Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lago Trasimeno – italialainen sielunmaisemani

Moni tuntee Pohjois-Italian komeat vuoristojärvet, mutta maan keskiosissa sijaitseva Trasimeno lienee useimmille tuntemattomampi. Trasimeno-järven ympäristön rauhallinen tunnelma teki minuun syvän vaikutuksen vuonna 2011 tekemällämme matkalla.

Ilmassa on jännitystä, kun navigaattorin opastama ajomatka alkaa lähestyä loppuaan. Olemme matkalla ensimmäiseen ulkomailta vuokraamaamme lomataloon, emmekä malta odottaa sen näkemistä. Vajaan kolmen tunnin taival Fiumicinon lentokentältä on sujunut hyvin, kunhan vain saimme lastenistuimen asennettua ja Fiatin ilmastoinnin oikeaan asentoon.


Meitä on perille löydettyämme vastassa mukava avaimenhaltija, joka esittelee vuokratalon ja lahjoittaa makean tervetuliaispiiraan. Kotiudumme nopeasti. Vietämme ensimmäisen yön kolmestaan oman perheen kesken, mutta seuraavana päivänä talo alkaakin jo täyttyä isovanhemmista, tädeistä, sisaruksista, serkuista ja pikkuserkuista. Kaikkiaan asukkaita kertyy yksitoista, joskaan kaikki eivät viivy perillä täyttä kahta viikkoa.


Herään ensimmäisenä aamuna jo viideltä naapurin kukon kiekumiseen. Maaseudun ääniin tottuu kuitenkin ilahduttavan nopeasti, joten saan nukkua seuraavina öinä paremmin. Linnunlaulua ja koirien haukkumista kuuluu pitkin päivää. Nautimme uima-altaasta, tenniskentästä sekä San Savinon linnoitukselle yltävästä maisemasta. Iltaisin pihaa valaisevat hämmästyttävät tulikärpäset.


Ulkomaanmatka on vauvaikäisen esikoisemme ensimmäinen, joten kohtaamme monenlaisia uusia tilanteita. Lento sujui mukavasti unten mailla ja luotamme matkan jatkuvan iloisissa merkeissä. Tytär on onneksi reissussakin hyväntuulinen ja utelias. Hän nukkuu päiväuniaan oliivipuun alla ja oppii matkan aikana myös konttaamaan, sillä talon kivilattia taitaa olla liian kylmä ryömimiseen.


Italialaisessa talossa on tietenkin myös perinteinen keittiö. Espresso maistuu parhaalta mutteripannulla valmistettuna ja pasta kiehuu suuressa kattilassa kaasuliedellä. Tällaisessa ympäristössä on hauska miettiä, millaisia aterioita paikallinen isoäiti on samassa keittiössä loihtinut. Myös syöminen ajan patinoiman puisen pöydän ääressä on elämys, sillä tunnemme itsemme paikalliseksi suurperheeksi.


Vuokratalo sijaitsee kivenheiton päässä San Felicianon kylästä, joka kuuluu Magionen kuntaan. San Feliciano on kodikas ja rauhallinen kalastajakylä, josta löytyy muutama ravintola, lähikauppa sekä jäätelöbaari. Trasimeno-järven rantapuisto on päivisin hiljainen. Pysähdymme useampaan kertaan katselemaan maisemaa sekä kaislikossa uivia sorsia.


Hieman sivummalla rantaa reunustavat kalastajien pienet perinteiset veneet, jotka ovat värikkäitä ja kapeita. Verkot kuivuvat hyvässä järjestyksessä ja rantakadun päästä löytyy kalastusmuseokin.


