Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mukava kesäpäivä Joensuussa

Pysähdyimme heinäkuun lopulla kahdeksi yöksi Pohjois-Karjalan pääkaupunkiin Joensuuhun. Saimme nauttia niin mukavasta tunnelmasta kuin paikallisista herkuistakin, ja löytyi Joensuusta myös katutaidetta sekä trooppinen puutarha.

Edellisestä Joensuun-vierailustani oli ehtinyt vierähtää suurin piirtein neljännesvuosisata, joten oli jo aikakin kurvata Pielisjoen rantaan. Veri vetää vuosittain kiteeläisille juurille, mutta noin tunnin ajomatka Kiteeltä pohjoiseen on jäänyt kesä toisensa jälkeen tekemättä. Tällä kerralla päätimme varata Pohjois-Karjalan reissulle ylimääräisiä päiviä, jotta ehtisimme tutustua kaikessa rauhassa myös Joensuuhun ja ajaa Kiteelle mennessämme vielä Pielisenkin ympäri. Se kyllä kannatti, sillä Joensuu on miellyttävä kesäkaupunki.



KARJALAISTA VIERAANVARAISUUTTA LIETSUSSA

Majoitusvalintamme osuu vasta viime joulukuussa avattuun Boutique Aparthotel Lietsuun, jossa vietämme kaksi yötä. En yleensä esittele kaikkia käyttämiämme hotelleja, mutta Lietsun kodikas ja korostetun karjalainen tunnelma kuuluvat niin saumattomasti kaupunkikokemukseen, ettei sitä voi sivuuttaa. Jokaisessa huoneessa on yksilöllisiä elementtejä ja oma tarinansa kerrottavanaan. Lietsun henkilökunnan kanssa on mukava jutella ja viimeistään hellyydenkipeä Lysti-koira sulattaa sydämen. Karjalan murteella sekin varmasti puhuisi, jos vain osaisi.


Perhehuoneemme on siisti, valoisa ja reilun kokoinen. Keittiössä olisi tilaa kokkaamiseenkin, mutta nautimme hotellissa pelkästään aamiaiset. Ne tuodaan näin korona-aikaan edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Tarjolla on sopiva määrä syötävää käsintehdyistä karjalanpiirakoista ja tuoreista marjoista lähtien.


Omasta mielestäni Joensuussa kannattaa suunnata ketjuhotellien sijasta Lietsuun, sillä se on melkein kuin karjalaiseen kotiin menisi. Sijaintikin on varsin mainio, sillä niin tori, Pielisjoki kuin Ilosaarikin ovat aivan kivenheiton päässä.



KARJALANPIIRAKOITA JOENSUUN TORILLA

Munavoilla vai ilman, kuuluu tärkeä kysymys Marttakahvion luukulla. Täältä saa kaupungin – ellei jopa koko maailman – parhaita karjalanpiirakoita, joten Marttakahvio on erinomainen paikka aloittaa Joensuuhun tutustuminen. Tilaamme siis piirakat, munavoilla tietenkin, ja istahdamme torin laidalle nauttimaan aurinkoisesta kesäaamusta. Syömisen lomassa voi kuunnella paikallisten Joinsuun immeisten leppoisaa jutustelua ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta.


Marttakahvion karjalanpiirakat ovat suosionsa ansainneet. Ne ovat ilahduttavan suuria ja tietenkin viereisellä piirakkapajalla leivottuina myös sopivasti lämpöisiä. Sormet saa varmasti rasvaisiksi, joten tämä piirakkakokemus on kaikin puolin aito ja alkuperäinen.


Toria voi hyvällä syyllä pitää Joensuun keskipisteenä ja tärkeimpänä kokoontumispaikkana. Aukio näyttää mahtipontisen laajalta, sillä jo itsessään suuri tori yhdistyy sujuvasti kuvassa näkyvään Vapaudenpuistoon sekä toisessa päässä Keskuskujaan. Myyjät eivät ole käyntimme aikaan täyttäneet koko toria, mutta saatavilla on niin käsitöitä ja vaatteita kuin paikallisia perunoita sekä mansikoitakin. Nälkäisille löytyy piirakkakahvien lisäksi esimerkiksi itämaisia makuja tai grilliruokaa.

Torin laidalla päivystää veikeä hahmo, nimittäin pronssiin valettu Susi kosiomatkalla. Se on istuskellut penkillään jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan ja saanut kainaloonsa lukemattomia morsiamia – ainakin valokuvan ottamisen ajaksi. Viime vuonna Kosiosutta onnisti kuitenkin toden teolla, sillä se sai pysyvän puolisonsa, niin ikään pronssisen Morshukan muutaman penkin päähän itsestään.



