Suomen suurin matkablogiyhteisö

Taiteen kotitalo hämmästyttää Keravalla

Kotikaupunkini Kerava on saanut vaihteeksi positiivista mainetta, kun Taiteen kotitalo on houkutellut Keski-Uudellemaalle runsaasti kävijöitä. Purkutuomion saaneesta kerrostalosta on muotoutunut värikylläinen taide-elämys – ainakin hetkeksi.

Taiteen kotitalo on Purkutaide-projektin kahdeksas ja toistaiseksi suurin toteutus. Purkutaide henkilöityy paikalliseen graffititaiteilijaan Jouni ”Psyke” Väänäseen, joka on vetänyt projektia jo useamman vuoden ajan. Ideana on yksinkertaisesti sanottuna luoda taidetta purettavien rakennusten pinnoille.


Purkutaide nousi ensi kertaa esille nelisen vuotta sitten, kun Keravan keskustasta oltiin purkamassa kerralla runsaasti vanhaa liiketilaa ja laaja alue koristeltiin värikkäillä maalauksilla. Sittemmin maalausalustaksi on päätynyt esimerkiksi keravalainen huoltoasema, ja kohteita on löytynyt myös kaupungin rajojen ulkopuolelta. Taiteen kotitaloksi nimetty kerrostalo vie projektin aivan uudelle tasolle, sillä nyt purkutaidetta päästiin ensi kertaa tekemään pääosin sisätiloihin.


Olen seurannut mielenkiinnolla Taiteen kotitalon tarinaa niin sosiaalisessa mediassa kuin paikallislehdessäkin. Tie ei ole ollut mitenkään valmiiksi siloteltu, sillä osa kaupunginvaltuuston jäsenistä tyrmäsi idean heti alkuunsa. Heidän mielestään Purkutaide vain korostaisi Ahjon kaupunginosan pelottavaa mainetta, joka ilmeisesti kaikkien osapuolten mielestä oli kuitenkin liioiteltu. Onneksi asia saatiin osittain kauhistuneesta vastaanotosta huolimatta etenemään.


Osoitteessa Moukaritie 4 sijaitsevalla kerrostalolla on kieltämättä hieman huono maine. Moni paikallinen on kuullut talossa tapahtuneesta murhasta, eikä se muutenkaan tainnut olla kaupungin hohdokkain asuinpaikka. Talo tyhjeni joulukuussa 2017, minkä jälkeen ahjolaista autiotaloa kävivät sotkemassa niin harjoittelevat palokuntalaiset kuin luvattomat vieraatkin. Tyhjennys ei kuitenkaan ollut lopullinen, sillä Jouni Väänäsellä oli toisenlainen idea.


Taiteen kotitalo sai valtakunnallista huomiota avautuessaan heinäkuun alussa, minkä jälkeen jonoa on riittänyt päivästä toiseen. Saavumme itse paikalle elokuisena arki-iltapäivänä, jolloin sisään pääsee yllättävän nopeasti, vain reilussa kymmenessä minuutissa. En ole aivan varma oliko kyse vain hyvästä tuurista, mutta voisin kuvitella, että sisäänpääsy onnistuu loppukesän arkipäivinä suhteellisen kivuttomasti toistekin. Lomailu muualla Suomessa siirsi omaa vierailuamme muutamalla viikolla, mutta hyvää kannattaa joskus odottaa.


Taiteen kotitalon viehätys perustuu sen yllätyksellisyyteen. Viidessä kerroksessa oli yhteensä 30 asuntoa ja kun peräti 94 taiteilijalle annetaan täysin vapaat kädet, on lopputulos taatusti monivivahteinen. Joukkoon mahtuu graffitien lisäksi paljon muutakin.


Hylätystä kerrostalosta on muotoutunut oikea mielikuvitusmaailma, jonka labyrinttimaiseen sisältöön täytyy tutustua kiirehtimättä. Teosten taso vaihtelee mielestäni melko paljon. Muutamat töistä menevät yli oman ymmärrykseni tai eivät muuten miellytä silmää, mutta jokaiselle katsojalle on taatusti jotakin tarjolla. Talossa on esillä myös todellisia helmiä. Kuvassa näkyy osa Salla Ikosen maalaamasta This too shall pass -kokonaisuudesta, joka kuuluu näyttelyn parhaimmistoon.


Pari toteutusta nousee omissa silmissäni ylitse muiden. Keravalainen kuvataiteilija Jarno Sinivaara pääsee esille kahdessakin huoneessa. Neljännen kerroksen keittiöön toteutettu Perheside on lämminhenkinen teos, jossa sinertäviä seiniä koristavat niin ihmis- kuin eläinhahmotkin.