Kylä herää eloon lähinnä viikonloppuiltaisin. Paikalliset viihtyvät ulkona myöhään ja mukana ovat niin vauvat kuin vaaritkin. Käymme nauttimassa paikallisesta ruoasta Da Settimiossa sekä hieman syrjemmällä Da Massimossa. Ravintoloiden alkupalalistoilta löytyy esimerkiksi crostini-leipiä ja pääruoaksi on luonnollisesti tarjolla Trasimenosta pyydettyä kalaa. Ulkomaalaisia ei juurikaan näy, vaan pöydät täyttyvät äänekkäistä italialaisista seurueista. Viihdymme San Felicianossa mainiosti, kun taas muutaman kilometrin päässä sijaitseva Magionen keskusta jättää itsestään melko arkisen mielikuvan.


Käymme pari kertaa kävelemässä hiljaiselle kukkulalle nousevalla hiekkatiellä, jolta on mukava katsella näkymiä järvelle päin. Täällä on helppo huomata, kuinka Italian vihreänä sydämenä tunnettu Umbria on edelleen maanviljelijöiden aluetta. Jäämme vauvan kanssa katselemaan erään maatilan lehmiä. Oliivipuiden takaa aukeava järvimaisema tuntuu jotenkin rauhoittavalta.


Trasimeno on Italian neljänneksi suurin järvi heti pohjoisen Gardan, Maggioren ja Comon jälkeen. Tasamaalla sijaitseva järvi on koostaan huolimatta huomattavan matala, eikä siihen laske merkittäviä jokia. Trasimenon ympäri voi kiertää suhteellisen tasaista maantietä pitkin, jolloin taivalta kertyy reilun viidenkymmenen kilometrin verran. Matkan varrella ohitetaan muun muassa oliiviviljelmiä ja unikkopeltoja.


Trasimeno-järven merkittävin kaupunki Castiglione del Lago sijaitsee San Felicianosta nähden pyöreähkön järven vastarannalla. Linnoitetun keskustan kujilla on mukava kävellä ja ihailla vanhoja rakennuksia sekä järvimaisemaa. Castiglione del Lagon merkittävin nähtävyys on Castello del Leone -linnoitus.


Välillä täytyy pysähtyä maistelemaan paikallisten puotien juusto- ja makkaratarjontaa. Pecorino-juustossa on pehmeä maku, kun taas salamista löytyy myös tulisuutta. Lähiruoka on täällä arvossaan ja elintarvikkeista ollaan syystäkin ylpeitä. Maistiaisia tarjoillaan avokätisesti ja ne houkuttavat tekemään pieniä ostoksia.


Vierailemme myös järven pohjoisrannalla Passignano sul Trasimenossa, jossa voi ihailla kaunista järvimaisemaa viihtyisältä rantakadulta käsin. Ravintoloiden houkuttelevat tuoksut vievät ennen pitkää voiton, ja päädymme syömään veden äärelle mukavaan ravintolaan.


Sisämaan puolelta löytyy vanha keskusta, jonka varjoisilla kujilla loikoilee kissoja. Vihreiden ikkunaluukkujen koristamat kivitalot, kukkaruukut ja katulamput muodostavat pittoreskin kokonaisuuden. Passignanosta olisi myös lauttayhteys Isola Maggioren saarella sijaitsevaan kalastajakylään, mutta se jää tällä kerralla kokeilematta.


Yksi matkan parhaista retkistä suuntautuu pieneen Panicaleen, joka sijaitsee järven eteläpuolen kukkuloilla. Viehättävä keskiaikainen kylä ihastuttaa kapeilla kujillaan ja hyvällä ruoallaan, minkä lisäksi saamme ihailla peltojen takana siintävää Trasimenoa taas uudelta suunnalta. Olen jo aiemmin julkaissut kylästä kertovan jutun Panicale – Umbrian kätketty helmi.


Teemme eräänä päivänä retken Isola Polveselle, joka on Trasimeno-järven kolmesta saaresta suurin. San Felicianosta pääsee perille lautalla, joka kulkee noin tunnin välein pitkin päivää. Kymmenen minuutin järvimatkan päässä odottaa kaunis ja hiljainen asumaton saari, joka on jonkinlaista luonnonsuojelualuetta. Infotaulujen mukaan saarella elää muun muassa kettuja, jäniksiä sekä erilaisia lintulajeja, mutta onnistumme itse näkemään vain sisiliskon.


