vuosina 1816–55, jolloin kaikkiaan 265 peruspistettä muodostivat 258 peruskolmiota. Kolmiomittauksessa etäisyydet määritetään maastoon merkittyjen kiintopisteiden välisiä kolmioita laskemalla. Ehtona oli pisteeltä toiselle näkeminen, joten kyseeseen tulivat korkeat paikat, joille yleensä rakennettiin puinen torni. Maanmittarit käyttivät tätä menetelmää aina 1980-luvulle saakka, jolloin siirryttiin satelliittimittaukseen.


Struven ketju ulottuu nykykartalla kymmenen eri maan alueelle. Sen merkittävimmät ja parhaiten säilyneet pisteet valittiin vuonna 2005 Unescon maailmanperintöluettelon suojelemiksi kohteiksi. Näistä kaikkiaan 34 pisteestä kuusi sijaitsee Suomessa. Vierailukohdettamme Oravivuorta mainostetaan näistä tunnetuimpana. Muut Suomen suojellut mittauspisteet ovat Mustaviirin saarella Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, Porlammin piste Lapinjärvellä, Alatornion kirkko Torniossa, Aavasaksan piste Ylitorniolla sekä Stuorrahanoaivin piste Enontekiöllä (linkit näyttävät kohteiden sijainnin Google Mapsissa).


Oravivuori sijaitsee Keski-Suomessa Korpilahdella, joka kuuluu nykyään Jyväskylän kaupunkiin. Ajomatkaa Jyväskylän keskustasta etelään kertyy nelisenkymmentä kilometriä, joten päädymme syvälle luonnon keskelle. Loppumatka körötellään kapeaa hiekkatietä pitkin. Syrjäinen sijainti karsii luultavasti kävijämäärää ja kohtaamme metsäretkellämme vain pari muuta ihmistä sekä yhden koiran.


Hiekkatien varressa on pieni parkkipaikka, josta jää noin kilometrin kävelymatka Oravivuoren huipulle. Jo kävelymatkan alkumetrit ottavat luulot pois, sillä taival alkaa jyrkällä nousulla kivikkoista tietä pitkin. Maassa näkyy rankkasateen jälkiä, mutta reitti on onneksi käyntimme aikaan kuiva.


Taival jatkuu selvästi merkittyä polkua pitkin, eikä eksymisen vaaraa ole. Reitin varrella on myös muutamia jäljellä olevasta matkasta kertovia viittoja.


Polulla riittää loppuun saakka korkeuseroja, vaikka suurin nousu onkin heti alussa. Kosteimmissa kohdissa auttavat lyhyet pitkospuut ja reitin loppupuolella edetään puisia portaita pitkin.


Kaikkiaan nousua kertyy noin 90 metriä. Ripeästi kulkemalla hengästyy varmasti, mutta toisaalta matka ei tuota reippaalle alakoululaisellekaan ongelmia.


Oravivuoren 193 metriä korkealle huipulle on pystytetty puinen näköalatorni, josta aukeaa huikea näkymä Päijänteelle. Tämä vuonna 1997 uudelleen rakennettu torni muistuttaa omalla tavallaan maanmittauksen historiasta, sillä vastaavanlaisia torneja riitti kolmiomittauksen kulta-aikana runsaasti ympäri Suomea. Varsinainen Struven piste on merkitty vuonna 1834 poratulla reiällä kallioon. Struve käytti Oravivuoren pisteestä nimeä Puolakka.


Oravivuori on sykähdyttävä vierailukohde ennen kaikkea maisemiensa ansiosta. Puolipilvinen päivä kirkastuu iloksemme juuri sopivasti ja saamme ihailla iloisesti välkehtivää Päijännettä, sen saaria ja ympärillä levittäytyviä metsiä täydessä loistossaan.


Puuskittainen kesätuuli heiluttaa hieman puiden lehtiä ja tuntuu että Suomi on täällä kauneimmillaan. Uskon tämän olevan yksi maamme upeimmista näköalapaikoista. Maisema on varsin avoin moneen suuntaan, joten näkymää kelpaa ihailla pidemmänkin aikaa. Oravivuori sopii hyvin vaikkapa eväsretkipaikaksi.


Struven ketju on kiehtova kokonaisuus, jolla on merkittävää historiallista arvoa. Tuntuu hauskalta miettiä, miten tornien paikkoja on valittu, kuinka ne on rakennettu ja miten mittauksia tehneet retkikunnat ovat suunnistaneet perille. Olisi kiinnostavaa käydä muillakin Struven ketjuun kuuluvilla pisteillä ennen kaikkea maisemien vuoksi. Ainakin Porlammi olisi itselleni helposti saavutettavissa. Sinne siis seuraavaksi?


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Peter 30.8.2020 at 20:06

    Me kävimme täällä kesällä 2019. On varmasti yksi Suomen hienoimmista näköalapaikoista, kuten sanoit. Kaikki nyt vaan menevät Kolille (onhan Kolikin hieno). Kokeilkaapa joskus Merenkurkun saaristossa Svedjehamnista lähtevää Bodvattnetin luontopolkua (4 km). Sen varrella on Bodbackin vanha kalasatama, joka on ainakin kesäiseen aikaan lumoava paikka. Minä voisin ottaa eväskorin ja retkituolin mukaan ja ihastella sitä tuntikausia. Se kuuluu mielestäni niihin vähemmän tunnettuihin maisemiin, jotka ovat todella upeita kuten tämä Oravivuori Korpilahdella. Me ajoimme muutama viikko sitten 10 tuntia melkeinpä vaan tuon vanhan kalasataman maiseman vuoksi (paikka tuli tutuksi vuosi sitten).

    • Reply Mika / Lähtöportti 31.8.2020 at 11:09

      Koli on todella hieno, mutta Suomessa on myös paljon näitä vähemmän tunnettuja upeita luontokohteita. Kiitos Bodvattnet-vinkistä! Merenkurkun saaristo oli jo valmiiksi toivelistalla ja se houkuttelee nyt kertomasi perusteella vielä enemmän. Toivottavasti ehdimme sinne ensi kesänä!

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 3.9.2020 at 21:39

    Noita pisteitä näkyy usein ”mainostettavan” tienvarsilla, kun Suomessa liikkuu. Toistaiseksi ne on tullut ohitettua ja ajateltua, että tuskin tuokaan erityinen nähtävyys olisi. Oravivuori kuulostaa ja näyttää kuitenkin oikein kivalta kohteelta!

    Me kävimme muuten hiljattain Merenkurkun saaristossa, hieno Unesco-kohde sekin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 5.9.2020 at 17:20

      Kyllä ainakin tämä Oravivuoren piste on näkemisen arvoinen. Itsellenikin koko Struven ketjun merkitys ja tarkoitus oli ennen tätä tuntematon, mutta hyvä kun tuli asia selvitettyä. Pisteet ovat korkeilla paikoilla, joten maisemat lienevät muuallakin hyviä.

      Merenkurkun saaristo houkuttelee muutenkin, eikä tuo Unesco-status ainakaan vähennä mielenkiintoa. Itselläni vielä myös Sammallahdenmäki ja Verla Suomessa näkemättä.

    Leave a Reply