Keittiö on kauniin koskettava kokonaisuus, jossa itseäni miellyttää Sinivaaran tapa yhdistää perinteiseltä näyttävä maalaustaide katutaiteen elementteihin. Sama tyyli on tunnistettavissa myös ykköskerroksen Covid-19-vaatehuoneessa.


Perhesiteen lisäksi toinen huone, jota haluan ihailla tavallista kauemmin, on helsinkiläisen Jukka ”Jugix2” Metsäahon Concrete Garden. Ajatuksia herättävä huikea tilataideteos on siirtänyt entisen asunnon luonnon valtaan.


Niin värimaailma, kasvit kuin lattiasta kattoon jatkuva rappioromanttinen tunnelmakin miellyttävät todella paljon ja muodostavat Concrete Gardenista mahtavan visuaalisen kokonaisuuden.


Eräs talon pysäyttävimmistä asunnoista on Sheikin luoma mustavalkoinen High on Life. En kutsuisi tätä teosta kauniiksi, mutta arvostan tilan yhtenäisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta.


Toinen yhdenmukaisesti toteutettu ja helposti mieleen jäävä huone on Tuomas Kiurun valkoinen keittiö. Taiteilija sisusti ja maalasi huoneen, minkä jälkeen näyttelyvieraat ovat saaneet täydentää teoksen Tuomaksen suunnittelemilla Nopsu-tarroilla.


Myös rappukäytävät on tietenkin koristeltu teemaan sopivalla tavalla. Seiniin maalattujen graffitien lisäksi esillä on projektin isän Jouni Väänäsen maalaamia henkilökuvia. Oikeanpuoleisessa potretissa hymyilee taiteen moniosaaja Emma Salokoski, joka on ollut mukana myös Taiteen kotitalon toteuttamisessa.


Tunnelmat saattavat kääntyä huoneesta toiseen siirryttäessä aivan päälaelleen. Taiteen kotitalosta löytyy kaikkea mahdollista yllä näkyvän Nina Kuukarin maalauksen prinsessamaisesta hempeydestä inhorealistiseen rappioon. Pelkästään kynnyksen ylittämällä saattaa siis siirtyä psykedelian keskeltä täydelliseen seesteisyyteen. Yllätyksiä tulee varmasti vastaan asuttuja kotejakin kierrellessä, mutta nyt taide on venyttänyt tunneskaalan äärimmilleen. Rakennuksessa kuljetaan taiteen sisällä, joten pelkät kuvat ja tuskin videotkaan antavat täyttä käsitystä vierailukokemuksesta.


Taiteen kotitalo herättää ajatuksia myös siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden tutustua kerralla kokonaisen kerrostalon kaikkiin asuntoihin. Rakennus on itselleni vieras, mutta koko ikäni keravalaisissa kerrostaloissa asuneena ja lukuisissa kodeissa vierailleena voin jollain tasolla samaistua tämänkin talon menneisyyteen.


Jotkut asunnoista on muokattu täysin tunnistamattomiksi, mutta monet hellat ja ikkunalaudat ovat edelleen paikoillaan. Kukahan täälläkin on elänyt ja katsellut ulos ikkunoista? Asuntojen karuilla betoniparvekkeilla on melankolinen tunnelma, mutta on täällä varmasti koettu iloakin.

Entiset asunnot antavat mahdollisuuden luoda varsin kokonaisvaltaisia tilataideteoksia. Moni taiteilija onkin ottanut seinien lisäksi myös lattian, katon sekä ikkunat käyttöönsä luoden kolmiulotteisia ja tilaa hyödyntäviä maalauksia. Mukana saattaa olla myös erilaisia esineitä. Kuvan eteläamerikkalainen hahmo on osa Viivi ”Viv Magia” Vierisen maalaamaa huonetta, jonka vastakkaisella seinällä on saamelaisnainen poroineen.


Joissakin alimman näyttelykerroksen huoneissa on käytetty myös ääntä ja valoja, mutta sähkön puuttuminen lienee rajoittanut ylempien kerrosten toteutuksia. Äänien tai vaikkapa liikkuvan kuvan hyödyntäminen olisi voinut joissakin tapauksissa vahvistaa elämystä, mutta läheskään kaikki teokset eivät vaadi mitään ylimääräistä ympärilleen.


Vaikka graffitit ja katutaide mielletäänkin helposti nuorison asiaksi, sopii Taiteen kotitalo mainiosti kaikenikäisille. Talossa näkyi vierailumme aikaan kaikenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Perille olivat löytäneet niin eläkeläiset kuin lapsiperheetkin. Lasten osalta muistutan, että alle 18-vuotiaat ovat tervetulleita ainoastaan vanhempien seurassa. Kävijämäärää kontrolloidaan niin, että sisällä pääsee liikkumaan suhteellisen väljästi. Turvaetäisyyksien pitäminen on toki jokaisen omalla vastuulla.