Kävelemme Isola Polvesen ympäri hyväkuntoista kävelytietä pitkin. Saarella on joitakin vanhoja rakennuksia, joista osa on raunioitunut. Saari ei ole mitenkään erityinen nähtävyys, mutta sopii hyvin kauniin kesäpäivän kiireettömään viettämiseen.


Trasimeno-järven luontoon pääsee tutustumaan myös Oasi La Vallen luonnonsuojelualueella San Felicianon eteläpuolella. Pieni pääsymaksu sisältää kiikareiden käyttöoikeuden, mikä on lintujen bongaamisen kannalta mukavaa. Kävelemme pitkää puista laituria pitkin kauas järven ylle ja pysähdymme välillä katsomaan vedessä uivia saukkoja. Huomaamme toki myös muutamia vesilintuja.


Parin viikon lomalla jää aikaa niin lähiympäristöstä nauttimiseen kuin myös hieman pidempiin retkiin. San Felicianon sijainti on päiväretkiä ajatellen varsin mainio, kunhan käytössä vain on auto. Käymme tutustumassa Umbrian puolella Perugiaan, Assisiin, Orvietoon ja Montefalcoon, joista voit lukea aiemmasta jutustani Neljä kaupunkia Umbriassa. Umbriassa olisi toki monia muitakin houkuttelevia kyliä ja kaupunkeja. Lisää retkivaihtoehtoja löytyy läheisen aluerajan takaa Toscanasta, jossa käymme tällä matkalla Sienassa, Cortonassa ja Montepulcianossa. Näitä kokemuksia on tiivistetty postaukseeni Seitsemän kaupunkia Toscanassa.


Trasimeno-järven maisemissa ei ole juuri mitään yhteistä Pohjois-Italian henkeäsalpaavien vuoristojärvien kanssa. Trasimenoa ympäröivät melko tavanomaiset tasamaat, mutta maanläheisessä tunnelmassa on jotain itseeni syvästi vetoavaa. Täällä voi tuntea olevansa keskellä aitoa Italiaa, jossa on vielä häivähdys menneiden vuosikymmenten kiireettömästä elämänmenosta. Ilmapiiri saa Trasimeno-järven tuntumaan itselleni jopa jonkinlaiselta sielunmaisemalta.


Ajatus sielunmaisemasta voi johtua myös siitä, että hillittyjen kukkuloiden sävyttämä seutu saattaa tuoda alitajuntaani pohjoiskarjalaiset vaaramaisemat. Luonto on toki monin tavoin hyvinkin erilainen kuin Suomessa, mutta näkymään on silti helpompi samaistua kuin sinänsä kauniimmassa vuoristossa. Näin rakas matkakohde ikään kuin yhdistyy todellisten juurieni kanssa. Jotain hieman samanlaista olen tuntenut myös Lough Leanen rannoilla Killarneyn kansallispuistossa Irlannissa.


Voi tietysti olla, että talonvuokrausunelman toteutuminen ja ensimmäinen matka esikoisen kanssa saavat tunteet tavallista vahvemmin pintaan, mutta kyllä minun on vuosien jälkeenkin helppo nimetä Umbria yhdeksi suosikkialueistani maailmassa. Olen käynyt Umbriassa yllä kuvatun matkan jälkeen vain kerran, ja silloinkin varsin pikaisesti. Mutta jos olisin syntynyt Italiaan, voisin hyvinkin olla yksi niistä maanviljelijöistä, jotka ajelevat kolmipyöräisellä vaaleansinisellä Apella kauhtunut villapaita yllään. Joku sellainen Beppe, Pippo tai Checco, jolla on aina aikaa jutella vastaantulijoiden kanssa.