KÄSITYÖLÄISTUNNELMAA TAITOKORTTELISSA

Torin vierestä löytyvä Taitokortteli ihastuttaa värikkäillä käsityöputiikeillaan ja historiallisella tunnelmallaan. Yli sata vuotta vanhat puurakennukset tarjoavat upean ympäristön muun muassa vaatteita ja sisustustavaroita pursuaville puodeille. Taitokorttelissa pääsee myös itse tekemään, sillä täältä saisi käsityöneuvontaa ja voisi osallistua erilaisille kursseille.


En ole itse käsityö- tai shoppailuihmisiä, mutta Taitokorttelin kodikkaat putiikit käyvät jo ihan nähtävyydestä ja niissä on kiva kierrellä vähän aikaa. Houkuttelevaa ja hauskannäköistä tavaraa on paljon, jos niille vain löytyy kotoa paikka tai käyttötarkoitus.


Koska edellisestä kahvilakäynnistä on kulunut jo melkein tunti, päätän testata myös Taitokorttelista löytyvän Kauppaneuvoksen kahvilan karjalanpiirakat. Maku on erinomainen täälläkin, mutta Marttakahvion piirakat säilyttävät silti paikkansa kaupungin ykkösherkkuna. Jälkeenpäin ajateltuna kahvilassa olisi kannattanut sittenkin maistaa kaupungin parhaiksi kehuttuja pullia. Kauppaneuvos jättää itsestään joka tapauksessa hyvän mielikuvan ystävällisen palvelunsa, sisustuksensa ja lämpimän terassinsa ansiosta.


Taitokorttelin torinpuoleiselta laidalta löytyy pienessä sympaattisessa puurakennuksessa toimiva Nikolain jäätelökioski, jota ei voi pysähtymättä ohittaa. Käsityönä kotimaisista raaka-aineista valmistetut artesaanijäätelöt ovatkin hyviä. Pistaasiin on jäänyt ehkä hieman parantamisen varaa, mutta sopivan pehmeältä maistuva sitruunajäätelö täyttää kaikki odotukset. Varsinainen Kahvila Nikolai sijaitsee hieman syrjemmässä keskustan ulkopuolella.



JOENSUUN NÄYTTÄVIMMÄT MURAALIT

Kaupungin komeinta katutaidetta kannattaa lähteä katsomaan Malmikadun, Länsikadun, Kalastajankadun ja Sepänkadun rajaamaan tuiki tavalliseen kerrostalokortteliin, jonne on torilta noin kilometrin matka. Talojen seiniltä löytyy peräti neljä suurta teosta, joista ensimmäisenä näemme Malmikatu 29:stä löytyvän Cozy like a cold forestin. Värikäs ja veikeä maalaus on hollantilaisten Telmo Pieperin ja Miel Krutzmannin mielikuvituksen tulos.


Puolalaisen Robert Prochin vuonna 2018 luoma muraali löytyy osoitteesta Sepänkatu 15. Prochin teoksen värimaailma on korttelin muihin maalauksiin verrattuna hillitympi. Hänellä oli tapana kuvata ihmisiä ja erilaisia tunnetiloja. Joensuun muraali oli yksi Prochin viimeisistä suurista töistä, sillä taiteilija menehtyi heinäkuussa 2019.


Kreikkalainen INO on toteuttanut oman ihmisluonnetta tulkitsevan teoksensa samaisen Sepänkatu 15:n toiseen päätyyn. Tämä muraali valmistui UPEA19-festivaalin yhteydessä viime syksynä, kun taas korttelin muut maalaukset ovat edellisten vuosien festivaalien tuotoksia.


Puolalainen Natalia Rak on luonut upean muraalin osoitteeseen Länsikatu 18. ”Tree of Life” noudattaa taiteilijalle tyypillistä värikylläistä tyyliä. Rak on tehnyt hienoja muraaleja eri puolille maailmaa ja Joensuun teoksen perusteella niitä kannattaa etsiä matkojen varrelta toistekin.


Katutaidekierroksemme jatkuu Joensuun raviradan laidalle. Hevostallien pitkä ja yhtenäinen takaseinä annettiin Graffitin SM-kilpailujen näyttämöksi kesällä 2016 ja tuloksia voi ihailla edelleen. Voiton vei vantaalainen KISS, jonka käden jälkeä on nähtävissä yllä. Tyyli on ”takaraivosta tulevaa leikkisää old schoolia”.


Toinen suosikkini raviradan maalareista on helsinkiläinen Charles Liquor, jonka drunken monkey style sisältää hauskoja yksityiskohtia.