Omat lapsemme nauttivat Taiteen kotitalossa vierailusta suuresti. Kiersimme kaikki huoneet läpi ja viivyimme näyttelyssä lähes kaksi tuntia. Erityisesti värikkyys sekä eläinhahmot olivat tyttärien mieleen. Hauskojen yksityiskohtien löytäminen herätti riemua, eikä lastenkaan aika käynyt tällä taidevierailulla missään vaiheessa pitkäksi. Kuvan iloisen jäniksen on taiteillut Tua Musakka.


Taiteen kotitalo teki itseeni suuren vaikutuksen. Edellisessä postauksessa esittelemääni Eva Ryynästä lainaten voisin todeta, että talossa on niin paljon taidetta, että röyhtäyttää. Taiteen monimuotoisuus on oikeastaan aika kiinnostavaa, sillä olen Taiteen kotitalon lisäksi vaikuttunut tänä kesänä yhtä lailla myös Ryynäsen puuveistoksista sekä perinteistä maalaustaidetta esittelevästä Halosenniemestä.


On Keravan kannalta upeaa, että kaupunkiin on saatu tällainen vetonaula edes hetkeksi. Skeptiset kunnallispoliitikotkin ovat pitäneet viime aikoina pienempää ääntä ja ainakin kaupunginjohtaja Kirsi Rontu on projektista innoissaan. Hän nimittäin myönsi Purkutaiteelle äskettäin kymppitonnin stipendin ja näyttelyn aukioloakin on jatkettu kaupungin toiveesta elokuun loppuun.


Jotenkin tuntuu, että jos tällaisen Purkutaidetalon piti jossain päin Suomea ensi kertaa toteutua, oli Kerava sille juuri oikea paikka. Täällä on tehty ennenkin asioita sillä olettamuksella, että jos jotain ei ole erikseen kielletty, se on sallittua. Esimerkiksi käy vaikka Keinukallion kylkeä koristava rakastettu Sherwood-kyltti, joka vain mystisesti ilmestyi synkkänä syysyönä paikoilleen lupaa kysymättä.


Keravan rouheaa mainetta kannattaa hyödyntää kaupungin kehittämisessä jatkossakin. Porvoon mukulakivikatuja tai Tuusulan taidehistoriaa meillä ei ole, mutta Keravan tietynlaisen rosoisuuden voi valjastaa voimavaraksi, jolla erottua muiden kaupunkien joukosta. Esimerkiksi uudistetun asemansillan ruostepintaiset kaiteet kissakuvioineen sopivat mielestäni täydellisesti juuri Keravalle.


Tuntuu haikealta ajatella, että Taiteen kotitalo on jäämässä lähitulevaisuudessa moukarin alle, mutta toisaalta purkutaiteen filosofia ja viehätyskin perustuu teosten väliaikaisuuteen. Vaikka nämä maalaukset häviäisivätkin, voi niiden tekijöiden muita luomuksia ihailla muualla. Itse aion käydä ainakin Jarno Sinivaaran näyttelyssä, joka aukeaa Järvenpäässä marraskuun loppupuolella.


Taiteen kotitalo on tämänhetkisen tiedon mukaan avoinna 30.8.2020 saakka klo 10–17 maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Sisäänpääsymaksu on kuusi euroa. Kannattaa siis pitää kiirettä ja suunnata Ahjoon parin seuraavan viikon aikana. Tervetuloa Keravalle!


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin 14.8.2020 at 20:19

    Olin aiemmin nähnyt uutisia Taiteen kotitalosta, mutta en ollut tarkemmin kyseiseen projektiin tutustunut. Tämähän on upea! Toivottavasti ehtisin käymään Keravalla kiertämässä talon. Minullekin tuli jo pelkästään tätä lukiessani surullinen olo siitä, että rakennus ja nämä upeat maalaukset siinä samalla puretaan, mutta kuten sanoit, talon väliaikaisuus on osa sen viehätystä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.8.2020 at 11:12

      Taiteen kotitalo on todellakin upea ja myös hyvin ainutlaatuinen paikka. Suosittelen siis lämpimästi, kannattaa tulla jos vain ehtii! Väliaikaisuus kuuluu Purkutaiteeseen, tämän jälkeen on tulossa toivottavasti paljon lisää hienoja kohteita.

  • Reply Aila ja Juha 15.8.2020 at 20:51

    Hieno juttu! Palaan tähän varmasti, jos en pääse katsomaan taloa itse ja vaikka pääsisinkin, tämä on niin hienosti kuvattu ja kuvailtu, että saatan palata muutenkin. Kiitos!

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.8.2020 at 17:45

      Kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentista! Toivottavasti ehditte paikan päällekin!

    Leave a Reply