Kenties istuisin iltoja paikallisten kalastajien kanssa järvenrannan muovituoleilla jalkapallosta väitellen ja omatekoista punaviiniä siemaillen. Vaikken koskaan muuttaisikaan Italiaan, voi paikalliseen elämänmenoon sulautumisesta kuitenkin aina haaveilla. Siihen tarkoituksen parin viikon talonvuokrausloma sopii mainiosti.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Pirjo 1.7.2020 at 11:04

    Kiitos hienosta kirjoituksesta! Olen asunut Trasimenon rannalla lähes puolet elämästäni ja voin allekirjoittaa kertomasi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.7.2020 at 00:00

      Grazie mille! Todella mukava kuulla että kirjoituksessa on jotain samaa mitä olet itse kokenut Umbriassa asuessasi.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 2.7.2020 at 21:07

    Näyttää kyllä todella viihtyisältä. Saa nähdä, että uskaltaako sitä lähteä reissuun tänä kesänä. Jos uskaltaa, niin tuo on kyllä potentiaalinen kohde.

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.7.2020 at 22:24

      Umbria on nimenomaan sellaista aluetta, missä on helppo viihtyä. Ilman muuta käymisen arvoisia paikkoja, jos ei vielä tänä kesänä, niin sitten joskus myöhemmin.

  • Reply Peter 4.7.2020 at 10:47

    En ole asunut puolta elämästäni Umbriassa, mutta olemme vuokranneet sieltä lomahuoneiston kuutena kesänä ja tehneet sinne lisäksi muutaman lyhyemmän piipahduksen. Meidän vuokraisäntämme on usein ehdottanut meille retkeä järven rantaan, emme ole innostuneet. Bolsena-järven rannalla olemme majoittuneet yhden yön ja olemme käyneet Trasimenon keskellä olevalla Isola Maggiorella. Tuo sielunmaisema-asia on jännä asia. Tuntuu siltä, että muutamat maisemat matkoilta jäävät elämään meissä jossain syvemmällä. Osa minusta on varmasti henkisesti Orvieton lähellä Alleronan kukkulamaisemissa Umbrian, Toscanan ja Lazion rajaseuduilla, murunen minusta voisi olla Sebatun kylässä Balilla tuijottamassa vihreyttä, osa minusta voisi tuijottaa Andalusian Cordoban Mezquitaa iltavalaistuksessa vastarannalta ja osa minusta haluaisi auringonpaisteeseen Banhoekin laaksoon lähelle Stellenboschia Etelä-Afrikassa. Ja kotimaassa olen soudellut Nilsiän Aholansaaren ympäri Syvärillä ja sieltä löytyi aikanaan jylhistä maisemista yksi valokuvanomainen muisto jota pidin sielunmaisemani pitkään.

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.7.2020 at 23:50

      Kyllä tuollakin tavalla saa varmasti hyvän tuntuman umbrialaiseen elämään, kun olette käyneet alueella jo noin monta kertaa. Bolsena-järven olen nähnyt ohimennen kerran, muttei ollut aikaa viipyä pidempään. Sielunmaisemat ovat mielenkiintoisia, mitä ne sitten pohjimmiltaan tarkoittavatkaan. Umbriassa ja Irlannissa olen tuntenut jotain sen suuntaista, että kuulun sinne, vaikka omat juuret ovatkin vahvasti Pohjois-Karjalassa ja koti Uudellamaalla. Voisin ihailla loputtomasti myös vaikka Madeiran, Slovenian tai Itävallan maisemia, mutta tunne on jotenkin erilainen kuin vaikka Umbriassa. En ole käynyt suunnitelmista huolimatta vielä Cordobassa, mutta auringonnousu Sierra Nevadan lumihuippujen ja Alhambran muurien takaa Granadassa on piirtynyt ikuisesti mieleen.

    Leave a Reply