TROPIIKIN TUNTUA BOTANIASSA

Ohitamme raviradan ja saavumme Joensuun eksoottisimpaan nähtävyyteen. Botania mainostaa olevansa maailman pohjoisin trooppinen perhostalo ja puutarha. Tropiikin tunnelma on parhaimmillaan rönsyilevän vehreyden täyttämässä kasvihuoneessa, jossa pääsee tutkimaan eri puolilta maailmaa kerättyjä lajikkeita.


Värikkäitä kukkia on mukava katsella. Samalla voi tutustua esimerkiksi vaniljan, kanelin tai kardemumman kaltaisiin hyötykasveihin, joista on nähtävillä lyhyet esittelytekstit. Kasvihuoneessa on myös muutamia pöytiä, joiden ääreen voi pysähtyä nauttimaan Botanian kahvion myymiä herkkuja.


Perhosten osalta kokemus jää vaisuksi. Näemme vain muutamia Morpho-perhosia eli taivaansiipiä ja niistäkin osan siivet ovat valitettavasti vaurioituneet. Perhosia olisi kuoriutumassa hieman myöhemmin lisää, joten kokemus voi olla parempana ajankohtana aivan erilainenkin. Botanian muut eläimet, kuten kuuluisa Juuso-papukaija, ovat siirtyneet ansaitulle eläkkeelle ja jättäneet perhoset Botanian ainoiksi asukkaiksi.


Botanian ulkopuutarhasta löytyy esimerkiksi aistipuutarha sekä lasten alue trampoliineineen ja erilaisine peleineen. Hauskasti maalattu ryömimistunneli tuo heti mieleeni hobittien maailman. Puiden varjoissa voisi olla hauskaa viettää kiireetöntä kesäpäivää pienten lasten kanssa ja viihtyä kauemminkin. Botaniassa järjestetään vuoden mittaan myös erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja.


Kokonaisuutena Botania jättää ainakin näin huonolla perhostuurilla itsestään hieman vaisun mielikuvan. Trooppisia kasveja on kyllä ilo ihailla jonkin aikaa, mutta pääsymaksuun (aikuiset 15 €, lapset 7 €) nähden paikka on pienehkö. Hinta-laatusuhteeseen jää toivomisen varaa, sillä vaikka Botania onkin Joensuun korkeuksilla ainutlaatuinen, löytyy vastaavia nähtävyyksiä kyllä muualta. Resurssit ja sijainnin tuomat haasteet ovat ymmärrettävästi aivan toisenlaiset kuin pääkaupunkiseudulla, mutta mieleeni tulee väkisin esimerkiksi Helsingin kaupungin Talvipuutarha, jossa kasvien ihailu onnistuu ilmaiseksi. Perhosia Talvipuutarhassa ei toki ole.



AURINKOINEN ILOSAARI

Moni yhdistää Joensuun ensisijaisesti Ilosaarirockin tapahtumapaikaksi. Festivaali järjestettiin alun perin keskellä Pielisjokea sijaitsevassa Ilosaaressa, josta se kuitenkin siirrettiin tilanpuutteen vuoksi jo vuonna 1991 Laulurinteelle. Rockperinteet elävät Ilosaaressa silti edelleen legendaarisen keikkapaikan Kerubin sekä suositun Ilovaari-festivaalin ansiosta.


Ilosaari on aurinkoisena päivänä viihtyisä ajanviettopaikka, jonka laguunista löytyy myös houkutteleva hiekkainen uimaranta. Kierrämme pienen saaren kävelysillan kautta ympäri ja istumme hetkeksi penkille nauttimaan päivästä. Lasten tekisi mieli uimaan, mutta siihen ei ole nyt aikaa. Ensi kerralla sitten.


Kävelemme pätkän Pielisjoen rantaa virran molemmin puolin. Jokivarressa on mukavannäköisiä lenkkeilyyn sopivia puistoalueita. Keskustan puoli on ymmärrettävästi vastarantaa vilkkaampi. Rannassa on jonkin verran veneitä ja pieniä laivoja. Vesielementti tuo aina miellyttävän lisänsä kaupunkiin kuin kaupunkiin.



RAVINTOLAELÄMYS LOCAL BISTROSSA

Yksi päivän kohokohdista on vielä edessä, nimittäin illallinen Local Bistrossa. Kyseessä on useammankin lähteen perusteella kaupungin kiinnostavin ravintola, emmekä joudu pettymään. Palvelu on molempien pöydässämme käyneiden tarjoilijoiden osalta rennon ystävällistä, joten tunnemme itsemme heti tervetulleiksi. Pidän myös paikallisen puutavaran hallitsemasta sisustuksesta, jossa on ripaus nykypäivän trendibistroihin kuuluvaa rouheutta, mutta myös perinteistä skandinaavista yksinkertaisuutta.


Alkupalaksi on 38 asteessa haudutettua siikaa herneiden ja vesikrassin kera. Kuulostaa ehkä turhalta hifistelyltä, mutta maistuu taivaalliselta. Local Bistrossa voi aistia paikallisuutta, innovatiivisuutta ja intohimoa ruokaa kohtaan. Pääruoaksi valitsemani paahdettu nauta on maukasta ja mureaa. Olen yrittänyt hieman vähentää lihansyöntiä, mutta panostaa laatuun. Tämä annos suorastaan sulaa suussa, joten kokki osaa kyllä hommansa.


Aterian päättää haudutettu raparperi, suolakaramellimousse sekä jäätelö. Erinomainen maku suussa voin todeta, että Local Bistro on varmasti parhaita ruokailukokemuksiani tänä vuonna. Ymmärrän siis hyvin bistron sijan 41 tämänvuotisessa Suomen parhaiden ravintoloiden äänestyksessä, jossa valta on alan ammattilaisilla. Lista painottuu ehkä liiaksikin Helsinkiin, joten maakuntasarjassa Local Bistro on asiantuntijoidenkin mielestä maan ehdotonta eliittiä.



Kokonaisuutena Joensuusta jää mukava mielikuva. Tunsin oloni oudon kotoisaksi, vaikken ollut käynyt kaupungissa todella pitkään aikaan. Vaikka nautin matkustamisesta muuallakin Suomessa, on Pohjois-Karjalalla aina omanlaisensa paikka sydämessäni. Jos vaikka jollain tulevalla ohikulkumatkalla jäisi aikaa viipyä Pielisjoen rannalla yön yli, kuuluisivat ainakin Lietsu, Local Bistro ja Marttakahvio jälleen matkaohjelmaan.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 18.8.2020 at 19:26

    Joensuu toimii meillä usein pysähdyspaikkana, kun olemme ajamassa kohti pohjoista tai sieltä takaisin, mutta emme ole perehtyneet kaupunkiin sen enempää. Pizzeria Roihu on kylläkin tullut todettua erinomaiseksi. Tästä artikkelista löytyikin mukavasti vinkkejä seuraavaa pysähdystä varten.

    Noita Morphoja/taivaansiipiä näkyi muuten Amazonilla. En tiedä minkä kokoisia Joensuussa olivat, mutta Amazonilla näkemämme olivat paljon kämmeniäni suurempia. Kauniimpia perhosia en ole missään nähnyt.

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.8.2020 at 10:42

      Roihusta olen kuullut kehuja muiltakin, täytyy ilman muuta harkita jos ehtisi syömään Joensuussa useammankin kerran.

      Joensuunkin perhoset ovat kauniita, mutta eivät mitenkään valtavia. Ne tulevat koteloina Englannista ja kuoriutuvat Botaniassa. Käyntimme aikainen perhosten vähyys johtui ilmeisesti koronan aiheuttamista toimitusongelmista. Nuo perhoset ovat käsittääkseni aika lyhytikäisiä, joten uusia pitäisi saada jatkuvasti. Voin vain kuvitella miten upea näky perhoset ovat alkuperäisessä elinympäristössään Amazonilla!

  • Reply Sanna 19.8.2020 at 22:35

    Kiva kuulla, että viihdyit Joensuussa! Tervetuloa takaisin taas. Pizzeria Roihua suosittelen lämpimästi, samaten ihanaa kiinalaista ravintolaa Deli Chinaa – ja todellakin niitä Kauppaneuvoksen kahvilan pullia!
    Botanian kausikortilla usein käyneenä voin vain sanoa, että ikävä kyllä ette sattuneet parhaaseen perhosaikaan. Parhaimmillaan niitä on lennellyt paikalla runsaasti ja useita erilaisia, nyt tämä korona sotki kaiken muun ohella tätäkin. Taiteen ystäville vinkattakoon, että taidemuseomme kokoelma on erityisen hieno ja monipuolinen, etenkin näin pieneen kaupunkiin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 20.8.2020 at 09:41

      Kiitos ravintolavinkeistä! Noita kaikkia tekisi kyllä mieli kokeilla.

      Perhosten puuttumisella oli varmasti suuri vaikutus Botania-kokemukseen. Voisin hyvin käydä sielläkin uudelleen kun perhosia on enemmän, ja kun muutenkin tietää etukäteen paremmin mitä odottaa.

      Kävelimme taidemuseo Onnin ohi ja silloin kävi mielessä, että siellä olisi voinut vaikka sateisempana päivänä poiketa. Hyvä tietää että museo on vierailun arvoinen!

    Leave a Reply